Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 31. Helsingissä 3:tenä päivänä Elo-kuuta 1847. ( Lähetetty. ) Vielä Suomesta sanelen, Kukun kurja kielestäni. II. Vaan en saata' vaiti olla', Kieltäni sitoa' kiini, Vaikka kelmit keittäköhön, Pahat herrat paistakohon, Enkä huoli' hurnakoista, Virkaheittojen vihoista, Kuin syän sanoille saatti, Luonto puhkesi runoille, Käski kulkun kukkumahan, Laittoi kielen laulamahan Virkaheittojen vioista, Talonpoikien tavoista, Kuin on kansan Karjalassa, Raukoilla Savon rajoilla, Virkaheitot vietellynnä, Riitaiseksi riivannuana, Juttu teillä juoksemahan, Käymähän joka käräjän, Koska kurjat juttelevat Käräjissä kymmenissä, Ei oo saamista satoa, Josta tahtovat tuhatta, Minkä saavat saalihiksi, Vievät virkaheittioille, Usiasti ukkoraukat Saavat paljahan paperin, Aivan tyhjä toinen puoli, Sakko saalista sisällä; Josta tuhmat tuomareita Sokiaksi soihmoavat, Näistä tuomarit toruvat, Ruununmiehet rankasevat, Papit parkuvat pahasti, Saarnamiehet surkiasti, Vaan ei estä' ruunun ruoska, Vallesmannien varoitus, Eikä pappien parunta, Saarnastuolissa sanonta; Jos ne papit jonkun päivän Varoittavat viikon päästä, Niin ei kuule' kurja joukko, Tuosta huoli' hullu kanssa, Kuin vaan nuoret nurkkaherrat, Ruotsin villit virkaheitot, Viikkokauet viettelevät, Joka päivä joutessansa. Niille kansa Karjalassa Kaikki tyyni kantanunna, Viljat virkaheittioille, Juttuteillä juostessansa, Käräjissä käyessänsä, Itse sitten ilman jäänyt, Käynynnä kävelemähän, Kurja raukat kulkemahan, Kerjäten kepin keralla; Sitten kurjat kulkiessa, Maan matoiset matkustaissa, Sattui heiton huonehelle, Kelmiherran kartanolle, Alkoi ruokoa anoa', Syökäriltä syöäksensä, Siinä raukka raukuttavi, Tuossa kehno kerjäjävi; Ehkä saisi sonnin sarvet, Heposensa häntäjouhet ! Tuohon syökäri sanovi, Virkaheitto virkkelevi: " Hepo mennyt häntinensä, Sonni syöty sorkkinensa, Kammoiksi kaviot tehty, Jouhet rouille lokiksi, Sarvet leikelty sahalla, Haloittuna hammasluiksi. " Vielä sitten virkkelevi, Pilkkasuulla pistelevi, Vanha syökäri sanovi, Kerjäläiselle kehuvi: " Kuin silloin olisit ollut, Kuin se sonni sorrettihin, Oisi perna päältä pantu, Keuhkot sulle keitoksiksi, Vielä saanut suolen päätä Muutamaksi makkaraksi, Vaan kun vasta vierahaksi, Satuit myöhä saapuille, Niin on härkäsi hävinnyt, Suolet sonnisi märännyt, Heposesi haukat syönyt, Korpit kaikki kaivellunna, Ei sinua sillon tietty Täällä käyvän kerjäläissä, Eikä luultu lahjojasi Pois takasi tahtovasi. " - -2-Sitten venskan veettyänsä, Ruotsiksi luvettuansa, - Kuin ei tuhma tuosta tunne', Eikä herraksi havatse', - Kohta korvalle vetävi, Silmille sivaltelevi, Ei siinä sioa katso', Ei tiloa tieustele', Sattui maalla manterella; Taikka kestikievarissa, Eli juhlana jalona, Valtatiellä vaeltaissa; - Näitä turmio tapoja Ylpeys ylös vetävi, Vähä oppi viettelevi, Riikin kukon kaltaiseksi, Sitten viimein viskoavi, Arvolta alas panevi. Heitän poies helpommaksi Virkaheitot virrestäni, Luulevat lukijat kaikki Yli tunnon tutkineeni; Vaan jos luulisi lukijat, Suomen ruhtinat suloiset, Yli tunnon tutkineeni, Pahemmaksi panneheni, Niin sanovi saarnamiehet, Totistavi tuomaritkin, Näitä syitä syökäreistä, Virkaheitoista vikoja. Uudelta Kirkolta Makulan kylästä 15 p. heinäkuussa 1847. Hyvä veikkoseni ! Jo olemmekin aivan hyvin ruvenneet saamaan runoja, ennen kuin toivoimmekaan, sillä jo Koivistolla saimme usiempia ja kukaties olisimme saaneet paljoa enemminkin, jos olisimme antaneet itsellemme enemmin aikaa. Mutta heitämme jälkikerääjillekin jotakuta saamista, antaa muidenkin vasta oppia runoja keräämään. Kyllä nämät paikat vielä uuttakin keruuta ansaitseevat. Me taas saisimme lii'an vähän aikaa muiksi askareiksi kaukaisemmilla paikoilla, jos näillä paikoin kau'an viipyisimme, kuin kuitenkin muutkin kerääjät aivan helposti voivat näin likeeltä saada' runot ko'otuiksi. Erinomainen on, että Uuen Kirkon kielimurre' sekä laulut ovat hyvin yhteen menevät Vuokkinimen ja Paanajärven paikkakuntien kielimurteen ja laulujen kanssa. Vanhoina aikoina kutsuivatkin kirjoittajat näitä paikkoja Karjalaksi ( kyrialand, kuretes ), ehkä rahvas nyt enään ei kutsu' maatansa Karjalaksi. Onkin Karjalaiset mahtaneet näiltä paikoin siirtyä' pohjasiin, senkin tähden, että Korpisel'ällä eräs ukko tarinoitsi ristikansan etelästä päin tulleen ja Lappalaiset sieltä pohjaisiin päin ajaneen. Merkillistä on, että Kalevalan lauluja ei ensinkään muistella', mutta onkin vielä aikaista tästä asiasta, koska vasta ensimäisessä kylässä Uudella Kirkolla olemme kirjoittaneet, mutta jos niitä joksikin olisi, niin pitäisi toki jonkun Kalevalan uron nimi oleman vanhuudesta tuttu, mutta niin ei ole'. Ainoastansa Kantelettaren runoja on saatu pi'an kaikki tytöiltä ja akoilta, somia ja täydellisiä enimmäksi osaksi. Enin osa on jo Kantelettaressa lu'ettavana, mutta täällä lauletuissa löytyy paljon toisintoja ja lisäyksiä. Pi'an kaikki ovat olleet laulurunoja ( lyriska runor ); aivan vähän on ollut historiallisia ja vähissäkin on sitä vähemmin ollut erinomaisuuksia. Mielestäni ovat tämän puoleiset runot ja säkeet vähemmin miel'alaiset, mutta enemmin suloiset ja miellyttävät kuin Karjalan runot. Mutta pahoin pelkään jo lii'an paljon kirjoittaneeni vähällä perällä, kuin emme vielä ole' muu'alta ker'inneet saada' runoja kuin täältä Uuden Kirkon Makulasta ja Humaljo'elta Koivistolta ( Björkö ), jonka mainitussa kylässä kuitenkin ei, paljoa enemmin viivytty, kuin yhden iltahetken. Kuin emme toivoneetkaan Suomen lahden ranteilla Suomen rajojen sisällä runoja löytävämme, niin uskoimme lii'an paljon varovien ämmien puhetta, että runoja kylissä ei löydy, enemmin, kuin mitä saimme arkillisen. Humaljo'en ja Makulan välillä kirjoitimme aivan vähäm, kuin vielä aina luulimme runoja ei löytyvän tukulta. Mutta jos olisimme varoneet tukummalta löytyvän lauluja, niin kylläpä olisimmekin tarkemmin kyselleet ennen kuin olisimme kylät jättäneet. Ei kuitenkin niiden kylien laulut hukkaan tulle' kuin monta muutakin kylää vielä pitää jättää' käymättä, jotka kaikki jääkööt toisien kerääjien varaksi. E - s. -3-Yleinen on toivo, että valistus maassamme kasvaisi kuta enemmin mahdollista on. Myödytetään kirjallisuuden olevan sen parauna levittimenä. Tarvitaan siis tässä jos kuinka paljon hyviä neuvoja. Puolestamme annamme mitä hyväksi ymmärrämme. Turun Viikko-Sanomissa vuonna 1822 9:nessä lehdessä on luvattu kirjoilla ostaa' riepuja Tur'un tienoilla olevaan paperiruukkiin. Nytpä on ei ainoastansa paperiruukkia, mutta monta muutakin laitosta ja paikkaa, jossa tuota taikka tätä samalla keinoin voipi kirjoilla ostaa' rahvaalta. Siitä ei ole' se yksinäinen voitto, että hyvän joukon kirjoja saapi maksutta lu'ettavaksensa ja rahvaan sekaan kirjoja levitetyksi, mutta saapi siitä maallistakin voittoa niinkuin kaikki muutkin kirjan kauppiaat kaupallansa voittaavat. Kuin joukoittain otetaan kirjoja kauppialta, niin saadaan aina huokeammalla erinomattain jos otetaan kirjojen kustantajalta taikka toimittajalta, joka ei kieltäne' erinäiseltäkään myöjältä sitä osaa, jonka hän varsinaiselle kirjankauppioille voitoksi on määrännyt. Erinomattain voisivat rievun, voin, linnun, lehmän, pellavan ja muun kerääjät ja ostajat pitää kirjoja osaksi lunnahina rahan siassa. Niillä saisivat aivan usein huokeammalla kuin puhtaalla rahalla ja pitääväthän sellaiset ostelijat muutakin pientä kaupan kalua mu'assansa, jolla lunasteleevat mitä tarvis on. Toimellinen mies kokee ainakin kirjoilla lunastaa' itsellensä mitä hyvänsä voipi ja tarvitsee mieluisemmin kuin rahalla, sillä hän tietää, että raha voipi käytettää' usein väärinkin, jonka kautta hän vasten tahtoansa tulee antamaan pahuudelle tilaisuutta, mutta kirjoja antaessansa ei hänen tarvitse' sitä koskaan varoa' mutta iloitsee siitä, että tietää usein antavansa pahuudelle estettä ja sitä vastaan paljolle hyvälle edistystä. Tiedämme, että hyviä jumalisia kirjoja kaikkien enimmin otetaan, niinkuin ne sen ansaitseevatkin, mutta ihminen on juuri Jumalan sanan jälkeen vel'ollinen pyrkimään kaiken hyvän perään ja siinä kasvamaan. Pidetäänhän ainakin ymmärtävä ja viisas mies hyvässä kunniassa ja tuhma raukka sitä halvemmassa arvossa. Samoin pidetään kaikki muutkin kirjat suuressa ei ainoastaan ne, joissa on paljasta saarnan laatuista jumalista puhetta. Erinomattain kehoitamme maamiehiämme ahkerasti kokemaan levittää' Suomalaisen Kirjallisuuden Seurojen toimituksia, sillä kiitollisuus näiden isänmaata niin paljon rakastavien Seurojen jaloa ahkeroitsemista kohtaan vaatii meitä kovasti siihen, ja erinomattain kaikkia Seurojen jäseniä, joilla ei ole' ainoastansa se yksi vel'ollisuus, että lahjoittaa' vähän vuosirahan isänmaan yhteiseksi hyväksi Seuran haltuun; muutenkin pitää Seuran tarkoitusta kaikella mielihalulla edistettämän. Nyt ovatkin Helsingissä olevan Seuran vanhemmat toimitukset alennetut puoleen hintaan entisestä kansilehdelle painetusta hinnasta, taikka niinkuin siitä jo ennen on ilmoitettu. Kuin tuntemattomille ihmisille on vaikea uskoa' kirjoja kaupaksi ilman ettei kirjojen hintaan edelläkäsin makseta', ja se ilman sitäkin saattaa monenlaista huolta ja lu'un pitämistä, niin on parasta ja ainakin selvintä, että kaupan-kirjoja ostetaan. Ei haittaa mitään, jos kirjoista, olkoot kenen hyvänsä, joitakuita jäisikin kaupassa kulkemattomiksi, niin voipi ne lähetettää' takaisin sille, keltä ovat ostetutkin, jolloin rahat saadaan takaisin. Tällä ehdolla saisi niitä ostaakkin, jos niin tahdotaan, mutta jos sitä vielä ei tehtäisikään, niin emme luule' kenenkään estelevän ottaa' takaisin myömättömiä kirjoja, jos eivät vaan ole' lii'an pilalle tulleet, jota ainakin pitää kavattaman. Kirjoja ei ole' kielletty maalla kaupita'. Kuin kirjat saadaan ainoastansa oman maan kaupungin kirjakauppioilta, niin ei siis voi' olla' heille vahingoksi, senkun sitä suuremmaksi voitoksi kuta enemmin he saisivat kirjojansa kulkemaan. Kirjakauppias öhman Porvossa on luvannut itsekin toimittaa' maalle ympäri kirjakauppoja. Toivottava olisi, että muutkin kirjakauppiaat itset toimittaisivat niitä. Eikös siis nyt maamiehemme joka paikassa ihastuksella ryhdy' tällaiseen selvään kunnialliseen ja määräämätöintä hyötyä tuottavaan kauppaan. Kaikkien kirjalukuun halukkaiden pitäisi kaiken mukomin ja neuvotteleman ja hankkimaan kirjoja kaupaksikin; samoin kaikki, jotka maata matkustaavat, sillä kirjoilla saavat paremmin ja helpommin, mitä matkassansa tarvitseevat; yleisen pitäisi kaikkien, joilla jollakulla keinoin on enemmin kuin muilla tilaisuutta saada' kirjoja levitetyiksi. Erinomattain ovat papit enemmin kuin muut sekä tilaisuudessa että vel'olliset sitä tekemään, ja toivommekin onnelisinta levenemistä tälle maakirjakaupalle pappien niin hyvin kuin muidenkin isänmaata rakastavien miehien kautta, niin että pikemmin kysyimme kuinka monta pappia siihen ei tahdo' puuttua' kuin että kysyisimme kuinka monta tahtoo'. Onkin jo moni toimellinen opettaja arvannut suuren hyödyn sellaisesta kaupasta, ja toimittaneet itsellensä kaupan kirjoja, josta seurakunnan kyllä on paljon kiittämistä ja vaarin ottamista. Maakirjakauppiaan pitää tarkkaaman saada' tilattavia kirjoja tilaamalla, jolloin niitä saadaan huokeampaan hintaan. Myömähintaan voipi niitä sitte myödä' niinkuin kaupunginkin kirjakauppiaat kaikki tekeevät. Tilaamattomista kirjoista taas, ja miksi ei tilatuistakin ei kukaan kieltäne' pientä palkintoa tuomasta ja muista vaivoista. Ei mikään kuulu' ilkeämmältä, kuin koska kelvottomat laiskat ihmiset sanoovat: " jos minä sen tekisin, niin en tahtoisi kopekkatakaan voittaa, mutta minä siihen en tahdo' puuttua'. " Tietäkööt sellaiset että se vähäinen rahallinen hyvä, jonka olisivat tekevinänsä, jos tekisivät, peräti tulee ylenkatsotuksi kaikilta rehellisiltä, jotka vaan tulisivat siitä loukatuiksi ja kohta ajattelisivat: " ottakaat pois mitä teille tulee, me emme ole' sen rahan vaivaiset. Jo on kyllä kirjoitettu siitä, kuinka sellainen mieletöin hyväntekeväisyys on ihmisarvolle vahingoksi. -4-Moni ottaisi kirjan, jos vaan saisi vaikka kallimmallakin, mutta kuin ei kussaan saa' käsille, niin pitää jäädä' ilman, sillä eihän sitä mieli te'e', mitä ei silmä nä'e'. Jos siis usiemmassa paikoin pidettäisiin kansan silmissä ja saatavilla kirjoja, niin tottapa kirjan halukin nousisi ja kaupungin kirjakauppiaat saisivat sentähden kauppansa paljoa paremmin kulkemaan. Kansakin sivistyisi ja valistuisi ilahduttavasti ja jumalisuus sekä hyvät avut kasvaisivat jalosti. Nyt pannaan paljon rahaa maassa tyhjään ja vieläpä peräti vahingolliseenkin kuin paloviinaan ja paikoin jo väkevämpiinkin juomiin; ilman sitä tupakkiin paikoin kahviinkin harvoin paikoin kuitenkin teehen. Näistä kaikista ei tule vähintäkään hyötyä, paitsi mitä lääkäreiltä tunnetuissa tiloissa lääkityksiksi käytetään. Moni pitää rahansa kuolleena säästössänsä, jossa ne eivät suinkaan kasva isännän hyväksi, sitä vähemmin tuottaavat hyvää muille kanssaihmisille. Helpommin voivat vaan rahat säästöstä tulla' varastetuiksi, palaneiksi, hiiriltä syödyksi ja kanneltuiksi. Kirjoja sitä vastaan tuskin joku ruvennee varastamaan niitä voipi myös aina pitää' likempänä käsillä kuin rahoja usein talonpoji'ssa pidetään. Tiedättehän, että kirja on paras tavara maailmassa. Niiden levittäminen on siis paras hyvä työ. Elkäät sentähden laimin lyökö ottaa tästä tilaisuudesta vaaria hyvää tehdäksenne, sillä Apostoli sanoo: joka taitaa hyvää tehdä ja ei sitä te'e', se on hänelle synti. On senkin puolesta tämä neuvo suuresta arvosta, että se osoittaa, kuinka ihminen varojansa vähentämättäkin voipi vaikuttaa' paljon hyvää. Kuinka paljon on ihminen useimmiten vakuutettu siitä, että hän totista hyvää vaikuttaa' antaessansa kerjäläiselle ja tarvitsevalle maallista apua. Usein kyllä tulee sillä laiskuus, huolettomuus, juoppumus ja monta muuta pahuutta vaan paremmin lu'etuksi ja mikä on olevansa hyvä työ, muuttuu näin vahingolliseksi. Kijat sitä vastaan eivät koskaan vahinkoa vaikuta; on niitä sellaisiakin, jotka antaavat hyviä maallisiakin neuvoja, niinkuin esim. Huoneen hallitus Seuran toimitukset, jotka monen voisivat nostaa' köyhyydestä paljoa paremmin, kuin muut avut. Köyhemmätkin voivat aivan vähällä varalla lunastaa' kirjoja itsillensä, jos usiemmat paneevat rahansa yhteen ja ostaavat kirjoja yhteisiksi, niinkuin sanomalehtiäkin tavallisesti ostetaan. Kirjoissakin on aivan monen lukea'. Pitäjän kirjastotkin eivät ole' muita kuin monilta yhteisiksi ostettuja kirjajoukkoja. Paljon myödään kirjoja vaan paperikansiin niottuina. Ne saadaan sen kautta helpommalla hinnalla, muttä niitä pitää aina välttämättömästi sidotettaman lujiin kansiin niin pi'an kuin paperikannet vähänkin uhkaavat hajota'. Sanomalehdet pitäisi myöskin jokaiselta vuoden lopulla sidotettaman kansiin, etteivät levällään ollessansa tulisivat turmiolle jolla lailla monta hyvää lukua ja asiaa, joita kunnollisissa sanomalehdissä usein yleiseen löytyy, vähässä aj'assa hävitetään. Usein pidetään kirjoja rahvaalta aivan huonossa korjuussa. Kuin kirjat ovat helppoja hinnaltansa, niin pitää moni niitä senkin puolesta halvassa arvossa, mutta juuri sentähden että kirjoja nyt niin helpolla saadaan, pitäisikin Jumalata erinomaisesti kiitettämän. Ennen kuin kirjapaino keksittiin olivat kirjat monta kymmentä kertaa kalliimmat kuin nyt. Ei myös pidä' sentähden kirja hyl'ittämän, että toiset suuruutensa suhteen ovat kalliimmat kuin toiset, sillä monet kirjat myödään nyt niin helppoon hintaan, ettei kirjoittajille ole' mitään erinomaista hyötyä. Väärin olisi siis vaatia' jokaista toimittamaan kirjoja lahjaksi. Jos mitä kirjoja vähemmin ostettaisi, jotka vähän kalliimmat suuruutensa puolesta ovat, niin ei muuta seuraisi, kuin että kirjan toimittajat vähän voittonsa tähden jättäävät koko kirjan toimituksen. Hyvä toivo on kuitenkin, että, Kirjakauppioiden maallekin synnyttyä, kirjat hyvin rupeavat kulkemaan, josta kirjan toimittajatkin saavat suuremman halun kirjoja toimittamaan. Sitä meidän pitäisikin halukkaasti pyytämän, voitto siitä olisikin määräämätöin. Pitäisi tästä asiasta tietoa levitettämän maamiehiemme kautta muillekin, joille nämät lehdet käsille eivät tule', sillä yksin emme voi' sitä hyötyä toimeen saada', jota haluaisimme; ainoastans rakkaiden maamiehien avulla se voipi paremmin tapahtua'. Kotimaalta. Pohjois-savosta Heinä-kuun alussa. Kolkko keväin alku oli tukehuttamallansa kaikki maakunnan toivot vuoden tulosta. Vähä lumi suli heti vaikka jäät pysyivät järvilä. Kovat ja pitkät pohjos-tuulet saivat polttaa paljaita peltoja, että luuli rukiin oraat kokonansa sammuvan. Mutta ennen Juhannusta alkoi lämmintä ilmaa, joka virkoutti ne niin, että harvoin on ollut näinä aikoina täällä niin hyvät rukiit kuin nyt. Otran oraita esti taasen nousemasta pitkä kuivuus, ett' ei suinkaan vielä ole' toivomista hyvästä otra-vuo'esta. Vielä lisäksi ilmestyi otra-pelloille kummallinen, ennen ei täällä nähty mato, joka on noin puolen tuuman pituudesta, kiilto-musta, litteä ja saranoittu ( ledad ); ihmiset sanovat sitä Turilaaksi, mutta turilaalla on siivet, vaan tällä ei ole niitä. Tämä söi otran lehdet, jonka jälkeen itse putki alkoi kuivaa ja meni sykkyrään. Söipä se tupakanki taimia. - Heinä-kuun viimeisenä päivänä alkoi hellet-ilmat kylmentyä ja raskas pohja-tuuli äykkyä; se on pauhannut yöt ja päivät 9 vuorokautta, ja rahvas sanoo sen vielä kolme päivää tuulevan. Pohjosella muka on havattu olevan se luonto, että kuin se kerran alkaa niin se pohottaa kolme vuorokautta; jos ei sillä hyvä niin vielä lisäksi kolme, ja niin aina kahteentoista vuorokauteen, jota enemmän se ei tuulee. 5:stä päivästä tätä kuuta alkoi myös ravakasti sataa. Tämän sateen luullaan karkottaneen äsken mainitut madot. Kuin nyt saataisiin lämpimiä, oisi paraimmia vuosia odotettavana, vaikka kyllä niityt eivät enää taida ennättää parantua niitto-aijaksi. Kuivuus on haitannut kova-peräsiä niittyjä, eivätkä luhta-niitytkään saaneet höystyä tavallisislta kevät-tulvilta, jotka sitä vastaan olivat täällä hyvin matalat keväin vitkallisesta tulosta. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. Rein.
|