Agricolaverkon vintti
-1-Suometar 1848Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä. 2:n Vuosik:a. Perjantaina 7 päivä Tammikuuta. N:o 1. Suomen Sanomakirjallisuus. Suomettaren lähtiessä toiselle vuodellensa lienee jo aika ruveta' vähän tunnustelemaan eli silmäilemään ympärystöänsä ja tarkemmin tutkimaan omaaki tarkoitustansa. Muuan maamme ruotsalainen lehti sanoi jonkun vuoden sitten, että " Sanomakirjallisuus on kirjallisuuden jokapäiväinen puhe ". Niin ollen, olisi Suometar ensimäisen vuotensa ollut reima nuoriso, joka olisi hyvästi menettänyt lapsuutensa iän. Suomalainen kirjallisuus on muka vielä lapsi, tuskin kapaloista päässyt ja vielä vähän märkä korvan takana. Mutta Suometar on jo sillä i'älläki opetellunaan lukemaan ja kirjoittamaan ja haastellut yhtä toista, joka lapsen " jokapäiväiseksi puheeksi " ei ole pahaa. Vaan lapsukainen on vaurastunut, kuunnellut hyviä neuvokkia ja saanut vähän vitsojaki, sekä ottanut sen opiksensa. Se on nyt ruvennut omalla päällänsä aprikoimaan kuten olla' kuin elää', ja näkee nyt jo senki, ettei Sanomakirjallisuus ole kirjallisuuden jokapäiväinen puhe niinkuin mainittu lehti on päättänyt. Suometar puolestansa tyytyy paremmin toiseen päätökseen, joka sanoo, että sanomakirjallisuus on yhteisen luulon eli yhteisen mielen jokapäiväinen puhe. Sitä emme kuitenkaan voi kieltää, että maamme sanomakirjallisuus vähillä eroituksilla näihin asti ei ole ollut muu kuin enimmäkseen kirjallinen jokapäiväinen puhe. Kirjallisuuden puhet se kuitenkaan ei liene ollut, kosk' ei maassamme näihin asti ole ollut paljon koko sel-laista kalua oman takeen. Mutta kun eroitetaan eräät runolliset ja tiedolliset teokset, ei jää paljon sanottavaksi muusta kirjallisuudesta. Toisekseen on se taas kumma, ettei niin monessa kirjoittajassa ole yhtään, joka ajattelisi yhtä lukioinsa kanssa, eli että lukiat vaatiivat toista ja sanomalehdet antaavat toista. Vaatia' on kyllä aina huokiampi kuin antaa'. Mutta tässä käskisi kunnioitetta vain toimittajain oma etu niin paljon kuin mahdollista täyttämään lukioinsa vaatimuksia. Me saamme siis tyytyä siihen päätökseen, että tahto on hyvä jokaisella maamme Sanomalehtein toimituksilla; mutta samalla siis suorastaan tunnustaa' että toimittajain osaamattomuus on meidän luultemme pää-syynä Sanomakirjallisuutemme vähäarvoisuuteen. Vaan kuulunee tämä päätös monesta yhtä lemmettömälle kuin jos olisimme sanoneet syyn olevan tahdossa. Voinee muka syy olla' nykyistä Sanomakirjallisuutta ahdistavissa rajoissa ? Niin monta korkiasti oppinutta miestä on muka väärin syyttää' osaamattomuudesta. - Tällä emme kuitenkaan tahdo emmekä voi kieltää heidän oppiansa, jolle muutoin annamme kaiken arvon minkä se ansaitsee. Me arvelemme vaan, ettei tämä ole kylläksi sanomakirjallisuudellemme. Kaikissa maissa, joissa sanomakirjallisuudella on jotai arvoa kansalliselle elämälle, on sama kirjallisuus ei paljaiden kirjaoppinein, mutta varsinaisten kirjallisuuden viljeliäin eli kuulusain ja älykkäimpäin valtamiesten hal-tussa. Tälläiset vaan voivat tuta' kaikki nurkat ja laidat maansa asioissa ja tilaisuuksissa, jotka he ovat ottaneet erinomaiseksi harjoitukseksensa. Meillä sen siaan on pian koko sanomakirjallisuus kouluopettajain ja akatemian oppinein eli oppilaisten käsissä. Usiammat näistä eivät ole elämässänsä saaneet viskata silmiänsä muuhun yhteys-selämään kuin koulun ja akatemian. Heidän ajatuksensa ei ole vielä ehtinyt yhteisistä tiedoista vetäytyä' omaan tilaisuuteensa, omaan ympärystäänsä, jonka hyväksi nämä tiedot ovat tarkoitetut, ja jossa heidän tietonsa on toimeen saatettava. Me sanomme siis vielä epimättä, että maamme sanomakirjallisuus on ollut ja enimmäksi osaksi on vieläki heikoissa käsissä, joissa se ei hedelmää kanna'. -2-Mutta Suometar tuntee nyt puutoksensa, ja se jo on luettava suureksi askeleeksi eteenpäin. Joka täydellä hartaudella uurastaa tarkoituksensa päähän, sille ei ole mitään mahdotonta; ja Suometar on näyttävä ettei häneltä puutu' tätä hartautta. Näillä lupauksilla turvaimme nyt alkavana vuotena maamiestemme lempeen. ------------ Uutta ulkomailta lopulla mennyttä vuotta ! Taitaneen viime vuonna mitään " uutta Auringon alla tapahtua " epäillee varmaan moni lukioistamme viisaan Salomoni-vainajan kera. Niin lienee Suometarki rukka monesta näyttänyt menneellä vuodellansa tehneen ! Ollen ujo ja kaino tyttönen hirmustutti sitä kaikki ne julmat melskeet, joita Suomen Julkiset Sanomat ( Finl. Allm. Tidning ) tiesivät kerrata Ulkomailta; tuskinpa uskokaan, totta puhuen, niitä tosiksi, koska täällä sulosessa Suomessamme ei saman eikä muidenkaan Sanomalehtien mukaan mitään " uutta " tapahtunut, joka oisi kumonnut ukko-Salomon päätteen. Eikä Suometarkaan havannut maassamme muuta kuin että viime talvena oli pakkanen ja lunta, viime keväillä lämpeni ilma ja lumet sulivat, viime kesänä ja syksynä oli kuin kesä ja syys ainaki. Mutta ne onnettomat melske-sanomat Ulkomailta? ne vasta Suometarta oikein arvelutti ja aatteluttiki ! Voipikohan " uutta " tapahtua? Näissä kapinoissa, melskeissä, sodissa ja mylläköissä - oisikoon niissä ollenkaan perää ? Nyt luulemme saaneemme tämän sotkoksen selväksi, tarkemmasti mainittuja Sanomia luettuamme. Kaikki ne onnettomat tapaukset, joita Julkiset Sanomat ovat kerronneet, ovat onnettomuudeksi tosia, mutta eivät ne sentähden ole " uusia " ! Sillä mainituissa Sanomissa näytetään selkeästi, kuinka nämä onnettomuudet tuotetaan ja nostatetaan rahvailta, rahvaan-kiihkoojoilta, uudistusten hyväiliöiltä, kommunisteilta, socialisteiltä, perustuslakiloilta..... Kuin näitä kaikkia ei oisi löytynyt, eipä viimenkään vuoden alla mitään meteliä oisi tapahtunut: hallitukset oisivat saaneet olla rauhassa...... Sanalla sanottu: mitä pahuuttu mainitut Hallitusten haittaajat, rahvaankiihkoojat, uudistusten-hyväiliät, perustuslait j. n. e. ovat matkaan saaneet, ei ole " uutta ". Rahvasta on muka löytynyt maailman alusta, ja se kunnoton joukko on tahtonut jollonkullon puoliaan pitää, on sillä vielä lisäksi ollut yhtä vanhoja puollustajia, jotka aina rahvaankiihkoojain, uudistusystäväin j. n. e. nimellisinä, ovat härisseet ja käristäneet, luottauneet perustuslakiloihin ja niitä rikkomattomina suojelleet. Rahvas, rahvaankiihkoojat ja muut semmoset ovat nytki viime vuoden alla olleet liikkeellä; mutta niiden menot ja härskeet eivät olleet " uusia ", sillä niinkuin jo sanottiin, niitä on löytynyt historiallisen päivän koitosta, ja ne eivät nytkään ole tahtoneet kieltää historiallista kutsumustansa. Pahimman oisivat, Perustuslait tehneet Kurhessen'istä, jossa uuden Kurruhtinan oisi pitänyt 1 ) niistä tuskaa ja kiusaa nähdä koko 16 vuotta ja niihin kyllästyä. -2a--2-Fredrik Wilhelm I, oli jo muka v. 1831 silloin hallitsevalta isältänsä, joka tänä syksynä kuoli, otettu Kerahallitsiaksi, ja oli hänen semmosena täytynyt vannoa seurataksensa maan Perustuslakeja. Nyt ruhtinalliselle istumelle astuttuansa oisi Hänen, äsken mainitusta syystä, pitänyt haluta kumota samat maansa perustuslait. Kummallisesti huonosilmäsiä ihmiset lieneevät Kurhessen'issä kuin eivät Ruhtinassansa ole havanneet tätä tuskaa ja halua ! Sieltä tulleet kirjotukset eivät mainitse muuta kuin että mainittu Ruhtina ja Kurhessen'in par'aikaa pidettävät Valtiopäivät kaikessa mielisuosiossa keskustelevat - perustuslakien muutoksesta - jossakussa osassa. Italiassa on viime vuoden alla alkanut uusi henki vaikuttaa. Näyttäsi kuin Italian kansat oisivat heränneet moni-tuhatvuotisesta unesta. Niin loitoksi kuin silmämme muka ulottuu Italian historiassa, on sen kenttä ollut jaettu monen erisukusen kansakunnan välillä; ei edes Roomin kaikkia kansallisuuksia nielevä ja yhteisyyteensä muuttava Republikikaan, ei sen Keisarivaltakaan voinut yhdistää ja yhdeksi saada näitä moninaisia sukukuntia. Ranskan valtakumouksen ( Revolutionin ) liekki sytytti kyllä heissäki kansallisuuden ja yhteyden tunnon, ja Napoleon'in " il Reame d'Italia " oli jo voittanut niin Italialaisten mielisuosion että Wien'in kongressin v. 1815 tuli Italiasta lähettiläisiä sen pysyttämistä anomaan ja valvomaan Suurten Valtioin neuvonpidossa. Mutta valtioima tahtoi toisin ja Italian Valtakunta jaettiin taasen pieniin kappaleihin, joina se nykysiin on pysynyt. Ehkä muistoki tästä halutusta yhteydestä oisi kokonaan kadonnut Italian kansakunnilta, jos eivät nykysen rehellisen ja kansansa parasta tarkottavan Paavin, Pius 9:nnen, parannukset ja uudistukset oisi sitä uudestaan mieleen johdattanut. Tästä yhteyden tunnosta on jo tänä syksynä syntynyt yhteinen Tulliliitto kolmen Valtion ( Toskanan, Kirkkovaltion ja Sardinian ) välillä. Tämä Paavi on paitsi muuta irtauttanut kirjapaino-vapauden alustassansa, on asettanut erinäisen Valtiokokouksen ( Consulta di Stato ) joka maansa osasta, neuvottelemaan ja keskustelemaan maan ja hallituksen yhteisistä asioista. Hänelle lankiaa siis kunnia kaikesta edestyksestä, joka tästä ajasta on Italialleki osaksi tuleva. Seisahtukoon hän itse parannusten ja uudistusten tiellä, vaikkapa tästälähtein kokisi vastustaaki niitä voimia, joita on pannut liikkeelle; Pius -3-Onkohan totta, mitä Suomen Julkiset Sanomat mainitsevat, että Hän oisi herennyt vähemmän intosaksi kansallisuutta edestyttämään ? Oisikohan hän jo tau'onnut historiallisen kutsumuksensa tiellä ? - Lieneepä se seikka miten tahansa; moni muuki Italian Hallitus on astunut hänen jälkiänsä. Sardinia'n Valtakunnassa oli rahvas ollut raivossa ja monessa kohdassa kapinoitaki nostettu. Kuningas Karl Albert'in täytyi asetuttaa niitä valtansa voimalla. Mutta kohta niiden lakastuttua noudatti hän kansansa tahtoa, jota se väkivallalla oli koetellut saada varteen, ja antoi 30 p. mennyttä Lokakuuta Asetuksen, jonka kautta hän soi julkisuuden oikeuden käymisessä maassansa, kumosi entiset niin kutsutut patrimonial-oikeudet ja vapautetut tuomiosäädyt, ja myödytti laillisen kirjapaino-vapauden, tätä " enin meiltä haluttua hyvää " sanoo sanomalehti, joka muuten ei sano voivansa täydellisesti kerrota sitä iloa, jonka tämän Asetuksen julistamin en nostatti Turin'issa ( Sardinian pääkaupunnissa ) ja koko valtakunnan asukkaissa. Sittemmin Karl Albert' julistanut uusia lakia oikeuden käymisessä, rikos- ja kansais-asioissa. - Toskana'n Suuriherttuanmaan tilasta annamme Fiorencia'ssa ( Toskanan pääkaupunnissa ) toimitetun Alba-nimisen sanomalehden kerrota: " Toskana'n suhte on ", sanoo se 6 p. Jouluk., " niin erinäinen, niin milt' ei yksinäinen nykyjään, että on meistä vaikea uskoa muukalaisen voivan käsittää, mikä muutos mielissä täällä on tapahtunut. Rakkaus vapauteen ja omavarteisuuteen on levinnyt kaikkiin säätyihin, ja sekä Hallituksen että kansan miehet ovat yhdestä ja samasta ajatuksesta valtioiman perusteesta: heidän ajatuksensa eroiksevat vaan sen käyttämisestä ". " Italian yhteys on joka ihmisen tuntemussanana ( ruotsiksi: lösen ), mutta ei sentähden ole kukaan, ei vähintäkään, ajatellut vierottamista ja erousta Ruhtinastamme ja sen perheestä. Tämä totuus, että Fiorencia' ja Toskana' sisimmällä rakkaudella ovat sidotut Suuriherttuaansa ja hänen sukuunsa, on yhtä selvä kuin äsken mainittu yhteinen tunto edestynnän tarpeesta. Kumma! meidän maassamme ( Toskana'ssa ) oli tähän asti vaan 5 tuhatta sotamiestä, ja niidenki kustanto oli kaikista raskas ja vastahakoinen. Ei tarvinnut kuin yksi hengellinen liikutus Suuriherttualtamme, ja nyt hänellä on 60 tuhatta sotamiestä, joista kukin halulla ja innolla kirjotuttaa itsensä lukukirjohin, ja joiden kustanto ei maksa mitään Suuriherttuallemme ". Tässä puhutaan niin kutsutuista kansais-vartioista ( Guardia civica = Borgare-garde ), joita sekä Toskana'n Suuriherttua että Paavi ovat valtioihinsa asettaneet. Millä innolla Kirkkovaltioissaki samaa laitosta hyväillään, saamme mainita, että Roomissa asuvat Ruhtinatki, niinkuin Torlonia' ja Borghesa', palvelivat raakoina sotamiehinä ja korpraalina siellä olevassa kansaisvartioväessä. - Neapelin valtakunnassa toivottiin myös edestyntää ja parannuksia hallituksessa, mutta Suomen Julkiset Sanomat tiesivät semmosia ei olevan aikomuksessakaan. Ehkä sentähden lienevätki Kalabrialaiset', aset kädessä, ruvenneet muistuttamaan ja vaatimaan näitä parannuksia. Aivan viimeset sanomat kertoovat Sicilia'n saarella olleen nykyjään suuret kapinat ja kansan täydellä suulla huutaneen parannuksia. Vale oli se puhe, että Sicilialaiset oisivat tahtoneet kokonaan erota Reapelin valtakunnasta ja lyöttäydä England'in alle. Siellä oli sitä ennen kaikunut toivon-huudot: Evviva il Re riformatore, evv. Pio nono, la Sicilia, l'Italia unita "! ja semmoset ! - Modena'n Herttuakunnassaki koetteli kansa samote kylmällä kädellä riennättää asioiden menoa ja vaatia parannuksia. ( Jatko toisten. ) ------------------ Tautien ja Kuolevaisuuden suhte v. 1846. Taudeista, jotka mainitun vuoden alla liikkuivat maassamme, oli Veriyskä, Keuhko- ja Kuiva-tauti kuolettavimmia ( Turun Hippakunnassa kuoli niihin 1762, Porkoon Hippak. 1393 henkeä ); sen perästä Vesi-, Kelta-tauti, Hengenahdistaja ja Kerpukki ( kuoli Turun H:ssa 917, Porkoon 1984 henkeä ); sitte Pistotauti ja Rintakuume ( kuoli Turun H:ssa 907, Porkoon 2070 h ).; Vihotauti ( Inflammation ) ( tappoi Turun H:ssa 610, Porkoon 2069 h ).; Tuhkarokko ( tappoi Turun H:ssa 773, Porkoo n 1319 ); Hinku ( tappoi T. H:ssa 752, Porkoon 1283 h. ); Kouristaja lapsissa, Vatsanvihleet ja Sisusmadot ( kuoli T. H:ssa 1268, Porkoon 625 h. ); Halvaus-tauti ( tappoi T. H:ssa 794, Porkoon 754 h. ) j. n. e. Vanhuuden heikkouteen kuoli 3827, tietämättömään tautiin 6122, Tapaturmasesti 1152, Kuppatautiin 42 henkeä. Jo edellisestä näkyy, miten taudit ovat v. 1846 olleet kuolettavaisemmat Porkoon kuin Turun Hippakunnassa, niin että 38, 984 kuolleesta sinä vuonna 21, 517 oli Porkoon ja 17, 467 Turun Hippakunnasta. Yksi ainoa henki oli Suomesta ( Turun H:sta ) viety Siperiaan. - Toukokuussa oli Porkoon H:ssa kuolleiden määrä suurin = 2422 h.; Huhtikuussa kuoli 2229, Kesäk. 2016, Maalisk. 1800 henkeä, vähin Lokakuussa = 1150 h. Samote oli Turunki H:ssa kuollut Toukokuussa enin ihmisiä = 1666; Joulukuussa 1560, vaan muissa kuissa 1499 ja 1309 hengen välillä kussaki. ----------------- Ulkomaalta. Kolerarutto on Venäellä Kievin kaupunnissa saastuttanut 16 päivään viime Marraskuuta 1479 ja kuolettanut 736 henkeä. Doni-Kasakkien alustassa on 29, 516 henkeä sillä saastutettu ja kuollut 9128. Kuvernementissä Mohilev ja -4-Pietarista 2 p. Jouluk. Täällä on ainoastaan yhtenä yönä, vasten 2p. Marrask., joiden kautta hävitetty 60 jyvälaivaa. ( A. A. Z. ) Vlaemiläinen Arkivarius. Saksanmaan sanomalehdissä kerrotaan kummana, mitä Belgian valtakunnan pääkaupunnissa, Brüssel'issä, annettava sanomalehti: " Broederhand " näyttää kansan kielen polkemisesta siinä valtakunnassa. " Muutamia päiviä sitten kävivät H.H. MM. Kuningas ja Kuningatar Kumpasine poikinensa katselemassa Työstönäytöstä Brüssel'istä ", sanoo Broederhand. " Herra Gachard, Valtakunnan Belgia'n Arkivarius tai muinoisjäännösten hoitaja, seuraisi kuninkaallisia nuorukaisia näytteli ja selitti heille yhtä ja toista. Tahtoipa näyttää erään rautasen, hyvin mahdillisen rakkineen sisustati heille, mutta se oli lukossa; Herra Gachard kääntyi sen vuoksi erääsen likellä seisovaan Mahti rautioon, sanoen: " Donnez-donc la clef! 1 ) -4a--4-" Mais, Monsieur, la clef, donnez-donc la clef "! 2 ) huusi nyt kunikaallinen Belgian valtakunnan Arkivarius. -4a--4--4a--4--4a--4--4a--4-- Prinsit hymyilivät - he ymmärsivät Vlamingin kieltä ! --------------- Kotimaalta. Potaattirutosta ei ole Sanomalehdissämme kaukaan aikaan ollut mitään puhumista. Minne asti ja miten voimallisena on se kulkenut ? Täällä Uusimaalla valittaa usein tilanhaltia itsentänsä aina siemeneenki asti potaatit hävinneen. Iisalmesta, joka on aivan Pohjanmaan rajalla, puhutaan että Potaattirutto ilmestyi Salahmin ruukin potaattikellarissa, mutta erotettua saastutetut potaatit erilleen ( niitä oisi pitänyt tulla noi 20 tynnyriä ) ei siitä enää ole kuulunut, sitä vähemmän muualla tässä pitäjäässä. Kanavassa luvimme viime syksynä kirjotuksen Savonlinnasta: " Potaatti-tauti on jo levinnyt ympäri Savon ja on Savonlinnan ympärillä säämingin pitäjässä tehnyt suuria vahingoita. Täälläki on vasta kuoppaan pantua ruvettu löytämään tautisia potaattia, joit' ei ensin tunnettu, mutta luultiin pakkasen panemiksi. Mutta keittäissä hoksattiin toisin, koska tällaiset potaatit keitettyinä tulivat ihan koviksi, sitkeiksi, ja kuoren alta sekä syvempäänki pinnasta ruskian viiruisiksi. Tämä potaattein herjaus on tullut itä-Suomeen kahdelta-päin. Yksi Pietarin kaupungistapäin joka on levinnyt Uudelle Kirkolle, Muolaalle (? Pyhän Ristin pitäjään ), Räisälään ja hiitolaan asti; ja toinen länsi-Suomestapäin joka on levinnyt Viipurin Läänin rajaan asti. Kapukainen (? raitanen ) juova väliin Viipurista itäpohjoista kohti on vielä jäänyt vapaaksi tästä herjauksesta. " Iisalmesta. Ei hyvin monta kuukautta takaperin tapahui täällä seuraava surullinen tapaus. Eräs Kerimäkeläinen voinkerääjä lähti muuanna päivänä Hirvijärven kestkievarista kahden Vuokkiniemeläisen laukkuvenäläisen kanssa astumaan poskessa olevaa salon kylää kohti. Venäläisistä oli toinen varustettu pyssyllä. Niin astuttua kylvi pyssyniekka venäläinen täällä ennenki kulkeneelta Kerimäkeläiseltä, joko oltasiin puolessa matkaa. Toisen vastattua juuri keskisalolla oltavan, rämähti tuli venäläisen pyssystä, pamahdus kuului ja varina sävähtivät edellä astuvan Kerimäkeläisen kyl'et. Seuraavassa silmänräpäyksessä tunsi verensäki pitkin housujaan vuotavan: voinkerääjä arveli sen kumppaliensa työksi ja lähti juoksemaan. Venäläisiltä takaa ajettuna, tuli miespolonen juoksujalassa viimen taloon, ja puuskahti lattialle. Siinä vuorokauden elettyänsä kuoli veren juoksusta seuraavana päivänä. Ammutun kuolemasta tuli sitä isompi vahinko, kuin sanotaan olleen rehellinen ja nerokas mies. Ampujat, työnsä tehneet rahan halusta, joita tiesivät voinkeräjäällä ei vähän olevan, pakenivat maahansa ja taitavat siellä säilyä. Monta muuta tämän laatuista seikkaa saavat nämä tämmöset kummasti suvatut kauppiaat vuoden pitkään matkaan, ja heidänpä lienee ansionsa seki, että eräs sangen mainio ja tuttu tauti ( kauppatauti ) ei ole vielä päässyt maasta häviämään. Jämsästä kirjotetaan: " Rahvas on ollut tänä syyssä terveenä, vaikka ilma oli lämmintä, märkeä ja sumuista; ruis-laihot olivat aivan kauneita, ja kuin maanpinta oli muuttuvaisista ilmoista jotennii jeähtynyt, on toivottu laihon talven alla jäävän katoomata. Vuodentulo oli ylite kohtuullinen, pellavatki siihen luetut: Pohjolaiset joita ainoastaan muutamia nyt vasta on tullut tänne maksaavat 6 ja 7 Rplan paikoin pellava-leiviskästä. Mainittava on myös, että Jämsän suuri, puusta tehty kirkko on valmiina, ja on ulkoo että sisästä kauniimmia Suomen maa-kirkoista; sen Godenbjem'ilta kuvattu alttari-taulu on myös kyllä suuri-arvonen, siinä on kaksi kuvausta: Ehtoollisen asettaminen ala- ja Kristuksen Taivaasen astuminen ylä-puolella. Kirkossa on 5 kristallikruunua, ja itse rakennus on varustettu Ukonsyötöllä tai Ukkosen tulen juohattajalla. Turusta. Kummastuttavan uutisen antaa Åbo Tidning, että siinä kaupunnissa muka pidetään melkeen joka toisessa kartanossa viinanmyöntiä. - Onkohan se mahdollista? ! ------------------- Suomettaren toimitus on lisätty Kanavan Toimittajalta, joka on hyväntahtoisesti luvannut kirjotella lehteemme aineista, jotka liikuttavat kirjallisuutta, taidollisuutta, taloudellisuutta, valtakunnallisuutta, kansallisuutta j. n. e., sanalla sanottu: kaikista aineista, jotka ovat olleet lehtemme synnynnästä sen tarkotuksena, vaan jotka eivät tulleet viime vuodella kaikin puolin käytetyiksi. Kylmyys, joka on ilmoittaunnaan maamme ruotsin kielisten sanomalehtien kovakiskosessa äänettömyydessä lehtemme tämän-vuotisesta elosto, ei ole paheksittanut Toimittajoita, koska tiedämme tämän äänettömyyden ei syntyvän mielisuosion puutteesta Suomettaren lukioissa, vaan mainittuin sanomalehtien kylmästä mielenlaadusta tarkotustamme suhteen. Lukioiltamme pyydämme anteeksi jo ensi-N:romme itsestämmeki halutonta viivyntää; jos jotenki mahdollista, lupaamme puoletamme koetella estää sitä tuleviksi ajoiksi. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|