Cauppa Caari.

I. Lucu. Ostosta ja waihetuxesta.

1.§. Oston pitä tapahtuman ilman waatimusta eli petosta, myyjän ja ostajan mielisuosiolla ja suostumuxella. Jos toisin tapahtu; olcon cauppa mitätöin.

2.§. Cosca laillinen cauppa on päätetty; nijn sen pitä seisoman ja ei tacaisin käymän. Joca sen rickoa tahto, wetäkön colme talaria sackoa, ja palkitcon wahingon.

3.§. Jos sijtä cuin myyty on, eli hinnasta cuin sijtä saatin, päällepuhe tule; puolustacon cumbikin sen cuin hän ulosannoi, eli wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja maxacon wahingon.

4.§. Jos se calu myydän, josa sitten löytän wirhe olewan, ja myyjä tule laillisesti sidotuxi, että hän sijtä wirhestä on tiennyt, ja ei ilmoittanut: ottacon omans jällens, ja andacon hinnan tacaisin; palkitcon myös caiken wahingon, ja tehkön sackoa kymmenen talaria. Jos itze calusa löytän salainen wirhe, nijn ettei ostaja eikä myyjä sitä ennen hawainnut; käykön se cauppa tacaisin, ja ottacon cukin omans jällens. Jos cauppa on tapahtunut sillä ehdolla, että ostajan pitä calun pitämän, joco se olis parembi eli pahembi; nijn seisocon cauppa wahwana. Cosca hewoinen ostetan; olcon ostajalle coetus-aica colme wuorocautta.

5.§. Joca cahdelle myy yhtä; palkitcon wahingon, ja sacoitettacon kymmenellä talarilla; ja se pitäkön calun, joca ensin osti.

6.§. Älkön yxikän secoittaco itzens toisen miehen cauppaan, eli taritco silloin yli, cosca ostaja ja myyjä hinnasta suosiwat; Joca sen teke, wetäkön colme talaria sackoa.

7.§. Cuin nijtä caluja ostetan, jotca pitä punnittaman, mitattaman, taicka luettaman; nijn wartioitcon nijtä myyjä sijhen asti, cuin se on tehty; sitten wartioitcon nijtä ostaja.

8.§. Ei kengän mahda jotacuta osta toisen miehen waimolda, lapsilda eli palcollisilda, muutoin cuin että heillä on lupa myydä, eli he cauppiaxi asetetut owat. Jos jocu sen teke, ja sen päälle cannetan; nijn olcon se mitätöin, ja sacotettacon kymmeneen talarijn.

9.§. Jos jocu teke jongun calun petollisexi; käykön <125> sen, nijncuin muun warcauden canssa. Jos käsityömies sen teke; olcon myös cadottanut wapaudens, harjotta ammattians. Jos jocu myy sitä, cuin hän tietä petollisexi tehdyxi, eli josa wilppi on; nijncuin paha hywän edestä, secoitettua puhtaan edestä; olcon sama laki. Wäärästä mitasta ja waagasta, säätän sijnä 8. Lugusa; ja wäärästä myntistä, Pahategon Caaresa.

10.§. Nijtä caluja, jotca caupungin runsimiehildä pitä catzottaman ja coeteldaman, ei mahda ostaja tygöns otta, ennen cuin se tehty on; eli wetäkön ostaja ja myyjä sacko, cumbikin kymmenen talaria.

11.§. Joca pane toisen käsityömiehen merkin oman työns päälle, tehkön sackoa wijsikymmendä talaria. Jos sijnä löytän petos eli wilppi, wetäkön sackoa sijnä siwus, cuin sanottu on.

II. Lucu. Tapuli-caupungein ja ylhäisten-caupungein caupasta.

1.§. Tapuli-caupungein Porwarit saawat, cukin caupungisans, cauppa tehdä oman maan ja ulcomaan miesten canssa. Ei mahda he muuloisin, cuin wapamarckinoilla ylhäisisä caupungeisa, muiden canssa cauppa tehdä, cuin Porwarein canssa nijsä samoisa; ei cuitengan heille ole sallittu silloin nijlle myydä toisin, cuin joucottain.

2.§. Ylhäisen Caupungin Porwarit mahtawat laiwain uloswarustamises osalliset olla, nijn myös tapuli-caupungeisa myydä joucottain ne calut, cuin he saawat sisälle; eli anda ne wiedä sijhen caupungijn, cusa he itze owat ja asuwat.

III. Lucu. Cuinga porwari-oikeus woitetta mahta.

1.§. Joca tahto Porwari-oikeutta woitta, olis se oman eli ulcomaan mies; etzikön sitä Pormestarin ja Raadin tykönä, ja cuulustelcon he Caupungin Porwareita sijtä: jos se hänelle silloin Pormestarilta ja Raadilta sallitan; pangon sinne tacauxen, että hänen pitä wähemmäxi cuusi ajastaica caupungisa asuman, ja caiken Caupungin oikeuden, woimans perästä ylös pitämän: nimittäkön myös sen caupan ja elatuxen keinon, taicka sen käsityön, jonga edestä hän mahdais sisälle kirjoitettaa Caupungin kirjaan, ja tehkön sitte totutun Porwari walan: sitte annetan hänelle Porwari oikeuden kirja sen päälle.

2.§. Se joca on ulcomaalla asuwa, ei mahda woitta porwarin oikeutta täsä Waldacunnasa, nijn cauwan cuin hän seiso cuuliaisudesa toisen Esiwallan alla.

3.§. Ei mahda kengän olla Porwari cahdesa Caupungisa yhtä haawaa, eli harjotta sekä caupanteco että käsityötä yhdes caupungis. Jos jocu sen canssa tawoitetan, wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria. Joca tahto harjoittaa usiambata käsityötä cuin yhtä; etzikön sijhen lupa.

4.§. Jos käsityömies tahto cauppamiehexi tulla; nijn sanocon ylös Pormestarin ja Raadin edes käsityöns, ja ottacon kirjan caupantegon päälle.

5.§. Joca tahto ylössanoa Porwari oikeuttans; tehkön sen Pormestarin ja Raadin edesä, cuusi cuucautta ennen cuin hän Porwari keinons ylönanda, eli paickacunnasta sijrtä, ja osottacon että hän on Porwari-welwollisudens täyttänyt, cuin sanottu on. Jos hän mene ulcomaalle; andacon ulos cuudennen penningin caikesta omaisudestans, Cuningalle ja Caupungille cahtia. Jos hän wie omaisudens ulos, eli pyytä sitä pois laitta, ennen <127> cuin ulosteco maxettu on; olcon rickonut puolen sijtä. Jos hän myös itze pois pakene, ennen cuin hän täsä tilasa welwollisudens täyttänyt on; langetettacon walapattoisexi. Jos hän sijrtä toiseen paickaan Waldacunnasa; olcon ulostegosta wapa, jos ei toisin erittäin asetettu ole. Jos hän sijrtä ennen cuin hän Porwari-oikeuden on ylössanonut, ja todistuxen saanut, että hän on porwariwelwollisudens täyttänyt; wetäkön wijsikymmendä talaria sackoa, ja älkön ennen sitä nautitco Porwari-oikeutta toises Caupungis.

IV. Lucu. Joucko ja rihcama caupasta.

1.§. Se joca joucko cauppaa teke; ei mahda myydä wähittäin, waan täydet ja puolet cappalet, täydet ja puolet sälytyxet (a); caxikymmendä leiwiskä (b), ja puolen sijtä; täydet ja puolet tynnyrit, taicka wähemmät astiat, jos tynnyri-calua on sencaldaisisa astioisa sisälle tullut myytäwäxi, täydet arcut eli pacat, caxikymmendä (c), caxitoistakymmendä (d), ja cuusikymmendä (e), joucosa, sen jälken cuin calu on; nahca-calut, coco tickurit (f) ja kihtelyxet (g). Jos hän myy jotakin wähemmäsä; olcon sen rickonut, eli wetäkön sackoa nijn paljon, cuin se maxa. Ei mahda myös se joca joucko cauppa teke, Saxan-wijnain ja muiden wierasten juotawain canssa, myydä wähemmäsä astiasa, cuin puoles anckuris, saman sacon haastolla.

2.§. Ei mahda kengän muu cuin Porwari, harjoittaa käsityön-wirca, pitä awoinda puodia, eli myydä caluans wähittäin: Jos jocu teke sitä wastoin; olcon rickonut caluns, ja wetäkön sackoa neljäkymmendä talaria.

3.§. Ne, joilla caupungeisa owat käsityö-huonet, (a) Lästit. (b) Kippundi. (c) Waali. (d) Tusina. (e) Skocki. (f) 10. cappalda. (g) 40. cappalda. mahtawat siellä pitä awoimia puodeja, ja myydä wähittäin, mitä heildä walmistettu on, ja maxacon sen edestä caupungijn sencaldaisen ulostegon, cuin puodi-cauppaa wastan tule. Sama laki olcon nijllä, eli heidän waranedescatzojaillens, jotca maalla pitäwät käsityö-huonetta, cusa rauta, teräs, messingi, eli muut sisämaiset työ-ainet, walmistetan; jos he caupungisa tahtowat puodeja pitä.

4.§. Jocaitzesa caupungisa pitä caupungin juoma-sia oleman, yxi eli usiambi, cusa wijnaa ja olutta myydän.

5.§. Caicki rijsta, jotca maalda sisälle tule myytäwäxi, pitä caupungin turulle ja satamoihin wietämän, ja ei mualla myytämän. Joca rohkene tullisa, eli caduilla ja cuilla nijtä osta eli myydä; olcon myyjä caluns, ja ostaja rahans rickonut.

V. Lucu. Cuinga ulcomainen mies cauppa tehdä mahta.

1.§. Ulcomaan miehen, joca cauppa tehdä tahto, pitä itzens edesandaman Pormestarin ja Raadin tykönä, sitä pica cuin hän caupungijn tule. Se langetcon cahdenkymmenen talarin sacon ale, joca hänen huoneseens otta, ja ei cohta edesanna.

2.§. Cosca hän rijstans canssa Tapuli-caupungijn tule, pitä hänen ne siellä myymän joucottain, ja ei toiseen paickacundaan täsä Waldacunnasa wiemän, sen sacon haastolla, cuin 4. Lugusa 1.§. säätty on. Jos hänellä on jostacusta calusta wähembi; älkön sitä myykö, muutoin cuin yhtähaawa.

3.§. Ulcomaan mies mahta ruoca-calua caupistaa Laiwoisa ja Aluxisa, ja muita caluja nijsä paicoisa cuin Pormestari ja Raadi sitä warten nimittä; ja ei majatalosans, eikä awoimisa catupuodeisa. Ei myös mahda hän muiden cautta anda nijtä uloscaupita, <129> eli itze waelda caupungista caupungihin, taicka wuorentöiden paicoisa, ja siellä cauppa tehdä, lainata siellä jotakin ulos, eli welcans uloswaatia, sadan talarin sacon haastolla; olcon myös caikisa näisä tiloisa rickonut cauppa caluns. Jos hän sen teke toisen kerran; sacotettacon caxikertaisesti.

4.§. Se Porwari joca wastoin Lakia wieraille cauppamiehille awullinen on salaisella caupalla, wetäkön sackoa wijsi sata talaria. Jos hän sen teke toisen kerran; sacotettacon caxikertaisesti, ja colmannella kerralla olcon paitzi Porwari oikeuttans.

VI. Lucu. Maan-caupasta.

1.§. Ei mahda kengän maalla pitä cauppamiehen calua huonesans myytäwänä, eli sen canssa culkea kylästä kylään, cauppa tehden: Ei mahda myös kengän maalla ylösostaa maan rijstaa, sitä siellä eli cauppacaupungisa myydäxens; Jocainen cuin sen teke; olcon ensimmäisen kerran rickonut calun, ja ottacon Cuningas sijtä colmannexen, toisen edesandaja, ja sen colmannen lähin waiwaisten huone. Jos hän useimmin sen canssa tawoitetan; wetäkön sijnä siwusa sackoa caxikymmendä talaria.

2.§. Sama laki olcon nijstä, joilla on maalla jocu calun-kätky cauppaa warten: ei cuitengan olco kieltty ylöspanna oman wuoden tulons ja werons, ja sen myydä, cusa hän tahto.

3.§. Jos maan-mies waihetta ylöspitämisexens ja tarpexens, calua caluun, eli ostaa walmin rahan edestä, mitä toinen caswostans taita toiselle jättä; se ei mahda maan caupaxi cutzuttaa.

4.§. Ne jotca hewoisten canssa cauppaa tekewät, mahtawat culke ymbäri maata, ja nijtä ostaa ja myydä. Caupungin Lihamyyskendeliät ja calamiehet mahtawat myös maalda osta teurascarjaa ja tuoreita caloja, caupungin tarpexi.

VII. Lucu. Marckinoista.

1.§. Marckinat pitä joca wuosi pidettämän, sillä paicalla ja ajalla, cuin sijhen määrätty on.

2.§. Ei mahda marckina-calu myytä, ennen cuin marckina päälle cuulutettu on, eikä sitte cuin se ulos cuulutettu on; waan olcon cauppa mitätöin, ja wetäkön ostaja ja myyjä sackoa, cumbikin kymmenen talaria.

3.§. Caicki waldacunnan asuwaiset, mahtawat wapa-marckinoilla taicka laiwoista ja aluxista, eli turulla, taicka muisa paicoisa, jotca sitä warten asetetut owat, myydä eli waihettaa heidän caluns; mutta ylhäisen-caupungin Porwari ei mahda myydä caluns jolleculle ulcomaan miehelle, eli hänen canssans waihettaa calua caluun; calun rickomisen ja cahdenkymmenen talarin sacon haastolla; waan olcon se Tapulicaupungein Porwareille ainoastans sallittu.

4.§. Wierat, jotca ulcomaalda calun canssa sisälle tulewat, mahtawat sen, wapa-marckinan aicana, Tapuli-caupungeisa myydä caikille, sekä waldacunnasa että ulcomaalla asuwaisille, laiwoista eli puodeista, joucottain eli wähittäin, walmin rahan edestä, taicka myös sen welaxi andaa. Ei ole heillä walda calua caluun waihettaa, eli ylhäisen-caupungin asujalda ja maan mieheldä jotacuta ostaa eli welaxi otta. Nijldä, jotca owat Porwarit samasa Tapuli-caupungisa, josa marckinat pidetän, mahtawat he wapasti ostaa ja waihettaa.

5.§. Ulcomaanmiehet ei mahda ylhäisten-caupungein <131> marckinoilla cauppaa tehdä eli waihetta. Joca sen teke; olcon caluns paitzi, ja wetäkön päälisexi sata talaria sackoa.

6.§. Jos meteli, capina ja tappelus tapahtu, sitten cuin julkinen marckina cuulutettu on, rangaistacon se cuin sen teke Lain jälken, ja wetäkön kymmenen talaria sackoa, rauhan ricoxen edestä.

VIII. Lucu. Mitasta ja waagasta.

1.§. Coco Waldacunnasa pitä oleman yhdencaldainen mitta ja waaca, Cruunun merkillä wahwistetun. Ei mahda kengän cuin cauppaa teke, pitää toista mittaa ja waaca; waan otettacon se häneldä pois ja lyötäkön ricki, ja wetäkön sijnä siwusa sackoa kymmenen talaria.

2.§. Joca pitä caupasa, otosa eli annosa, wäärän mitan eli waagan; rangaistacon nijncuin warcauden edestä.

3.§. Jos se joca on asetettu mittaa ja waacaa ojendamaan ja merkitzemän, nijtä wääräxi teke; olcon hengens rickonut. Jos muu mies tule woitetuxi, että hän Cruunun merkin, mitan eli waagan päälle pannut on; olcon cunniatoin, ja sacotettacon sataan talarijn. Joca muutta cruunatun mitan eli waagan, ja sen nijn muodon wääräxi teke; olcon myös cunnians rickonut; ja wetäkön wijsikymmendä talaria sackoa.

4.§. Jos jocu teke mittamisesa eli punnitzemisesa wääryttä, ehkä hän oikia cruunattua mittaa eli waacaa sijnä pidäis; tehkön sackoa kymmenen talaria, ja palkitcon wahingon. Jos Cruunun Ylöscandomies ricko tätä wastan; olcon wircans paitzi, ja sacotettacon caxikertaisest.

IX. Lucu. Rahan eli calun welaxi-andamisesta / ja nijden caswosta.

1.§. Joca anda toiselle welaxi walmista rahaa, eli mitä se olla mahdais; tehkön sen cahden todistajan läsnä-olles, eli ottacon kirjan sen päälle.

2.§. Mitä welaxi annettu on, pitä määrättynä päiwänä, welcamiehelle eli hänen asian-ajajallens, eli sille jolla hänen oikeudens on, samasa laisa, yhtähywänä, ja täydexi jällens maxettaman.

3.§. Ellei se, jonga maxaman pitä, taida toimitta saman muotosta myntiä, eli calua, cuin uloslainattin; seisocon sen wallasa, joca welaxi andanut on, joco hän ennen odotta tahdois, eli otta täytteens muusa laisa, sen jälken, cuin se lainattu, määräpäiwänaicana, corkeimmast käy.

4.§. Jos wissiä päiwää ei ole maxoon määrätty; nijn etzikön hän, joca ulosannoi, omans jällens, cosca hän tahto.

5.§. Jos jocu on samalda mieheldä saannut usiamman lainan, cuin yhden, ja sitonut itzens, että yhden edest andaman suuremman caswon, ja toisen edest wähemmän, taicka ei ensingän; silloin mahta welcapää lukea sen cuin maxetan, mingä lainan päälle hywäns, ei cuitengan ennen, cuin määräpäiwä on sisälle käynyt. Ei pidä mitän pää-welan päälle luettaman, ennen cuin caswo maxettu on.

6.§. Älkön yxikän ottaco, eli andaco itzellens kirjotta suurembata caswoa, cuin cuusi sadan edestä wuodelda; Joca sen teke, eli otta caswoa caswon päälle, olcon rickonut coco caswons, ja wetäkön sackoa kymmenexen pää-welasta, waiwaisille.

7.§. Jos welca-kirja tule, molembain suostumuxella uudistetuxi, ja caswo pää-welan tygö pannuxi; se ei pidä luwattomaxi corgoxi luettaman.

8.§. Joca otta calua welaxi, ja lupa maxaa wissin päiwän päällä, ja ei tee sitä; nijn andacon caswoa cuusi sadan edestä wuodelda, määräpäiwästä asti. Jos ei wissiä aicaa ole määrätty; nijn luetan wijsi sadalda, sijtä päiwästä, cuin hän Cuningan Käskynhaldian eli Tuomarin tykönä, etzityxi tule.

9.§. Se woitto ei mahda luwattomaxi corgoxi luettaa, joca tule luwallisesta caupasta, eli sijtä ostosta cuin laillisesti päätetty on. Sama laki olcon cusa maa raha-lainan edestä kirjoitettu on, ja wero, woiton ja wahingon päälle, sen caswon siaan, cuin sijtä lainasta tulis, joco wero olis enämbi taicka wähembi.

10.§. Jos jocu on lainaxi ottanut rahaa wissixi ajaxi, ja ei caswoa sen edestä luwannut; älkön silloin olco welcapää sitä andaman. Ellei hän maxa määrätyn ajan päällä; maxacon sitten caswoa cuusi sadalda wuodesa. Jos ei yhtän aica ole nimitetty; käykön sen canssa, nijncuin 8.§. säätty on.

11.§. Joca welcoile sitä welca, jonga hän tietä maxetuxi; wetäkön sackoa puolen sijtä cuin hän welcoinut on, asianomaiselle yxinäns.

12.§. Jos jollakin on welca toisen tykönä, calusa, rahasa, eli mitä se olis, joca ei walwo sitä kirjallisesti, eli suusanalla, taicka ei anna sitä edes Oikeudesa, eli Cuningan Käskynhaldian tykönä, cahdenkymmenen ajastajan sisällä; hänellä ei pidä oleman sitten sen päälle mitän puhumista.