1.§. Jos jocu tahto toisen canssa caupan-yhteyttä tehdä, ja yhdesä cauppa harjoittaa; nijn pitä lijtto sijtä kirjallisesti tehtämän, ja caicki ne ehdot jotca suositan, selkiästi nimitettämän.

2.§. Yhteys-cumpanitten tule wastata caickein yhden edestä, ja yhden caickein edestä, sijnä caupasa, cuin cauppa-yhteyden puolesta päätetän. Jos yhteyscumpanit saawat muilda welaxi rahaa eli calua, ja jombicumbi heistä poislähte; nijn etzikön welcamies omans nijldä jällens, cuin jälken jääwät.

3.§. Jos jocu on usconut cauppa-yhteydelle rahaa eli muuta, cuin on maxamata, cosca cauppa-yhteys ricotan, ja jocu yhteys-cumpani tule köyhäxi ja woimattomaxi, eli pois pakene; olcon cuitengin ne muut welcapäät maxaman caicki, mitä cauppa-yhteys on welcaa.

4.§. Se yhteys-cumpani, joca petoxella, ja oman hyödytyxen tähden teke toiselle wääryttä ja wahingota; eroitettacon hänen yhteys oikeudestans, waicka cauppa yhteyden määrä päiwä ei ole ulcona: ja ottacon se toinen osastans ja omaisudestans nijn paljon cuin wierat miehet, eli Oikeus arwawat wahingon olewan: rangaistacon myös petollisuden tähden, sen jälken cuin asia waati.

5.§. Jos yhteyden omaisus ja cauppa saa wahingon, jommancumman erinäisestä laiminlyömisestä eli huolimattomudesta; nijn täyttäkön hän wahingon. Jos se tapahtu oikiasta tapaturmasta, jota ei kengän taida edelläpäin nähdä eli carttaa, ennen cuin wahingo on tapahtunut; nijn heillä caikille olcon sijnä yhtäläinen osa.

6.§. Jos yhteys-cumpani tahto panna toisen siahans, ja itze eron otta, ja muut sijhen suostuwat; nijn olcon hänellä lupa sijhen. Ei yxikän mahda wastan heidän tahtoans tunge itzens cauppa-yhteyteen. Sama laki olcon, cosca yhteys-cumpani tahto otta jongun muun canssans sille osalle, cuin hänellä itzelle on yhteydes.

7.§. Jos jocu tahto eteen-panduna määräpäiwänä, yhteydestä eron otta, eli uutta lijttoa tehdä; ilmoittacon sen todistajain canssa, colme cuucautta ennen.

8.§. Cosca yhteyden määräpäiwä on ulcona, ja yhteys-cumpanit tahtowat eron otta; nijn pitä heidän tarckasti ylöspaneman yhteyden rahan ja calun, heidän welcans, ja mitä muut heille welca owat: ja cosca welca maxettu on, jacacon ja ottacon cukin osans, nijn pahasa cuin hywäsä.

9.§. Jos yhteys-mies on hätäyndynyt andaman caiken caluns käydä welan maxoxi, eli jos hän sen on rickonut; seisocon cuitengin cauppa-yhteys sijhen asti, että määrä päiwä ulcona on, ja astucon welcamies hänen siaans ja oikeuteens, ellei ne muut yhteys-cumpanit tahdo hänen osans lunasta.

10.§. Jos yhteys-cumpani cuole ennen oikia määräpäiwä; nijn ei mahda hänen leskens ja perillisens yhteyttä ricko.

11.§. Jos se cuole, joca enämmin toimens ja käsitöidens cuin sisälle-pannun rahan tähden, yhteyteen otettu on; sijnä leski ja perilliset ei mahda hänen siaans ja oikeuteens astua, ellei nijn ole, että coco cauppayhteys sijhen suostu. Jollei se tapahdu; olcon yhteys heidän wälilläns eroitettu, ja ottacon perilliset hänen osans hywäsä ja pahasa, sen jälken, cuin ennen sanottu on.

12.§. Coto ja cauppa-yhteydestä laiwain walmistuxesa, eroitetan Meri-laisa.

XVI. Lucu. Cuinga welcapään pitä omaisudens hänen welcamiehillens yhtähaawa ylönandaman; nijn myös nijstä / cuin welan tähden carcawat.

1.§. Jos jocu on nijn köyhtynyt, ettei hän woi caiken welcans maxaa; nijn andacon welcamiehelle tietä hänen tilans, jos hän pyytä pidendämistä ja aicaa maxoon. Ellei he caicki sijhen suostu, eli jos hän tahto yhtähaawa caiken omaisudens heille jättä; nijn etzikön Tuomaria ja andacon cohta sisälle ylös panon caiken omaisudens ylitze, ja mitä hänellä on saamista, irtaimesa ja kijndiäsä calusa, nijn myös welcans, codonkirjat ja raamatut: alekirjoittacon myös ne sillä kijnnityxellä, cuin Perindö Caaresa, ylöskirjoittamisesta sanottu on, ja pangon Oikeus sitte caicki ne talteen ja tacawaarickoon. Sitten cutzucon Oikeus caicki welcamiehet, uloslyödyn julistuxen cautta, ja ne tietyt wielä erinomaisen ilmoituxen cautta, määrätyxi ajaxi selittämän heitäns sijtä wapaudesta cuin welcapää etzi, ja nijstä perustuxista cuin hän silloin sisälle anda: nijn myös että yhtähaawa osottaman heidän saamisens, ja sen oikeuden cuin yhdellä toisen edellä olla taita; ja tuomitcon Tuomari yhtähaawa sen ylitze.

2.§. Jos welcapää taita osottaa, että hän on köyhtynyt meriwahingon, wihollisen sisälle langemisen, tulipalon, eli jongun muun wahingon cautta, johon ei hän itze ole syypää ollut, ja sen alla ei löytä petosta, eli että hän on wietellyt hänen welcamiehens, uscoman hänelle calua eli rahaa; coetelcon sen Tuomari, ja olcon welcapää silloin wapa heidän tygöpuhestans, ehkä hänen tilans sitten paranis, perinnön, lahjan, palwelluxen eli hänen käsitöidens cautta; ja ottacon welcamiehet sijtä omaisudesta, cuin welcapää jättänyt on, maxons, itzecungin oikeuden jälken, nijncuin 17. Lugusa eroitetan.

3.§. Jos welcapään köyhyys löytän tullen tuhlamisesta, pelamisesta, laiskudesta, eli lugunpitämättömydestä; nijn wastacon caiken welan edestä, ja maxacon sen työlläns, eli istucon wangeudes, ellei welcamiehet muutoin tytyä taida; ja silloin luettacon welan päälle joca päiwäldä, neljäcolmattakymmendä äyriä; cuitengin nautitcon hän elatuxens welcamiehildä, nijncuin muukin wangi, ellei hän työlläns woi itzens elättä. Jos hänellä sen ajan sisällä tygölange calua ja rahaa; nijn mengön myös ne welan maxoxi.

4.§. Jos welcapää on petollisesti saattanut welcamiehiäns uscoman heidän omaisudens hänen käsijns, ja hän on sen tuhlannut ja warjoon pistänyt; eli jos hän hawatan monenkertaisesti harjoittanen wieckautta ja petosta welcamiehiäns wastan; nijn pitä sencaldaisen pettäjän asetettaman yhden caakin eteen, turulla eli yhteiselle käräjä paicalle, häpemään cahdexi hetkexi, ja sijnä siwus rangaistaman wangeudella, wedellä ja leiwällä, eli tehkön työtä josacusa Cuningan Linnasa; ja käykön wielä sittekin hänen canssans, nijncuin 3.§. sanottu on.

5.§. Jos welcapää carcaa welan tähden; nijn pitä hänen peräns cohta cuulutettaman. Jos hän pääse ulos waldacunnasta, ja tahto etziä rauhallista sisälle-tulo Cuningan tykönä; tehkön sen cuucauden sisällä, sen ajan jälken, cuin hän ulcomaalle tuli. Jos hän saa rauha-kirjan, ja tahto sen nautita hywäxens; nijn pitä hänen cahdexan päiwän sisällä, sijtä ajasta cuin hän cotia tuli, andaman itzens edes Cuningan Käskynhaldian tykönä, eli Pormestarin ja Raadin lähimmäisesä Caupungisa, jollei Cuningan Käskynhaldiata sijnä paickacunnasa ole. Ellei hän etzi rauhaa, eli anna yhden ajastajan sisällä laillista estettä tietä; älkön ikänäns nautitco rauha waldacunnan pijrin sisällä, ja tuomittacon poisollesans nijncuin yxi pettäjä, ja hänen nimens lyötäkön yhden paalun päälle, cuin pettäjitä wasten joca Caupungisa, on ylöspandu.

6.§. Cosca welcapää on poiscarannut; nijn mahta cohta hänen omaisudens, irtain ja kijndiä, tacawaarickoon pandaman, ja sitten ylöskirjoitettaman, nijncuin 1.§. sanottu on. Andacon myös welcamiehet hänen kirjans ja lucuns selitettää. Jos welcamiehet waatiwat, että se ylöspano pitä walalla wahwistettaman sen carannen waimolda, täysi-ikäisildä lapsilda, eli palcollisilda, joilla on tieto omaisudesta; nijn olcon <146> he sijhen welcapäät, ja olcon wielä sittekin welcamiesten ehdosa, waatia itze welcapäätä walalle, hänen cotia tultuans. Welcamiehillä olcon myös walda, caikisa paickacunnisa, cusa he lulewat hänellä jongun omaisuden eli saamista olewan, andaa Cuningan Käskynhaldian cautta, nijden perän julkisesti cuulutta. Jos jocu sala sen cuin hän tietä itzens olewan hänellä welca; eli hänen omaisuttans olewan hänen tykönäns, ja ei anna sitä ilme sen ajan sisällä, cuin hänen eteens määrätän; maxacon sen cahdenkertaisesti.

7.§. Ellei welcapää tule jällens cahden cuucauden sisällä, sijtä cuin hän carcais, eli piti itzens salasa; nijn mahtawat welcamiehet andaa myydä hänen omaisudens, taicka julkisen uloshuudon cautta, eli millä tawalla he omaxi ja hänen hyödytyxexens, sen parhaxi löytäwät. Jos siellä on sencaldaista omaisutta, joca ei salli nijn cauwan pidettää; nijn käättäkön se rahaxi, sitten cuin se ylöskirjoitettu ja arwattu on.

8.§. Caicki ne rahat, cuin welcapään omaisudesta sisälle langewat, pitä hedelmällisexi tehtämän, sijhen asti cuin itzecungin oikeudesta tuomittu on. Ellei nijtä rohjeta caswon päälle panna; nijn seisocon ne yhteisesä taldesa, sijnä paicasa cuin ne usiammat, eli ne, joiden enin saada tule, sen waarattomaxi löytäwät.

9.§. Cosca welcapää on Cuningan rauhalla cotia tullut, ja on itzens edesandanut, nijncuin ennen sanottu on; olcon welwollinen cuuden wijcon sisällä, sijtä cuin hän palais, itzens Tuomarin edesä selittämän, jos hän tahto etziä saadaxens caiken omaisudens welcamiehille yhtähaawa ylönandaa, ja sitten heistä wapa olla. Jos hän sen ajan laiminlyö; älkön nautitco sitä etua eli rauhaa hywäxens: ja tuomitcon Tuomari asiasa, cuin ennen on sanottu.

XVII. Lucu. Welcamiesten oikeudesta ja edusta ennen toinentoistans / welan-alaisen omaisuteen.

1.§. Ellei welcapään omaisus ulotu coco welcaan, ja welcamiehet ei taida keskenäns sopia, kenelle heistä etu oleman pitä; eroittacon heidän Tuomari.

2.§. Mitä welcapään omaisuden seasa löyty toisen omaa, se pitä ensin eroitettaman, nijncuin taldecalu, eli se cuin pandu on cauppa-yhteyden alla, taicka myytäwäxi, warastettu, ryöwätty, lainaxi eli wuorolle otettu calu; pantixi pandu calu, cosca lunastus sen edestä annetan: Cumman-lahja, läxiäis ando, ja muuta sencaldaista. Jos se on waihetettu, ja ei tähdelle; käykön sen canssa nijncuin 16.§. eroitetan. Sitten nautitcon welcamiehet maxon omaisudesta, sen jälken cuin nyt sanotan.

3.§. Jos jollakin on irtain pantti kädesä; hän nautitcon sijtä maxon ennen caickia muita. Sama oikeus olcon myös käsityömiehelle waiwan palcan edestä sijnä calusa, cuin hänen tykönäns jälillä on.

4.§. Jos welanalainen mies on cuollut, ja jocu on lainannut rahaa eli calua hänen hautamisexens, se pitä ensin maxettaman, sitte cuin se calu on eroitettu, josta ennen sanottu on. Sen jälken se culutus cuin omaisuden ylöskirjoittamiseen cohtullisesti tehty on; nijn myös waiwaisten osa, joca sadalda talarilda neljä äyriä, omaisuden hinnan jälken; sitten Parandajan palcka, läkityxet ja elatus sen cuolleen wijmeisen sairauden alla, nijden waiwan ansio, jotca händä owat sijnä holhonnet, nijn myös palweljain ja palcollisten palcka, wijmeisen wuoden edestä.

5.§. Sitälikin olcon talonisännällä oikeus huonen wuoroon, wijmeisen wuoden edestä, ja wijmeisten colmen cuucauden elatuxen edestä, sijtä calusta cuin huonesa on. Ellei talonisännällä ole mitän hänen calustans sisällä; älkön nautitco parembata oikeutta cuin muutcan welcamiehet, josta 16.§. sanotan. Sijtä calusta cuin Laiwoisa on, otetan ensin laiwa miesten palcka, ja sitten Laiwan wuoro.

6.§. Weron, kymmenesten, ja caiken muun ulostegon edestä kijndiästä omaisudesta, olcon myös sillä etu samaan maahan, jolle se wero tule, ellei se ole pidemmäldä ollut maxamata, cuin 17. Lugusa MaanCaaresa säätty on. Ellei welcapää itze ole maan isändä; nijn nautitcon se jolle ulosteco tule saman edun irtaimesa calusa. Jos Lampuodi on welcapää rakennuxen puutoxeen, usiammain eli harwemmain wuoden edestä; olcon sama Laki. Rakennuxisa toisen perustuxen päälle Caupungisa eli maalla; olcon maan isännällä etu sijhen cuin sen päälle rakettu on. Jos sekä Cruunun että maan isännän werot maxamata on; olcon Cruunulla etu.

7.§. Jos jollaculla on sencaldainen pijlikirja, cuin merilaisa kirjoitettu on, olcon hänellä etu laiwasa, nijn myös calusa, sitten cuin laiwa-wäki maxettu on, nijncuin 5.§. on sanottu. Sitälikin maxettacon se laina ulos, jonga hahdenhaldia laiwan ja calun päälle ottanut on; olcon myös sillä nykyisemmällä näistä kirjoista etu sen wanhemman suhten. Jos jocu laina ulos waraa wuorten töiden, eli muiden sencaldaisten tecoin päälle, olcon hänellä etu sijhen, cuin sillä tehty on.

8.§. Sitte otetan lasten perindö ulos wanhembain eli holhojain tykönä, ja kirckoin ja waiwaisten huonetten saamiset heidän edesseisojains tykönä, nijnmyös welca Cruunulle ja Wapamiehelle, ylöscannosta. Ylöscandomiehen tykönä, joca sitten joudui holhojaxi, eli edesseisojaxi, olcon Cruunulle ja wapamiehelle etu sijhen, cuin ylöscannosta caickein wuotten edestä puuttu. Jos hän oli holhojana ja edesseisojana, ennen cuin hän ylöscandomiehexi joudui; nijn olcon lasten, kirckoin, ja waiwaisten huonein caluille, etu. Jos jocu <149> on andanut sisälle kirjoittaa hänen omaisudens, ennen cuin hän holhojaxi ja ylöscandomiehexi joudui; nijn nautitcon sisälle kirjoituxens hywäxens.

9.§. Näiden jälken tulewat ne, joilla owat selkiät welcakirjoituxet, ja joillen welcapäät owat kijndiän omaisudens eli huonens caupungisa, kirjallisesti pantixi pannet ja ne samat kihlacunnan Käräjäsä, eli Raadihuonesa julkisesti sisälle kirjoittaa andanet, sijnä paicasa, Kihlacunnasa, eli caupungisa, josa omaisus macaa, ja ottacon cukin maxons pantistans. Jos yxi pantti on usiammalle kirjoitettu, ja ellei se ulotu caikille; olcon sillä etu, joca wanhemman sisälle kirjoituxen osotta.

10.§. Jos jocu on welca-kirjoituxens, eli muun saatawan welcans, joca on hywäxi tuttu ja laillisesti wahwistettu, andanut sijnä Oikeudesa sisällekirjoittaa, jonga alla welcapään kijndiä omaisus macaa, ehkä se ei ole pantixi kirjoitettu; nautitcon yhtä hywin etua sisällekirjoituxens jälken ennen muita, jotca heidän saatawat welcans, eli pantti-kirjoituxens sitte owat sisälle kirjoitta andanet.

11.§. Jos usiammat owat sisälle kirjoituxen saanet yhdesä ja samasa kihlacunnan Käräjäsä; olcon caikille yxi oikeus, ehkä yxi on ennen ja toinen jälken, oikeuttans walwonut. Sisälle-kirjoituxista yhtenä Raastupa päiwänä, olcon sama laki.

12.§. Ei anna sisälle-kirjoitus etu-oikeutta muuhun cuin kijndiään omaisuteen, joca welcapäälle oli silloin cuin sisälle-kirjoitus tapahdui: ei myös se joca sitten tapahtu, cuin welantekiä cuollut, eli hänen köyhydens caikille tiettäwä on.

13.§. Jos welcamies istu kijndiäsä pantisa; nautitcon hän maxons sijtä, lähin nijtä, cuin ennen nimitetyt owat.

14.§. Waihetus-kirjan ottailla olcon sitälikin oikeus sen tykönä, cuin waihetus-kirjan andanut on, cosca waihetus-kirja ei hywäxi lueta sildä cuin waihetuxen maxaman piti, ja waihetus-kirjan ulosandaja sillä wälillä on köyhtynyt. Jos waihetus-kirja on hywäxi luettu, ja sen maxaja ei woi sitä sitten lunasta, nautitcon myös waihetus-kirjan ottaja saman oikeuden hänen tykönäns, jos sijtä on waari otettu, cuin erittäin waihetus-kirjoista säätty on.

15.§. Ellei welcapään omaisus ulotu caikille näille welcamiehille; nijn andacot yhtäläisesti langeta marcasta nijn cuin marcasta, ne joilla on yhtäläinen oikeus toinentoisens canssa, ja seisocon caswo nijn lujana cuin pääwelcakin. Waan caswo ei mahda taincaldaisisa tiloisa, welcamiesten wälillä, edemmäxi luettaa, cuin sijhen asti, cosca welcapään omaisus tuli tacawaarickoon pannuxi.

16.§. Jos omaisutta löyty sitte, cuin se welca maxettu on, josta nyt on sanottu; nautitcon caicki ne muut welcamiehet yhtäläisen oikeuden, ja puuttucon heildä samalla muoto nijn marcasta cuin marcasta. Sacoilla on wähin oikeus.

XVIII. Lucu. Toimitus-miehistä ja asian-ajaista.

1.§. Jos jocu pyytän toiselda, hänen puolestans jotan tekemän ja toimittaman, ja hän suostu sijhen; ottacon täyden wallan sen päälle, ja pitäkön hän sitten sijtä waarin: tehkön myös tilin ja lugun sijtä cuin hänen halduuns annetan.

2.§. Mitä asianajaja täyden wallan jälken teke ja päättä, se seisocon nijn lujana, cuin päämies sen itze olis tehnyt ja päättänyt. Jos asianajaja mene edemmäxi, cuin hänelle uscottu on; palkitcon itze caiken wahingon, ja wetäkön sackoa caxikymmendä talaria, ja päämies olcon syytöin.

3.§. Jos toimitusmies käyttä itzens wilpistelewäisesti, harjoitta wieckautta händä wastan, joca täyden wallan annoi, käyttä hänen omaisudens itze hywäxens, <151> laina ulos hänen rahans, eli ottaa rahaa hänen nimeens; wastatcon caiken wahingon edestä, ja rangaistacon asian haarain jälken. Olcon myös se, joca täyden wallan andoi, syytöin caikesta, mitä toimitusmies ilman hänen käskyäns eli tahtoans toiselda lainaxi ottanut, eli jongun canssa päättänyt on; ellei näyttä taita, että se on hänen hywäxens käytetty.

4.§. Jos jocu on saanut täyden wallan, että toisen edestä tehdä ja jättä, ja se joca wallan annoi, saa sijtä wahingon, olcon hänen oma wicans, ettei hän paremmin eteens catzonut. Jos asianajaja on laiminlyömisestä, eli petoxesta, wicapää wahingohon, nijn wetäkön sackoa, cuin sanottu on.

5.§. Toimitus-mies nautitcon cohtullisen waiwan-palcan, nijn myös maxon sijtä, cuin hän toisen asioisa oikeudella culuttanut on. Ellei sijtä ole esipuhetta pidetty, eli jos he ei sowi keskenäns; eroittacon sen Oikeus.

6.§. Jos toimitusmies on welaxi andanut päämiehen omaisuden ja calun sille, joca cunniallisexi ja rehellisexi miehexi tuttin, mutta sitten tule nijn köyhäxi, ettei hän woi sitä jällens maxaa; nijn älkön toimitusmies olco silloin welcapää sitä täyttämän, ellei hän erinomasta maxo sijtä saa, että hän sencaldaises tilas waaran edestä seisoa mahta.

7.§. Jos jocu on päällens ottanut, että wissin ajan sisällä jotan toisen edestä tehdä ja toimitta, eli luwannut sen päätöxehen saatta, ja tule sijtä estetyxi, Cuningan palwelluxen, eli sairauden, omain ascareitten, eli muun laillisen syyn cautta; andacon sen päämiehellens nijn aicaisin tietä, että hän taita jongun toisen siaan otta: sitten olcon asianajaja syytöin, cosca hän sijtä ajasta tilin teke, cuin toimitus hänellä on.

8.§. Jos päämies cuole; nijn tehkön toimitusmies tilin ja lugun hänen perillisillens, ja olcon sitten toimituxesta eroitettu, ellei he muutoin keskenäns sowi. Jos toimitusmies cuole, ja jää jotakin welca; nijn wastatcon hänen perillisens nijn cauwas cuin hänen omaisudens ulottu.

9.§. Joca tahto toimitusmiehen toimituxen päälle puhua; tehkön sen laillisesti, wuoden ja yön sisällä, sen jälken cuin hän toimituxestans ercani, ja lucu ja tili tehty on häneldä, eli hänen perillisildäns, jos hän cuollut on. Jos laillista estettä on; nautitcon saman ajan sen jälken.

10.§. Jos jocu on pois olewa; ja jotakin edestule, josa ei hän ole taitanut toimitusmiestä nimittää; nijn mahta hänen suculaisens, eli ystäwäns hänen edestäns puhua ja wastata, cosca hän, jos nijn waaditan, on pannut tacauxen, että pois olewa on sen hywäxi ottawa, cuin hän tehnyt on. Ellei pois olewa sijhen suostu; täyttäkön hän, joca ilman täyttä waldaa toisen asian päällens otti, eli hänen tacausmiehens, caiken wahingon, cuin sijtä seurais.