Veikko Huuska kirjoitti:Kenttäarmeijan mielialatarkkailusta on mainintoja sekä viitteitä Tarja Heikkilän gradussa, ”Valistustyöstä sotilassosiaalityöksi”, Tampereen yliopisto, lokakuu 2007
Tarja Heikkilän gradussa näytetään kirjoitettavan kenttäarmeijan valistustoiminnasta ja valistusupseereista.
Jarmo Niemisen toimittama
Taavetti Heikkinen, Rintaman poliisi - valvontaupseerin päiväkirja 1941 - 1944, Ajatus kirjat 2011:
Ltn T.Heikkinen näyttää olleen Päämajan valvontaosaston alainen valvontaupseeri,
heitä oli yksi jokaisessa divisioonassa ja div. alaisissa joukko-osastoissa ei ollut varsinaisia valvontaelimiä. Valvonnan niissä hoitivat valvontaupseerin valitsemat ja kouluttamat tiedottajat, organisaatiokaaviossa tarvittaessa aktivoituvat "solut."
PM:n valvontaosaston jatkosodan aikainen kokonaisvahvuus oli 300 henkilöä ja vahvuuteen sisältynevät kotirintamallakin toimineet?
Järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidon hoitivat varsinaiset sotapoliisit, 11 D:nkin kohdalla vahvuus lienee ollut vain sotapoliisijoukkue.
Taavetti Heikkinen komennettiin ev. "kylmä kalle" Heiskasen 11. Divisioonan esikuntaan ja ilmoittautuessaan DE:ssä 7.7.1941 esikuntapäällikkö näyttäisi pitäneen T.Heikkistä Päämajan valvontaosaston lähettämänä kenties esikunnankin tarkkailijana sanoen: "vakoojat ammutaan, ei teitä tarvita."
"Muut ottivat hyvin vastaan", kirjoitti Heikkinen päiväkirjaansa.
T.Heikkinen lähti 18.7.1941 Impilahden suunnalle hakemaan yhteyttä JR 29:ään, jota ei löytynyt Kitilästä 19.7 ( Taavetti kirj. asukkaiden olleen valkovenäläisiä ) ja
Heikkinen jatkoi Talvisodassa poltetun Pitkärannan kautta Salmiin ja JR 29 löytyi Käsnäselästä.
23.7.1941 T.Heikkinen kuulusteli Pyörittäjän kylän kansakouluun perustettuun keskitysleiriin lähikolhooseista koottuja siviilejä, 250 henk. ja etupäässä naisia ja lapsia.
"Kyllä oli kurjaa joukkoa, ei uskoisi että ihmiset voidaan alentaa siinä määrin eläimen asteelle", kirjoitti Heikkinen päiväkirjaansa.
Kun
Itä-Karjalan leireille koottiin kansallista ja ei-kansallista paikallisväestöä ilmeisesti Neuvostoliitolle Moskovan rauhassa siirtyneestä Laatokan Karjalastakin, niin Heikkisen muistiinpanot näyttävät kertovan heidän olleen fyysisestikin hyvin heikossa tilassa.
Sotavankien kunto lienee ollut lähestulkoon samanlainen?
5.9.1941 T.Heikkinen on kirjoittanut: "Viime yönä saivat ryssät Prääsän suunnassa käsiinsä erään viestimiehen. Mies tavattiin ristiinnaulittuna puihin ja sieltä täältä pistimellä pistettynä ja kasvot nyljettynä."
Ja
"Eräässä paikassa ryssät ilmaisivat halunsa antautua ja lähtivät tulemaan meikäläisiä kohti, jotka olivat nousseet ylös. Lähelle päästyä heittäytyivät ryssät maahan, heittivät käsigranaatit ja jälkipuolella olevat avasivat konekivääri- ja pikakivääritulen meitä vastaan. Tästä suuttuivat meikäläisetkin ja panivat vankeja riviin ja kokeilivat montako ryssää kaatuu samalla laukauksella. Neljästä viiteen oli tulos."
30.9.1941 "Kävin puhuttelemassa karkureita, heitä oli kaikkiaan 62 miestä. Suurin osa oli hyviä miehiä, tosi taistelijoita, mutta ovat todella niin lopussa henkisesti ja ruumiillisestikin kahden kuukauden korpivaelluksen ja ainaisten taisteluiden jälkeen."
"Kävin
illalla everstin teltassa esittelemässä karkurit. ( asian ) Määräsi oikeuteen ja sen jälkeen yksikköönsä takaisin."
Sota on raakaa ja ratsuväki julmaa, kirjoitti Väinö Linnakin.
Ja rintaman molemmilla puolilla?
Veikko Palvo