Rakennus Caari.

I. Lucu. Cuinga kylän tontti laskettaman, ja tiluxet jaettaman pitä.

1.§. Jos talonpojat tahtowat kylän uudesta raketa; nijn pitä sijhen nijn suuri tontti laskettaman, cuin tapahtua taita ja tarpellisexi löytän, että jocainen talo, walkian waaran tähden, taita toisesta erinäns raketuxi tulla. Tontti pitä joca talolle kyläsä jaettaman, äyrin ja aurtoan, leiwiskä ja tynnyri-weron, eli manttalin jälken, nijncuin cungin maanpaican wanha tawallisus on mitata ja laskea, eli tästälähin taita säätyxi tulla. Se pitä myös laskettaman oikein ilmain jälken, cuin on itä ja länsi, pohja ja etelä, ja joca tontin ymbäri eri raja-merkit pandaman. Cuja pannan jacamattomasta maasta joca tontin wälille kyläsä, sen jälken, cuin tilaa on. Tie kylään ja kylästä, olcon nijn sillä kylällä, cuin wähembi on, cuin silläkin joca enämbi on.

2.§. Joca talolla pitä oleman hänen oikia ja yhtä-hywä osansa tontisa. Jos wuori eli oja on tontisa, joca jaettaman pitä, ja wuori taitan murretta eli poldettaa, ja oja maadutettaa, eli nijden päälle rakettaa, ja ne nautittaa; nijn käykön ne puolesta muun maan suhteen tontisa, ja nautitcon se, joca sencaldaisen esteen tontisa saa, caxi kynärätä wuorta ja ojaa yhtä wastan. Jos ei cumbacan taita kelwollisexi tehtää; olcon se caicki ulcona mittamisesta, ja andacon kylän-miehet kihlacunnan Oikeuden tuomio-kirjaan kirjoitettaa, cuinga heidän keskenäns jaettu on.

3.§. Nyt on cukin tontins kyläsä saanut; nijn jaetan cullengin hänen osans pellosa ja nijtusa, ja caikisa muisa tiluxisa, nijn paremmasa cuin huonommasa: ja olcon tontti caiken jaon ja osimisen perustus kyläsä, jonga jälken caicki muut tiluxet jaettaman pitä. Jocaitzen pitä osans saaman, toinentoisens jälken, nijncuin hänen tonttins macaa auringon ja ilmain jälken, ja olcon sillä eli nijllä walda, joilla suurin osa on kyläsä, cuinga moneen osaan peldo ja nijttu pandaa mahta; cuitengin että cukin saa yhtä hywän toisen suhteen.

4.§. Ei kenelläkän pidä oleman waldaa sitä kylää hajottaa, joca oikein ilmain jälken laskettu on, ellei caicki maan-isännät sijhen suostu. Jos jocu, olcon hänellä enämbi eli wähembi osa kyläsä, walitta, että hän on saanut wähemmän eli huonomman osan, cuin hänen saada tulis; etzikön laillista catzelmusta sen päälle, ja tasatcon Tuomari heidän wälilläns.

II. Lucu. Cuinga tontin päälle rakettaman pitä.

1.§. Tontti pitä rakettaman miespihaxi ja Carjapihaxi. Miespihasa pitä oleman tupa porstuan ja cammion canssa, nijn myös wierastupa, jos talo nijn suuri on, kellari, aitta, ja jywäpuodi, rosca huonet, ja yhteinen huone, portti ja waja. Jos talonpoica tarwitze usiambita huoneita; rakendacon tarpexens cuin hän parhain woi. Carjapiha raketan erinäns miespihasta, ja siellä pitä oleman hewoistalli, pihatto, lammashuone, ja sicaläätti, tarpellisten carjalatoin canssa, nijn myös lua ja ladot, sen jälken cuin talo suuri on. Sauna eli mallashuone pitä myös rakettaman, nijn myös rijhi, cusa metzää on, ja ne erinäns pandaman. Ei mahda cucan lähemmä naburins tonttia raketa, cuin että hän tuen eli tolpan siaxi puolen toista kyynärätä tontistans jättä.

2.§. Jos jocu rakenda toiselle esteexi; hajottacon sen, cosca hänelle sijtä tygösanotan. Jos ei hän sitä tee; wetäkön sackoa colme talaria, ja palkitcon wahingon, cosca sen ylitze käräjästä walitetan.

3.§. Nyt on talonpoica rakendanut huoneita, sen jälken, cuin sanottu on; nijn pitä hänen ne woimasa pitämän. Jos jotan puuttu ruocosa ja rakennuxesa; parandacon ja wetäkön sackoa, cuin 27. Lugusa sanotan.

4.§. Jos jocu talo kyläsä hajotetan eli pala, cusa talonpojat aiwan liki toinen toistans rakendanet owat; nijn pitä kylämiesten sille talolle toisen tontin ulos catzoman, nijn hywän ja yhtä suuren jacamattomasta maasta, jos sijhen tilaa on, ja maatcon se endinen, kylän ketona jällens.

5.§. Jos jocu tahto sijrtä ja raketa kylän jacamattomalle maalle, eli sicalaitumelle, ja panna tonttins siaan jällens, seisocon se kylän-miesten suostumisesa. Jos he sen häneldä kieldäwät, nijn pyytäkön hän jacoa käräjäsä, ja raketcon sitte osans päälle: ja tulcon pellot, luhdat, ja muut tiluxet kyläsä sille uudelle tontille, nijncuin ne sen wanhan alla ennen macaisit.

III. Lucu. Autio-kylästä.

1.§. Jos kylä on autiona josa usiambi talo on, ja yxi tahto omans ylösottaa, ja ne muut ei tahdo hänen canssans raketa eli aidata; nijn nimittäkön kihlacunnan Tuomari muutamia lautacunnasta, jotca sinne menewät, ja määräwät hänelle nijn paljo tiluxista, cuin hänen talollens tule, ja parhain aidattaa ja ruocottaa taitan.

2.§. Cosca hän on osans ylösottanut ja perannut pellosa ja nijtusa, ja ne muut sitte tahtowat nautita jocainen osans tiluxisa; nijn ylössulattacon ja peratcon nijncuin hän tehnyt on. Ja cosca he caicki owat wiljellet ja parandanet osans, cuin hängin; nautitcon sitte jaon cautta cukin osans pellosa, luhdasa ja caikisa tiluxisa, cuin ennen sanottu on. Jos jocu muutoin otta osan kyläsä; wetäkön sackoa, cuin 10. Lugusa sanotan.

IV. Lucu. Cuinga tiet ja ojat kyläsä tehtämän pitä / ja mingä palckion sen tule nautita / joca peldons saa nijden siwuun.

1.§. Culcu-tie kylään ja kylästä ulos, nijn myös pellolle ja luhdalle, Kirckoon ja Myllyyn, pitä pandaman jacamattomasta, cuutta kyynärätä lewiä, ja paitzi sitä caxi kyynärätä cummallekin puolelle ojaxi, jos nijn tarwitan. Walda maantie pitä oleman kymmenen kyynärätä lewiä ojain wälillä; cusa maantie ja caxitoistakymmendä kyynärätä lewiä on, pidettäkön se nijn woimasa.

2.§. Walda-oja pitä tehtämän jacamattomasta maasta, puoli colmatta eli caxi kyynärätä lewiä, kyynärän sywä ja kyynärän awara pohjalda, sen jälken cuin tarpellinen on, ja tilaa sijhen löyty. Ja se joca peldons sen wieren saa, nautitcon kyynärän pyörtänöxi, päällen kylänmittaa. Sama Laki olcon cusa tie eli aita peldoa cohta. Jos tie eli oja käy luhdan siwua myöden; sijnä ei anneta palckiota. Jos ojaa tarwitan caiwattaa naburein peldoin wälille; nijn mengön puoli oja cummangin pellosta. Pellon pääsä, ojicon cukin omastans.

V. Lucu. Laillisesta suojelemisesta / sulkemisesta ja aitamisesta.

1.§. Weräjä, josta kylän tie käypi, pitä caikilda nabureilda rakettaman ja ylöspidettämän. Weräjän omalle pellolle ja nijtulle mahta jocainen itze raketa ja sijtä waarin otta.

2.§. Naburein, jotca yhdesä kyläcunnasa owat, tule sulkea ja aidata ne tiluxet, cuin heillä yhteiset owat, cungin tiluxens suuruden jälken. Jos jocu kylästä tahto aidata jotakin erinäns osastans, ja se ilman toisen estetä tapahtua taita, pitäkön sen aidan yxinäns. Jos kylä cohtaa toista kylää pelloisa ja luhdisa, ja yxi tahto omans toisen omasta eroittaa: jos se taita tapahtua ilman hänen wahingotans; nijn annetan sille walda, joca aidata tahto, ja aidatcon se kylä enämmän jolla enämbi, ja wähemmän jolla wähembi osa on. Jos metzä, syöttö-haca, eli tacamaa, cohtaa peldoa eli luhta; pitäkön se aidan yxinäns, jonga peldo eli luhta on.

3.§. Aita pitä pandaman taajaxi ja wahwaxi, caxi kyynärätä corkia, ja caxi kyynärätä joca seiwäs parin wälillä; ja pitäkön kylänmiehet waarin sijtä, että cukin nijn aitaa, cuin nyt sanottu on. Cusa aita kiwestä, eli muusta, maan paican tilan jälken, tehdän, pitä myös sen oleman nijn wahwan, ettei se kewiästi taida särjetyxi tulla ja caatua, ja nijn corkian ja taajan, että eläimet ja siat ulcona pysywät.

4.§. Cosca maa on sula, ja kirsi sijtä lähtenyt; nijn pitä kylwypeldo aidattu oleman, ja jokaitzen aita wirhetöin, cosca aica on kylwää, joco se on syys eli kewä. Jos jocu sen laiminlyö; wetäkön sackoa caxi äyriä joca seiwäs parilda. Jos sen cautta wahingo tapahtu; maxacon myös sen. Jos weräjä macaa <81> maasa; olcon yhden talarin sacon alainen. Luhdan pitä ensimmäisnä päiwänä Touco-cuusa suljetun oleman. Jos luhdan aita eli weräjä sitte maasa macaa; wetäkön puolda wähemmän sackoa. Jos ei hän sulje eli paranna, cosca naaburit händä sijtä waroittawat; maxacon cahdenkertaisen sacon. Jos kylän miesten täyty sulkia sen edestä, jolda puuttu; nautitcon sen edestä täyden maxon.

5.§. Luhdan ja pellon pitä suljettuna oleman, sixi cuin cumbikin corjatuxi tule. Ei mahda nijtä ennen carjan käytäwäxi annettaa, sen sacon haastolla cuin 9. Lugusa sanotan.

6.§. Jos jollakin on heiniä eli eloja ulcona, sitte cuin hänen naaburins omans corjannet owat; nijn pitä heidän sanoman hänelle, että hän myös corja omans. Jos hän taita osottaa estehen ja pacon; nijn ei he mahda eläimiäns sisälle laskea, waan taritcot itzens händä auttaman, cohtullisen palcan edestä, corjamas ja sisälle wiemäsä, eli heiniä suowaan ja eloja aumaan panemisesa, ja nijden ymbäri aitamisesa. Jos ei hän sitä tahdo, eli jos ei hätä-tilaa ja packoa ole; olcon hänen oma wahingons, cuin hänen heinäins eli elons päälle, toisen eläimildä tehdän, sitte cuin hän nijn waroitettu on. Jos ei he waroita, ja wahingo heidän eläimildäns tapahtu; palkitcon sen, ja wetäkön sackoa, cuin 9. Lugusa säätään.

7.§. Jos toisen miehen peldo seiso leickamata sen tiellä joca elons corjata tahto; sanocon hänelle, että hän leicka pois tieldä. Jos ei se tapahdu; nijn mahta se, joca corjata tahto, toisen elon tieldä pois leicata, cusa wahingo wähin on, lyhteisijn sitoa, ja tähkäpäitä pois-poimia, ja sitte syyttömästi sijtä läpitzen ajaa. Jos myös luhta on nijttämätä, nijn pitä sencaldaisesa tapauxesa sekä nijtettämän että tieldä pois harawoittaman. Jos jocu toisin culke pellon eli luhta saran ylitze, wetäkön sackoa yhden talarin joca saralda, ja palkitcon wahingon.

8.§. Joca kiucusta ja ilkiwallaisudesta hacka ricki, repi maahan, eli turmele weräjän eli aidan; palkitcon wahingon, ja wetäkön sackoa kymmenen talaria. Jos hän muutoin murta eli ricko; olcon colmen talarin sacon alainen. Jos jocu heittä aidaxen maahan toisen aidasta; wetäkön joca aidaxen edestä sackoa yhden marcan. Joca hacka poicki seipäitä, nijn että aita sijtä wian saa; wetäkön sackoa joca parilda yhden talarin, ja palkitcon wahingon. Jos jocu aidan warasta; käykön sen canssa, cuin Pahategon Caaresa säätän. Olcon myös caiken päälle caxikertainen rangaistus, sillä ajalla cuin peldo ja luhta pitä suljettu oleman.

VI. Lucu. Cuinga peldo ja luhta pitä ruocottaman ja enättämän / aidat pandaman / ja ojat caiwettaman.

1.§. Talonpojan pitä peldons hywin ruocoman ja sonnittaman, luhdat percaman ja warjeleman. Olcon myös welcapää, cusa sijhen tila on, ja metzää eli carjan-laidunda ei wahingoiteta, wähittäin ylösottaman ja percaman pelloxi eli luhdaxi nijn paljon, cuin hywin ruocottaa ja wiljeldää taitan, eli wetäkön sackoa, cuin 27. Lugusa sanotan.

2.§. Caickein pitä kyläsä pitämän walda-ojat ja tulwa-ojat, tilustens jälken. Uutta oja, pitä sen, joca tarwitze, pellollens joca wuosi caiwaman wähimmäxi neljäkymmendä syldää, eli percaman cahdexankymmendä syldää wanhaa ojaa; walda-ojan nijn sywän ja lewiän, cuin ennen on sanottu, ja puoli-ojat cuutta cortelia lewiät pääldä, colme cortelia pohjalda, ja yhtä kyynärätä sywät. Caiwacon myös weden-lascun pyörtänen läpitze alas ojaan, jocaitzen wäli waon päähän pellosa, cusa nijn tarwitan. Ellei hän sitä tee, maxacon sackoa, cuin 27. Lugusa sanotan.

3.§. Cosca naburein pellot macawat toinentoisens wieres; olcon puoli oja cummangin. Jos kylän ojat cohtawat toisen kylän ojia; caiwacon cukin edestäns, omain tilustens läpitze, eli wetäkön sackoa caxi talaria, ja palkitcon wahingon. Jos jocu teke ojan wainions eli luhdans läpitze, ja toisen kylän luhta, carjan laidun, eli muu kylän keto cohtaa; sijnä ei mahda se kylä estää weden juoxua. Jos ei se taida ilman ojata poislangeta, ja ei he sowi cumbi ojan caiwaman pitä; säätäkön Tuomari heidän wälilläns, cuin hyödyllisexi ja tarpellisexi löytän.

4.§. Joca wuosi pitä myös, jos nijn tarwitan, wijsikymmendä syldää uutta aitaa ylöspandaman, ja ne wanhat caicki woimasa pidettämän, nijn warustettuna, cuin 5. Lugusa säätty on.

VII. Lucu. Cuinga humalisto pitä istutettaman ja woimasa pidettämän.

1.§. Joca talolla pitä humalisto oleman, ja istuttacon talonpoica hywiä juuria neljällekymmenelle salwolle joca wuosi, sijhen asti että nijtä tule caxi sataa coco talolle. Jos ei se tapahdu; wetäkön sackoa joca wuodelda yhden talarin, ja istuttacon cuitengin cuin sanottu on, ellei se löydy, ettei humalistoa sijnä taida istutettaa, eli ylöspidettää.

2.§. Nimitysmies candacon syys Käräjäsä sen päälle, joca humalistoa ei ole nijn istuttanut, ja ottacon sacon ulos ennen Tuoman päiwää. Jos Nimitysmies sen laiminlyö; andacon itze sen sacon ulos.

3.§. Jos talonpoica löytä edesäns humaliston cahten sataan salcoon asti; pitäkön sen woimasa, ja lisätkön, jos hän woi. Jos hän laske humaliston häwiämän, <84> wetäkön sackoa yhden talarin joca neljäldäkymmeneldä salwolda. Jos hän sen jättä peräti autioxi; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja tehkön humaliston uudesta.

VIII. Lucu. Luwattomasta pellon eli luhdan willjellyxestä.

1.§. Jos jocu leicka eli nijttä hänen naburins peldo eli luhta-sarasta; maxacon jällens elon eloa wastan ja heinät heiniä wastan; sacotettacon myös luwattoman wiljellyxen edestä joca saralda yhteen talarijn.

2.§. Jos jocu kylwä toisen peldo-saraalle; ottacon se laihon, jonga sarca on. Jos se corja joca kylwi; wetäkön sackoa yhden talarin, ja andacon ulos mitä hän sisälle-wienyt on.

3.§. Joca naaburins omaisuden ja saran aidalla sisälle otta; wetäkön sackoa colme talaria, ja purcacon itze aitans. Jos ei hän purca, cosca händä sijtä waroitetan; olcon sen päälle caxikertainen sacko. Jos hän aita sisälle toisen osan ynnä raja-merkin canssa; wetäkön sackoa cuusi talaria, ja purcacon itze samallamuoto, eli wetäkön caxikerraisen sacon. Jos hän on raja-merkin wäändänyt, muuttanut, poisottanut, eli peittänyt; wetäkön sackoa, cuin sanottu on Maan Caaren 13. Lugusa.

4.§. Jos jocu heittä toisen peldoon, hucka cauraa, kieruruoho, wirnaita, eli muuta mitä ikänäns se on, että sijtä pahaa ruohoa caswaa mahdais; olcon cunniatoin, paratcon caiken wahingon, ja wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria joca pellon edestä, cuin hän on tahtonut nijn turmella: Jos ei hän woi wahingota täyttää, palkitcon sen työlläns.

5.§. Lampuodin ei pidä andaman toisen nautita ja wiljellä mitän cartanon tiluxista, kymmenen talarin sacon haastolla; ellei maan-isändä sijhen lupaa anna.

IX. Lucu. Cuinga wahingo palkittaman pitä / jonga eläin teke toisen tiluxisa / nijn myös cuinga eläin sisälle-otettaa mahta.

1.§. Jos jocu löytä toisen miehen eläimen pellosans, luhdasans, haasans eli luodosans; nijn mahta hän sen sisälle otta. Jos hän tietä kenen se eläin oma on, andacon hänelle sijtä cohta tiedon, ja cutzucon caxi eli usiamba wierasta miestä naburistans, catzoman ja arwaman wahingota, ja lunastacon se, jonga eläin on, sen ulos, sitä jälken. Jos ei sijhen arwioon tydytä, cuin wahingon päälle pandu on; nijn cutzucon caxi Lautamiestä, jotca sen arwawat, ja tuomitcon sitte Oikeus käräjäsä sijtä, jos ei he sowi. Jos ei se cuin eläimen sisälle otti, tiedä kenen se on; cuuluttacon sen cohta ylös naabureillens, ja andacon catzoa wahingon, cuin sanottu on. Jos ei naaburit tiedä sen omistajata; nijn cuuluttacon pitäjän miehille ensimmäisnä kirckopäiwänä. Jos ei hän sitä tee; wetäkön sackoa yhden talarin joca wuorocaudella, cuin hän sitä eläindä sisällä pitä. Pitäkön myös se waarin eläimestä; joca sen sisälle ottanut on, sijhen asti että näin cuulutettu ja ilmoitettu on; sitte olcon hänellä walda sitä nautita ja työsä pitä, waan ei pahoin sen canssa menettä.

2.§. Nyt tulee se jonga eläin on, ja taritze oikeutta wahingon edestä, sen jälken cuin arwiomiehet määräwät: Jos se joca eläimen sisälle otti, ei tahdo sitä ulosandaa; nijn pangon se toinen todistajain canssa nijn paljo raha, cuin wahingon palckioxi arwattu on, eli täyden pantin, eli tacauxen sen edestä, jongun tygö hänen naburistans, Lautamiehen eli Neljännesmiehen, <86> ja waaticon eläindäns ulos samain todistajain canssa. Jos se häneldä wielä sitten kieltän; turwatcon Cruunun Woudijn eli Nimitysmieheen, ja wetäkön se, cuin pidättä, sackoa yhden talarin joca wuorocaudelda, ja palkitcon wahingon. Rijdelleisä sijtä, jos se eläin on laillisesti sisälle otettu, ja se joca sisälle ajoi, ei taida todistailla, muilla perustuxilla, eli walallans osotta, että hän sen eläimen sieldä löysi ja sisälle otti, cuin sanottu on; nijn sacotettacon samalla muoto, ja palkitcon wahingon.

3.§. Nyt löyty, että se eläin on sisälle mennyt toisen kelwottomasta aidasta, eli weräjästä, andacon se, eläimen wallallans, joca sisälle otti, ja se, jonga olis tullut aitaa eli weräjätä ylöspitää, maxacon cohta wahingon, ja wetäkön sackoa cuin 5. Lugusa sanottu on.

4.§. Joca salaisesti poisottaa eläimens, cuin toiselda on sisälle otettu, ehkä mikä eläin se olis, wetäkön sackoa colme talaria: Jos hän sen teke wäkiwallalla ja ryöwyllä; rangaistacon cuin Pahantegon Caaresa sanotan.

5.§. Jos jocu maahan murta aidan eli weräjän, ja sen cautta eläimildä wahingo tapahtu; wetäkön sackoa, cuin 5. Lugusa sanottu on, ja palkitcon wahingon. Joca culke weräjän läpitze, ja ei sitä sulje jälkens; wetäkön sackoa yhden talarin, ehkä wahingota ei tapahdu.

6.§. Joca ehdollans laske eläimens sisälle toisen peldoon, josa elo ei ole corjattu, taicka nijttämättömähän luhtaan; wetäkön sackoa hewoiselda ja wanhalda naudalda, eli sialda colme marckaa, hehwolda, wuohelda eli lambalda caxitoistakymmendä äyriä, wohlalda, wasicalda, eli caritzalda, neljä äyriä, ja palkitcon wahingon. Jos jocu pane sinne hewoisen eli muun eläimen liecaan; olcon sama Laki. Jos wuoden tulo on corjattu, eli jos tämä tapahtu syöttöhaasa; olcon sacko puolda wähembi. Jos jocu anda ajaa ja paimendaa <87> eläimiäns toisen erinäisesä metzäsä eli maasa; wetäkön neljännen osan sackoa. Jos paimen eläimiä sinne aja; wetäkön sackoa, cuin täsä sanottu on.

7.§. Jos jocu kyläcunnasa laske eläimiäns, yhden eli usiamman, wainiohon, luhtaan, hacoihin eli luotoihin, ennen oikiata aicaa, ja naaburin suostumata; wetäkön sackoa neljännen osan sitä wastan, cuin 6.§. sanottu on, ja olcon naabureilla walda aja sen ulos.

8.§. Jolla on pahanelkinen eli hillimätöin eläin, joca kelwos aidan ricko, eli ylitze kimmo, ja teke wahingon pellolle eli luhdalle; maxacon wahingon. Jos hän tiesi että sillä eläimellä sencaldainen paha tapa oli, eli jos se hänelle sanotan, ja hän ei cuitengan sijtä waaria pidä, eli pane sen päälle hillitys neuwoja; wetäkön sackoa yhden talarin: Jos se tapahtu toisen erän, eli usiammasti; sacotettacon caxikertaisesti, ja palkitcon joca erä wahingon.