Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 47. Helsingissä 23:tenä päivänä Marras-kuuta 1847. Vähät soiteltavat. Soitan, soitan soittoani, Kantelettani kaputan. Ei ole' soiteltavani, Suuria saneltavani. Mitäs soitti Väinämöinen, Lauloi laatu sankarien, Kuinpa karhukin kavahti, Tanssihin väkevä taipu; Kun itsekin kyyneleitä Vanha vuodatti ilosta ? Sotako sulatti rinnan, Taikko tappelu verinen ? Ei suone' sota iloa, Tappo mieltä taidollista. Soitan, soitan soittoani, Kantelettani kaputan; Vaikka soitan varpusesta, Laulan leivosen elosta: Puut ovat pienetkin hyviä, Ja paraita paikassansa'. - sk - Vastine'. ( Jatko ja loppu 46:teen N:roon. ) Oivallinen kielemme on meillä kallis Jumalan lahja, jonka kaikki edut me olemme vel'olliset ottamaan kiitoksella vastaan ja niin sopivaiseen jär'estykseen saattamaan kuin voimme. Tässä kristillisessä vel'ollisuudessa pitäisikin papien käymän hyvällä esimerkillä edellämme, sillä jokaiselle joka kielellemmekin vaan tahtoo hyvää tehdä', antaa Jumala kyllä voimia. Meitä vastustelevasta kirjoituksesta voimme arvata' sen olevan papismieheltä tehdyn, mutta sanommekin hänen aivan vähän papillisesti kirjoittaneen. Mitäs se on, kuin hän sanoo, " että pitää jätettämän tavallinen uskous- ja valistuskielemme rauhaan eikä muita muutoksia siinä tehtämän, kuin korkeimmaksi kirjoitusrikkoja parannella' ( " man låte oss halfva vårt vanliga religions- och bildnings-språk i ostörd frid. - Religions-språket måste dock i alla fall än få vara, sådant det är, eller med ringa rättskrifnings-ändringar vara kan, utan att underkastas de Vittre Herrarnes klander ). Eikös muodistuneempi Suomen kieli siis olekkaan uskous- ja valistus-kieltä. Totta kaiketi. Muissa maissa saarnataan sekä kirjoitetaan kaikki hengellisetkin kirjat edistyneellä kielellä, ja niin on meilläkin käyvä, sanokaat vanhaantuneen kielen puoltajat mitä hyvänsä. Jo on alku tehty meidänkin maassa. Tunnemme pappeja itämailla, jotka rahvaan murteen jälkeen saarnaavat, heittäen aina t:n ja k:n pehmennettynä ääntämättä, niin että aina sanoovat esim. Isä meiän, pelossa, jälessä j.n.e. Tämän tavan olemme jo 18 ja 19 lehdessämme selittäneet otolliseksi ja hyödylliseksi, ja ylistettävä on, kielenkin paremmalla käyttämisellä pyytää' asettaa' Jumalan sanaa kansalle niin ymmärrettävällä ja tutulla tavalla, kuin mahtaa. Tiedämme sellaisien hyvien esimerkkien ei jäävän ilman ettei sitä aina enemmin ja enemmin seurata', ehkä moni ajattelematoin vielä sanoo parannettua kirjakieltämme " kyökkisuomeksi. " Yhtähyvin on se voiton saava. Kirjoja todistaa Lähettäjä paheksien itsekin olevan jo jumalisiakin uudella sanapu'ulla ( orthografi ) tehtyjä. Raamattua itseä emme vaatisi vielä nyt varsin parannettavaksi, sillä kirjakielemme ei vielä ole' siksi vakautunut. Vuoden kymmenen perästä toivoisimme sen kuitenkin suurella hyödytyksellä ja siunauksella olevan tehtävän. Alkukokeita on aivan hyvä nyt jo ruveta' tekemään. Että Raamattu voipi tarkemmin sana sanalta ja alkukielien mukaan parantaen käännettää' Suomeksi, sitä ei voi' Lähettäjä tarkemmin mietittyä suinkaan kieltää'. Sen osoittaa jo meiltäkin parannettu Raamatun lause'. Onhan alkukielistä Raamattuakin paljon tutkittu sen jälkeen kuin se Suomeksi käännettiin; mitäs sitte vielä Suomen kieltä itseä ? Kuinka olisi siis nyt tehty käännös ilman suuritta voitoitta ? Eräs Irokesiläis-Lähettäjä kirjoitti Porvon sanomassa keväellä niinkin varmassa Raamatun parantamisesta kielen puolesta, että sanoo toivossa olevan " paljaana toivona, pappien ruveta' saarnaamaan parempaa Suomea sitä ennen. " Ei siis sekään ole' tietävinänsä, että muilla kielillä saarnaajat aina aj'an mukaan ovat pitäneet kielensä aivan hyvässä korjuussa Raamatun kielestä huolimatta. Mitä Lähettäjä kirjoittaa, " että yksinkertaiset Raamatun kielen parantamisesta rupeaavat epäelemään Raamatun totuudesta ", on tyhjää viisastelemista, sillä siitä ei yksinkertaisinkaan voi' ruveta' ajattelemaan " Raamatun olevan vaan ihmisien tekemä. " Hän näkee enemmin ja enemmin kaikissa muissa kirjoissa kielestä rakkaasti huolta pidettävän. -2-Tietäähän sen toki jokainen, että Raamattu ensiksensä ei ole' kirjoitettu Suomeksi, ja että siis sen Suomeksi kääntäminen on ollut ihmisien tekoa, ja niinkuin kaikki ihmisien teko, ei koskaan täydellinen, mutta kuitenkin voipi tulla' täydellisyyttä likemmäksi ja likemmäksi. Että taas Raamatun alkukielen mukainen sisällisyys on i'äti muuttumattomana, totena ja vahvana pysyvä, senkin tietää ja tuntee jokainen kristitty. Ilman sitä pannaan kaiketi uudesti käännetyn Raamatun esipuheesen selitys sen eduista vanhan käännöksen rinnalla. Suurin apu Lähettäjän todistukselle, että luultut Raamatun vihollisensa ovat peräti jumalattomia, on " että puustaveista sul'etaan pois joukko kerakkaita ( konsonanter ). " Hän sanoo: " jos nuoriso ei saa' oppiakkaan niitä kerakkaita, niin pitää siitä välttämättömästi seuraaman, ettei hän osaa' lukea' Raamattuakaan. Siis ei voi' mitään muuta ajateltaa' siitä, kuin vihaa Raamatun uskonoppia vastaan taikka ajattelematointa mielettömyyttä. " Onkos se todella mielellistä puhetta ? Emme me puolestamme ole' heittäneet muita kerakkaita pois, kuin mitä kielemme ei ensinkään vaadi', ja jotka ovat b, c, f, q, x, ja z. Niitäkin käytämme muukalaisista nimissä, joita emme muuta' tuntemattomiksi' niinkuin Lähettäjä valittaa'. Nämät soimat koskeevat siis enemmin muita kuin meitä. Mutta opitaanhan puustavit ainakin aapiskirjoista eikä milloinkaan muista lukukirjoista niin että Lähettäjän kovat tuomiot ovat peräti ajattelematta sanotut. Kysymme syystä, onkos niin kristillisesti tehty ? Vielä on Lähettäjä puhunut ajattelemattoman sanan. Kukas on miettinytkään panna' Kalevalan, Kantelettaren romanikirjallisuuden Raamatun eteen ? Lähettäjä luulee vaan niin olevan. Onkos toden perästä Lähettäjälle se ajatus, että Raamatun arvo pimitettäisin Kalevalan j. m. arvolta? taikka konsa voisikaan pimitettää'. Jos taas niin ei olisi, niin miksi kadehtii hän sellaisien kirjojen arvoa, joilla kuitenkin vaan maamme kunniaa ja sivistystä edistetään, tässä tarkoituksessa Raamattukin on vaikuttanut ja vaikuttaa ainakin aivan paljon, ja sen Suomeksi kääntämisestä iloitaan ainakin enemmin kuin muista kirjoista; mutta Raamattu ei estä' millekään muulle hyvälle arvoansa antamaan: se sitä vaan käskee. Nimikauten soimaa Lähettäjä Suometarta siitä, että olemme tahtoneet kirkkovirret runomitalla tehtäviksi. Hän sanoo että " moni mahtaa Meisti-Virsikirjassa katsoa' mitan täydellisemmäksi kuin runomitan. " Mahtaa kyllä moni sen tehdä', mutta ei kaikki, sillä löytyy mainitussa Virsikirjassa monta murtoa ( ceasur ), joita muukalaistapaisessa mitassa kielessämme ei pitäisi oleman, mutta jotka ovatkin mahdottomat välttää' lyhytpitkäisessä ( jambisk ) mitassa. Tämä osoittaakin mahdottomuuden, saada' muukalaistapaista laulurakennusta kielessämme luonnistumaan. Sen köyhyys oman rikkaan ja luontevan runorakennuksen rinnalla tekee sen i'äksi kaiken halvemmaksi arvoltansakin. Tohtor Lönnrot sanoo Kirjallisuus-lehden 232 sivulla: " jos perustettua syytä löydetään erkanemiseen vanhasta runomitasta, niin tapahtukoon; jos ta'as ei mitään syytä taideta' vetää' esiin, senkun oman osaamattomuutensa ja tottumattomuutensa, niin ei kukaan taida' hyväksiä', jos hän kuitenkin sen tekee. " Lähettäjä ei ole' muuta mitään vetänyt esiin muukalaistapaisien virsien puoltamiseksi, kuin että niiden kanssa kauniita säveliä menisi hukkaan. Mutta saataisiinpa runon kanssa kauniita runosäveliä siaan mielestämme verrattavia virsienkin säveliin. Siis ei ole' mitään vahinkoa, jos yhdet kauniit sävelet jäisivätkin pois, niin toisia saadaan siaan. Kieliopin kirjoittajoille panee Lähettäjä myöskin vastaan, ja sanoo Herran Gottlundin tavalla " että kieliopin kirjoittajat ovat näkyneet olevan siitä mielestä, että heidän sääntönsä pitää jär'estämän kielen. " Millä taitaa hän tämän todistaa ? Eikös kieliopin kirjoittajat ole' jokainen pyytänyt seurata' Lähettäjän sääntöä: " kieliopin kirjoittajin vel'ollisuus on selvästi tajuta' ja jär'estää' säännöt. " Sitä mekin tahdomme seurata kuin paremmin taidamme. Mitä almanakan suomeen tulee, niin syntyy se sellaiseksi, kuin Tur'un Huoneenhallitus Seura sen totmituttaa. Ovatpa tulevankin vuoden almanakkaan antaneet panna' samanlaista kieltä. Eivätkö saane' niin halvalla parempia kääntäjiä, vain mikä lienee vika. Mitäs nyt seuraa kaikesta tästä ? Mitäs muuta kuin että se on vähämielisyyttä, pyytää' estellä' maallisenkin hyvän edistymistä, enin kaikkia silloin, kuin ovat yhteydessä taivaallisien asiojen kanssa. Nyt rakennetaan Herran temppeliä kaikin taidollisuuden keinoin ja kaunistetaan mitä juhlallisemmasti kuvauksilla ja muulla millä vaan sopii. Jumalan palvelukseen kuuluvaa soitteloa ( kyrkomusik ) pyydetään myös kaikella tavalla täydellisemmäksi tehdä'. Samoin lauleloa. Eikö jokainen niistä, jotka viimeis keväenä Pitkän Perjantain iltana tässä kaupungissa kuulivat Oratoriumin Paulus, aina soisi samallaista kuullaksensa Jumalan palvelustakin pidettäessä. Kuin nyt näin erinomattain muissa maissa suurimmalla innolla kaikkea Jumalan palvelukseen kuuluvata pyydetään mitä juhlallisemmaksi saada', niin eikös meidän pitäisi samaa juhlallisuutta tarkoittaman kielemmekin parannettuna käyttämisellä ? Sitä meidän kyllä pitää erinomattain kuin Jumala meille on lahjoittanut niin suurilla eduilla varustetun kielen, jota meidän sitä suuremmalla ilolla ja kiitollissuudella pitää holhoman. Pietarpurin Sanomalehdessä ilmoitettiin toissa vuonna seuraavainen Armollinen Sääntö ( Ukasi ) H. M. Keisarilta annettu, 26 Toukokuussa ( 7 Kesäk ). : -3-Sen siaan on talonpojille oikeus muuttaa yhdeltä omaisuudelta toiselle, kun vaan ottavat vaarin siitä mitä laki sellaisissa tapauksissa säätää, ja vähintäin kolmea kuukautta ennen laillista muuttoaikaa ilmoittavat sen maanisännälle. 2 ) Maanisäntiä kovuutettakoon viimestäin kahdessa vuodessa, raatajan pois muutettua jättämään sen tilaosan toiselle raatajalle, vaan ei millään muotoa sitä hovinsa maahan yhdistämään. 3 ) Sellaiset maksut, jotka yksityisten isäntäin omaisuuksille päällen verosta tavallisesti maksetaan, samatenkun kaikki liiat eli apupäivätyöt, joilla ei ole mitään laillista perustetta, pitää tästälähin lakkaaman, nimittäin isäntäin omassa haltussaan olevilla omaisuuksilla v. 1847 alussa, mutta kaikilla sellaisilla jotka, ennen vuoden 1846 alkua, tehdyillä laillisilla kontrahteilla, ovat jätetyt vieraille hallitsioille, kontrahti ajan päättymisestä lähtein. 4 ) Että jutut maanisäntäin ja talonpoikain välillä tulisivat vähemmällä puuhalla ja pikemmin tutkituksi ja ratkastuiksi, pitää Hallitusneuvoituksen laittaman uusi oikeuden käymisen järestys, nykyisen talonpoikia rasittavaisen siaan, ja määräämän, mihin oikeuteen sellaiset jutut oikeestaan kuuluvat, tullen Hallitusneuvoituksen myöski kovuuttaa asianomaisia virkamiehiä valvomaan, etteivät talonpojat, edellämainituista liioista maksuista ja apupäivätöistä vapautettua, tulisi rasitetuiksi muilla kun laillisilla velvollisuuksilla, ja että kaikki jutut, maanisäntäin ja talonpoikain välillä, tulisivat ratkaistuksi puhtaimman totuuden vaatimusten mukaan, ja jokaiselle oikeus tehtäisiin. 5 ) Asianomaisten virkamiesten pitää myöski mahdollisuutta myöten, auttaa maanisäntiä, jotka sitä tahtovat, talonpoikiensa keralla kontrahtia tekemään maan vouraamisesta. Mutta sellaiset kontrahtit, kaikkine selityksine, ovat kuvernementin Hallituksen kautta lähetettävät sen Hallitusviran tutkittavaksi, jonka Hallitusneuvoitus sitä varten on määräävä. 6 ) Ne jotka perintövouralla hallitsevat, kruunun, yhteisen opiston, jonkun yhteyden eli laitoksen omaisuutta, ovat velvolliset pitämään kaikki talonpojat entisillä tiluuksillansa, uusia maksuja heille lisäämättä. Sellaisten maaisäntäin ja talonpoikain välillä ilmestyvät jutut ratkaistaan asianomaiselta oikeudelta. Ulkomaalta. Kaupungista Agram ( Kroatiassa ) kirjotetaan 26 p. Lokakuuta: " Toispäivänä päätti yksmielisesti' yhteytettyjen kuningaskuntijen, Kroatian, Slavonian ja Talmatian, Valtakokous ( eli' herrainpäivät ), jota paraikaa pidetään pääkaupungissamme, julistaa' näiden maakuntien kielet esivallan kieleksi ja märätä' ne keskenänsä käytettäviksi, kaikkien muiden poistettua, kaikissa näiden kolmen maan yleisissä, lajin ja hallituksen asioissa, erottaen ainoastaan valta- ja lajin-asiat Unkerin kuningaskunnan kanssa, joissa vielä eteenki päin, vuoden 1805 asetuksia myöden, latinaa pidetään, kunnes Hänen Majestetillensä kelvannee kansallisen kielen niissäkin suvaita'. " " Tämä hanke' on tuottanut täällä suurinta iloa. Kansa jota paljo oli kuultelemassa Valtakokouksen keskustelemista, huusi tuhansin kerroin: Eläköön Isänmaa ! Naiset ihastuksissansa repelivät kukkasia hatuistansa ja heittelivät valio-miehille' ( députés ). " " Ehtoolla käveli tuhansia nuoresta väjestä tuli-soittoine', kunnioittain Valtakouksen osallisia, ja pitivät ilta-nuotteja heidän akkunainsa takana. " " Sanoma-lehti Gazette d'Agram on ilmoittanut Valtakokouksen päätöksen erinäisessä Päällys-numerossa, painetussa sinisillä ja punasilla kirjaimilla, joka myös on kaunistettu Kroatian, Slavonian ja Talmatian vaakunoilla, kukin täydessä muodossa. " ( Journal des Debats. ) Felix Mendelsohn-Barthaldy, kuulusa Saksalainen Taide'-niekka, jonka jalot nuotit monissa maissa ovat ihmisiä ihastuttaneet ja täällä Pohjois-ääressäkin usein kuuluneet, on kuollut kaupungissa Leipzig tämän kuun 5:nä päivänä. Kolera-tauti, jo jonkun ajan Muskovassa mellastellut, on levinnyt joka haaralle yli ympäri tätä kaupunkia. Sanotaan sen jo Pietarissakin muutamiin kajouneen vaikka tämä lienee juorupuhetta. Saadaan nähdä' jos tämä kutsumatoin vieras viittii meillekkin tulla', koskei ole' enää kun 42 penikulmaa jäljellä. Vai' tunteneeko Suomen ilma liijan kylmältä kuonoon etelä-maan sikiölle. Niin tuiman ei kuulu' sen olevan nyt, kuin vuonna 1831 jolloin se viimeksi kävi täällä katsomassa. Kotimaalta. Tietoviisauden Majisteri Venni Aukusti Vertinanti Strandberg, joka ensimäisenä oli tämän vuoden Maisterivihkimyksessä, on jo kauvan sairastettuansa kuolemalta kutsuttu pois tämän elämän töistä ja yrityksistä. -4-Första delen. Formlära. 50 kop. hop. Tämä yleiseen 166 sivuinen Suomen Kielioppi on meille kaunis lahja tekijältä ja lyhennetyssä sel'ossa jär'estettynä kylliksi täydellinen opistoillemme. Tämä kirja on nyt suotusasti poistanut tuntuvan puutteen. Erinomaiseksi voitoksi on siinä entisiä paljoa täydellisempi johto-oppi, jossa ainoastansa nimisanoista ( nomen ) lu'etellaan 45 erinäistä johtopäätettä. Tarkistellen niitä saisi päälle viidenkymmenen. Eikös sitte ole' kielellämme tilaa ja varoja kyllä rikastuaksensa vain mitä ? Arvostelijan tarvitsisi ko'ota' Sanakirjasta kaikki kuhunkin johtoon kuuluvat sanat, jos tahtoo johto-opissa mitä erinomaista muistuttaa'. Vielä parempi, jos sen perustuksille rakentaisi täydellisemmän Johto-opin. Potaatti-rutto. Tuuloisten kappelissa Hauhossa kuuluu potaatti-rutto pahasti liikkuvan. Moni on sielläki jättänyt potaattinsa nostamatta. Siellä on havattu " niiden, jotka kasvoivat väkevässä ja hyvin sonnitetussa maassa, pahemmin olevan vialla kuin laihassa maassa kasvaneet. " Ensin kuin siellä rutto potaateissa havattiin, " oli niissä pieniä ruskeita pilkkuja kuoressa, jotka sitten muuttuivat mustiksi, rupesivat mätänemään ja haisemaan, ikäänkuin mätähaavaan karannut syövä ( kallbrand ). " Keittäessä nousee niistä hirmusen väkevä lemu eli haiku. " Kirjottaja ( H. Selin ) sanoo siellä pelättävän potaattein niin lopen mätänevän ett'ei saa siemmentäkään. Sama rutto kuuluu ilmestyneen ja levinneen ympäri Uudenkirkon pitäjää Viipurin läänissä. " Maasta otettua olivat potaatit vielä näyttäneet terveiltä, mutta pilautuneet kuopassa. " Kuopiosta. Usialta haaralta kuulu valitus että vanhalla siemenellä aikasin kylvetyistä pelloista oraat ovat hävinneet, olletikkin ylävillä mailla, jossa ei juuri madonkaan pitäisi vahingoittaa. Myöhä pano uutisella kehutaan hyvin loistavan; vaan harvassa paikassa näissä seuduin uutisella kylvetään (? ). - Yli koko Karjalan kuuluu sama valitus. Eräs Jaakolainen kirjottaa Lammin pitäjäästä lyhykäisesti näin: " Lammilta saimme hyvän vuoden varsinni rukiin puolesta, ohria keski kertaisesti, ja kauroja varsin hyvin; vaan eloilla on huono hinta. -Perunat ( Potaatit ) olivat jo ylös ottaissa puoleksi pilautuneita, vaan sanotaan niiden kuopassaki mätänevän. Ensin luultiin niistä taudin syötäissä tulevan, vaan ei tulekaan. Täällä on Punatautiki ollut liikkeellä. Oulun läänissä oli vuoden tulo seuraava: Rukiista saatiin melkeen yleensä 6:s aina 8:ski jyvä, mutta Kajaanin kihlakunnassa 8:s aina 12:ski, Ohrista 3:s aina 5:s, Kauroista 5:s aina 8:ski jyvä. Täälläki on paljon eloja alkanut itää jo kuhilaalla ja pieleksissä sekä aumoissa. Heinäin tulo oli yleensä keski kertanen; potaatin hyvä, nauriin ja muiden juurikasten tulo keskinkertanen. Lohen saalis Oulun joessa oli hyvin kannattava, vaan Kemijoessa alla tavallisen. Maanviljeliäin kokous Turussa, 2, 3 ja 4 p. tätä kuuta. Maassamme on ollut näihin aikoin luvallisena tapana jättää tarkkaamatta, miten muilla mailla edestytään viljelyksessä, teollisuudessa ja taiteissa. Vasta kuin muualla jo toinen keino keksitään, aletaan meillä vähitellen miettiä asiasta. " Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä. " Tähän hitauteemme on syitä montaki; suurin kuitenni että asuntopaikat on harvassa ja liikunto sen vuoksi hidas maassa. Näyttää kuin oltaisiin meillä kuitenni jo paranemaan päin; paras todistus tähän on tämä Maaviljeliäin kokous Turussa. Ruotsissa ei ennätetty pitää tämmösiä kokouksia enemmän kuin kaksi kertaa, kuin jo meilläki saatiin semmonen toimeen. Täydellistä kertoomusta asiain käyttämisestä tässä Kokouksessa ei ole vielä ennätetty antaa; se vaan on jo tiedossa, että siinä on taidolla puhuttu, kunnollisesti mietitty ja innolla tuumittu kaikista puheenalaisiksi määrätyistä asioista. Täällä oli koolla 180 maamme parainta maanviljeliätä, jotka olivat niin mielistyneet aineihin, että kokous, joka oli päätetty pidettäväksi vaan kahtena päivänä, pitennettiin kolmeksi. Lisäksi päätti kokous alammaisuudessa pyytää Hallitsialta saada pitää uusi kokous Turussa v. 1849 Helmikuussa. Miten hyödyttävät tämmöset kokoukset ovat arvataan siitä, että niihin kokoutuu joka maan osasta asiankokeneita miehiä, jotka, ilmottaen toisillensa havaitsemasa ja kokeensa, tuuman ja puheen kautta selvittävät ajatuksensa asioissa ja itse asiatki. Jo tämmösessä vapaassa kokouksessa itsessään on jotaki ylentävätä. Niitä näytään meillä kuitenni melkeen kuin kajohtetun tähän asti. Viipurista ja Kuopiosta on yksinäiset sanomat tienneet puhua, että Kanava ja Maamiehen ystävä tämän vuoden lopulla lopettasivat olonsa. Toivosimme Kanavan puolesta tässä puheessa ei totta olevan. Vain pitäneeköhän suomalaisia Sanomalehtiä yhä se kova onni kohdata, että pari vuotta kannattautuansa niiden täytyy lakata ? Kehottasimme Kanavaa jos jotenki vielä pitkittämään kunnollista elämäänsä; se olisi sen velvollisuuski. Se on kyllä kova nähdä paraat ajatuksensa ei käsitettävän ja toimensa hyvin harvoilta arvattavan: kova on myös nälkää nähdä. Mutta kuin on hyvän työn alottanut, pitää sen myös loppuun kokea saada. Tulevaksi vuodeksi jäisi suomalaisista sanomista vaan Suometar ja Suomi. Mitä Suomettareen tulee, täytyy meidän rehellisesti tunnustaa, meidän ei voivan täyttää Yleisön vaatimuksia. Nuoret ja kokemattomat miehet, kuin sen Toimittajat olemme, emme voi tarjota muuta kuin rehellistä aikomustamme ja haluamme hyödyttää maamiehiämme. Minkälainen " Suomi " on oleva, näkee jo edeltäki käsin. Helsingistä. Kovan tuulen perästä ja alla tuli täällä viimme keskiviikkona ensi kerran lunta, vaikka se kohta katosi. Hippakuntain Sanomia. Porvosta 10 p. tätä kuuta. Virkavakuute annettu Tuomiokirkon Apulaiselle Porvoossa, v. Kirkkoherralle J. R. Hjerpe'lle Kappalaisenvirkaan Askolassa ja Korpilahden Kappalaisen Apulaiselle Maisteri J. Rahm'ille Kappalaisenvirkaan Kiruvedelle. -Määrätyt: 20 p. Lokak., Kirkherran Apul. Juvalla J. Molin Kirkherran Apulaiseksi Jorosille, Joroisten Kappalainen K. K. Vargentin kuudeksi kuukaudeksi toimittamaan Kirkherran virkaa samassa pitäjässä ja virkavuoden Saarnaaja Kakin kappelissa J. Helenius Kirkherran Apulaiseksi Mikkelissä. - Kappalaisen vaalissa Virolahdelle 31 p. Lokak. sai virantoimittaja Savitaipaleella, v. Kirkh. A. Gulin enimmät huudot. Ilmoitus. Suometar aikoo vielä tulevanaki vuonna jatkaa elantoansa ja liikkua samalla tarkotuksella ja samoilta kirjottajoilta kuin tänäki. Tästä annamme näin aikasin tiedon saadaksemme muka myös aikasin tietää, miten paljon tilaajoita se saapi; joiden paljouden mukaan sitte saamme määrätä painon suuruuden. Tämän vuoden alussa mainitsimme Suomettaren olevan aivotun paraimmittain sivistyneimmille Suomalaisille, tämän kertoomme vielä nytki, vaan toivomme kuitenni, ett' ei monta olle, jotka tämän maineen suhteen kieltävät talonpoikia Suometarta ottamasta, niinkuin olemme kuulleet jonkun, joka on pitänyt sivistystä ja herruutta samana sanana, tänä vuonna tehneen. Olemme nähneet Lisälehden toimituksen ei käyvän tulevana vuonna. Suometarta saapi sen vuoksi tilata Helsingissä yhdellä ( 1 ) Ruplalla, vaan maamme Posti-konttuoreissa 1 Rplalla 15 kpkalla hpssa. Muitakin maamme sanomalehtejä pyydämme tätä ilmoitusta Suomettaresta lukijoillensa saattamaan. [osoittavan käden kuva] Tätä N:roa seuraa Lisä-Lehti N:o 5. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|