Agricolaverkon vintti
-1-Turun Viikko-Sanomat.N:o 30. 29:tenä Päiv. Heinäkuussa, V. 1820. Huomenna, 9:tenä Sunnuntaina Pyh. Kolminais. Päivästä, saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomal. Seurakunnassa Comminister Salowius Aamu-Saarnan, Koral. Friberg. Ehtoo-Saarnan, ja Spinnhus'in kirkossa S. Minist. Cand. Mellberg. Ilman mitä N:o 29:ssä tietää annettiin, ovat vielä seuraavaiset kunnianmerkit ja palkinnot Keisarilliselta Suomen Huoneenhallitus-Seuralta, Turussa, alla-mainittaville nykyisin määrätyt, nimittäin : 12:neksi ) Rinnassa kannettava Hopea-metali vitjonensa Köyliön Kartanon Inspehtorille Matts Sjöholmille, joka, 21 vuotta mainitun kartanon Inspehtorina ollessansa, on, esimerkillisen käytöksensä ja tarkan taitonsa kautta talontoimituksissa, tehnyt ihtensä kaikilta arvossa ja kunniassa piettäväksi. 13:neksi ja 14:neksi ) 10 Riksiä Pankoota sekä Akademiantalon Isännälle Yrjänä Tuomaanpoika Rusille Tevaniemeltä, että Perintötalon Isännälle Eljas Simonpoika Ryötille Höytölän kylästä, Ikaalisen Pitäjästä, joista ensin-mainittu Isäntä on, Ahvenlammin vetisestä suosta vettä laskeeksensa, kaivanut 42 syltä valtaojaa kovaan, kiviseen maahan, niin myös 505 syltä poikki-ojaa, ja Eljas Ryöti viljellyt ja aitaan pannut 2 tynnörin alaa suopeltoa, kaivanut siihen 230 syltä valtaojaa kovaan maahan ja 955 syltä muuta ojaa, sarkoin ojitettuun toiseen suohon kaivanut 150 syltä puolentoista kyynärän levyistä ja syvyistä ojaa, ja ilman sitä ojittanut ja viljellyt 10 kapan alle suopeltoa. 15:neksi, 16:neksi ja 17:neksi ) Hopea-metalit veljeksille Juhana, Eerik ja Abraham Ruuthuille Kerisalon kylästä, Jorosen Pitäjästä, jotka sille 4:nelle Osalle Rusthollia ( N:o 2 ), joka heillä on mainitussa <> kylässä, ovat tehneet uutta kartanota 450 Hopea-ruplan eestä, viljelleet 5 Ohratynnörin alaa uutta peltoa : raivanneet 215 kuorman alaa niittyä : 917 1/2 Hopea-ruplan kustannuksella kaivaneet 1000 syltä ojaa, ja joihenka myös mainitaan aivan taitavasti tekevän monenkaltaisia käsitöitä ja tarveskaluja. -2-19:neksi ) Hopea-pikari Talon Isännälle Kaarlo Eerikin poika Brandtille Linnusperän kylästä viimeksi nimitetystä seurakunnasta, joka, sitten v. 1784, on tehnyt uutta kartanota 5079 Hopea-ruplan eestä, ja aivan kiviseen maahan 13 3/4 tynnörin alaa peltoa, ja sen ympärille pannut 827 syltä kiviaitaa. Ilman sitä on hän myös raivannut 10 tynnörin alle niittyä. 20:neksi ) 20 luotia painava Hopea-pikari Matti Juhanan poika Frigård nimiselle Uuistalon Isännälle Siikaisen Kappelista Karvian Pitäjästä, jolta on tehty uusi kartano, vuonna 1806 palaneen kartanon sijaan : raivattu 4 tynnörin alaa peltoa kiviseen maahan, josta hän on vetänyt 2000 kuormaa kiviä : tehty 9 tynnörin alaa peltoa, johon hän on kaivanut 726 syltä valtaojaa ja 1686 syltä muita ojia, ja raivattu 11 laon alaa niittyä. 21:neksi ja 22:neksi ) Hopea-metalit Talon Isännille Kristianus ja Paavo Tynkyisille Kerimäen Pitäjästä, jotka niin ahkerasti ovat potaattia kasvattaneet, että kumpikin niistä on vuosittain saanut 40 tynnöriä potaattia, joka tosin on harvon nähty saalis niillä paikoilla. Ilman sitä ovat hatun ympärillä nauhan asemesta kannettavat hopiaiset kunnian-merkit, Isäntien kustannuksella, annetut Palvelioille : Matti Mikonpoika Turuselle, joka on 11 vuotta palvellut Herra Luutnantti Gustaf Pistolkorssia Niittylahen kartanossa, Säämingin Pitäjässä : - Gustaf Zettermannille, 12 vuotisen palveluksen tähen Herra Maan-Kamererin ( Turun Läänissä ) ja Ritarin Israël Wallinin tykönä : - Johana Tuomaselle, joka on 16 vuotta palvellut Talon Isäntätä Antti Rautiaista ja nyt 5:että vuotta palvelee H erra Vice Presidenttiä ja Ritaria Henric Erwastia, Siikaniemellä, Lipelitsin Pitäjässä : - Israel Blomqwistille, joka 13 vuotta on palvellut Ruukin Inspehtorin Sjödahlin tykönä Puojon Pitäjässä, - ja Henrikki Henrikin pojalle, joka on 11 ajastaikaa palvellut Kirkkoherran Gustaf Aspin tykönä Karkussa. Samaten ovat hopeaiset kaulavitjat ja niissä kannettavat Metaljongit, <> Isäntien kustannuksella, määrätyt : Vahtimestarin Leskelle Kristina Holmille, joka on 12 vuotta palvellut Vice Kirkkoherra C. G. Argillanderia Helsingissä : - Piialle Anna Tuomaantytär Pöllöselle 16 vuotisen palveluksen tähen Kaukkallion kartanossa Viipurin Pitäjässä, osittain Titulär-Raati P. W. Thejsleff vainajan luona, osittain Yli-Opettajan ja Titulär-Raatin Herra G. G. F. Iversenin tykönä : - piialle Maria Matintytär Torvaselle, joka on 20 vuotta palvellut Kirkon kuuennus-miestä Eerikki Axelinpoika Turtiaista Kerimäen Pitäjässä : - ja piialle Liisa Erikintyttärelle 10 vuotisesta palveluksesta Saustilan kartanossa Savon Pitäjässä Herra Kapteini Otto Fock'in tykönä. -3-Suomalaisesta virsikirjasta. Paavilaisuuen aikaan veisattiin ja messuttiin Suomalaisten niinkuin muienkin kansaen kirkoissa Latinan kielen. Usein eivät senaikaiset Papit ihte ymmärtäneet messujansa ja veisujansa, ja yhteinen kansa ei tullut niistä hullua viisaammaksi. Kuin Lutheruksen Oppia näillä mailla ruvettiin saarnaamaan, alkoivat Ruohtalaiset kohta laulaa Ruohtalaisia virsiä kirkoissansa. Mutta Suomalaiset olivat kauan Suomalaisia hengellisiä veisuja vajeella. Pian 300 vuotta on jo sitten kulunut, kuin Suomalaiset rupesivat Lutherusta seuraamaan ; mutta vasta lähes 100 ajastaikaa sen jälkeen, nimittäin vuonna 1616 pränttäytti Maskun Kirkkoherra Hemmingus ensimmäiset Suomalaiset Virret Tukkholmissa, sillä siihen aikaan ei löytynyt vielä Suomessa kirjan-pränttiä, joka vasta vuonna 1642 Turkuun rakettiin. Enemmän Suomenkielisiä virsiä ( nimittäin 150 ) löytyi siinä Virsikirjassa, jonka Viipurin Hiippakunnan 4:jäs Pispa Magister Olavus Elimaeus, 5 vuotta jälkeen, pränttäytti nykysi mainitussa Ruotin pääkaupungissa. Jonas Raumannus lisäsi siihen virsiä ja pränttäytti vuonna 1642 Turussa 1/8 osaa arkkia laajan Virsikirjan, jossa oli 232 virttä, 28 vuotta sen jälkeen pränttäytti jälleen Pispa Johannes Gezelius neljättä osaa arkkia laajan Suomalaisen virsikirjan, jossa jo löytyy 254 virttä : mutta Virsien ja Värsyjen numeroita ei ole vielä tässäkään Virsikirjassa. Toinen Johannes Gezelius niminen Turun Pispa, joka oli viimeksi mainitun Pispan poika, lisäsi taas uusia virsiä tähän isältänsä Suomalaisille toimitettuun virsikirjaan ja paransi sen sellaiseksi kuin meiän nykyinen virsikirja vieläkin on. Tämä hänen parantama virsikirjansa präntättiin ensi kerran Turussa vuonna 1695, ja sitten on se moneen kertaan sellaisena präntätty. -4-Tämän ajan kuluissa ovat Ruohtalaiset, ( niinkuin myös muut Lutheruksen Oppilaiset ) ahkerasti parantaneet ja uusilla Hengellisillä veisuilla lisänneet Virsikirjaansa, niin että Ruohtalaisilla nyt on Uusi Virsikirja, jonka vertaista harvalla kansalla löytyy. Että myös Suomalainen Virsikirja olis suuren ja monenkaltaisen parannuksen tarpeessa, on aikoja sitten kyllin havaittu. Ne kiitettävät miehet, jotka tekivät ja pränttäyttivät Suomalaisten nykyiset virret, olivat harvoin oikein selviä ja tarkkoja Suomalaisia. Useimmat niistä olivat syntyneet ja enimmän aikansa eläneet osittain niillä tienoilla Suomen maata, joissa kehnoin Suomenkieli puhutaan, osittain myös varsin vierailla mailla. Esimerkiksi mainitakseni, oli vanhempi nykyisin mainittu Gezelius syntynyt Ruotissa ja elänyt osittain siellä, osittain Viron-maalla. Ainoastaan 3 vuotta oli hän Turussa ollut Pispana, kuin hän pränttäytti eellä-mainitun Suomalaisen Virsikirjansa. Hänen poikansa, jolta nykyinen Virsikirja pränttäytettiin, oli myös syntynyt Viron maalla ja elänyt paraan ikäänsä osittain siellä, osittain Ruotissa ja ulkomailla. Moni nykyisten virsien tekiöistä ei ollut luotu laulajaksi, jota ei kuitenkaan sovi sanoa N:o 278:san kirjottajasta, ( jonka nimi oli Cajanus ) : sillä se virsi on niin hyvin luonnistunut, että jos sitä vielä kielen puolesta vähän parannettasiin, niin ei parempata virttä löytyis yhelläkään kansalla. Ilman sitä eivät useimmat Hengellisten Veisuimme nuotit ja jameet sovi hyvin Suomen kielen kanssa yhteen : jonka tähen mainituissa veisuissa on monta aivan sopimatonta murretta. Paljon estettä on myös Suomen kielen vielä kankea ja korjuuta vajeella ollut luonto tehnynnä Suomalaisten virsien kirjottajille. - Joka kerran on toisten kielten kirjotukseen ja lukemiseen nuorena tottunut, sen on vaikea Suomalaisissa kirjoissa huomata ja välttää Pränttäysvirheitä. Sentähen on myös niitä paikottain tullut vielä näinäkin vuosina tehtyin Suomalaisiin Virsikirjohin. Jonka esimerkiksi mainihten ainoastaan, että vuonna 1818 präntätyssä Virsikirjassa, on Virressä N:o 81 koko Neljäs osa 6:etta värsyä peräti pois-unhotettu. ( Loppu seuraa toiste. ) Kerran lähetti Kuningas nuoren Ministerin Paavin tyhö, joka närkästyi tästä ja sanoi : eikö Kuninkaallasi ollut vanhempata miestä, koska hän lähetti tänne sellaisen parrattoman Ministerin. " Jos minun Kuninkaani olis tienyt, " vastasi Ministeri, " sinun partaa myöten Ministeriä arvossa pitäväsi, olis hän lähettänyt sullen Pukin Ministeriksi. " - Tosin on parta miehen kunnia, vaan ei kaikki arvo parrassa ole ; sillä on pukillakin parta, mut ei ole miehen mieltä. Präntätyt ja tavallisella ajalla ulosannettavat Turussa Frenckelliltä Poikinensa. <> |