Suomen ruotsinkielisen väestön piirissä huoli oman "ruotsa- laisen" tai ruotsinkielisen "kansanheimon" väestöllisestä tulevaisuudesta alkoi tiivistyä vuosisadan ensimmäisen vuosikymmenen lopulla. Tutkimukset osoittivat, että "ruotsalaisen" väestön suhteellinen osuus koko maan väestöstä oli laskemassa: maan suomenkielinen väestö lisääntyi nopeamin kuin ruotsinkielinen. Havaitulla ruotsin- kielisten väestönkehityksellä oli polttava poliittinen ulottuvuus. Vuoden 1906 eduskuntauudistus aiheutti sen, että poliittinen valta oli sidottu äänestäjien päälukuun. Nyt poliittisen vallan pelättiin hupenevan yhtä jalkaa ruotsin- kielisten määrän kanssa. Verrattuna vanhaan säätyvaltio- päiväjärjestelmään, jossa ruotsinkieliset hallitsivat kahta säätyä neljästä, ruotsinkielisten poliittinen valta romahti. Vuosina 1907-1911 valituissa eduskunnissa Svenska Folk- partietilla oli keskimäärin 24 paikan edustus eli noin 12 % eduskunnan poliittisesta vallasta. Lisäksi suomenkieliset olivat jo jonkin aikaa miehittäneet perinteisesti ruotsin- kielisille kuuluneita paikkoja maan talouselämässä ja virka- kunnassa. Trendi näytti olevan ruotsinkielisten ja -kielisyyden yleinen taantuma suomenkielisten ja -kielisyyden edessä.
Tässä tilanteessa Svenska Litteratursällskapet i Finlandin suojaan perustettiin ns. Florinin komitea (Florinska kommission) joulukuussa 1911. Komitean työn suuntaviivoja hahmotteli erityisesti lääkäri Ossian Schauman, josta tuli komitean puheenjohtaja. Hänen ohellaan komitean johta- vaan troikkaan kuuluivat lääkäri Jarl Hagelstam ja perin- nöllisyystieteilijä Harry Federley (sihteeri).
Florinin komitea (Florinska kommission) sai alkunsa neiti Jenny Florinin täyttäessä edesmenneen isänsä, lääketieteen- ja kirurgian tohtorin Pehr Ulrik Florinin toiveen ja lahjoit- taessa Svenska Litteratursällskapet i Finlandille 100 000 markkaa keväällä 1911. Lahjoituskirjan mukaan summasta piti muodostaa Pehr Ulrik Florinin nimeä kantava rahasto, jota piti käyttää "lääketieteen edistämiseen" yhdenmukai- sesti Litteratursällskapetin sääntöjen § 1 momentti c kanssa. Momentin mukaan seuran tehtävänä oli mm. ruotsinkielisen kirjallisen toiminnan edistäminen palkintoja jakamalla ja avustuksia antamalla. Koska lahjoituskirja ei ollut tarkasti määritellyt rahojen käyttöä, perustettiin lahjoituskirjan pykäliin tukeutuen ulkopuolisista asiantuntijoista koostunut erillinen toimikunta sitä pohtimaan. Toimikuntaan valittiin lääkärit, professorit Gustaf Heinricius, Axel Wallgren ja Ossian Schauman sekä Litteratursällskapetin hallituksen jäsenet valtionarkistonhoitaja Reinhold Hausen ja professori Axel Wallensköld. Toimikunnan johtavaksi hengeksi nousi Schauman. Hän muun muassa laati toimikunnan sääntö- ehdotusta tukeneet perustelut ja luonnosteli tulevan toiminnan ääriviivat. Toimikunnan ehdotus rahaston käyttötarkoitukseksi, säännöiksi ja alustavaksi toiminta- suunnitelmaksi esiteltiin Litteratursällskapetin hallitukselle marraskuussa ja hyväksyttiin siellä joulukuussa 1911.
Ehdotuksessaan toimikunta suositteli, että Florinin rahaston vuosituottoa käyttäisi Litteratursällskapetin hallituksen alaisuuteen perustettava komitea. Sääntöjensä mukaan se alistettaisiin seuran hallitukselle monin tavoin: seuran hallitus valitsisi ja nimittäisi komitean jäsenet vuosittain; vähintään seitsenjäseniseen komiteaan pitäisi kuulua yksi seuran hallituksen jäsen; komitean pitäisi vuosittain tehdä hallitukselle kirjallisesti selkoa menneen vuoden toimista ja esittää suunnitelma tulevaa vuotta varten.
Toimikunnan ehdotuksen pohjalta Litteratursällskapetin hallitus nimitti joulukuussa 1911 ensimmäisen kerran Florinin komitean. Toimikunta oli suositellut vähintään seitsen- miehistä komiteaa, jossa mahdollisuuksien mukaan olisi seuraavien alojen asiantuntijoita: tilastotiede, hygienia, fysiologia ja hermopatologia. Nimitetyssä komiteassa Litteratursällskapetin hallitusta edusti Reinhold Hausen. Asiantuntijajäseniksi nimitettiin professorit Ossian Schauman (erikoisalanaan sisätaudit), Robert Tigerstedt (fysiologia) ja Axel Wallgren (patologinen anatomia), lääkintöneuvos L.W. Fagerlund (hygienia), dosentit Jarl Hagelstam (hermopatologia) ja Harry Federley (perinnölli- syysoppi) sekä kuvernööri Max Alfthan (tilastotiede). Asiantuntijajäsenistö oli hyvin lääkäripainotteinen, sillä ainoastaan tilastotieteilijän ja perinnöllisyysoppineen koulutustausta oli jokin muu.
Komiteassa oli kaksi vahvaa ja karismaattista johtaja- tyyppiä: puheenjohtaja Ossian Schauman ja tiedemiehenä ulkomailla laajasti tunnustusta hankkinut Robert Tigerstedt. Heidän välilleen syntyi henkien taistelu komitean johtavan miehen paikasta. Kamppailussa ratkaistiin myös komitean tulevan työn suuntaviivoja, sillä miehillä oli erilaiset lähtö- kohdat siitä, mikä oli ruotsinkielisen kansanosan biologisen kuntoisuuden vaalimisen pohjimmainen perusta. Tigerstedt painotti ympäristötekijöiden, ensisijaisesti ravinnon merki- tystä populaation tulevaisuudelle. Schaumanin näkemys sen sijaan oli perinnöllisyyden merkitystä painottava. Schaumanin voittaessa kiistan henkisestä johtajuudesta ratkesi myös tulevan työn painopiste. Florinin komitea suuntautui perinnöllisyyden suurta merkitystä painotta- neeseen rotuhygieeniseen työhön. Tätä linjaa komiteassa ajoivat erityisesti Schauman, Hagelstam ja Federley.
(Markku Mattila)