Tanskalainen toimittaja, Charlotte Rørth, kokee oudon elämyksen espanjalaisen Úbedan kylän kirkon sakastissa. Hän on tekemässä normaalia matkailujuttua, kun yhtäkkiä kohtaa näyssä tuntemattoman miehen, joka puhuu outoa kieltä, jota hän kuitenkin mielessään ymmärtää.

Hän seisoo ummistettujen silmieni edessä täällä sakastissa kupolin alla, maiseman ja taivaan ympäröimänä. Maisema on kolmiulotteinen ja luonnollisen kokoinen. Mies seisoo soratiellä, mutta näen silti klinkkerilaatat hänen jalkojensa alla. Hän ei ole läpinäkyvä vaan todellinen.

Rørth kuvaa yksityiskohtaisesti miehen taustalla näkyvää maisemaa sekä miestä itseään. Hän kokee hyvin kokonaisvaltaisia, rakastumistakin vahvempia tuntemuksia. Hän kokee tulevansa kokonaisvaltaisesti kohdatuksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi:

Hän tuntee minut. Hän tuntee jokaisen gramman, jokaisen sekunnin, näkee kaiken läpi ja välittää minusta, huolimatta kaikista pienistä ja suurista valheistani, nyreydestäni ja pikkumaisuudestani. […] En tunne pienintäkään epäilystä. Kaikki epäilys on haihtunut, pyyhkiytynyt mielestäni. Kaikki psyykkiset puolustusmekanismit ovat poissa. Tajuan, että älyllisyyteen perustuva järkeni on kadonnut, ja sen tilalla on nyt vahvempi tieto.

Pian toimittaja tajuaa kohdanneensa Jeesuksen. Vaikka hänen vierellään oleva opas ei jaa näkyä, hän huomaa kuitenkin Rørthissa tapahtuneen muutoksen: tämä hohtaa valoa. Outo kokemus ei jää ainoaksi, sillä myöhemmin kotona hänen ylleen laskeutuu valokeila, hänen sormenpäistään lähtee valonsäteitä ja hänellä on monenlaisia fyysisiä tuntemuksia: häntä huimaa, hän kaatuilee ja tärisee, hän näkee outoja unia. Perhe ihmettelee, onko hän tullut uskoon. Sekulaarissa Tanskassa ei ole sopivaa keskustella uskonnollisista kokemuksista saati sitten kokea sellaisia.

Kokemus muuttaa Rørthia monin tavoin, ja kotiin palattuaan hän ryhtyykin toimittajan pitkäjänteisyydellä ja tiedonhankintakeinoilla ottamaan selvää siitä, mistä on kyse: mitä hänelle tapahtui?

Kristus- ja kundaliinikokemukset

Lukiessaan erilaisia tutkimuksia ja tietoteoksia, ja haastatellessaan eri alojen asiantuntijoita, Rørth paikantaa kokemuksensa Kristus-kokemukseksi, joita on tapahtunut monille muillekin kautta kristinuskon historian. Mutta hän ei jää tarkastelussaan kristinuskon sisään vaan huomaa, että hänessä tapahtuvat fyysiset ja emotionaaliset muutokset viittaisivat Intian uskonnollisuudessa tunnettuun kundaliinikokemukseen tai kundaliinikriisiin. Äkillinen tai spontaani henkinen herääminen voi kertomusten mukaan olla fyysisesti erittäin raju kokemus.

Rørth ei tyydy Kristus- tai kundaliniselitykseen. Hän haluaa myös varmistaa, että kyse ei ole neurologisesta tai psykiatrisesta sairaudesta, joten hänelle tehdään erilaisia testejä, jotka poissulkevat esimerkiksi epilepsian tai psykoosin. Teos tarjoaakin aiheesta kiinnostuneelle lukijalle tietoa monenlaisista uskonnollisista ja henkisistä kokemuksista tai niitä muistuttavista fysiologisista tai neurologisista tiloista sekä niiden selitysmalleista.

Rørthissa herää palava halu uusia aiempi kokemuksensa, joten hän matkustaa takaisin Úbedan kylään ja alkaa selvittää, miksi kokemus tapahtui juuri siellä. Kylän historia paljastuukin erityiseksi; siellä on koettu vuosisatojen ja -tuhansien aikana monenlaisia henkisiä ja hengellisiä kokemuksia. Tunnetuimpia ovat Pyhän Teresan ja Ristin Johanneksen mystiset kokemukset. He kuvaavat kirjoituksissaan henkisiä ja fyysisiä kokemuksiaan tavalla, jonka Rørth kokee tutuksi. Rørth myös kohtaa siellä Jeesuksen uudelleen. Nyt tämä ei pysähdy keskustelemaan hänen kanssaan vaan jatkaa kävelyään ja vastaa olkansa yli Rørthin kysymykseen, mitä tämän tulisi tehdä: ”Minä luotan sinuun.” Rørth kokee saaneensa Jeesukselta tehtävän.

Arkielämässään Rørth kokee itsensä kuitenkin yksinäiseksi, hänen kokemuksensa erottaa hänet maallistuneista tanskalaisista. Myös perheensä keskuudessa hän kokee olevansa yksin, sillä nämä eivät voi jakaa eivätkä oikeastaan edes ymmärtää hänen kokemustaan. Jeesuksen kohtaamisen kokonaisvaltaisuus ja eroottisuus erottavat häntä myös puolisosta.

Kristillisiä kirjoittajia lukiessaan Rørth kuitenkin huomaa, että ei  ole yksin. Henkisyyden ja kristillisyyden historiassa – kenties nykyajassakin – on olemassa paljon muita, jotka ovat kokeneet saman kuin hän.  Kokemuksensa myötä hän asettuu samalle jatkumolle lukemattomien kristillisten mystikoiden kanssa.

Loppua kohden kirjoittaja siirtyykin tutkijoiden haastatteluista ja teksteistä vahvemmin henkisiin ja uskonnollisiin kirjoituksiin. Hän tuntee ruotsalaisen Jonas Gardellin Jeesuksesta-teoksen itselleen läheiseksi ja ryhtyy sen rohkaisemana lukemaan Raamattua. Paavalin ja Jeesuksen kohtaaminen muistuttaa hänen omaa kokemustaan. Läheisiä ovat myös edellä mainitut Pyhän Teresan ja Ristin Johanneksen sekä Hildegard Bingeniläisen tai Søren Kierkegaardin tekstit. Tekstit, erityisesti runot, sanoittavat henkisen kokemuksen fyysisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta. Monet kristilliset mystikot kirjoittavat suhteestaan Jeesukseen hyvin fyysisin ja eroottisin kielikuvin.

Omaelämäkerrallinen kuvaus heräämisestä ja valaistumisesta

Kirjoittaja kuitenkin tekee eroa itsensä ja muiden Jeesuksen kohdanneiden välillä: hänellä ei ole kristittyä kasvatusta, hänelle kristinusko ja uskonnollisuus ylipäätään olivat vieraita, hän ei ole etsinyt kokemusta rukoilun tai meditaation avulla, hän on ollut kokemuksen aikana hereillä ja normaalitilassa. Rørth siis samanaikaisesti sekä liittää että erottaa itsensä kristillisen mystiikan jatkumosta. Perheenäidin, vaimon ja journalistin elämä on hyvin toisenlaista kuin vaikkapa luostareissa eläneiden mystikoiden.

Teoksen loppupuolella kirjoittaja pohtiikin, miten yhdistää kohtaamisen kokemuksensa eli uskonsa ja arjen elämän. Vastauksen hän löytää matkallaan Israeliin, jossa hän kiertelee Jeesuksen elämän (oletetuilla) tapahtumapaikoilla, paikoilla, joissa Jeesuksen kerrotaan eläneen arkeaan. Hän tunnistaa myös oman näkynsä tapahtumapaikan ja ajankohdan. Rørth päättelee, että hän voi itsekin kuljettaa sisässään, omassa arjessaan henkisyyttä. Hän kokee tehtäväkseen välittää tietoa kokemastaan paitsi läheisilleen ja kohtaamilleen ihmisille myös laajemmalle yleisölle, siksi hän kertoo kirjoittaneensa tämän kirjan.

Vasta nyt, kun kuljen täällä, missä hänkin on kulkenut ja kulkee yhä ja on sekä ruumis että ihminen kuten minäkin ja samalla silti Jumalan poika, tapaaminen konkretisoituu minulle. Käsitän viimeinkin, että olen samanaikaisesti se, joka on tavannut Jeesuksen, ja silti oma tavallinen itseni. Olen toki lukenut siitä. […] Siitä Jeesuskin puhui. Hän on minun sisälläni. Aina.

Teos on siis omaelämäkerrallinen kuvaus henkilökohtaisesta heräämisestä ja valaistumisesta. Lisäksi se antaa tietoa henkisistä ja uskonnollisista kokemuksista ja niiden tulkintatavoista. Se on kirjoitettu ääriasiallisella kielellä, yksinkertaisesti. Siinä korostetaan kirjoittajan journalistista ammattitaitoa ja vastahakoisuutta asettua kristityn tai uskovan positioon. Mutta lopultakin se on ennemmin uskonnollinen kääntymyskertomus kuin tietokirja.