1.§. Jos palcollinen ehdollans tappa oikian isändäns, eli emändäns; olcon kätens ja pääns rickonut, ja tulcon päällisexi mies teilatuxi ja waimo lawosa poltetuxi.

2.§. Jos jocu aicomuxesta hosu ja lyö isändäns eli emändäns, ehkä he cuitengan ei saa sijtä cuolemata; rangaistacon cahdellaneljättäkymmenellä parilla raippa-witzoilla, neljälläcolmattakymmenellä parilla witzoilla, <166> eli neljäncolmattakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä. Jos se tapahtu picaisudesta; nijn rangaistacon cahdexallatoistakymmenellä parilla raippa-witzoilla, neljällä parilla toistakymmendä witzoilla, eli cuudentoistakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä.

3.§. Jos palcollinen heitä nimittele; wetäkön sackoa neljäkertaisesti sitä wastan cuin laisa luwattomista sanoista, asetettu on.

4.§. Jos palcollinen asetta itzens heitä wastan uhcauxella, eli ylöncatze sanoilla eli käytöxillä; rangaistacon wangiudella wissixi ajaxi, sen jälken cuin asia on.

5.§. Joca tappa esimiehens, sen cuin on pandu isännän siaan; andacon hengen hengestä, mies teilattacon ja waimo lawosa poldettacon.

6.§. Jos jocu lyö esimiestäns eli sitä cuin isännän siasa on; wetäkön neljänkertaisen sacon.

7.§. Jos jocu heitä nimittele; wetäkön colmikertaisen sacon. Uhcauxesta ja solwaistuxesta; wetäkön sackoa wijsi talaria, eli enämmän, nijncuin asia on.

8.§. Ryyttäri, Soltati, eli Puosmanni, joca lyö, eli solwaise Rusthållaritans, eli Ruotu-talonpoicaans, eli hänen waimoans, eli lapsia, taicka palcollisia, heidän wanhemmittens eli isändäns tähden; olcon cahdenkertaises sacos, ja maxacon wahingon.

9.§. Caikisa näisä asioisa pitä sen wicapään, julkisesti rucoileman andexi, cosca ei häneldä henge oteta.

XVI. Lucu. Lasten-murhasta.

1.§. Portto, joca luwattomasta secannuxesta rascaxi tule, ja sitä ei ilmoita ennen synnyttämisen aicaa, etzi yxinäisyttä itze synnyttämisesä, ja sen jälken pane sikiäns pijloon, häneldä pitä pää pois lyötämän ja hän lawosa poldettaman, joco hän edesanda sikiän cuollunna syndynen, eli keskeneräisen olleen. Jos se cohta edestoimitetan, ja coetellan ollen keskeneräisen, eli jos ei löytä jotacuta wäkiwaldaista merckiä sen päälle; nijn rangaistacon äiti witzoilla, wangiudella eli työllä; kärsikön myös sijhen tygö luwattoman secannuxen edestä.

2.§. Jos sencaldainen portto on saanut keskeneräisen, joca wahingollisesta langemisesta, eli muusta tapaturmasta tapahtunut on, ja ei ole pannut sikiätä pijloon, waan sen cohta ilmoittanut, ja taita osotta syyn keskensynnyttämiseen, nijn rangaistacon ainoastans luwattoman secannuxen edestä.

3.§. Jos portto teloitta eli ulosaja sikiäns; olcon hengens rickonut. Sama laki olcon sijtä, joca sijhen neuwo ja auttaa.

4.§. Jos jocu on pyytänyt ulosaja sikiäns, ehkä ei sijtä yhtän waicutusta seurannut ole; wetäkön sackoa sata talaria, eli kärsikön ruumillans.

5.§. Jos portto heittä sikiäns ulos kedolle eli cujalle, nijn että se näljästä, wilusta eli muusta tapauxesta cuole; olcon hengens rickonut. Jos sikiä hengis ylösotetuxi tule, mutta kärsi sijtä terweydens puolesta; rangaistacon portto witzoilla. Jos ei se saa sijtä wahingota; kärsikön cuitengin wangiuden wissin ajan päälle, asian haarain jälken.

XVII. Lucu. Surmamisesta myrkyllä / eli muulla tawalla.

1.§. Jocainen cuin aicomuxesta surma toisen myrkyllä, eli muulla sencaldaisella; sen pää pitä pois lyötämän, mies teilattaman ja waimo lawosa poldettaman. Jos ei cuolema sencaldaisesta surman tarjosta seura; otettacon cuitengin wicapääldä hengi.

2.§. Sama Laki olcon sijtä, joca yhdellä taicka toisella tawalla myrkyttä jotakin, mitä ikänäns se olla taita, sijnä aicomuxesa että sillä wahingoitta jotacuta hengen eli terweyden puolesta.

3.§. Jos jocu on walmistanut myrckyä, jotacuta sillä surmataxens, eli jos hän on ollut samasa neuwosa, eli työsä osallinen: olcon myös hengens rickonut. Jos hän ennen kijnni otetan cuin hän on woinnut täyttä pahan tahtons, wetäkön sackoa sata talaria, eli kärsikön ruumillans.

4.§. Älkön yxikän, ehkä cuca hän olis, rohjetco myydä jotacuta myrckyä, waan uscottawalle miehelle, eli waimolle: jos toisin tapahtu; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria. Jos sijtä on wahingota tapahtunut; olcon cahdenkertaisen sacon alainen.

XVIII. Lucu. Kircko-rauhasta ja Oikeudenkäymisenrauhasta.

1.§. Jocaitzella pitä oleman rauha tiellä Kirckoon ja Oikeuteen mennesä ja sieldä palatesa, joco hän tule omasta, eli toisen miehen huonesta. Joca silloin hänen tappa, eli lyö hänelle mustaneman, eli werinaarman, costaxens hänelle; se ja caicki ne, jotca hänen canssans samas tahdos ja tegos olit, owat rickonet Cuningan walan, ja sen rauhan, cuin Cuningas on wannonut pitäxens alamaisillens.

2.§. Jos ei hän tee sencaldaista wahingota, cuin sanottu on; waan turmele eli muutoin wahingoitta hänen juhtans eli caluns, ricki repi hänen asens, tembo eli lyckä, eli jotacuta muuta sencaldaista tecoa teke, josta hänen paha aicomuxens taitaan coeteldaa; maxacon wahingon, ja olcon cahdenkertaisesa sacosa tappeluxen tähden: Olcon myös neljänkymmenen talarin sacko rauhan ricoxesta.

3.§. Jos jocu wetä weitzen, eli paljan miecan wihasta, kircosa Jumalan palweluxen alla, eli cusa Oikeutta pidetän, ja teke sillä wahingota; olcon hengens rickonut. Jos tappo tapahtu; hacattacon sijnä siwusa hänen oikia kätens pois. Jos ei hän woi wahingota tehdä; wetäkön sackoa caxi sata talaria. Jos hän siellä jongun päälle täyttä muulla tawalla, lyöden ja hosuen, olcon sama sacko.

4.§. Jos jocu nyhki eli lycki toista wihaisesta mielestä Kircosa Jumalan palweluxen alla; tehkön sackoa sata talaria. Jos se tapahtu silloin cuin ei Jumalan palwelus päällä seiso; eli jos jocu toru ja rijtele Kircosa Jumalan palweluxen alla; olcon sacko puolda wähembi. Jos se tehdän mualla, cusa Jumalan palwelus pidetän, ja Seuracunda on; olcon sama laki.

5.§. Jos jocu kiucusta wetä weitzen eli miecan toista wastan, eli lyö händä Kircko-aidasa, cosca hän mene Jumalan palweluxeen, eli sieldä lähte, eli Käräjä siasa, joco hänellä Käräjä asia on, eli ei; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria. Jos sijhen tule mustanema eli werinaarma; nijn hän on Cuningan walan rickonut.

6.§. Jos jocu otta toisen tien omain asiains ja toimitustens tähden, cosca hän taicka Kirckoon ja Oikeuteen mene, eli sieldä palaja: ja siellä hänen päällens täytetän, eli tappelus tule nijden wälille picaisudesta, eli se, joca sijhen tuli, ei tiennyt, että toinen on Kirckoon, Käräjään eli Raaditupaan aiconut; silloin rangaistacon itzecukin työns jälken, ja ei ole Cuningan wala ricottu.

7.§. Cosca jocu coston pyynnöstä sowitun ja sacotetun asian päälle, eli costaxens sille, joca händä wastaan Oikeudesa todisti, eli sentähden, että hän siellä asians händä wastaan warjeli, tappa, haawoitta, lyö mustaneman, eli werinaarman; silloin on hän, ja caicki ne, jotca hänen canssans samasa aicomuxesa ja työsä olit, Cuningan walan rickonut.

8.§. Jos jocu lyömisellä ja hosumisella canda kättä jongun Tuomarin eli muun Cuningan wircamiehen päälle wiran toimituxesa, eli sentähden hänelle costa; olcon hengens rickonut. Jos hän tappa hänen; lyötäkön myös edelläpäin hänen oikia kätens pois; Jos jocu häristä eli uhca händä, eli anda hänelle häpiällisiä sanoja; tehkön sackoa wijsikymmendä talaria, eli enämmän, sataan talarijn asti, nijncuin ricos on; ja anocon andexi. Jos ne sanat käywät arwon ja cunnian päälle; tehkön sackoa cahdenkertaisesti, ja olcon cunniatoin. Joca ei woi sackoa maxaa; rangaistacon wangiudella wedellä ja leiwällä, eli raippa-witzoilla, eli witzoilla. Jos ei se tapahdu wiran tähden; rangaistacon, nijncuin Laki muutoin woipi.

9.§. Jos jocu rohkene lyömisellä ja hosumisella nijden päälle carata, heidän wirasans, eli wiran tähden, jotca Cuningan, eli hänen wircamiestens eli Oikeuden asioita käywät; nijn hän on rickonut Cuningan walan. Jos heidän päällens uhcauxilla, eli häwäistys sanoilla käydän; maxacon se, joca sen teke, kymmenen talaria sackoa. Jos se tapahtu yhteisesä wiran paicasa; tehkön sackoa caxikymmendä talaria. Jos he itze wircansa asioisa tekewät wäkiwalda, eli wääryttä, sanalla eli työllä; olcon sacko cahdenkertainen sitä wastan, cuin muutoin sijnä asiasa asetettu on.

XIX. Lucu. Wangihuonen-rickomisesta / ja nijstä / jotca wangeja warjelewat / eli päästäwät.

1.§. Jocainen cuin ricko Cuningan wangihuonen, wangia ulosauttaxens, eli laina sijhen caluja ja aseita; eli warjele jongun pahantekiän nijtä wastan, jotca tulewat händä kijnni-ottamaan, nijn että hän sen cautta pois pääse: eli päästä wangin ehdollans irralle: eli yhdellä, taicka toisella cawaludella autta händä ulos; sen pitä wetämän sackoa sata talaria.

2.§. Jos jocu otta wangin wäkiwallalla nijldä, jotca hänen kijnni-ottanet owat ja tallella pitäwät, eli wangiuteen, eli Oikeuden eteen, eli tuomittuun rangaistuxeen wiemän pidäis; olcon Cuningan walan rickonut. Jos hän haawoitta heitä, eli lyö mustaneman eli werinaarman; nijn on hän ja caicki ne cuin hänen canssans täydesä neuwosa ja samasa työsä olit, hengens rickonut.

3.§. Jos wahti-mies päästä wangin irralle laiminlyömisestä eli kätkemättömydestä; olcon wircaans paitzi, ja rangaistacon sijnä siwusa sacolla, wangiudella, työllä eli raippa-witzoilla, nijncuin laiminlyöminen, eli myös sen pois-pääsnen ricos on.

XX. Lucu. Coto-rauhasta ja ryöwydestä.

1.§. Jos jocu aiwotulla mielellä, että tehdä wahingota, mene cotia toisen tygö, hänen cartanoons eli huoneisijn, joco ne seisowat sisällä, eli ulcona pihasta, ja owat hänen omans, eli hänellä luwan eli wuoron cautta, eli jos hän mene toisen aluxeen eli laiwaan, olcon se wuorottu eli oma, ja tappa siellä isännän itze, hänen wäkens eli majamiehens; nijn pitä hänen joca sen teki, ja caickein nijden, jotca hänen canssans samasa tahdosa ja työsä olit, oikia kättääns ja hengeens wailla oleman. Jos hän muuta wahingota teke, haawoilla, mustanemilla, eli werinaarmoilla; rangaistacon Cuningan walan ricoxen edestä, cuin edespäin sanotan. Sama laki olcon sijtä joca samancaldaises aicomises carca jongun päälle, tiellä eli cadulla, ja aja händä taca toisen miehen huoneseen, taloon eli aluxeen, johonga hän pacons otta, ja siellä händä wahingoitta, eli heittä taicka ambu hänen perääns, nijn että se sattu sitten cuin hän pihaan, huoneseen eli aluxeen tullut on.

2.§. Jos ei yhtäkään wahingoo tehdä talosa, huonesa eli aluxesa, waan jocu tule wedetyxi, eli pacotetuxi sieltä ulos wäkiwallalla, ja hänen päällens sitten sencaldainen ricos tehdän; olcon sama laki.

3.§. Jos se joca cotona on, juoxe ulos huoneesta, talosta, taicka aluxesta, cosca hän siellä suojas olla taita, ja saa wahingon; eli jos se wahingoitetan, joca suojelustansa siellä etziä tahto, ennen cuin hän sinne pääsnyt on; nijn ei ole Cuningan wala ricottu.

4.§. Jos yxi eli usiammat, mene cotia toisen tygö, ja tahtowat hänelle, eli nijlle cuin hänen talosans owat, wahingota tehdä, waicka ei he woi; nijn tehköön itzecukin cohdastans, neljäkymmendä talaria sackoa, coto-rauhan ricoxesta. Jos ne myös lyöwät jotakin ricki, eli turmelewat; maxacon wahingon.

5.§. Joc jocu tule toisen tygö, hänen huoneseens, taloons, eli aluxeens, ja tapahtu tappelus äckituitusta nijden wälillä; sijnä ei ole Cuningan wala eikä coto-rauha ricottu: jos ei nijn ole, että hän mene pois wihoisans, ja palaja sitten täyden aicomuxen canssa wahingota tekemän, ja sen täyttä; coetelcon cuitengin Tuomari ajasta ja asian-haaroista, jos se mahta sen äckituitun alle luettaa.

6.§. Jos jocu heittä toisen miehen huoneseen, taloon eli aluxeen, kiwen, corennon eli muuta, wahingota sillä tehdäxens; tehköön sackoa wijsi talaria. Jos sijtä tule haawoja; tehkön caxikertaisen sacon, ja sijhen tygö haawoittamisen edestä, nijncuin Laki sano.

7.§. Jos jocu kijnni-otta, köyttä eli sito jongun joca ei ole syyhyn woitettu, ilman ilmeistä pahatecoa, jonga tähden hän kijnni-otettaa ja wangiuteen pandaa mahta; hän on Cuningan walan rickonut. Jos jocu otta toisen wäkiwallalla, omasta eli toisen miehen huonesta, catulda, tieldä eli mualda, ja poiswie wastoin hänen tahtoans, wangiuteen, eli muuhun paickaan; olcon sama laki, ehkei hän mitän wahingota tehnyt olis.

8.§. Jos jocu kiduttaa toista, waatiaxens händä sen cautta tunnustuxeen josacusa asiasa; silloin on myös Cuningan wala ricottu; ja tehköön hän sackoa ilman sitä cahdenkertaisesti, haawoista, jos nijtä sijnä tule.

9.§. Jos jocu ryöwä ja täydellä wäkiwallala otta toiselda hänen huonesans, talosans, laiwasans, cadulla eli tiellä, jotakin, mitä ikänäns se olla taita, enämmän eli wähemmän; otettacon pois hengeldä.

10.§. Jos jocu mene toisen miehen puutarhaan, joca suljettu on, ja otta hedelmitä wäkiwallalla, ja tahto isändä eli hänen wäkens sitä warjella: jos silloin tappelus tule nijden wälillä, ja isändä eli hänen wäkens saa haawan, mustaneman, eli werinaarman; sijnä on Cuningan wala ricottu. Jos he saawat muun wahingon; olcoon cahdenkertaises sacos, ja cotorauhan ricoxesta wetäkön sackoa neljäkymmendä talaria, nijncuin ennen sanottu on. Jos tappo tapahtu; otettacon pois oikia käsi ja hengi.

11.§. Jos jocu taidais pahudesta, eli itzewaldaisudesta ja tuimudesta, maahan hacata, turmella, eli monella muodolla kelwottomaxi tehdä toisen miehen hedelmiä candawaisia puita, eli sencaldaisia, jotca taloncaunistuxexi istutetut owat; täyttäkön wahingon arwiomiesten sanan jälken, ja wetäköön sackoa wäkiwallanteosta joca puulda kymmenen talaria.

12.§. Jos jocu, ilman oikiata packoa, wäkisin maahan repi, eli turmele toisen miehen rakennuxen, eli pysty-aidan; wetäköön sackoa caxikymmendä talaria, ja riucu-aidan edestä kymmenen talaria, maxacoon myös wahingon. Jos jocu muutoin ricko eli repele; sacotettacon, nijncuin Rakennus Caaresa eroitettu on.

13.§. Jos jocu aiwotulla mielellä mene ja teke wahingota talonpojalle, eli hänen wäellens, cosca he työtä tekewät, pellolla, nijtulla, eli muilla hänen tiluxillans: eli jos jocu aja pois jongun hänen saraaldans ja tiluxeldans, toisen miehen saraalle, ja teke hänelle siellä wahingota; wetäkön sackoa neljäkymmendä talaria wäkiwallasta, ja haawoittamisesta, olcon cahdenkertainen sacko. Jos jocu wäkiwallalla ricki-hacka eli turmele toisen peldo-aseita, calan-pyydyxiä, eli muita caluja cuin hänen työhöns tarwitaan; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria, ja maxacoon wahingon.

14.§. Jos jocu on ottanut sisälle toisen miehen eläimen pellolda, eli nijtulda, ja se tule, jonga eläin oma on, ja otta sen wäkiwallalla jällens; tehkön caxikymmendä talaria sackoa. Jos hän sen sala poisotta; sacotettacon, nijncuin Rakennus Caaresa sanottu on.

XXI. Lucu. Yhteisestä maa- ja tie-rauhasta.

1.§. Jos jocu lyö itzens ryöwämään, maalla eli wedellä, maalla taicka Caupungisa, joco hän ryöwä wähän eli paljon, nijn pitä häneldä ja caikilda nijldä, jotca hänen canssans samasa tahdosa ja työsä olit; oikia käsi ja pää poislyötämän ja he teilattaman. Jos he jongun päälle carcawat, ja ei woi paha tahtoans täyttä; olcot cuitengin hengens rickoneet.

2.§. Jos jocu teke petollisia walkeita, eli ylöspane muita johdatuxia eli meriwijttoja, että sillä exyttä purjehtiwaisia, ja anda tila haaxirickoon; rangaistacon cahdellaneljättäkymmenellä parilla raippa-witzoja, waicka ei mitään wahingota tapahdu. Sama laki olcon sijtä joca samancaldaisesta aicomuxesta poisrepi, eli ylösotta osottajat eli meriwijtat meren careilda eli rannoilda, eli täyttä ja tucki oikiat purje ja wenhen wäylät, järwisä eli wirroisa; laittacon myös caicki endiseen tilaans jällens. Jos wahingota ja haaxirickoa tapahtu; lyötäkön hänen caulans pois ja hän teilattacon, ja wahingo maxettacon hänen omaisudestans. Jos jocu laiminlyö ylöspitää johto walkeita ja nijtä wirittä oikialla ajalla, wetäkön sata talaria sackoa ja palkitcon wahingon. Jos se tapahtu aicomuxesta; rangaistacon nijncuin ennen täsä§. sanottu on.

3.§. Jos jocu teke wäkiwalda nijlle, jotca haaxiricon kärsineet owat, ja cuoletta jongun; se lyötäkön murscaxi, ja pandacon sitte teilin ja pyörän päälle, olcon myös rickonut caiken irtaimen calunsa. Jos jocu nijtä haawoitta, ja pahoin rundele; otettacon pois hengeldä, ja hänen irtaimesta calustans ottacon Cuningas puolen ja asianomainen toisen puolen.

4.§. Joca sytyttä tulen randaunduneen eli maalle ajettuun aluxeen, josa wäke eli calua sisällä on; olcon sekä hengens että irtaisen caluns rickonut, ja nautitcon asianomainen ensin täyden wahingons palkion hänen waldoimesta ja kijndiästä omaisudestans. Jos jocu ryöwä jotakin randaunduneesta, eli maalle ajetusta aluxesta, enämmän eli wähemmän, nijn cauwan cuin alus wäki läsnä on, eli calua corjata tahto; nijn teilattacon, ja wahingo palkittacon, cuin sanottu on. Sama laki olcon nijstä, jotca neuwolla eli työllä auttaneet owat. Warcaudesta randan istuneesta aluxesta, eroitetan sijnä 42. Lugusa.

5.§. Joca ryöwä tulipalosa, wedenhädäsä, eli cusa wihollinen ahdista, eli cusa jotakin, muun waaran edestä corjattu ja autettu on, eli ruton ja lijckuwaisen taudin aicana, wähän eli paljon; hän on rickonut oikian kätens, hengens ja waldoimen omaisudens. Warcaudesta näisä tiloisa, säätän sijnä 42. Lugusa.

6.§. Jos jocu wäijy toista, cusa ikänäns se olis, tehdäxens hänelle wahingota hengen eli jäsenen puolesta, ja haawoitta hänen, eli lyö hänelle mustaneman eli werinaarman; nijn hän on Cuningan walan rickonut. Jos hän teke jongun muun wäkiwaldaisen työn hänelle eli hänen calullens; tehkön sackoa rauhan ricoxesta ja tegostans caxikertaisesti, ja maxacon wahingon.

7.§. Jos jocu carca toisen päälle yhteisellä tiellä eli cadulla, lyömisellä ja hosumisella, eli hacka ja rickimurta matcamiehen ajocalut; tehkön sackoa neljäkymmendä talaria rauhan ricoxesta ja tappeluxesta lain jälken; maxacon myös wahingon.

8.§. Jos jocu pora ja luihca, elkiwallaisudesta, yhteisillä teillä, caduilla ja cujilla, eli jolleculle sanoilla eli muulla tawalla, rauhattomutta teke; wetäkön sackoa wijsi talaria, puolen edesandajalle ja toisen puolen waiwaisille, ehkei yhtän wäkiwaldaisutta ja wahingota tapahtunut ole.

9.§. Joca purca, eli turmele yhteisiä sildoja, cukista peniculman patzaita, eli peniculman kiwejä, eli muita johdatuxia, eli tecoja, jotca yhteisexi hywäxi, eli caunistuxexi, ylöspandut owat; maxacon sackoa neljäkymmendä talaria ja wahingon jällens.

XXII. Lucu. Waimowäen-rauhasta.

1.§. Jos jocu wäkisin otta waimo-ihmisen, ja wastoin hänen tahtoans täyttä pahan himons, ja laillisesti sijhen sidotan; olcon hän hengeens paitzi, ja waimo syytöin. Ei mahda myös yxikän waimo-ihmiselle sitä soimata, neljänkymmenen talarin sacon haastolla. Jos ei hän woi paha tahtoans täyttä; tehköön cuitengin sackoa wäkiwallasta sata talaria. Jos hän sijnä tapetaan; maatcon costamata. Jos jocu pitä lihallista secannusta hourun waimo-ihmisen canssa, eli sen, joca ei ole täyttänyt cahtatoistakymmendä ajastaica; olcon sama laki.

2.§. Jos waimo-ihminen on wäkisin maattu, ja hän ei cohta sitä tiettäwäxi tee, eikä canna sen päällä lähimmäisesä Kihlacunnan Käräjäsä, eli yhden cuucauden sisällä Oikeuden edesä Caupungisa; nijn älkön hänellä sitten olco walda, wäkiwallan ylitze walitta, jos ei hän laillista estettä osota.

3.§. Jocainen cuin wäkisin otta ja poiswie toisen miehen waimon eli morsiamen, wastoin hänen tahtoans; olcon hengens rickonut, waicka hän ei olis händä maannut. Jos macaminen sijhen tygö tule; olcon myös rickonut caiken irtaimen caluns.

4.§. Jos jocu poiswie wäkisin kihlamattoman pijan eli leskiwaimon; olcon rickonut waldoimen omaisudens, ja rangaistacon wielä päällisexi yhden cuucauden wangiudella, wedellä ja leiwällä. Jos hän sen macaa, wastoin hänen tahtoans; olcon hengens ja irtaimen caluns rickonut, cuin sanottu on.

5.§. Josca haucuttele eli poiswie waimon mieheldäns, eli tyttären isäns eli äitins tyköä, taicka nijden tyköä, jotca heidän siasans owat; wetäkön sackoa sata talaria, eli enämmän, eli kärsikön ruumillans, sen jälken cuin ricos on.

6.§. Sijtä calusta cuin caikisa näisä tiloisa ricotan; ottacon Cuningas puolen, ja sen toisen puolen asianomainen.

7.§. Jos jocu tappa sen waimon, cuin hän tietä rascasna olewan; sildä otettacon oikia käsi ja hengi pois. Jos hän lyö händä nijn että sikiä sijtä huckandu; tehkön täyden miehen hengen sacon. Jos ei hän sijtä tietänyt, että hän silloin rascasna oli, cuin hän händä löi; lisättäkön hänen haawa sackons wijdelläkymmenellä talarilla.