Agricolaverkon vintti
-1-Turun Viikko-Sanomat.N:o 20. 17:tenä Päiv. Toukokuussa, V. 1823. Huomenna, Heluntai Päivänä saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomal. Seurakunnassa Stud. Willenius Aamu-Saarnan, Kor. Jernvall Ehtoo-Saarnan, Spinnhus'in Kirkossa Kor. Friberg, ja Linnan Kirkossa Stud. Keckman. Ylihuomena, 2:sena Heluntai-p., saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomal. Seurakunnassa Stud. Holmberg Aamu-Saarnan, Koralis Friberg Ehtoo-Saarnan. Keisarillisen Majestetin Armollinen Julistus, kuinga Lainain kasvon ja takaisin maxamisen kanssa Vaihetus- Depositioni- ja Laina-Bankon ensimmäisestä Perustus-Summasta ( primitiva Fond ) tästälähin menetettämän pitä. Annettu St. Pietarborisa s. 13 ( 25 ) p. Maaliskuusa 1823. Me ALEXANDR I:nen, Jumalan Armosta, Kejsari ja Itsevaldias koko Venäjänmaan ylitse, Suuri-Ruhtinas Suomesa etc. etc etc. Teemme tiettäväxi : Että niinkuin ME, aina huolelliset Maanviljelyxen ja Maanmiesten elatuskeinoin edesauttamisesta ja kasvosta, Armosa olemme tahtoneet, vielä laviammasti edustaa sen täsä päällekatsannosa Suomesa asetetun Vaihetus- Depositioni- ja Laina-Bankon kanssa tarkoitetun päämalin voittamista ; niin olemma ME, sitten kuin MEIDÄN Suomesa säätetyn Senatimme Huonenhallituxen-Departementi alamaisen ajatuxensa kanssa tästä asiasta sisälletullut on, hyväxi löytäneet Armosa säätää ja s elittää ; että Lainoista, kuin Suomen Bankon Perustus Summasta jo annetut ovat, eli edespäin annetaan, tästälähin pitä maxettaman vuosittain Neljä sadalda kasvosa, ja ilman sitä, lainan takaisin maxamisexi, joka vuosi Kaxi sadalda koko Lainan ensimäisestä suurudelta : Tullen tämä niinmuodoin tehty kasvon- ja laina-summan maxon alendaminen siitä, kuin 1 §. II. Art. Bankon sinä 30 p. Marraskuusa ( 12 p. Joulukuusa ) <> 1811 annetusa Reglementisä säätetty ollut on, niiden Bankosa kindiätä Omaisutta vastaan nyt olevaisten Lainain suhteen, vaariin otettavaxi ensimäisestä, tämän MEIDÄN Julistuxemme ulosan damisen jälkeen, sisälle langevaisesta jokaitsen senkaldaisen Lainan maxo-päivästä, ja sisällemaxon suuruus luettavaxi ei lainan määrän jälkeen mainittuna maxopäivänä, vaan ensimäisen summan jälkeen ; Jonga sivusa ME, andaxemme, mahdollisuden jälkeen, Maanomistajille Maakunnasa helpomman ja yhteisemmän tilan Bankosta saada tämänkaldaisia lainoja, Armosa katsoneet muutoxen olevan tarpellisen Banko Reglementin 5 §. II. Art. ja MEIDÄN sinä 30 p. Toukokuusa 1817 annetun Armollisen Asetuxemme 13 §. säätämisesä, koskeva summan suurutta, jonga yli lainoja kindiätä Omaisutta vastaan Bankon mainitusta Summa sta ei saa annettaa, ja siis Armosa tahtoneet säätää, että suurembia lainoja tästä Perustus-Summasta edespäin ei mahda suotaa Frälski-maata vastaan kuin Neljäs osa, ja Perindö-maata vastaan kuin viides osa siitä summasta, johon omaisus laillisesa arviosa arvattu on, niin myös että tästälähin, Perustus-Summasta, yhden kindiän omaisuden Omistajalle, ei misään tapauxesa saa lainattaa enemmän kuin Kolmekymmendä Tuhatta Rublaa Banko-Assignationeja, ehkä myöskin mainittu osa arviosummasta suurembi olis. -2-Sitä suuremmaxi vahvistuxexi olemma ME tämän Omalla Kädellämme allekirjoittaneet, kuin tapahtui St. Pietarborisa s. 13 p. Maaliskuusa 1823. ALEXANDER. Robert Rehbinder. ( Näihin Sanomiin lähätetty. ) Soita Suomi Sanomistas Ääntele jo äänevästi, Kielelläsi kaunihilla Somehilla sanoillasi, Että kuuluis kaukanakin, Maitten pitkäin perillä, Kaikuisivat kolkot torvet, Salmet, saaret sanoisivat, Kuinka kieles kiedottuna, Outoin solmuin solmettuna, Viskattuna, vierottuna Äitin riettaan rinnohilta, Sotkettuna sorrettuna Omaisilta, onnetoinna Kuollon kourisa makasi Runneltuna Ruottin alla. - Jopa näimme nähtävästi Isäin innot itkuksisa Murheisansa miesten mielet, Pienten poskilla pisarat. Näitten kuuli kuikutukset, Vaikiammat vaikerukset, Hädän haikian havaihti Herra hellä ylimaasta Miesi jalo joukostamme Vahva Suomen Vastustaja. - -3-Vielä vanha Väinämöinen Runojansa ruostuneita Alta kannen kanteleensa Suloisesti soitteleepi. - Vielä kansan kasvavaisen Laulut parhaat laulettavat, Huilun hupaiset huminat, Riemun tuovat rintoihimme, Koska lapset laattialta Pojat pienet pankon päältä Näitä kilvas kinuttavat, Nauru-suiset neittosetkin Tyvikkäiset tyttyläiset Kuvustansa kukertavat Sulhaisille soittelevat. - Päivät juosten pakenevat, Illat ilolla menevät, Mataloisa majoisamme, Koska joukko jutelleepi Oppineitten ojos-teistä Tuolla tähtien takana. - Jopa Suomi suistettuna, Ohjillansa ojastettu, Kieli kankia kadonnut, Eikä enään eksyneenä Muitten kengisä kävele. - Jopa sodat soitettuna Nujillakin nujittuna ; Tiedot kaikki tietynynnä, Neuvot uudet neuvottuna, Meren aukot avarimmat, Vuoret tulta tuiskuvaiset, Kymet maata kyntäväiset, Piirit kaikkein kansakuntain Kartan kansa katsottuna, Päämme kätköin käärittynä. - Vielä tarjona tarinat, Sepän taitavan takomat ; Satuja myös saatavilla, Somahasti saumotuita. - - Anon viimein anteheeksi, Jos ei taivu tahaksesi Laiha laulu lantuvalta. Menis mieleni metenä, Haltioisa ajun aistot Ahkiolla ajasivat, Vaan on kontasa käteni Karsinoinnut kanteleeni. J. J. P. Sinisestä rieskasta ja neuo sitä vastaan. Välistä tapahtuu ettei rieska tahdo oikein hapantua, vaan sen siasa muuttuu siniseksi, ja sen päälle kokoontuu kelvotointa kuorta ja pahalta haisevaa naattaa, josta kirnuesa saadaan ainoastaan harmaata rapa voita. -4-- Ei kauan aikaa sitten luettiin muutamisa ulkomaan Tieto-sanomisa, että yksi maanviljeliä Saksan maalla, jolla oli paljon karjaa, jonka oikian hoittamisen päälle hän oli suuret rahat kustantanut, tuli kärsimään siittä, että koko se rieska, jonka lehmät lypsivät, kaksi vuotta peräksyttäsin tällä muotoa haaskattiin. Ei hän ollut mitään laimin lyönyt karjansa korjusa, ja ehkä eläimet pysyivät terveenä, söivät samaa ruokaa ja kävivät samalla laitumella kuin entisinäkin vuosina, tapahtui kuitenkin että rieska muuttui siniseksi. Hän myi pois kaiken karjansa, ja osti tosia eläimiä, mutta jongun ajaan perästä löytyi sama vika rieskasa. Hän suuttui viimein moniin mitättömiin koetuksiin, ja juliisti tämän karjansa huonon menon yhteisisä Tieto-sanomisa, saadaksensa jongun neuon tätä vastaan ; ja sen kautta sai yksi toinen maanviljeliä, joka myös samalla tavalla oli tullut suureen vahinkoon, tilan tietä antaa mitä hän monen koetuksen kautta oli viimein täsä asiasa hyväksi löytänyt. Hänellä oli nimittäin ollut 25 lehmää, joitten rieska yhtäläisesti siniseksi muuttui ja kelvottomaksi kävi. Rieskan päällä näkyi ensisti muutamia sinertäviä pilkkuja, sen jälkeen kartui usiampia, jotka vähittäin kävivät tummemmaksi ja rupesivat leviämään, siksi että koko rieska astiasa tuli yhtä siniseksi. Hänen lehmänsä kävivät samalla laitumella hänen napurinsa lehmäin kansa, joitten rieskalla oli tavallinen muoto ja maku. Kauan aikaa koki hän yhtä ja toista neuoa, muutti rieskan toisiin huoneisiin, piti ne osittain kylmänä osittain lämpymänä, osti uudet astiat sekä puusta että klasista tehtyjä, mutta ei mikään neuo tahtonut auttaa. Hän oli jo koettanut panna moninaisia aineita rieskan sekaan, ja viimein sekotti hän kirnu-piimää, joka onneksi teki hyvän vaikutuksen, niin että pari lusikkaa kirnu-piimää joka kannulle saatti sen tavallisella ajaalla happanemaan, ja kokosi siehen hyvän kuoren, josta kirnuesa saatiin hyvää voita. Tämä sekoitus kadotti myös vähittäin sinertävän aineen rieskasta, niin että muutaman kuukauden perästä kirnu-piimää ei enään kaivattukaan ja rieska pysyi yhtä hyvin tavallisesa hyväsä laadusansa. - Ymmärrettävä on myös, että kirnu-piimän happama voima saatta rieskan helpommin happanemaan, ja koska tämä tavallisella ajaalla tapahtuu, niin estää se myös rieskan mätänemästä ja siniseksi muuttumasta ; ja ehkä ei vahvaa ja perustettua tietoa olis, kuinka ja mistä rieska taitaa saada tämän vian, niin on kuitenkin selvästi nähtävä, ettei se Maran ja pahan suopain ämmäin noitumisella tule. Präntätyt ja tavallisella ajalla ulosannettavat Turussa Frenckelliltä Poikinensa. |