Maan Caari.

I. Lucu. Maan / huonein ja peruxen laillisesta saannosta / maalla ja caupungisa.

1.§. Nämät owat lailliset saannot, joiden cautta maa, huonet ja perus, maalla ja caupungisa mahta saataa: yxi on perindö, jos laillisesti peritty on; toinen on waihetus, jos laillisesti waihetettu on; colmas on osto, jos laillisesti ostettu on; neljäs on ando, jos laillisesti annettu on; wijdes on pantti, jos se laillisesti pantixi pandu ja seisonut on: caicki sen jälken cuin täsä Laki-kirjasa kirjoitettu on. Laillinen seisocon, laitoin tacaisin käykön.

2.§. Osto, waihetus ja ando pitä kirjallisesti tapahtuman, cahden miehen todistuxen canssa, ja ne ehdot sijhen pandaman, joiden päälle sama osto, waihetus eli ando, itzens perusta, ja sitten laillisesti käytettämän sijnä paickacunnasa, josa cukin maa macaa, nijncuin edespäin eroitetan.

II. Lucu. Perindö maasta.

1.§. Se on perindö maa, joca wanhembain, lasten, weljesten eli sisarusten, eli muiden langoin jälken peritän; nijn myös se ansaittu maa, joca pannan sen perindö maan siaan, jonga jocu yhdellä eli toisella tawalla on itzeldäns wieroittanut.

III. Lucu. Waihetuxista / ja cuinga maa maalla / eli huonet / tontti ja maa caupungisa / mahta waihetetta.

1.§. Jos jocu tahto perindö maans toista maata wastan maalla, waihetta; olcon hänellä sijhen walda, ja se joca waihetuxen cautta saatin, olcon perindö maana siasa. Sen waihetuxen päällä ei mahda perindö lunastaja puhua. Jos jocu waihetta huonetta, tonttia, eli cartanota caupungisa, huonetta, tonttia eli cartanota wastan samasa caupungisa, eli muusa; ei pidä myös perindö lunastajalla oleman oikeutta sen päälle puhua, waan pitäkön perindölunastajat molemmin puolin itzecukin oikeudens sijnä joca waihetuxella saatu on. Ei mahda cucan perindö maata maalla, huoneita ja maata wastan caupungisa waihettaa.

2.§. Jos jocu waihetta perindö maans maalla, ja saapi jällens sitä wastan sekä maata että rahaa: Ja maata on enämbi cuin rahaa; nijn käykön sen canssa, cuin waihetuxesta sanottu on: Jos sitä on wähembi ja raha enämbi, eli molembita tasan; nijn tuomitan maa pericundaan lunastettawaxi, nijncuin se myyty olis. Waihetuxesta caupungisa olcon sama laki.

IV. Lucu. Ostosta / ja cuinga maa maalla / huonet / cartano ja tontti caupungisa / mahta myytää.

1.§. Jos jocu myy maans maalla; nijn pitä ostajan Oikeuden edes, sijnä kihlacunnasa cuin maa on, näyttämän cauppa-kirjans, ja maan julkisesti cuulutta andaman, colmesa yhteisesä Käräjäsä. Jos ei sen maan päälle puhuta yön ja wuoden sisällä, colmannen cuulutuxen jälken; eli sijnä Käräjäsä, cuin colmas cuulutus tapahtu, sijnä maanpaicasa, josa ainoastans yxi Käräjä wuodesa pidetän; nijn andacon Kihlacunnan Tuomari sen päälle kijnne-kirjan, nimens, kihlacunnan ja oman sinettins canssa. Jos se cuin myyty on, macaa usiammasa Kihlacunnasa; nijn pitä cukin cuulutettaman oikiasa Kihlacunnan Käräjäsä, ja kijnnekirja sen päälle otettaman: Kirjoitettacon myös kijnnekirja kihlacunnan tuomio-kirjaan sisälle.

2.§. Maa, huonet ja tontti caupungisa joca myydän, pitä myös julkisesti awoimilla owilla, Raadihuonesa, colmena manandaina cuulutettaman, neljä wijckoa joca cuulutuxen wälillä. Jos Pyhäpäiwä lange sisälle cuulutus-päiwän päälle; nijn edeskäykön cuulutus ensimäisnä manandaina sen jälken. Jos ei sen caupan päälle puhuta, cahdentoistakymmenen wijcon sisällä colmannesta cuulutuxesta; nijn olcon se laillisesti seisonut, ja sitte cuin rauha-raha annettu on, pitä se Oikeuden kijnne-kirjalla wahwistettaman. Ei mahda kijnne-kirja ulosannettaa caupungisa, ennen cuin myyjä itze, eli waldamiehen cautta, Oikeuden edesä on kättälyönyt, ja tunnustanut caupan hinnan maxetuxi. Kijnne-kirjasa pitä nimitettämän, cuinga monda kynärätä se cartano eli tontti on lewiä ja pitkä, nijn myös misä cortelisa ja neljennexesä, ja cuiden catuin ja cujain wälillä se macaa. Waihetuxesta ja annosta olcon sama laki.

3.§. Caikisa cuulutuxisa pitä summa nimitettämän, jonga edestä se maa, huonet, eli tontti cuulutetan.

4.§. Joca myy maan, huonen eli tontin, jonga hän ennen toiselle myynyt on; seisocon se cauppa lujana, joca ensin tehtin, ja wetäkön se sackoa, joca cahdellen yhden myi, cuudennen osan caupan hinnasta, ja palkitcon wahingon.

5.§. Nyt taitan perindö maa myytää ulos sugusta: Jos se Cruunulle weron teke, tarittacon Cruunulle: ja se cuin wapasugulle weron maxa, nijn taritcon se hänelle, jolla sen päälle wapasugun-oikeus on, ennen cuin colmas cuulutus sen ylitze otetan; ja olcon heillä walda sen maan lunastaa, ja laillisesti andaa käyttää, cuin sanottu on.

6.§. Joca sen osta, cuin toisen maan ja peruxen päällä caupungisa rakettu on; nijn pitä se peruxen isännälle laillisesti tarittaman.

7.§. Ei cucan mahda cauppa eli waihetusta päättää lapsi-ikäisen, pijan eli heickopaisen canssa heidän maastans. Jos se tapahtu; olcon mitätöin, ja lain-käyttäminen sen canssa poiskieltty.

8.§. Jos tarwe waati, että holhojan täyty myydä jotakin wallanalaisten kijndiästä perinnöstä, heidän elatuxexens ja tarpellisexi ylöscaswattamisexens; osottacon Tuomarille oikian hätä tarpeen; ja cosca Tuomari on sijtä cuullut lähimmäiset langot, cuin Waldacunnasa owat, ja hän sen caupan on myöden andanut, ja laillinen seisomus sen päälle tullut on; nijn olcon se cauppa heidän päällepuhestans wapa, cosca he waldiaxi tulewat.

9.§. Ei mahda se joca weron-alaisella maalla asu, caupan eli waihetuxen cautta, eli muulla tawalla, mitän eroitta ja wähetä sijtä, cuin sijhen oikeutta myöden tule: Jos jocu sen teke; olcon mitätöin.

10.§. Jos maan-kirjat taitawat turmeldua eli cadota; olcon silloin kihlacunnan eli caupungin tuomiokirjalla todenpuoli, ja andacon kihlacunnan Tuomari eli Pormestari ja Raadi uuden kirjan sen päälle.

V. Lucu. Cuinga maa maalla / huonet / cartano ja tontti caupungisa / mahta tacaisin pericundaan lunastettaa.

1.§. Jos perinnön lunastaja tahto itzellens lunasta perindö maan, joca maalla myyty on; nijn pangon cohta, eli yön ja wuoden sisällä, colmannesta cuuluttamisesta, Oikeuteen, täyden caupan hinnan, sijnä myndisä, cuin cauppa-kirjasa seiso, eli edestuocon sisälle panduin rahain päälle sencaldaiset todistuxet, cuin yhteisesti waldacunnasa kelpawat. Caupungisa olcon myös perinnön lunastajalla oikeus, lunastaa maata, huoneita ja tonttia, joco perityitä eli ansaituita, cahdentoistakymmenen wijcon sisällä colmannesta cuuluttamisesta. Sitten nautitcon perindö lunastaja, nijn hywin maalla cuin Caupungisa ne cuulutuxet hywäxens, jotca ostajalle tapahtuneet owat. Mutta nijn usein cuin wastuutinen cauppa maan, huonein eli tontein ylitze päätetän, pitä se jällens cuulutettaman ja Laissa käytettämän.

2.§. Ei yhdelläkän perindö lunastajalla pidä walda oleman, pericundaan lunastaa yhtä osa sijtä perindö maasta, joca yhdesä caupasa myyty on, ellei molemmat suostu, sitä eroittaman.

3.§. Ansaittua maata maalla, ei ole Suculaisella oikeutta rahalla pericundaan lunastaa, ellei myyjä ole sitä pericundaan ostanut. Jos nijn on, käykön sen canssa, cuin perindö maasta sanottu on.

4.§. Jos sekä perindö, että ansaittua maata on yhdesä caupasa maalla; ja perindö lunastaja tahto perindö-maan lunastaa; olcon myös welcapää lunastaman ansaitun maan, ellei ostaja tahdo sitä itze pitä. Jos talon cappaleita ja eläimiä on sijnä caupasa, olcon sama Laki.

5.§. Ostaja ja myyjä ei mahda, perindö lunastajalle haitaxi, rickoa eli toiseen cauppaan muutta sitä cauppa cuin he tehneet owat, ei myös petollisen warjon alla waihettaa. Jos se tapahtu; olcon mitätöin, ja wetäkön cumbikin sackoa wijsikymmendä talaria.

6.§. Ostaja ja myyjä olcon welkapäät walallans wahwistaman, että heidän wälilläns yxiwacaisesti nijn on päätetty ja maxettu, cuin cauppa-kirja sisällens pitä, jos perindölunastaja sitä waati. Perindölunastaja olcon myös welcapää walalla wahwistaman, että hän, ilman petosta, itzellens, ja ei muille lunasta; cuitengin mahta perindölunastaja nijllä rahoilla lunasta, jotca hän lainaxi ottanut on. Jos jocu ylitzewoitetan, että hän näisä asioisa on wilpistellyt; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria.

7.§. Nyt on iocu pacotettu, welan maxoxi aldixi andaman perindö maans maalla, eli huonens ja tonttins caupungisa; nijn olcon perindö-lunastajalla oikeus sen lunastaa, sillä hinnalla cuin welcamies, eli muu ostaja sijtä andaa tahto. Olcon myös perindö-lunastajalla walda walaa waatia, ettei sen alla petosta ole.

8.§. Perindö-maan lunastamisesa älkön ikänäns canne kelwatco muutoin cuin rahan canssa. Jos jocu muun syyn tähden tahto sen caupan päälle puhua; andacon itzens edes sijnä Oikeudesa, josa cuulutuxet tapahtuwat, ja ottacon samaan Oikeuteen haaston, sen päälle, jonga se tule. Ehkä mitkä candeet cuulutusta wastan tehdän, tapahtucon ne cuitengin: waan ei anneta kijnne-kirja sille, joca cuuluttanut on, ennen cuin päälle-puheen ylitzen tuomittu, ja tuomio laillisen woimans woittanut on. Jos se woitta, joca candeen teki; nijn älkön olco cuulutuxilla ja Lain käyttämisellä, händä wastan, mitän woima.

9.§. Jos perindö-lunastaja kirjotta nimens cauppa-kirjan ale, nijncuin todistaja, ilman ehdota lunastus oikeudestans; nijn ei pidä hänellä oleman oikeutta lunasta sitä, cuin silloin myyty on.

10.§. Lunastus-rahoja ei mahda cucan tacawaarickoon panna, eikä muu wastanotta, cuin ostaja yxinäns Oikeuden tieteen, eli perindölunastaja itze, jos hän candeens ylönanda.

11.§. Jos ostaja estettä teke perindö lunastusta wastan, ja sijtä rijta nouse; nijn pitä se ratcastaman sijnä cuin pääcartano, eli cusa suurin osa taloista on, jos ei pääcartano caupasa ole; ja mahta ostaja lunastus rahan wastanotta, ilman oikeudens wähennystä. Jos hän sen wastanotta; maxacon wijsi joca sadasta, sijtä ajasta cuin rahat sisälle pandijn, joco hän woitta eli woitetan: Jos ei hän tahdo wastanotta; olcon cuitengin welcapä yhden werran caswoja nijden edestä maxaman, jos hän asian cadotta. Jos perindö-lunastaja woitta, maxacon ostajalle caiken sen tarpellisen culutuxen, cuin hän talon päälle ja sen tähden tehnyt on, ennen cuin hän sijtä luopu.

12.§. Jos maa tuomitan pericundaan lunastettawaxi, ennen Tuoman päiwää; nijn sijrtäkön ostaja sijtä ensimmäisnä lähdendö päiwänä sen jälken. Jos tuomio lange Tuoman päiwän jälken; nautitcon lähdendö päiwän, ja istucon paicallans wuoden ensimmäisestä puoli paastosta, jos ei he muutoin sowi.

VI. Lucu. Sijtä / jolla oikeus on perindö-lunastuxen.

1.§. Perindölunastajat owat myyjän lapset ja rinda-perilliset, nijn cauwan cuin nijtä on: sitte wanhemmat ja esi-isät, ja ne hänen canssans siwulangoudesa <59> owat, weljesten ja sisarusten lapsijn asti ja canssa, eli ne jotca tasapolwiset heidän canssans owat. Ei mahda cuitengan myyjän isän langot pericundaan lunastaa myyjän äitin puoleista maata, eikä äitin langot myyjän isän puoleista maata.

2.§. Nyt taidais isä periä lastens äitin puoleisen maan, eli äiti heidän isän puoleisen maans: ja sitä maata tahdotais sitten myydä, lunastacon sen pericundaan se, joca on lähin händä, cuin myypi.

3.§. Jos miehet rijtelewät cuca pericundaan lunastaman pitä; olcon se lähembi pericundaan lunastaman, joca lähembi on perimän, sen jälken cuin 2. ja 3. Lugusa Perindö Caaresa, sanottu on. Jos perindö-lunastaita on usiambita, ja tasasucuisia; nijn lunastacon weli weljen, ja sisar sisaren osan. Jos ei sitä maata, huonetta eli tonttia taita jaettaa, eli se ei kärsi muuta cuin yhden asujan, ja he ei sowi keskenäns, cumbica lunastaman pitä; nijn lunastacon se, jolla suurin osa on: Jos heillä on yhtä suuri osa; nijn pitä sijtä arpa heitettämän.

4.§. Jos lähimmäinen perindö-lunastaja on lapsi-ikäinen, eli pijca, eli heicopäinen, eli ulcomaalle mennyt, eli fangeudesa; nijn lunastacon holhoja eli asianajaja heidän puolestans, laillisen seisomus ajan sisällä, jos hän woi ja sen hyödyllisexi löytä. Sitten ei pidä oleman wallan alaisella waldiaxi tulduans, eli heickopäisellä tulduans paremmalle järjelle, eli ulcomaalle mennelle ja fangitulle palattuans, yhtän walda sen päälle puhua. Jos ei heillä ole holhojata eli asianajajata; ei pidä cuitengan heillä wapautta oleman, maatans pericundaan lunastettawaxi woitta, jonga päälle ei oikialla ajalla puhuttu ole, waan pitäkön se maan, huoneet ja tontin, joca ostanut on.

VII. Lucu. Yhdesä asuwaisten ja naaburein-oikeudesta.

1.§. Jos jocu on ostanut huoneet eli tontin caupungisa; nijn pitä hänen ne yhdesä asuwaiselle ja naburille taritzeman, ennen cuin hän sen päälle cuulutuxia otta. Jos ei perindölunastaja sitä huonetta eli tonttia lunasta, cahdentoistakymmenen wijcon sisällä colmannesta cuulutuxesta; olcon silloin yhdesä asuwaisella eli naburilla oikeus, neljätoistakymmendä päiwä sen jälken, sen huonen eli tontin lunastaa.

2.§. Yhdesä asuwaisen oikeus on nijllä, joilla osa on yhdesä huonesa eli tontisa caupungisa, ja naburin oikeus nijllä, jotca sijnä wieresä asuwat: ja olcon yhdesä asuwaisella oikeus lunasta naburin edellä.

3.§. Jos huone ja tontti on naburilda poislohwastu ja eroitettu, hänelle rasituxexi ja ahtaudexi; olcon hänellä oikeus sen lunasta toisen naaburin edellä.

4.§. Sama oikeus olcon myös sillä, jolla on puoli muuria toisen canssa, eli nautitze toisen muuria eli seinää, eli jonga perustus-muurin päälle toisen muuri on, eli nautitze toisen perustus-muuria.

5.§. Jos jocu kärsi merkillistä rasitusta toisen miehen huonesta, nijncuin rästähän tippumisesta, pimittämiseldä, ackunoilda, räppänöilda, wedenjuoxulda, ja muuta estettä: eli jos hänellä on ahdas huone eli tontti; olcon myös hänellä oikeus lunasta.

6.§. Cuin naaburit rijtelewät paremmasta oikeudesta sijhen huoneseen eli tonttijn, joca myyty on; nijn coetelcon Tuomari, cumbica sen parhain tarwitze, ja ei pidä caikisa näisä asioisa oleman eroitusta wapaan ja wapattoman peruxen wälillä, ellei caupungi sitä wapatoinda tonttia pitää tahdo.

7.§. Jos rijta tule naburin eli yhdesä asuwaisen, ja ostajan wälillä, oikiasta caupan-hinnasta; käykön <61> sen canssa, cuin perinnön-lunastamisesta, V. Lugusa 6.§. sanottu on.

VIII. Lucu. Cuinga maa / huonet / eli tontti mahta laillisesti poisannettaa.

1.§. Perindö maata ei mahda cucan poisandaa; Jos se tapahtu; olcon perillisellä walda sen tacaisin otta, cosca se cuollut on, joca sen annoi: Ei cuitengan ole kieltty, perindö-maasta elinajaxi lainata jotacuta taloa sille, cuin uscollisen palweluxen tehnyt on, cusa ei ansaittua maata ole. Ansaittu maa mahta annettaa kenelle tahtons. Jos maa on pericundaan lunastettu; nijn taitan sen hinda poisannettaa.

2.§. Cosca se löytän, että jocu on tehnyt andajalle, hänen lapsillens, eli ensimmäiselle perilliselle, merkillisen wääryden, hyödyttömyden ja wahingon; olcon heidän wallasans, lahjan tacaisin otta, jos se wielä hänen kädesäns on, joca sen sai, ja oikeus coettele sen oikein ricotuxi. Jos lahja on waiwasta ja työstä, eli tehdyn palwelluxen edestä annettu; nijn älkön käykö tacaisin.

3.§. Jos jollakin on maa, huone eli tontti caupungisa; nijn olcon hänellä walda poisandaa cuudennen osan sijtä, joco se on peritty eli ansaittu. Myötäandimesta, huomen-lahjasta, ja testamentistä, säätän Naimisen ja Perinnön Caareisa.

IX. Lucu. Pantixi-pannusta maasta / huonesta eli tontista / nijn myös sen sisällekirjoittamisesta.

1.§. Jos jocu pane maans, huonens eli tonttins pantixi walmin rahan eli calun edestä, joca silloin wissijn hindaan rahasa luettaman pitä, ja jos sijhen maxon päiwä määrätän; nijn lunastacon silloin jällens käsikirjoituxen jälken. Jos ei wissi päiwä ole määrätty; nijn pitä sen jolle panti on welcapäälle tiettäwäxi tekemän, että hän tahto pantin laillisesti käyttää, ellei hän maxoa saa.

2.§. Jos jocu anda pantins kihlacunnan käräjäsä, eli Raadihuonesa laillisesti sisällekirjoitettaa, nautitcon etuns nijden edellä, jotca caupan, eli waihetuxen cautta, sitte tahtowat sitä omista.

3.§. Jos jocu ei lunasta määrätyn päiwän sisälle, eli sitte cuin se hänelle tiettäwäxi tehdän; nijn mahta welcamies andaa pandin cuulutettaa, niincuin caupasta sanottu on, ja arwatta, ennen cuin laillinen seisomus uloskäypi, ellei he muutoin wissistä hinnasta sowi. Jos ei maan isändä lunasta yön ja wuoden sisällä colmannesta cuulutuxesta täydellä rahalla; olcon perinnönlunastajalla walda, lunasta perindö maan maalla, ennen, eli ensimmäisesä käräjäsä sen jälken. Caupungisa mahta pandin pania pantins jällens lunasta, cahdentoistakymmenen wijcon sisällä colmannesta cuulutuxesta. Jos ei hän lunasta, nijn mahta perindölunastaja neljä wijckoa, ja yhdesä asuwainen eli naburi sitte neljätoistakymmendä päiwä sen jälken, sen pantixi pannun huonen eli tontin lunastaa, ja pangon hän oikeuteen sekä panti-rahan, että sen cuin panti corkiammaxi arwatan, jos ei lohwaistus taida tapahtua, cuin Ulosmittauxen Caari eroittaa.

4.§. Mitä pantti arwatan corkiammaxi, cuin josta se ulos pandu oli; sen ottacon pandin pania. Jos se arwatan wähemmäxi; täyttäkön pania muusta omaisudestans, mitä puuttu.

5.§. Jos jocu pane maan, huonen eli tontin pantixi usiamman cuin yhden tygö, ilman hänen tiedotans ja suostumustans, joca sen ensist pantixi sai, ja he caicki ei taida sijtä täyttä maxoa nautita; nijn wetäkön sackoa cuudennen osan sijtä, cuin panti corkiamman edestä ulos pandu oli, cuin caikille nijllä ulottuwainen on, ja se sacko käykön ulos muusta hänen omaisudestans.

6.§. Joca tahto panti-oikeudens toiselle ylönanda; ilmoittacon sen ensist pantin panialle.

7.§. Joca pane maan, huonen eli tontin pantixi; ja cohdastans täydellisen anekin sijhen anda, sillä ehdolla, että lainan andaja woiton ja wahingon päälle, pitä nautitzeman caiken sisälle-tulon, cuin sijtä langeman pitä, sijhen asti cuin pääsumma maxetan; tehkön sen todistajain canssa, ja se seisocon, josta he keskenäns sopiwat. Jos se omaisus on sencaldainen, että se taitan pericundaan lunastettaa; ja se jolla lunastus oikeus on, tahto lunasta lainan andajan ulos; olcon hänellä sijhen walda, ja pitäkön hän lainan ottajalle ne ehdot, jotca panti kirjasa määrätyt owat. Jos lainan andaja ei ole muutoin anekia saanut, cuin että hänen lainan edestä pitä nautitzeman caswoa cuusi sadalda; olcon myös perindölunastajalla walda hänen ulos lunastaa. Jos lainanottaja ei ole anekia andanut pantijn; nijn ei pidä perindölunastajalla oleman oikeutta lunastamiseen, nijn cauwoin cuin se elä, joca lainan otti.

8.§. Se jolla toisen miehen omaisus pantina on, ei mahda sitä pahenda, eli pandin panian tahtoa wastoin tehdä sen päälle muuta culutusta, cuin pantti tarwitze.

9.§. Jos jocu on pannut maans pantixi, wissixi ajaxi, ja cuole ennen cuin sama aica culunut on; nijn olcon perillisillä woima, hänen cuolemans jälken lunastaa sen maan jällens, nautitcon cuitengin pandin ottaja, laillisen lähdendö päiwän.

X. Lucu. Sijtä / jolla on walda myydä / waihetta / eli pantixi panna / toisen miehen maan / huonen ja tontin.

1.§. Ei kenelläkän pidä walda oleman myydä, waihettaa, eli pantixi panna toisen miehen maata, huonetta eli tonttia, ellei hänellä sijhen ole sen toisen awoinda kirjaa ja täyttä waldaa. Jos toisin tapahtu; olcon mitätöin, ehkä cuulutuxet ja seisomus sijhen tullut olis: wetäkön myös se joca sen tehnyt on, neljäkymmendä talaria sackoa, ja palkitcon wahingon.

2.§. Ei pidä myös tuomittaman jongun miehen maan ylitze, eli hänen maatansa tacawaarickoon pandaman, ellei isändä ole laillisesti oikeuteen haastettu, eli itze wastamasa, eli hänen wissi asian-ajajans.