Agricolaverkon vintti
-1-Suometar 1848Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä. 2:n Vuosik. Perjantaina 24 päivä Maaliskunta. M:o 12. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Helsingissä vuodenkertomus, annettu Seuran vuosijuhlana 16 p. Maaliskuuta 1848. Kuluneella seitsemennellätoista työskentelö-vuodellansa on Suomalaisen Kirjallisuuden Seura pränttäyttänyt 9:nen osan toimituksiansa, sisältävän kirjan: Yhteinen Historia kansakoulujen tarpeeksi, suomentanut Karl Aejmelaeus - jolla Seura, sen lyhyen ja helposti ymmärrettävän kerrontalaadun suhteen, toivoo poistaneensa suomenkielisen yleisen historian puutteen vähemmissä kouluissa - ja 6:nen vuosikerran aikakautista kirjaa: Suomi, tidskrift i fosterländska ämnen, jonka pränttääminen on monista syistä tähän asti viivähtänyt. Edellistä kirjaa präntättiin 2000 kapp., joista 500 annettiin suomentajalle palkinnoksi vaivastansa; käynee tässä myös muistuttaminen, että Seura tässä toimittamassansa on tahtonut näyttää mallia niille perustuksille sovitetusta vieraskielisten nimien kirjoituksesta, jotka eräs Seuran jäsen asetti ja tosiksi näytti aikakautisessa kirjassa Suomi vuodelta 1844, näin antaakseen yleisölle tilaisuuden tätä nimien kirjoitustapaa verrata siihen toislaatuiseen, jota Seuran toimitusten 7:nessä o sassa seurataan. Paitsi näitä on Seuran tutkittavina ollut Tohtor Lönnrot'in suomenkielinen Lukemisto, joka ynnä Tutkijakunnan muistutusten kanssa on tekijälle takasin lähetetty; kansankirja: Johdatus silkin kasvattamiseen Suomessa, jonka kielen puhtaudesta K. Talollisuuden Seura on anonut Seuralta arvostelemisen; ja Tohtor Roos'in suomentama Kornelius Repos kieliopillisten selvitysten kanssa, joka samoin on suomentajalle takasin lähetetty. Kalevalan uuden toimituksen tähden on Seura vieläkin keräilyttänyt runoja ja tämän vuoden kuluessa neljälle jäsenellensä matkarahan antanut, nimittäin: 100 rupl. hop. Majisteri Aug. Reinholm'ille, joka matkaeli ensimäisen kerran kesällä Heinäkuun alusta Lokakuuhun asti ja toisen kerran Joulukuun keskiajoilta Helmikuun alkua myöten keräelemässä runoja ja satuja Inkerinmaasta ja pitkin Laatokan länsi rantoja; 50 rupl. hop. Majisteri Tikkaselle ja 30 rupl. hop. Oppivaiselle Rindell'ille, jo tka kumpikin matkasivat viime kesän Suomessa, ja 75 rupl. Oppivaiselle Europaeukselle, joka nyt parahillaan on lähtemässä matkalle Inkerinmaahan ja Tver'in lääniin. Seura on näillä, samoin kuin tätä ennenkin annetuilla, matka-avuillansa tarkoittanut nostaa ja kiihoittaa isompaa rakkautta Suomen sekä kielen että runollisuuden aarteihin ja myös edestää isänmaan tarkempaa tuntemista. Iloisella mielellä saattaa Seura, - joka viime vuotena nuorilta maanmiehiltä, runokirjan Finska Kadetten toimittajilta, sai melkosen lahjan, nimittäin kaiken tämän kirjan edestä saadun tulon, joka ollen 200 rupl. hop. tällä vuodella tuli Seuralle, - tälläkin vuodelta ilmoittaa sangen arvollisen lahjoituksen. Herra Professori G. Rein ja Assessori F. J. Rabbe antoivat nimittäin omasta ja muiden aikakautisen kirjan Suomen toimittajien puolesta Seuralle 200 kapp. tätä Suomea vuosilta 1842 ja 1843 ja 100 kapp. vuodelta 1841, " pyytäen ", joten lahjoituskirja 1:ltä p. Toukokuuta 1847 selittää " Seuran näillä kirjoilla saadut rahat käyttämään yhden kun muutkin varansa, taikka Suomalaisen Kirjallisuuden edestämiseksi ". Näin autettuna isänmaata rakastavien miesten toimilta ja nerolta toivoo Seura paremmin ja laveammin kuin tähän asti saattavansa rientää tarkoitustansa kohden ja niin täytää niitä toivotuksia, joilla maanmiehet sen työskentelemisiä ovat seuranneet. -2-Nähden kuinka tärkiä Suomenkielen monien murretten tutkiminen on tämän kielen tarkalle tuntemiselle, sillä että vasta murretten tutkittua varsin täydellisen kieliopin toimittaminen on toivottava, on Seura pyytänyt usiampia äitinkielen ystäviä murretten tutkimiseen ryyhtymään, kehoittaen kunkin oman maakuntansa kielilaatua tutkistelemaan ja saadut tietonsa Seuralle lähettämään; ollen Seura toivossa tämmöisiä murreselityksiä täst' edes saavansa ja niiden julkasemisella voivansa kielentutkij oiden töitä puolestansa edestellä. Samoin on Seura myös kokenut matkaan saattaa tarkempia tutkimuksia isänmaan kansallisissa ja tilallisissa aineissa, ja sentähden kehoittanut maanmiehiä tekemään ja Seuralle lähettämään paikkakuntien ja pitäjästen kirjoituksia, jota varten myöskin on lähetetty Seuran Asianajajille präntättyjä mallia näiden kirjoitusten muodosta; tahtoen Seura präntäyttää nämä kirjoitukset aikakautisessa kirjassa Suomi, niin pian kuin vaan tulevat Seuran käsiin. Johonkin määrään poistaakseen hyvien opetuskirjojen puutetta, joka vielä haittaa kouluja, joissa jo Suomen kieli on opetuksen kielenä, on Seura kehoittanut eräitä jäseniänsä tämänlaatuisia tarpeellisimmia kirjoja sekä tekemään että suomentamaan; sen ohessa on myös sanakirja ruotsista suomeksi tekeillä. Toivoen näiden kirjojen kohtakin valmistuvan luulee Seura niillä sekä kielen että kansan sivistymiselle ison avun tekevänsä. Kehoitettuansa Suomen kielen harrastelijoita Seuralle keräämään ja lähettämään oudompia sanoja, on Seura saanut tämmöisten sanojen luetteloita, vara Maanmittariloilta Hanen'ilta ja Jack'ilta, Majisteri Wareliukselta ja Oppivaiselta Polen'ilta, jotka luettelot ovat Tohtori Lönnrot'in käytettäviksi lähetetyt. Niinkuin jo mennä vuonna päätettiin puoleksi laskea Seuran entisten toimittamien hintaa, niin sen Toimittajilta lahjoitetun aikakautisen kirjan Suomenkin ja myös Seuran tätä ennen ostamien kappaleiden kirjoja: Mehiläinen ja Muistelmia ihmisten elosta kaikkina aikoina hinta puoleksi helpoitettu. Tällä vuodella on Seuraan kutsuttu kaksi tiedustelija-jäsentä, nimittäin Yläopettaja Rääwelin Gymnastossa Kollegio-Neuvos Ferd. Joh. Wiedeman ja Professori Paul Bugat Pest'issä, ja yhteensä 96 tavallista jäsentä. S. G. Elmgren. ( Jatko toisten ). Matkakertomus Lönnrotilta. ( Jatko 7:teen N:oon ). Pappi itse oli 56 vuoden vanha mies, vakaa ja hiljasta luontoa. Hänen jokapäiväinen asunsa ei ollut yhtään parempi talonpoikien asua joista häntä ei voinut eroittaa kuin pitkästä, selälle riippuvasta palmikosta. Hän kävi vaimonsa ja piikansa kanssa kaikissa ulkotöissä, jonka tähden olikin päivällä harvoin kotona, sillä minun täällä ollessani lopeteltiin heinätystä paraallansa ja sitten tuli leikkuu, rokan puinta ja marjan poimenta. Kotosalla ollessansakin toimitteli hän kaikellaisia pihatöitä, niinkuin saunan lämmitystä, veden saantaa, marjan siivuuta j. m. Ei olekaan siis kumma, että hänellä näiden töidensä tähden ei ollut aikaa paljon kirjallisiin harjoituksiin hurvitella. Osasi kumminkin lukea venäjätä ja slavonskaa kuta kuinkin ja taisipa vielä kirjoittaakin. Kerran kirjoja käsille ottaessani tuli hänkin, katsoi niihin, ja nähden kirjojen ei venäläis-kielisiä olevan, kummeksi, että kirjoja löytyy muillakin kuin tällä yhdellä kielellä. Näin oppineita opettajia löytyi joku aika takaperin ( ja löytyneekö vielä nytkin ) meidänkin maassamme eräitä. Niin puhui Castren matkoillaan Suomessa kerran yhtyneensä papismieheen, joka suomalaisesta kieliopista ja kirjoitus-kielestä puhuttaessa oli kummenksinut, minkä tähden X ei kelvannut Suomen kirjaimeksi ja kysynyt mitä tämä äänike ( vokal ) oli pahaa tehnyt, kuin sitä niin vainottiin ! Minulla oli venäjän kielinen Uusi Testamentti, ja sitä luki pappi ahkerasti, sanoen koko kirkolle ei löytyvän muuta pyhää kirjaa, kuin evankeliumit slavonskan kielellä, jota hän taas ei nyättänyt ylen hyvästi ymmärtävän. Papin rouva taisi olla vähän nuorempi miestänsä, ja kulki rahvaan keralla kaikissa töissä, kävi marjassa, verkkoja laskemassa j. n. e. Työpaikan loitompana ollessa jäin minä yksinäni kotimieheksi, kuitenkin sillä ehdolla, että sain käydä lukkarissa edellä mainitun opettajani luona, kuin vaan lähtiessäni muistin panna oven lukkoon. Näinä päivinä pani rouva aina minulle puolipäiväisen jo lähtiessänsä valmiiksi, yhden osan, kuivan ruoan, kaappiin, ja toisen, keittoruoan, uuniin lämpimänä pysyä: Uunissa löytyviä herkkuja oli ko'okas kahvipannukin, jonka hän aamulla keitti täyteen ja pani uuniin hautumaan. Taitavat kahvinkeittäjä-rouvat arvaavat sanomattani kuinka hyvää tämä rupeama-määrät hautunut kahvi oli, eikä ollutkaan erittäin ikävä sanoma se, jonka papin rouva julkasi minulle eräisnä aamuna, nimittäin kahvin loppuneen ja toista ei saatavan ennenkuin ketä olisi kaupunkiin menevää. Työhön lähtiessänsä sanoi kuitenkin iloisella näöllä kahvipannun löytyvän entisellä paikallan ja entisessä voimassansa. -3-Rouvan näin kahvin asemesta ohria keittäessä jo piti minunkin ruveta jotain " asemillista " hapuolemaan, sillä tupakkani alkoi isoksi murehekseni vähetä vähenemistään, enkä tienyt muuta neuvoa tälle lähestyvälle puutteelle, kuin sen, että keräsin potaatin lehtiä, kuivasin ja seoitin niitä tupakkaan, toivoen tällä sekalilla pysyväni tupakassa siksi kunne ilmautuisi ketä Ladeinoje Poleen matkaavia, joita myöten olisin voinut tuottaa uutta tupakkaa. Jo edellä mainitsin papilla olleen nelivuotisen tyttärenpojan luonansa. Tämän lapsen pilasi mummonsa papin rouva aivan asian alkain ja ikäskuin tahallasna. Joka aamu alkoi poika herättyänsä huutaa ja itkeä min jaksoi, ja sitä tekoa teki päivän päästänsä, milloin vaan ei heti tehty hänen mieltänsä myöten, polki jalkaa, kiljui ja nakkeli vihan väessä mummoansa ja ukkoa kivillä ja millä sai. Minä uskalsin muistuttaa eukkoa että juonet pitäisi vitsalla pojasta otettaa. Hän sanoi jo sitäkin koetelleensa, vaan ei minkään auttaneen. En luulekaan vitsan sillä tavalla käytettäessä, kuin papin rouva teki, kenenkään kädessä parantavan lapsia, enemmän vaan pahentavan. Hän ei nimittäin ruvennut kurittamaan poikaa, ennenkuin itse joutui semmoiseen vihan vimmaan, että kuritus oli pikemmin kostaminen kuin oikaseminen, ja silloin ei katsonutkaan, millä lyödä hotasi poikaa, vitsallako eli vaikka korennallakin. Sitten lauhduttuansa imarteli taas huutavaa poikaa ja hyväeli viittä pahemmin kuin ennen, eikä kieltänyt, jos poika olisi mitä tahtonut. Teen juontaan piti eukon aina saada poika, olipa pojalla jos kuinkin mieluinen muu huvitus ja olipa hän tuvassa eli ulkona. Nämä kestit lopetti hän kuitenkin aina itkulla ja kiukkuelemisella, kuin ei vielä ollut kyllin sokuria saanut, ja monesti suututti tämä eukon pojan kanssa riehuminen paljon pahemmin, kuin kaikki tuskat " barinan " luona olivat minua vaivanneet. - Paljoa paremmin kasvatti sokia opettajani ponomarin eli lukkarin lapsia, jotka heti eukon movtsi ääntäessä olivat hiljaa kuin hiiren pojat. Pyhät vietettin näilläkin seuduin lakkaamattomalla syömisellä ja juomisella; juomisella, milloin juotavaa oli, sillä viinaa on täällä vähemmin ja pidetään kalliimmassa hinnassa kuin Suomessa. 27 p. elokuuta oli iso pyhä Kekjärven kylässä, jonne kirkolta tulee 3 eli 4 virstaa matkaa. Venäellä ja Suomessakin Kreikan uskoisissa pitäjissä on joka kylässä oma kirkkonsa ( Säässynä ), ja jokaisella tämmöisellä kirkolla omituinen pyhä mies- eli vaimo-vainaja haltiana. Tämän haltian nimipäivänä on kylällä iso juhla, johon keräytyy rahvasta 10 ja usiammankin peninkuorman päästä, ja semmoinen oli tämäkin juhla Kekjärvessä johon minäkin läksin. Kirkko oli pienellä' saarella, ja meidän tullessa oli saari melkeen täynnä ihmisiä. Vaikka tilaa niin muodoin oli sangen vähän, niin uitettiin saareen hevosiakin. Se kävi minusta vähän kummaksi, vaan jälemmin sain tietä, että kaikki saaressa olevat elävät tulivat osalliseksi papin rahvaalle annetusta siunauksesta ja hevosetkin niin muodoin siunauksen voiman saatuansa täst' edes tulisivat vapaiksi ampumisista ja muista vammoista. Mitä loihtija ennen teki pahulaisen avulla, sen sai nyt pappi aikaan pyhällä käytöksellä, ja niin näin pakanallisen luulon kristilliseksi epäuskoksi muuttuneen. Saarella ei ollut muuta nautitsemista kuin renikoita, joita mies möi kirkon ovella, vaan sitä enemmän oli syötävää järven rannoilla olevissa kylissä. Jos mihin taloon menit, niin seisoi ruoka pöydällä, ja syödä' piti vaikka väkeekin. Kotiin tultua moitti papin rouva teetä juodessamme Kekjärveläisten törkeyttä ja ymmärtämättömyyttä, esimerkiksi tälle törkeydelle mainiten senkin, ett' eivät olleet älynneet hänen miehellensä viimeistä teesarkkaa tarjota', jota rouva näytti parasna osana pitävän. Kohta johdatti kummenkin itse minulle mieleen sanalskun: kattila pataa soihmaa, musta on kylki kummallakin, sillä teeveden juotua sanoi itsellensä olevan tärkeätä toimittamista tuvassa, jonka tähden toi minulle maljan lämmintä vettä ja pitkän pyihin-suikaleen, ja käski minun kupit huuhtomaan. Tätä ei tainnut katsoa' miksikään älyttömyyden merkiksi. Samalla viikolla, jolla Ketjärven juhlaa pidettiin, oli kirkonkylässäkin samallainen juhla, ja ilman sittä piti ponomari leikkuu-talkoon. Kaikissa näissä pidoissa vaivattiin minua alinomaisella syöttämisellä ja " tsjajun " juottamisella, niin että koko ilo kävi minulle isoksi tuskaksi. Eikä sillä vielä hyvä: hyvästä kostitsemisesta piti minunkin puoleltani näyttää' heille hyväntahtoisuuttani jollain tavalla, ja soittaa' löittiä. Soitosta eivät kuitenkaan ottaneet koskaan kyllästyäkseen, kiusasivat vaan yhtäläiseen uudestaan soittamaan. Monet monituiset kerrat kaduin, että olin mokoman kalun kanssani ottanut, monesti teki mieleni koko iloa nurkkaan lyömään. - Vaan en muistakaan haitoista ollut varsin vapa. Kaikki oudompia matkaajia, jotka ei isosti ja erittäin herroiksi liiku', luullan täällä heti karkulaisiksi eli muiksi pahantekijöiksi, enkä voinut minäkään tästä luulosta varsin puhtaaksi päästä'. Niin havahdin eräsnäkin yönä kammarissani isosta jyräkästä, joka kuului ulkopuolelta, vaan panin maata' uudelleen, kuin en arvannut ryminän syytä. Vasta huomeisna aamuna kuulin papilta humalaisia miehiä olleen joukon ja minua tahtoneen tulla' sitomaan, minun muka minkä passittoman " rasboinikan " olevan. Suurella vaivalla oli pappi saanut heidät tästä aikomuksestansa eroamaan. ( Jatketaan ). -4-Saksanmaalta. Suomen Julkisissa Sanomissa on jo usein varoitettu Saksalaisia kapinan villityksistä, ja näyttävät tehneet sitä hyvällä vaikutuksella. Sanomat Paris'ista saivat ihmiset täälläki, ei raivoon: se oisi liian sanottu, vaan ajattelemaan. Tästä on seurannut seuraavia. Saksan Yhdistyskunta ( yhteinen Hallitus ) on päättänyt pait muuta, että Saksan eri valtakuntain hallitukset saavat julistaa painovapautta maissaan. Preussin kuningas on julistanut valtiopäiviä tulevan pidettäviksi visseillä ajoilla ei niinkuin tähän asti milloin kuningas tahtoo; hän on luvannut muitaki vapauksia ja vakuutuksia kansallensa. Monen valtakunnan hallitus on jo julistanutki maihinsa painovapautta ja kukistanut Sensuurin. Mutta kansat eivät ole siihen tyytyväiset. Melkein joka kaupunnin asukkaat kokoutuvat yhteen, tuumivat keskenänsä ja lähettävät hallituksillensa ilmoituksia tahdostansa ja mielihyvistänsä. Näissä ilmoituksissa ( tavallisesti kutsutaan niitä: " adressit " ) vaativat he täydellistä painovapautta, sanovat ei rakastavansa kapinoita, vaan vakuuttavat samalla hallituksia parannusten ja uudistusten tarveellisuudesta, pyytäen niitä myös antamaan täysiä vakuutuksia alamaisillensa, sillä tavoin muka herättämään alamaisissansa luottamusta ja vakaisuutta sekä estämään kapinoita. Merkillinen tämän suhteen on Auspurin Majistraatin kirjoitus Bayer'in kuninkaalle, samote München'in ( Ludvig-Maximilianin ) Yliopiston nuorisolta annettu pyyntökirja samalle hallitsialle. Kuningas julistiki 6 p. tätä kuuta suostuvansa kansansa pyyntöön. Berlinistä. 28 p. Helmik. sopivat Itävallan, Venäen ja Preussin hallitukset yhteisillä voimilla auttamaan Itävaltaa Italiassa. Pietarista. Keis. Ukaasin kautta on koko Venäen sotaväki käsketty laittaida valmiiksi, vastustamaan muka uudistusten ja kapinoiden rientoa. Paris'ista. Mitä viime N:ossamme mainittiin kuninkaan ja muiden hovien polttamisesta, on valetta. Sen kerroimme silloin luottamuksesta erään tunnetun sanomalehden sanoihin. Itse kansa ei ainoastaan karttanut vaan vainosiki kaikkea semmoista röyhkeyttä. - Enklannin, Belgian ja Amerikan Yhdisvaltakunnan Lähettiläät ovat julkisesti tunnustaneet Ranskan Vapavaltaa ja sen uutta hallitusta. - Ranskan kansan edusmiehet ovat kutsutut kokoon tulevaksi Huhtikuuksi; edusmiehiä saapi valita jokainen 21 vuoteinen Ranskalainen, valittavaksi käypi jokainen 25 vuoden vanha. Kotimaalta. Helsingistä. Viime maanantaina haudattiin Rohvessori J. J. Nerwander, joka niinkuin viime N:ossamme mainittiin kuoli rokko-tautiin 15 p. tätä kuuta. Pait muita lyötäisiin koko Yliopistomme nuoriso seuraamaan tätä opettajatansa hautaan. Tähän tilaan erittäin valmistetut värssyt laulettiin Yliopistomme laulantoseuralta. - S. Kirjallisuuden Seuran Vuosijuhla p. 16 Maalisk. Luvettua Sihtierin kertomus Seuran toimesta viime-vuodellansa, käytiin tutkimaan Seuran Asetusten ehdoteltuja uudistuksia ja parannuksia, jotka' myös myödytettiin joillakuilla muutoksilla ja lisäyksillä. Sen jälkeen käytiin uusien Asetusten mukaan valitsemaan Seuran virkamiehiä. Kaikki muut entiset virkamiehet valittiin yksimielisesti jälleen, vaan Tutkiakuntaan saivat Oppilas Ahlqwist, Maisteri Tikkanen, Lehtori Akiander, Maisteri Warelius ja Oppilas Borg enimmät kutsumushuudot. Seuran Aikakutiselle kirjalle " Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen 1846 " määrättiin hinnaksi 75 kpkaa hpssa. Maisteri Engnaeus ehdotteli Seuran kustannuksella toimitettavaksi koulukarttoja suomen kielellä; tämä asia jätettiin Tutkiakunnalle mietittäväksi. - Porvoon Sanomalehti ( se niin muinon kuulusa Porvoon Mummu ) kertoaa julmia asioita Ranskanmaalta. Suometar-tyttöstä pelottaa ! Suomettaren kertomus Suomen kielen lukemisesta Hoffrenin naistenkoulussa kuuluu yksinäisten kirjoitusten mukaan saaneen juoruseuran kapinaan. Suometar-raukalle uhataan pahoja päiviä jos ei vaan saada ilmi kuka ketomuksen on antanut lehteemme. Kumma vaatimus ! Sen voimme vaan hiiskua, että asianomaiset kopuuttaa aivan syytöntä kaupunkilaistansa. Porvoosta. Täällä yhdistyivät kaupunkilaiset melkeen jo vuoden alusta pitämään tänä keväinä 10 iltaseuruusta kaupungin komeassa sofieteetti-salissa. Näihin seuruuksiin keräytyyvät sekä herrat että naiset ompeluksineen. Täällä soitellaan, lauletaan sekä juodaan teevettä. Pääsyraha kaikkiin 10:neen iltaseuruukseen määrättiin 1 1/2 Rplaan ja yksinäisiltä sekä matkustavaisilta 15 kpkaan hpssa kerralta hengestä. Sortavalasta. Porvoon Sanoma tietää tässä pitäjässä saadun 89 Pyhäkoulua toimeen ja kovasti mietittävän vakinaisen Pitäjänkoulun saamisesta. Helsingistä. Viikko-määriä on täällä ollut aivan leutoilmoja, päiväpaistetta, jopa välistä sateitaki. Kadut ovat melkeen paljaina ja keli ( tila ) maanteilläki kuuluu olevan aivan huono. Tästä juohtuu mieleen, mitä Turun Sanomissa v. 1777 sanotaan: " Monen vuoden tarkkauksella on ilman laadusta havattu, kuinka lämmintä ja vähälumista talvea seuraa useammasti kylmä kesä ja paljon sadetta; se on nytki ( v. 1777 ) tapahtunut ". - Kirjakauppaan on ilmestynyt " Suomi, Tidskrift i fosterlänska ämnen 1846 ", maksaa 75 kpkaa sekä " Annikka taikka Suomennoksia ulkomaalaisesta kauniista kirjallisuudesta. III Martyrat, E. J. Stagniukselta. Suomentaja K. Kiljander ", maksaa 35 kpkaa hpssa. - Vaasasta kuvattu sanomalehti nimeltä Tidning för Lutheraner on kieltänyt tulemastansa ja pyytää ostajiansa ottamaan takaisin rahansa kustakin postikonttorista. Toimitus valittaa kovia esteitä tulleen, jotka eivät salli' mainittua sanomalehteä hyvällä omalla tunnolla voitavan antaa'. Näistä esteistä on kuulu käynyt, mutta onkos ne esteiksi li'ettavatkaan ? Eikä totuuden milloinkaan pitäisi esteitä säikähtämän, kyllä se ainakin tiensä löytäisi esteistä sivuitsekkin. Löytyy sellaisiakin ihmisiä, jotka, toisille ihmisille hyvää tehdä' aikoessansa syrjämäiseltä esteltyinä suutuksissansa heittäävät pois koko aikomuksensa, sillä muka kostaaksensa pahalle onnellensa. Mutta sellainen kosto kohtaa ainoastansa syyttömiä ja useimmiten onkin se estäjän mieliksi, ehkä ei kuitenkaan tässä tilaisuudessa niin toki liene'. Aivan mieluisesti ajattelemme parahin päin toimituksen kestäväisyydestäkin, sillä, jos ei muuta estettä olisi ollut, kuin se vähäpätöinen kuultu ja luultu, niin olisi kylläkin tilaisuutta jäänyt, ammentaa' kristillisyyden herkenemättömästä lähteestä, niin paljon, että se ainakin olisi lukijoillensa tuottanut paljoa enemmän ja varmemman hyödyn, kuin ne nyt takaisin otettavat rahat, joista kyllä suuri osa käytetään aivan hyödyttömään ja vahingolliseenkin. Viime-vuotisen Suomettaren 12:stas " Lisä-lehti ", jonka ilmestyminen on useasta syystä tähän asti viipynyt, on valmiina; viime-vuoden tilaajat saavat noutaa sen tilaamapaikoistansa. 9:nessä N:ossamme tulimme Kirjallisuuden Seuran kokouksesta kertoessamme väärin sanomaan Seuralle annetut sanakirjalliset kokoelmat Tuomari Ahrenberg'in lahjoittamiksi, vaikka oikea lahjoittaja on Tohtori Hirn. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|