Turun palo
Anna Salmberg, Turku palon jälkeen. Museovirasto.
Virallisen lehden ensimmäinen ilmoitus Turun palosta. Finlands Allmänna Tidning 8.9.1827. Ensimmäinen ilmoitus Turun palosta
Kaupungin arvokkaasta keskustasta tuhoutuivat mm. yliopiston rakennukset ja myös Tuomiokirkko suurelta osin. Kaikkiaan palossa menettiin 780 taloa. Noin 11.000 ihmistä menetti kotinsa, 200 loukkaantui ja 27 kuoli. Aineelliset vahingot olivat 10-12 miljoonaa ruplaa.
Palo oli suuren luokan onnettomuus, joten kenraalikuvernööri Zakrevski, valtiosihteeri Rehbinder ja finanssipäällikkö Falck saapuivat Turkuun ja viipyivät siellä muutamia päiviä organisoiden aputoimia ja suunnitellen kaupungin uudelleenrakentamista.
Zakrevski teki keisarille heti esityksen avustuksista kaupungille, omaisuutensa menettäneille papeille ja sammutustöissä kunnostautuneille.
Keisarin määräsi 9. syyskuuta omista varoistaan 100.000 ruplaa turkulaisten auttamiseksi. Lisäksi pantiin toimeen keräys Turun palaneen kirkon hyväksi kaikissa Pietarin, Eestin, Liettuan, Kuurinmaan ja Suomen kirkoissa. Myös Suomessa järjestettiin keräys. Se tuotti 105.000, Venäjällä järjestetty keräys 275.000 ruplaa. Avustuksia saatiin lisäksi ulkomailta, mm. Lontoosta ja Lissabonista. Yhteensä avustuksia saatiin Turkuun yli 400.000 ruplan arvosta. Se oli kuitenkin alle kymmenesosa vahingoista. Siksi Turku vapautetttiin 10 vuodeksi veroista ja valtio lupasi kaupunkilaisille edullisia lainoja. Suomen palovakuutuskonttori sai 200.000 ruplaa, jotta pystyisi maksamaan korvaukset vakuutetuista yksityisistä rakennuksista.
Turun palo aiheutti koko maassa suuren järkytyksen. Vesilahden kirkkovahti kirjoitti, että 4. syyskuuta
"Paloi Turun Kaubungki... Koko yön ja päivän perän".
Palosta julkaistiin arkkiveisu
"Runo Laulu laulettawa Murehella muisteltawa, Suru suulla saneltawa, Turun Tuimasta palosta, Päiwäll sillä neljännellä Kuusa wiimmein kuluneesa Syksy kuuksi kutsutusa Wuonna 1827".
Myös Oulun palosta vuonna 1822 julkaistiin nyt veisu.
Turku määrättiin uudelleen rakennettavaksi ja uuden asemakaavan laatiminen annettiin C.L. Engelille. Suurta henkistä omaisuutta ja asiakirjoja, joita palossa tuhoutui, ei saatu enää takaisin.