Agricolaverkon vintti
-1-Suometar 1848Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä. 2:n Vuosik. Perjantaina 11 päivä Helmikuuta. N:o 6. Löytyykö Suomessa Rahvaankouluja ? II. Saadaksemme nyt vastaus tälle kysymykselle, on katsottava miten maassamme Rahvaanopetusta menetetään. Mutta meidän täytyy jo alusta alkain tunnustaa että puuttuvaisen julkisuuden tähden silmäillömmeki yhä on oleva puuttuvainen. Ainoat lähteet tälle kertoomuksellemme ovat mitä Arkipispa-vainaja J. Tengström kirjassansa: " Om presterliga tjenstgöringen i Åbo Stift " vähänsä tässä aineessa puhuu, ja mitä itse olemme havanneet. Vasta Iisakki Rothoviuksen, noin 200 vuotta sitte, tiedämme ensi kerran pakottaneen Pappia rahvaalle Katkesmusta opettamaan, samote kuin Pispa Joh. Terserus ( vv. 1658-1664 ) oli ensimäinen joka määräsi Pappien pitävän kokea saada seurakuntiinsa semmosia Lukkaria jotka taisivat auttaa heitä neuvomassa lapsia lukemaan. Hänen aikanansa on muutenki paremmalla innolla ja menestyksellä ruvettu rahvasta kirjalukuun taivuttamaan. 1686 vuoden Kirkko-Järestyksen 24:ssä Luvussa ja 31:ssä §:ssä määrättiin myös Lukkarien pitävän neuvoa nuorisoa kirjaluvussa, laulannossa ja kirjotustaidossa. Mutta tämä Lain sääntö ei liene tullut kaikite Suomessa noudatetuksi. Ei sunkaan nykyjäänkään Lukkariksi etsijältä vaadita välttämättömästi muuta kuin todistukset laulutaidossa ja että hänen itsensä pitää kirjottaa etsintäkirjansa, mutta hänen ei ollenkaan tarvitse näyttää luku- eikä opetus-taitoa. Saamme myös mainita, että moniaita vuosia takaperin Porvoon Tuomiokapitulin täytyi pakottaa Lukkaria neuvomaan edes laiskoja ja ylivuotisia tavuusen ja sisästälukuun. 1761 vuoden Valtiopäivillä valitti Ruotsin ja Suomen papisto kuinka harvoissa seurakunnissa oli saatu Pitäjäkouluja toimeen; - tälle valitukselle vastasi Kuningas suurimmalla mielisuosiolla näkevänsä semmosia kiitettäviä Laitoksia seurakuntiin asetettavan, ja käski " että niillä seuduilla, joissa seurakuntain ylen suuri laveus sitä vaatii, ja Lukkarit eivät voi, Kirkkolain mukaan, täydellisesti hoitaa lasten opetusta Pitäjissä, Seurakuntain pitää koetella hankkia itsellensä erinäisiä La stenopettajia "; mutta itse kouluin järestämisen ja Opettajain palkkamääryyn jätti Kuningas Seurakuntain omaan huoleen ja hyvätahtoon. - Ehkä tämän käskyn nojalla lienevät ne niin kutsutut Pitäjänkoulumestarit asetetut, joita löytyy siellä-täällä Suomessa. Näistä laitoksista saisi kyllä vähällä muutoksella oikeita Rahvaankouluja, jos näiltä Koulumestareilta vaadittasiin suurempata tietoa. Nyt siihen siaan on niiden velvollisuus opettaa lapsia ainoastaan tavaamaan ja sisästä lukemaan; jota opetusta he hoitavat kulkemalla kylästä kylään. Emme tunnekaan jos näiltä Koulumestareilta etsiessä vaaditaankaan mitään muuta kuin vaan itse taitavat suoraan lukea. Niin paljon kuin olemme havainneet, ovat Koulumestarit olleet entisiä Koulupoikija, puhtaaksi-kirjottajia ja välistä pappilan vanhoja renkiä. Sattumasta tuo lienee, jos tämmönen Opettaja itsekkään taitaa mitään. Vanhin oikea Pitäjänkoulu Suomessa lienee ollut se P. Brahe'lta v. 1639 asetettu vaan jo v. 1791 tau'onnut Koulu Saltvik'issa Ahvenmaalla. Yhteen aikaan oli siinä Ruunun kustannuksella 3 Opettajaa ja lapsia neuvottiin pait kirjaluvussa ja uskonopissa myös luvunlaskussa, kirjotannassa ja laulannossa. Kemiön pitäjään asetti Kreivi A. Oxenstierna v. 1649 koulun, jonka Opettajalla on hyvä puustelli ja joka vielä nytki saapi Ruunulta palkan. Se oli alussa ai'ottu samanlaiseksi kuin Saltvik'in koulu, vaikka se tällä vuosisadalla muutettiin, kyllä kummallisesti, tavalliseksi liikkuvaksi kouluksi. -2-Arkipiispa Tengström sanoo mainitussa kirjassansa ei vaadittavan mitään tieteellistä ja yläisempää oppia yhdeltäkään Pitäjäkoulun opettajalta Turun Hippakunnassa. Saman sanoo hän opettajista niissä Ruununvouti Ahlman'i-vainajalta, lahjotetulla omaisuudellansa, asetetuissa Rahvaankouluissa Tampereen ympäriställä. Sittemmin on kyllä näiden Ahlman'in Kouluin muoto muutettu; mutta se Hallituksen Kirjoitus 22 p. Syyskuuta v. 1837, jossa siitä säätään, ei mainitse mimmoisiksi, emmekä ole muualtakaan voineet saada siitä tietoa. Ahlman'i-vainajan tahto niitä perustaissa oli kuitenki että niissä opetettasiin uskonopissa, kirjoitannassa, luvunlaskussa ja tarpeellisimmissa tiedoissa maanviljelyksestäki. Näillä Opettajilla on Pirkkalan ja Messukylän Ahlman'in kouluissa melkein suurempi palkka kuin Alkeiskouluimme opettajilla, nimittäin 126 Rplaa 50 kpkaa hpssa pait kynttilät ja lämmin. Jo siihen palkkaan voisi vaatia hyviäki Opettajia ! Emme tarkoin tiedä kuinka monessa seurakunnassa sekä Turun että Porvoon Hippakunnassa löytynee varsinaisia Lastenopettajia ja Pitäjänkouluja. Useammassa seurakunnassa lienee kuitenki lasten opetus kirjalukuun jätetty vanhempain huostaan. Että tämäki opetus on jo luonnostaanki vaillinainen, näkee kuki. Taitaako moni vanhempi itsekään mitään? onko sitte talonpojalla aikaa neuvoa lapsiansa, jos taitasiki? mistä hän saapi lapsillensa kunnollista opettajaa jos sitä haluaisi ? - Me kyllä myödytämme ja voimme omasta havannosta vakuuttaaki, että monessa seurakunnassa, jossa ei löydy varsinaista Lastenopettajaa ja opetus on itse vahempain varalla, rahvas taitaa lukea yhtä hyvästi ja välistä paremminki, kuin niissä, joissa löytyy omituisia Opettajia. Tässä on vaan kysymyksenä, jos siinä on kyllä Rahvaanopetukseen, että taitaa sisästä lukea ? Suurempaa taitoa ei kuitenkaan talonpoikamme nykyjään itse voi lapsellensa antaa. Mutta mitä minä sillä opetuksella te'en, jos minua opetetaan kirjaa lukemaan, ja minua ei samalla taivuteta rakastamaan ja omistamaan sitä tietoa, jota kirjoissa tarjotaan ? Yhtä vähä kuim muka voidaan sanoa ihmisen opettamata voivan olla seppä, nikkari, suutari m. m., yhtä vähä se voipi syntyä valmis tiedossa. Sillä tieto yhtä hyvin kuin taitoki ovat perittyjä omaisuuksia, ihmiskunnan historiallisia omistuksia. Kumpaseenki tarvitaan opetusta, taivutusta ja harjoitusta. Ei sillä ole seppä, että voipi vasarata nostaa, ei sillä nikkari että taitaa veistä ja kirvestä käyttää, - eikä sillä ole tiedollinen ihminen, että tuntee puustaimet ja taitaa suoraan lukea ! Sekä yhteen että toiseen vaaditaan, että ihmisen pitää oppia taitamaan ja tietämään, mitä häntä ennen on havaittu ja mietitty siinä opinhaarassa, jonka nimelliseksi ihminen pyrkii. Jos niin on käsitöissä, mitä enemmän eikö sitte siinä opinhaarassa, jonka omistus vasta ihmisen lapsen ihmiseksi tekeepi, nimittäin tiedollisuudessa ja järjellisyydessä? ! Yhtä hyvin kuin nikkariksi aikovan käsi taivutetaan kirvestä, veistä, höylää j. n. e. käyttämään ja opetetaan puusta koluja tekemään, yhtä hyvin on järelliseksi ja tiedolliseksi aikovataki opetettava järkensä käyttämiseen ja tiedon hankkimiseen. Tässä tarkotuksessa ei lukutaito ole muuta kuin välikappale ( niinkuin nikkarilla kirves, veitsi j. n. e )., jolla ihminen voipi hankkia itsellensä tietoa, ja ainoastaan sentähden on sillä suuri arvo lapsen opetuksessa. Mutta luonnotonta on luulla lapsen jo sillä olevan täydellisesti opetettu, että se taitaa vaikka kuinka hyvästi sisältä lukea; se on sama kuin veitsi taitamattoman kädessä, jos äskeistä vertaustamme käytetään. Hänelle muka on samalla näytettävä, miksi häntä on opetettu lukemaan; hänelle on annettava maku, jopa jonkunlainen milt' ei täydellinen käsityski siitä hyvästä, jonka hän voittasi lukutaitonsa käyttämisellä. Eli paremmin sanottu: lasta ei ainoastaan pidä opettaa sisästä lukemaan, sitä pitää myös opettaa ja taivuttaa ymmärtämään mitä se lukee. Mutta sillä ei hyvä; sille pitää antaa rakkaus kaikenlaiseen tietoon ja järellisyyteen, näyttää mikä tieto on ja miten sitä hankitaan. Jos tämä vaatimus on yhteinen kaikelle lastenopetukselle, mitä enemmin sitte talonpojan lapsille ? Ei yhdellenkään lapselle tule halu tiedon hankkimiseen ilmasta, sitä pitää totuttaa siihen; jos tämä totutus ei tapahdu ai'oissa talonpojan lapselle, niin ei sille sisästä-lukukaan mitään hyödytä. Sillä, niinkuin sanottiin, lapsuuden i'ällä, jollon hänellä oisi joutilasta aikaa siihen, ei hänellä ole itsellään ymmärrystä; mutta täysi-ikäisenä, kuin hänellä on ymmärrystä, pitää hänen ruumiillista työtä tehdä eikä ole sen vuoksi, jos halu tietoon oisi hänessä herännytki, enään aikaa luvun harjotukseen. Mutta saatua lapsena hyvän perustuksen, on hänellä kyllä toki aikaa tietonsa enentämiseen ja laventamiseenki. Sanonee ehkä joku: pakotetaanhan talonpojan lapsi kristillisyyttänsä tuntemaan ja siinä tiedossa enenemään ! Kulkevathan Papit kinterillä ( kyläluvuilla ) seurakunnissansa tutkien seurakuntalaistensa lukutaitoa ja kristillisyyden tuntoa, pitäväthän Papit läpi kesän Katkesmustutkinnoita viime mainitun suhteen, ja pitäähän jokaisen, joka tahtoo päästä Herran Ehtoolliselle ja sitte lailliseen naimiseen, käydä Rippikoulussa ! Eikö siinä ole kyllä ? Kinterit, katkesmus-tutkinnot ja Rippikoulut ovat mitä paraimmia tiloja Papilla oikein vaikuttaa kutsumuksessansa. Mutta näissä tiloissa tulisi hänen ainoastaan katsoa kristillisyyden kartuttamista, vaikka vaillinaisen alkuopetuksen vuoksi hänen nykyjään täytyy Rippikouluissa viettää aikansa vaan sisäluvun tutkimalla ja katkesmuksen ulkomuistia koettelemisella, ett' ei hän ennätä koetella ja tutkia koululastensa kristillisyyden tietoa ja käsitystä paljon ollenkaan. Kinkerit ( kyläluvut ) taasen lienevätki ai'otut vaan sisäluvun koetukseen. Verratessa näitä Papin toimeen Ulkomailla ( esm. Saksanmaalla ) näkyy kohta miten hän siellä saapi vapaasti täyttää papillista virkaansa. -3-Papille Suomessa jääpi sitä vastaan vähimmän aikaa oikeaan papillisen virkansa täyttämiseen. Hänen täytyy olla Henkikirjotuksissa, antaa papintodistuksia, hoitaa kirkonkirjoja, kirkon- ja vaivasten-rahoja, olla puustainten opettaja j. n. e., sanalla sanottu: olla kaikki kaikissa. Nämä kyllä ovat oikeastaan vaan Kirkherran ja hänen Apulaisensa huolessa, mutta onko missään Kappalaiselle, jolla ei ole tämmöistä vierasaineellista tointa ja oisi sen vuoksi aikaa, muuta määrätty kuin vuorollansa saarnata ja sairaita ripittää ? Matkakertomus Lönnrotilta. ( Jatko 5:n N:oon. ) Warbalasta tulin Pietsalan ( ven. Petsenets ) kylään ja siitä Karhelaan ( ven. Karhenets ). Warhalasta luettiin Karhelaan ylehensä 15 virstaa, vaan oppaani luki Warbalasta Pietsalaan 6 ja siitä Karhelaan 15 virstaa, niinmuodoin koko matkaa 21 virstaksi. Näillä seuduin saapi äkkinäinen matkustaja ainakin maksaa enemmän edestä, kuin matka oikeutta myöten on; sillä matkat eivät ole mitatut ja oikeuden puolustus on vaikia. Karhelassa oli kirkko ja omituinen pappi, ja kuin tämä pappi sanoi kernaasti rupeavansa minulle tsjuudin kieltä opettamaan, niin päätin jäädä siihen joksi kuksi ajaksi. Hänellä oli tupa ja yksi kammarihuone, jossa nyt asui kaksi maanmittaria. Mittarien sanoi kuitenkin parin päivän perästä lähtevän pois, ja lupasi kammarin sitten minun asuttavakseni. Kolmen tiiman opetuksesta päivässä, ruokosta ja muusta olosta kuukauden ajalla määrättiin ylehensä 50 rupl. pap., josta rahasta pappi lupasi minua vielä palatessani saattaa omilla hevosillansa Ladeinoje Poleenkin. Kaikki oli minusta hyvin mieleistä siksi, kunne havaitsin, ett' ei pappi itsekään ylen paljon osannut tsjuudilaista, ja että hänen opetuksestansa pikemmin olisin sekoinnut kuin selvinnyt. Sentähden erosin tästä opettajasta ja otin toisen, erään vanhan, sokian akan, joka oli lasten hoitajana lukkarilla ( ponomarilla ). Vaan tämän virkansa tähden eukon ei käynyt muuttaminen pappiin, minun täytyi hakea' häneltä opetukseni lukkarista. Lukkari itse vaimonensa oli ulkotöillä, jonka tähden sainkin eukon kanssa päivät päästänsä rauhallisesti keskustella'. Lukkarin lapsia oli kaksi eukon hoidossa, ja toisinaan tuotiin muistakin taloista, muun rahvaan metsään lähtiessä, lapset hänen katsoaksensa, ja niiden huudosta olisi kyllinkin ollut ristiä, ell' ei eukko olisi heitä totuttanut niin kuuliaisiksi, että hänen kiljastessansa yksi ainoa sana: movtsi! ( vaiti! ) kaikki heti heittivät itkennän ja muun jyräkän. Harva opettaja löytynee nyt enää meidän aikoina, joille oppilaiset saisivat nauraa' niin kuin minun täytyi nauraa' tämän eukon kompuroimisille lapsia hoitaessa, vaikka kyllä oli tottunut eukko parka silmittänsä liikkumaan. Kovalla äänellä en kumminkaan uskaltanut tässäkään koulussa nauraa' enemmän kuin ennen alkeiskoulussakaan, jossa esim: opettajan muistan kerrankin kääntäneen latinan lauseen: non omnibus licet esse docti näin: ei kaikkein oppineiden ole lupa syödä', jossa me pojat olisimme sanoneet: ei kaikkein ole lupa oppineita olla'. Sana esse latinassa merkitsee, niinkuin tiedät, sekä: olla' että: syödä', samoin kuin eräissä muissakin kielissä oleminen ja syöminen sanotaan yhdellä sanalla, kukaties sen vuoksi, että syöminen on varmin merkki kenen olemiselle, eli että monenkin ihmisen olemisella ei näytä' olevan muuta tarkoitusta kuin syöminen. Mielelläni tahtoisin tietää', eikö mmailmassa löydy' semmoistakin kieltä, jossa juominen ja oleminen sanottaisiin yhteisellä sanalla. Vaan näitä puhellessani unhotan kokonansa opettajani, josta vielä on vähän sanomista. Niin esim. on eukon kiittelemiseksi se julastava, että luulen hänen muutamissa päivissä oppineen kielioppia enemmän kuin mainitun papin koko 56 vuotisessa elämässänsä. Nimukoita tutkittaessa en koskaan tarvinnut kysyä' hallintasiaa, sillä heti sanoi nimennän jälkeen jonkun muunkin sian, tavallisimmasti monikon nimennän, esim: toores - rhet, tuores; pivdus, - vduset, saalis; kaste, - stket, kaste; suvg, - vgat, sulka; ikkun, - knat, ikkuna. Lausukoissa ollessamme taas tottui kohta muistuttamattani sanomaan nimennän ( infinit. ) ja olevan ajan yksikkö-minunalan ( 1 pers. praes. sing. ), esim. kasta, kasvan, kasvaa'; volmitsen, - ta, valmistaa', ja alkoi monesti itsestänsä käyttää' ( konjugera ) sanoja. Niin kysyttyäni, mikä langeta' " pa vasjemu " ( teidän kielellä ) olisi, sanoi hän: langeta, langtan, lagtat, langtab, jne. Ei kuitenkaan pidä' kenenkään kummeksia', jos hänkin toisinaan erehtyi eli heti ei voinut minua oikialle tielle johdattaa'. Niin esim. kuin käytettäessä sanaa: lugeda, lukea kysyin, mikä " minun pitää lukea', minun on luettava, minä olen lukeva " olisi hänen kielellänsä, vastasi hän: kah! langeskanden. Samalla tavalla: tegeskanden, minun pitää tehdä; langteskanden, minun pitää langeta. Lähes kolme vuorokautta pidin tätä muotoa - skanden, skandet jne. varsinaisena tulevan ajan ( futurum ) muotona, niinkuin kieliopin tutkijat ovat viime aikoihin asti venäjänkin kielessä pitäneet lausukan nimentää seurassa sanojen [-] eli [-] omituisena tulevan ajan muotona. -4-Kuitenkin päätin sen ottaa' tekeillä olevaan kielioppiini, josko koko lausukka ei pääsisikään sitä etemmäksi. Toivossa on kuitenkin, tämänkin hylätyn kielenhaarukan, kielioppiin saatuansa, kukaties vielä tulevan käytetyksi, samalla tavalla kuin itsekohtainen lausukka ( v. reflexivum ), joka jo oli katoamaisillansa, nyt jo alkaa löytyä' joka suomalaisessa kirjassa. Sen ohessa olen vielä siinä uskossa, että vaikka kieliopin on muodostuttava kielen mukaan, niin on kielen itsenkin eräissä paikoin edellisen jälkeen taivuttava. Kieli näyttää minusta monin paikoin ymmärtämättömältä lapselta ja kielioppi sen ymmärtävämmältä opettajalta, jonka pitää hoitolaistansa lajin yhteisten lakien mukaan taivuttaa'. Jos hoitolainen kauniisti ja vioitta kasvaa, niin ei hoitajalla ole muuta kuin auttaa' vaan sen varmentumista; vaan jos rupeaa harhateille poikkeamaan, niin on se perustettava niin pian ja niin siivosti kuin mahdollista on. Suomen kielessä katson harhatieksi taikka muuksi vinoudeksi sitäkin, että lausuu alottavan lausukan ajatuksen kahdella sanalla, jonka ennen on sanonut yhdellä, niinkuin esim. ruveta' käymään, ruveta' tulemaan, ruveta' lankeamaan ja olevassa ajassa: rupean käymään, r. tulemaan, r. lankeamaan, ei niinkuin ennen: käyskätä', tuleskata', lankeeskata' ja olevassa ajassa: käyskännen, tuleskannen, lankeeskannen. Vaan mistäs voimme sitten niin varmaan päättää' alottavan lausukan Suomenkin kielessä olleeksi? Siitä, että se löytyy heimokielissä Lapin ja Tsjuudin kielissä, ja toiseksi siitä, että Suomessa on vieläkin näistä alottavista lausukoista johdettuja sanoja, niinkuin käyskentelen, tuleskentelen, lankeeskentelen, jotka eivät ole syntyneet muista kuin alkuperäisistä: käyskännen, tuleskannen, lankeeskannen. ( Jatketaan. ) Ulkomaalta. Danskanmaalta. Viimenen posti Ruotsista tuotti meille tiedon että Danskan uusi Kuningas Fredrik VII on 28 p. viime Tammik. antanut kansansa pyynnöstä ja vapaasta kuninkaallisesta voimastansa ( fri Kongelig Magtfullkommenhed ) valtakunnallensa niin kutsutun " Konstitutionin " ja kutsunut edusmiehiä ( Deputerade ) jokaisesta eri-säädystä yli koko valtakuntansa siitä tuumimaan ja päättämään. Kuningas ei ole tahtonut ottaa vastaan riemuosotuksia tämän maan-isällisen alhjansa edestä, koska hänellä on suru nykyjään kuolleen isänsä jälkeen. Kotimaalta. Sortavalasta. Viime N:ossamme mainitusta ja 21 p. viime kuuta täällä annetusta Seura-kuvaelmasta säästyi 50 Rplaa hpssa Rahvaankoulun asettamiseksi. Tämä rahasto on kyllä vähäinen, mutta että näinki paljon on yhtenä iltana saatu niin pienen kaupunnin asukkailta, näyttää heistä elävän yhteys-henki, joka toivottaa Rahvaankoulun saatavan Sortavalan vähäsessä kaupungissaki. 50 Rplaa on kyllä vähä sen suhteen, mutta kokoomalla saattaa tämä rahasto karttua ja kasvaa tarpeeksi asti. Kirjallisuuden Seuran Kokous Helsingissä 2 p. tätä kuuta. Ilmotettiin Kieliopettajan Vaasan Lukiossa Maister O. Rancken'in lahjoittaneen Seuran Kirjastoon 69 kappaletta pienempiä kirjoja, sekä vanhoja että uusia, taikka Suomessa painetuita tai kotimaan suhteita, liikuttamia; samote Maister P. Tikkasen lahjoittaneen 2 kappaletta kirjaa. - Näytettiin Seuralle Tohtor Lönnrotilta valmistettu keräys Runoniekan Korhosen ( Vihta Paavon ) runoista ja lauluista nimellä: Paavo Korhosen viisikymmentä Runoa ja kuusi laulua, joille mainittu Tohtori on kirjoittanut täydellisen esipuheen. - Antoi Maister Elmgren ehdotuksen parantamiseen Seuran asetuksista, koska jotkut suhteet sitten ovat muuttuneet kuin 17 vuotta takaperin nämä asetukset tehtiin. - Jätti Seuran Esimies Osotteen niille Pitäjäkertoomuksille, joista Marraskuun Kokouksessa päätettiin. Näistä Osotteista tulee lähetettäväksi Seuran Edusmiehille jaettaviksi niille, jotka tahtovat kirjoittaa mainituita Pitäjäketoomuksia. - Suostuttiin annettavaksi 75 Rplaa hpssa matkarahoiksi Oppilaalle Europäukseelle, joka aikoo lähteä keräämään runoja ja satuja. Helsingistä. Ilmat olivat moniaita päiviä viime Sunnuntaita ennen niin lämpimät, että oli pelko lumen lopen sulavan. Mainittuna päivänä kolkontui ilma ja on nyt moniaina päivinä ollut tuulinen ja myry-ilmojaki. Matkustavaiset mainitsevat Turun ympäristöllä tuskin nimeksikään löytyvän lunta, mutta lumen enenevän mitä likemmäksi Helsinkiä. Maantiellä kuuluu olevan nilkku-jää. Åbo Tidning ja Suometar. Milt' ei ylpeilytä Suometarta saaneensa tilan päästä niin vanhan Mummun rinnalle kuin sanomalehden Åbo Tidning, joka jo on 72 vuodellansa ja Suometar vasta alottaa toista vuottansa. Tämä rintaileminen ei ole Suomettaren omasta päästä: se on syntynyt siitä kuin tämän Eukkomuorimme hämärä silmä toissa keskiviikkona havaitsi kaksi suurta vikaa Suometar- tyttösessä, että muka sen kieli on vielä edelleen kankea ja että se on yhtä nuro kuin ensi vuodellansa eikä, niinkuin Eukkomuori vielä vanhoilla päivillään tekee, hilpeile ( koketterar ). Täällä olevan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran päätöksen jälkeen myydään seuraavaisia kirjoja tästä päivästä ruveteu puoleksi vähennettyyn hintaan, nimittäin: Tavallista paperia. Hienoa paperia. Kanteletar 3 Osaa. 1:teen Rupl. 35 kop. 1 R. 80 kop. Sananlaskuja - 75 Arvoituksia - 25 - - 30 - Suomi 1844 - 75 Suomi 1845 - 75 - Helsingissä 16 p. Maalis-kuussa 1846. Sven Gabriel Elmgren. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|