Emma-Liisa kirjoitti:Sillä kyllähän tuo kuva murtui jo Paavolaisen Synkässä yksinpuhelussa
Kannattaa katsoa minkä version lukee, sillä Synkän yksinpuhelun uudemmat versiot on Paavolaisen itsensä rankasti stilisoimia.
Synkän yksinpuhelun uudemmat versiot on Paavolaisen itsensä myöhemmin stilisoimia ja ihmetellä sopii kuinka liki 1000 -sivuisesta kirjasta napsittiin liki puolet poissa! Paljon on pitänyt muuttaa suunta ja kurssia.
Luin jostain kuinka Synkän yksinpuhelun alkuperäinen 1. painos oli 5000 kpl. Se ei mennyt kaupaksi kuin noin 3500 kpl:n verran eli uusintapainosta ei tietenkään otettu ja loputkin tuhottiin makulatuuriksi. Siksi tuo 1. painos on harvinaisempi, mutta toki sen löytää nettidivareista ihan kohtuudella eikä hintakaan ole älytön.
Paavolainen Olavi Synkkä yksinpuhelu - päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941-1944 osat I ja II
WSOY, 1946, yht 977 s., painos: 1
Paavolainen Olavi Synkkä Yksinpuhelu - valitut teokset IV
Otava, 1961, 599 s.
Varmaankin juuri kirjan aiheuttaman kovan alkukohun seurauksena hän itse muokkasi myöhempiä painoksia. Ainoastaan vuonna 1946 ilmestynyt kaksiosainen alkuperäisteos sisältää koko teoksen lyhentämättömänä, ja kaikki muut painokset perustuu Paavolaisen muokkaamaan ja lyhentämään laitokseen.
Synkkä Yksinpuhelu lienee pitkälti pelkkää jälkiviisasta huiputusta, varsinkin loppua kohti mentäessä. OP taisi olla aluksi jopa natsien ihailija, ja sitten käänsi vikkelästi kelkkaansa kun sota maailmalla alkoi kallistua Liittoutuneiden hyväksi. Kirjan loppuosan tapahtumat ja tilannetiedotukset on kuulemma suoraan kirjoitettu Päämajan ns. "Sinisistä" tiedotuksista. Tämä kerrotaan ihan suoraan Matti Kurjensaaren kirjassa Loistava Olavi Paavolainen ja Martti Haavion Me marssimme Aunuksen teitä -kirjassa.
Haavio kertoo kirjassaan Me marssimme Aunuksen teitä, kuinka OP unohti välillä pitkiksi ajoiksi kirjoittaa... Siis puheet omakohtaisesta tai henkilökohtaisesta päiväkirjasta saa kyllä unohtaa, etenkin kesän 1944 osuuden. Silloin oli Haavionkin mukaan "muuta tekemistä".
Haavio kertoo ihan sumeilematta kuinka Synkkä yksinpuhelu -kirjan alkuarkkien ollessa jo painossa, Paavolainen kirjoitti loppuosaa suoraan Päämajan Sinisistä. Sellainen "näkijä" tämä OP siis oli. Toki Haavion kerrontaa saattaa sävyttää mustasukkaisuus. Tulevalla vaimolla oli luultavasti ollut OP:n kanssa jotain sutinaa hieman aiemmin...
Loppuaikansanhan tuo "herkkä intellektuelli takinkääntäjä" bunkkasi toisen "herkän intellektuellin" (:=?) eli arkkikommunisti Hertta Kuusisen kanssa...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Synkk%C3%A4_yksinpuhelu
Olavi Paavolainen: Synkkä yksinpuhelu. Alkuperäinen arvostelu HS:ssa
Olavi Paavolainen: Synkkä yksinpuhelu
4.12.2006
KRITIIKIN KLASSIKOT
http://www.hs.fi/tulosta/1135223449320
"Paavolaisen alkuperäiset päiväkirjamerkinnät, joihin teos hänen mukaansa perustuu, eivät ole säilyneet."
---
Emma-Liisa kirjoitti:Sivistyneistön mielialoista erityisen antoisa on Elsa Enäjärvi-Haavion ja Martti haavion kirjeenvaihto Itään, josta näkyy, että naisestkin saattoivat olla varsin sotaisia. Käy myös ilmi, että Haavio sensuroi rankasti tekstejä muistelmakirjassaan Me marssimme Aunuksen teitä.
Tuskin hän mitään sensuroi, julkaisi vain sen mitä halusi. Toki kerronta olisi saattanut olla kovin toisenlaista, jos sota olisi päättynyt toisin...