1.§. Jacamatoinda cala-wettä mahtawat ne, joilla sijnä osa on, wiljellä nuotalla ja wercoilla, cukin tarpexens. Jos jocu tahto calan-pyydystä raketa; tehkön sen oman osans jälken kyläsä, sitä myöden cuin sijhen tila on. Jos yxi tahto jacaa, ja ei toinen; olcon sillä walda, joca jacaa tahto, jos Tuomari coettele, että se muiden wahingoittamata tapahtua taita.

2.§. Jos jocu tahto raketa calan-pyydystä coskijn, <99> wirtoihin eli salmihin, joita ei taita jaettaa; nijn cutzucon naburins canssans rakendaman. Jos ei he tahdo, ja Oikeus coettele sen taitawan tapahtua, ilman heidän wahingotans; nijn määrätkön hänen eteens, millä tawalla, ehdolla ja ajalla, hän sitä pyydystä raketa ja nautita mahta.

3.§. Se cuin laske merran eli wercon toisen cala-weteen, eli käy ahraimella, eli muulla calan-pyydyxellä; wetäkön sackoa colme talaria. Jos se tapahtu calan-cudusa; wetäkön caxikertaisen sacon, olcon myös rickonut saalins. Joca wetä nuottaa toisen cala-wedesä; maxacon sackoa wijsi talaria. Jos se tapahtu calan-cudusa; olcon kymmenen talarin sacon alainen: Ja mahta se, jonga cala-wesi on, ottaa häneldä wenhen, nuotan ja wercot, eli muuta merkixi ja pantixi, ja pitä sen rickomata, sijhen asti cuin hän oikeuden edestäns taritze.

4.§. Ei mahda cucan nijn raketa calan-pyydystä, että hän sillä Cruunun-wäylän, eli culcu-laidan tucki, ja toisen cala-pyydyxen ylembänä eli alembana kelwottomaxi teke. Jos se tapahtu; ottacon ylös, ja wetäkön sackoa kymmenen talaria, palkitcon myös caiken wahingon.

XVIII. Lucu. Cuningan yxinomista ja rauhaan cuulutetuista / nijn myös muista yhteisistä cala-wesistä.

1.§. Cuningan yxinomisa cala-wesisä suolaisesa meresä, suurisa wirroisa, joisa, coskisa ja järwisä, ei mahda cucan calasta, ilman Cuningan Käskynhaldian luwata ja tiedota. Joca tätä wastan ricko; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria Cuningalle yxinäns, ja olcon rickonut saalins.

2.§. Cuningan yhteisisä calanpyyntö sioisa ja carein tykönä meri-maan paicoila, mahtawat ne, jotca Kihlacunnan eli Pitäjän sisälle rakendawat ja asuwat, caloja pyytää oikialla ajalla, ja aittoja ylöspanna määrätyn ulostegon edestä, caicki sen jälken, cuin lupa sijhen annetan. Jos jocu siellä calaa pyytä ilman luwata; olcon calan-pyydyxiäns paitzi, ja wetäkön sackoa, joca eräldä, colme talaria.

3.§. Jos yhteisydesä löyty cala-wettä; olcon caikilla, joilla yhteisydesä oikeus on, walda sitä nautita. Jos yhteisys ulottu mereen; nijn ei mahda ne, jotca likinnä merta asuwat, ulossulkea nijtä calan-pyydöstä, jotca edembänä owat.

4.§. Jos jocu, cuin ulcona Kihlacunnasta eli Pitäjästä asuu, tahto calasta näisä nimitetyisä wesisä; hakecon Cuningan Käskynhaldiata. Jos se taita tapahtua ilman nijden wahingota ja estetä, jotca Kihlacunnasa eli Pitäjäsä asuwat; andacon hän sijhen luwan. Se cuin calasta ilman luwata; wetäkön sackoa wijsi talaria, ja otettacon hänen pyydyxens pois, nijn myös calat cuin hän siellä saanut on.

XIX. Lucu. Uuden kylän oikeudesta.

1.§. Pää-kylä on wanha kylä, ja uusi kylä se, joca pää-kylän maalla rakettu on, ja jonga tiluxet owat Pää-kylän witzasten ja seiwästen sisällä.

2.§. Uusi kylä nautitze pääkylän canssa tarpexens, sen tacamaasta, hirsiä, aidaxia ja polttopuita, tuohia, turpeita, sandaa ja sawea, carjan laidunda ja syöttömaata eläimillens, nijn monelle, cuin hänen luastans ja ladostans elätetän, nijn myös newa nijtoxia, jotca ei aidatut ole, nijn cauwan cuin pääkylä itze ei tahdo eli taida nijtä wiljellä, hänen on myös <101> cala-wesi ja nuotta-apaja sijnä rannasa, joca hänen oikiain sisälle ottoins ja aitains sisällä on: Ei mahda cuitengan pääkylä estettää calastamasta sen ulcopuolella wedesä. Ei mahda uusi kylä näistä oikeuxista mitän toiselle aldixi andaa, eli pääkylän metzästä ja maasta enämbätä sisällen ottaa, cuin sen mitä hänelle aidan ja warjelluxen, eli wissein raja merckein sisällä, wanhudesta ollut on: ei myös pääkylän metzästä eli maasta, eli omain aitain sisäldä mitään myydä. Jos toisin tapahtu, wetäkön sacon luwattomasta wiljellyxestä, cuin 10. Lugusa sanottu on.

3.§. Jos pääkylä tahto sisälle ottaa jotakin metzästäns ja maastans; nijn ei hänen pidä uutta kylä sulkeman ulos tacamaasta, carjan laitumesta ja wedestä, sen sacon haastolla, cuin 25. Lugusa 9.§. sanotan: ja älkön ottaco enämbätä aitans sisälle, cuin että uudella kylällä on hänen tarpens, cuin ennen on sanottu.

4.§. Jos pääkylän miehet tahtowat metzäsä ja tacamaasa jacoa tehdä; nijn nautitcon uusi kylä äyrilucuns eli mantalins jälken, puolda wähemmän cuin pääkylä, ja olcon sille sitte pääkylän oikeus sen ylitze: mutta ei mahda uusi kylä sencaldaista jacoa etziä.

XX. Lucu. Myllyistä.

1.§. Jos wirta eli oja juoxe kylän tilusten läpitze, ja sijhen taitan mylly eli muu wesirakennus rakettaa; nautitcon kylän miehet osan sijnä, jocainen sen jälken, cuin hänellä kyläsä osa on. Jos wirta eli oja juoxe cahden kylän keskitze, ja molemmilla on osa myllyn siasa; nautitcon puolen cumbikin. Jos yxi tahto raketa, ja ei toinen; käykön sen canssa, nijncuin calan pyydösten rakennuxesta sanottu on.

2.§. Ei mahda cucan nijn raketa, että toiselle sijtä ylembänä eli alembana estettä on. Jos jocu sen teke; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja purcacon sen cuin nijn rakettu on. Sama Laki olcon jos Cuningan wäylä eli culcu-laita tukitan.

3.§. Cusa Cuningan wäylä wanhudesta ollut on, pitä colmas osa wedestä auki jätettämän, ja cusa purje-laita on, caxitoistakymmendä kyynärätä: paattilaidaxi cahdexan kyynärätä, caicki sywimmäsä wedesä, ja pitäkön Cuningan Käskynhaldia sijtä waarin, ettei sitä tukita. Wuorten työt, nijn myös weron alaiset myllyt, ja cala-rakennuxet, nautitcon sen oikeuden ja wapauden, cuin heille suotu on.

4.§. Joca uutta wesi eli tuuli myllyä raketa tahto, tehkön sen käräjäsä tiettäwäxi, ja Tuomari catzelcon Lautamiesten canssa sen tilan, cuulcon myös naabureita sen ymbäristöllä, ja nijtä joilla wanhat myllyt sijnä lähinnä owat, ja coetelcon sen jälken, jos uusi mylly, ilman heidän, eli muiden wahingota, sijnä mahta rakettaa: andacon myös sen sitte Cuningan Käskynhaldialle tietä, jolla on walda sijtä säätä. Saha myllyistä olcon sama Laki.

5.§. Jos jocu ottaa toiselda käytteitä werottomaan myllyyn; wetäkön sackoa ensimmäisen kerran colme talaria, toisen kerran, ja sitte joca erä cuusi talaria, ja olcon rickonut mylly tullin.

6.§. Cosca myllyt owat laillisesti raketut ylembänä ja alembana wirrasa; älkön ylemmäisembi pidettäkö wettä alemmaiselda, ja alemmainen älkön sulkeco ylemmäisen päälle, waan nostacon itze ylös sulcuns, eli wetäkön sackoa ensimmäisen kerran colme talaria, ja sitte joca erä cuusi talaria: maxacon myös wahingon. Ensimmäisnä päiwänä Touco cuusa pitä sulculauta awattaman, cusa wesi taita peldoa eli luhtaa wahingoita. Jos se laimin lyödän; sacotettacon cuin sanottu on. Cusa saha mylly on, pitäkön isändä waarin, ettei lastut täytä wirtaa, eli olkene pellon eli luhdan <103> päälle. Joca tätä wastan ricko, wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja palkitcon wahingon.

7.§. Ei mahda cucan caiwaa uusia caiwannoita ja ojia järwistä, joista, eli oista, eli wetä muulla tawalla puolehens wettä ja calastoa endisestä sywydestäns ja paicastans, toiselle wahingoxi ja haitaxi. Jos se tapahtu; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja täyttäkön wahingon: pangon myös caicki siallens, cuin se ennen ollut on.

XXI. Lucu. Kimalaisista.

1.§. Jos Kimalaiset lendäwät pois toiseen metzään, ja isändä noudattaa heitä hamaan heidän patzaseens ja reikääns, merkitze saman puun, ja anda sen kylänmiesten tietä; ei pidä kenellen oleman waldaa nijtä häneldä pois-ottaa. Jos Kimalais parwi on istunut hedelmälliseen ja rauhaan cuulutettuun puuhun, nijn pitä se patzaseen päästettämän, ja ei puuta hacattaman eli hucattaman, sen sacon waihella cuin 13. Lugusa sanottu on. Jos se on muusa puusa; hacattacon maahan, ja ottacon kimalaisens syyttömästi.

2.§. Jos jocu löytä kimalaisia omalda maaldans, eli sijtä josa hänelle osaa on; olcon hänen joca löysi. Jos se on lampuodi; nautitcon hän colmannen osan, ja maan isändä caxi osa. Jos jocu löytä ne toisen aidan sisäldä; älkön nautitco sijtä osa. Löytä jocu ne aidan tacaa toisen metzällä ja maalla; pitäkön colmannexen, ja maan isändä caxi osa. Jos caxi sanowat samat kimalaiset löytänens; nautitcon se tämän löytö-palcan, joca ensin cuulutti. Sijtä, joca toisen tiluxilda löytä, ja ei cuuluta, waan pois ottaa, ja myös sijtä joca rualla ja syötöllä tygöns hucuttele toisen kimalaisia, eroitetan Pahantegon Caaresa.

XXII. Lucu. Sijtä / joca haawoitta / eli tappa toisen eläimen / eli coiran / ja jos jocu osta eli myy kipiän eläimen; nijn myös jos eläin eli coira wahingoitze toisen eläimen.

1.§. Joca lyö toisen eläindä pahemmin, cuin tarcotus oli, ajaisans sitä tiluxistans ja aidoistans ulos, eli sisälle ottaisans, nijn että se sijtä cuole; andacon hänelle yhtähywän jällens, eli sen täyden hinnan. Jos ei se cuole, waan haawoitetan; ottacon sen cotia tygöns ja paratcon. Jos se tule raajaricoxi ja wirhellisexi; pitäkön sen itze, ja andacon isännälle wirhettömän siaan, eli sen hinnan.

2.§. Joca ehdollans haawoittaa toisen eläimen, muuloisin, eli sisälle ottaisans, paratcon sen haawoitetun, ja wetäkön sackoa, neljännen osan sen hinnasta. Jos se on hewoinen, härkä eli lehmä; pangon myös toisen nijn hywän eläimen cohta sen siaan, hänen tarpexens ja hywäxens. Jos se eläin tule nijn terwexi, cuin se ennen oli; ottacon cukin omans jällens. Jos se cuole, eli tule raajaricoxi eli wirhellisexi; maxacon jällens yhtä hywän, ja wetäkön sackoa, cuin sanottu on.

3.§. Se cuin tapaturmasta tappa toisen eläimen, joca syödä kelpaa, maxacon sen hinnan, ja pitäkön eläimen itze. Muusta eläimestä, joca ei ruaxi kelpaa, maxacon neljännen osan sen hinnasta.

4.§. Jos jocu palcan otta eläinden parandamisesta, eli suonen iskemisestä, ja se saa cuoleman eli wahingon hänen syyns cautta; maxacon eläimen, ja pitäkön sen. Jos hän taita todexi täyttää, ettei hänen syytä sijhen ollut; olcon wapa.

5.§. Jos jollakin on eläin, jolla on tarttuwa tauti; pitäkön sen erinäns, ettei muiden eläimet sijtä tulis saastutetuxi. Ellei hän sitä tee; wetäkön sackoa colme talaria, ja palkitcon wahingon. Sijtä kylästä, josa eläinden tauti on, ei mahda cucan myydää eli ostaa eläindä. Jos se tapahtu; maxacon wahingon joca sijtä tule, ja wetäkön cumbikin sackoa kymmenen talaria, eli warjelcon itzens laillisilla perustuxilla eli walallans, ettei hän tienyt sijnä tautia olewan: tappacon myös se eläimen, joca ostanut ja cotians wienyt on, cosca naaburit sijtä muistuttawat; ei wetäkön caxikertaisen sacon, ja olcon heillä walda se eläin cuolettaa. Härkä, hewoinen, coira, eli mikä eläin se ikänäns on, joca tarttuwaiseen tautijn cuole, eli tapettaa täyty, cuin sanottu on, pitä cohta nahcoinens päiwinens caiwettaman cahta kyynärätä sywälle maahan, taemma kylästä, teistä ja wesistä, ja olcon palcollinen welcapää sen tekemän; naaburit auttacon myös, jos nijn tarwitan. Jos palcollinen estele; olcon puolen wuoden palcaa paitzi. Jos eläin cuolee muusta taudista, eli muutoin cuoletetan; nijn mahta se nyljettää, ja tehkön sen palcollinen sen sacon haastolla, cuin sanottu on. Joca soima toiselle sencaldaista, eli että hän eläindä on auttanut, suonda iskenyt, parandanut, eli cuohinnut; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria, eli kärsikön ruumillans.

6.§. Joca tappa toisen coiran ehdollans; wetäkön sackoa colme talaria. Jos se on carjan-coira, jahti-coira, eli cahleisa olewa cartanon-coira; wetäkön caxikertaisen sacon, ja maxacon hinnan. Pahanelkisen coiran, joca pure ihmisiä, eli eläimiä, ei pidä wallallans oleman.

7.§. Jos eläin tappa toisen eläimen, joca ei syötää kelpa; maxacon isännälle puolen sen hinnasta, cuin tapetuxi tuli. Jos se kelpa syötää; maxacon neljännen osan, ja sen cuollen ottacon se, jonga oma se ennen oli. Jos eläin eläimeldä haawoitetan; maxacon puolen parandamisen palckaa ja puolen wahingota. Jos eläin on tottunut wahingota tekemän, ja isändä <106> sen tietä, eli jos hän sijtä on waroitettu; maxacon caxi sen werta cuin sanottu on. Sama laki olcon coirasta, joca eläimiä pure, eli repi. Jos coira teke colmannen kerran wahingon; maxacon sen isändä cuin sanottu on, ja tappacon coiran.

8.§. Coiran eli muun eläimen, joca raiwoxi tule, pitä isännän cohta sisälle-salpaman, eli tappaman, cosca hän sen tietä saa. Ellei hän sitä tee; wetäkön sackoa kymmenen talaria. Jos wahingo tapahtu; palkitcon myös sen. Jos jocu hututta coiran toisen eläimen päälle, ja se saa wahingon; maxacon jällens täyden, ja wetäkön sackoa neljännen osan sen hinnasta. Jos coira saa wahingon; olcon se mitätöin. Jos jollakin on metzän petoja, carhu, susi, ilwes, kettu, eli muu raatelewa eläin, ja hän ei sido eli salpa heitä nijn sisälle, ettei he toisen eläindä taida wahingoitta; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja palkitcon wahingon. Jos se tapahtu toisen erän; wetäkön caxikertaisen sacon, ja täyttäkön wahingon. Jos pahan-elkinen eläin, coira eli muu peto, haawoitta eli tappa jongun ihmisen; sijtä eroitetan Pahategon Caaresa.

XXIII. Lucu. Cuinga wahingollisia eläwiä mahta tapettaa / nijn myös jahtia ja suden-ritoja pidettämän pitä.

1.§. Carhun, suden, ilwexen, ketun, näädän, saucon, majawan, hylken, ja muita wahingollisia eläwiä, nijn myös cotcan, haucan, hyypiän, cockolinnun, ja muita raatelewia linduja, mahta joca mies syytöinnä ambua, eli satimilla käsittää, ja ne pitää.

2.§. Suden wercon pitä joca coco talon pitämän, neljä syldää pitkän, ja wijsi kyynärätä corkian, ja ne wähemmät sen werran cuin sitä wastaa: sen pitä <107> walmin oleman, cosca jahtihin cutzutan, ja nijn wahwan, ettei se ricki mene, yhden miehen sitä myöden ylöskijwetes. Jahti käskyä pitä myös caickein cuuleman, joilla eläimiä on: Ei pidä kenengän oleman sijtä wapaan, waan ainoastans Papin pappilasa, josa hän itze asuu, nijn myös Luckarin, luckarin talosa, ja coturi waimon.

3.§. Cosca käsky tule Kihlacunnan jahtihin, nijn pitä yxi mies joca ruoca-cunnasta, ja istundo eli Säterij cartanon torpareista joca toinen tuleman, pyssyn, keihän, eli kirween canssa, nijn aicaisin, cuin hän cutzutuxi tule; mutta cosca jahti tapahtu pitäjän sisällä, ei saa yxikän sieldä pois olla, jolla jocu eläin on. Joca ei aicanans tule, eli tulee ilman kelwollista werckoa, ja jahti asetta, eli ei pysy seisomas sijnä johon hän asetetan, ja tee mitä hänelle käsketän, eli käyttä itzens sopimattomasti, eli saatta pahan menon, eli lähte pois jahdista, ennen cuin miehet owat ylöshuutut, ja lupa annetan; wetäkön sackoa yhden talarin. Joca peräti pois on; wetäkön sackoa caxi talaria, ja toisella erällä caxikertaisesti: ellei Tuomari coettele, että hänellä laillinen este ollut on. Jos jahdin edesseisoja sala jongun, joca on pois ollut, eli jotan rickonut, nijn cuin sanottu on: eli anda hän, eli jocu muu, jolleculle luwan, olla ilman estettä pois jahdista; wetäkön sackoa caxi talaria.

4.§. Joca pitäjäsä, josa se tarwitan, ja tapahtua taita, pitä caickein, jotca siellä asuwat ja joilla maata on, itzecukin tilustens osan jälken, rakendaman yhden suden ridan eli suden cuopan, ja sen pitä neljännen osan pitäjästä ylös pitämän, wuotens cungin. Torparit auttacon pää-kylääns rakendaman ja ylöspitämän. Jos siellä on autio maata, nijn ylös pitäkön se suden ridan, joca luhdan nijttä, sijtä päiwästä cuin hän sen nijttänyt on, ja wuoden ymbäri: muutoin raketcon coco pitäjäs autio maan edestä. Ellei se tule, jota cutzutan tähän rakennuxeen; wetäkön sackoa cuusi marckaa, ja raketcon yhtä hywin. Jos suden rita häwiä; wetäkön se neljäs osa, jonga tuli ylöspitää, kymmenen talaria sackoa, ja parandacon sen jällens.

5.§. Joca laiminlyö wartions ja työns suden cuopan tykönä, cosca händä käsketän siellä syöttöä pitää; wetäkön sackoa joca päiwäldä yhden talarin. Ja joca sen ylöspannun syötön tappa, eli repi alas; wetäkön sackoa colme talaria. Joca suden cuopan turmele; olcon kymmenen talarin sacon alainen, ja parandacon caicki jällens.

6.§. Jahti palweljain ja yhteisen Cansan pitä, sijhen aican, cuin wahingolliset eläwät poikiwat, pyytämän pojat käsittää ja ulos juurittaa: ja nautitcon se, joca muutoin cuin jahdisa käsittää eli tappa wahingollisia eläwiä, Kihlacunnan sacko-rahoista, eli Caupungin rahoista, cosca se tapahtu Caupungin maalla, neljä talaria joca isolda carhulda, carhun pojalda yhden talarin, sudelda caxi talaria, suden pojalda yhden talarin, ketulda cuusitoistakymmendä äyriä, ja ketun pojalda cahdexan äyriä.

XXIV. Lucu. Wahingo-walkiasta kyläsä.

1.§. Caicki walkian siat ja tacat pitä nijn oleman laitetut ja warustetut, että walkian wahingo mahdais estetyxi tulla. Jos walkia pääse wallallens sijnä kyläsä, jota lampuodi wiljele, ja se tapahtu huolimattomudesta, eli hänen catzomattomudestans, cuin on; että hän itze edelläpäin on hawainnut waaran, eli on sijtä waroitettu ja ei ole sitä estänyt, canda itze ulos, eli salli toisen pitää ja candaa kyntilätä, ilman lyhdytä, ja walkiata ulcohuoneisa, eli cusa pellawia, hampuja, heiniä, lastuja, eli muuta sencaldaista on, johon walkia picaisesti tarttua taita; pane kyntilän seinälle, teke walkian uunijn eli tottoon, ja sijtä ei waaria pidä; pitä kyntilätä wuoteen wieresä, ja nucku sijtä pois; polttaa tupackia ladosa, rehu-huonesa eli mualla, josa walkia picaisesti syttyä taita; eli ambua waarattomasti huonetta eli cattoa cohden; eli jos walkia pääse wallallens muusta sencaldaisesta laiminlyömisestä, cosca paremmin taitaisin ja pitäis wahingota estettämän: Jos silloin huone ja talo pala; raketcon jällens yhtä hywän, ja älkön nautitco palon apua, eli weron wähennystä. Jos huone ja maa on talonpojan oma; nijn pitäkön myös itze wahingon. Jos muiden huoneet, ja talot, eli muut rakennuxet ynnä palawat; maxacon omaisudestans nijn cauwas cuin se ulottu, ja wetäkön sackoa caxi talaria joca huonelda, maan isännälle yxinäns; ellei hän woi wahingota ja sackoa maxa, palkitcon sen työlläns, eli kärsikön ruumillans, cummanka hän tahto, joca wahingon kärsinyt on. Jos ihmisiä nijsä huoneisa pala; wetäkön täyden miehen hengen sacon jocaitzelda. Jos Kircko pala; maxacon sata talaria kirkon rakennuxexi. Jos hän wähemmän syypää on; maxacon neljännen osan sijtä, cuin sanottu on. Joca huolimattomasti walkiata pitele, sillä tawalla cuin nyt sanottu on; wetäkön sackoa wijsi talaria, ehkä ei wahingota tapahdu.

2.§. Jos wahingo tule oikiasta tapaturmasta, jota ei taita edelläpäin nähdä eli wälttää, ennen cuin wahingo tapahtu; olcon syytöin. Jos ei tietä cuinga walkia on wallallens päsnyt; nijn puhdistacon itzens omalla tapaturma-walallans, ettei se hänen catzomattomudestans eli syystäns ole tapahtunut. Jos ei hän woi wala täyttä; nijn wetäkön sackoa, cuin 1.§. sanottu on.

3.§. Jos palcollinen on, wastoin isännän waroitusta ja tahtoa, candanut walkiata ulco-huoneisijn ja muihin paickohijn, eli muutoin huolimattomasti sen canssa itzens menettänyt, cuin ennen on sanottu: nijn olcon isändä syytöin, ja palcollinen maxacon sen wahingon, joca sijtä tule, eli kärsikön ruumillans. Jos walkia pääse wieralda eli matcamieheldä, ja wierasten holhojan, eli muiden huone pala; olcon sama laki.

4.§. Cosca wahingo tapaturmasta on tapahtunut, eli sen syystä, joca ei wahingota maxaa taida; nijn pitä Kihlacunnan andaman palon-apua huoneilda, nijncuin ne olit, cosca ne paloit, ja talonpojalle owat tarpelliset, nijn myös jywildä, rehulda, ja eläimildä, cuin talon pitämiseen tarwitan, ja häneldä huckunut on: mutta muulda irtaimelda calulda ja talon-cappaleilda, ei anneta palon-apua, ei myös saunalda ja mallas-huonelda.

5.§. Caikista taloista Kihlacunnasa pitä palonapua annettaman, mantalin jälken. Wapan miehen istundo-cartano eli säterij, ja lato-cartano, nijn myös pappila, ei mahda palon-apua nautita, cusa he ei sitä anna: ei arwata nijsä huonetta corkiammaxi, cuin talonpojan talolla.

6.§. Joca maanpaicasa pitä Käräjäsä, Cuningan Käskynhaldian läsnäollesa, Kihlacunnan miesten wälillä yhdistys tehtämän, cuinga paljo jocaitzelda uudelda huonelda, coco manttalisa eli wähemmäsä, palonapua annettaman pitä; ja cosca walkian-wahingo sitte tapahtu, etzikön se, joca kärsei, Kihlacunnan Tuomaria, ja hän nimittäkön catzelmus-miehet, jotca wahingon catzelewat. Heidän pitä wisusti tutkiman, mingäcaldaiset ne huonet, jotca paloit, silloin olit, uudet eli wanhat: ja Kihlacunnan Oikeus coetelcon sen sitte, ja tuomitcon, cuinga suuren palon-awun joca talolda, yhdistyxen ja huonetten omaisuden jälken, oleman pitä. Mitä Oikeus tuominnut on, näyttäkön se, jolle wahingo tapahdui, Cuningan Käskynhaldialle, ja säätäkön hän, että se palon-apu, ilman wijwytystä mahta ylöscannetuxi tulla.

7.§. Ei mahda cucan ymbärins käydä palonapua kerjäten: Joca sijhen kirjoituxen anda; wetäkön sackoa cuusi talaria.