Olli Kleemolan ja Virpi Kiviojan kirjassa pääpainona on veteraanien tuottamat muistot. Suoria lainauksia on otettu laajalti kirjeistä, päiväkirjoista sekä raskaan patteristo 15:n rintamalehdestä. Perusrakenteeltaan teos etenee kronologisesti talvisodasta Lapin sodan päättymiseen. On tosin todettava, että talvisotaa käsittelevä luku on suhteessa melko lyhyt. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä kyseessä oli kuitenkin vain noin 3 kuukautta kestänyt sota. Jatkosodan ajalta materiaalia on hyvin runsaasti.

Kirjan sisältö koostuu lyhyistä yleistilannetta kuvaavista kirjoittajien tekemistä osuuksista, joita täydennetään laaja-alaisilla sitaateilla. Näistä kuvastuu tärkeällä tavalla niin sodan arki kuin erilaiset sodan kokemukset. Mukana ovat esimerkiksi arjen pienet ilot, ruoka, syöpäläiset, hengenvaara ja sotajoulut. Puhdetöistä on myös oma mielenkiintoinen osionsa. Kokonaisuudesta tosin olisi voinut saada vielä ehjemmän sitomalla muisteluita ja muita lainauksia paremmin yhteen.

Muutamalla kartalla olisi saanut helposti selvitettyä tammelalaisten sotapolkuja niin talvi- kuin jatkosodassa. Toki raskas patteristo 15:n taistelupaikat kuvataan tekstissä, joten ei se epäselväksi jää. Kirjassa on käytetty valokuvia ja piirustuksia hyvin. Muistitiedon osalta olisi ollut mielenkiintoista, jos lähdeluettelossa olisi ollut listaus, josta veteraanit, yksiköt, päivämäärät jne. olisivat käyneet ilmi.

Mukaan mahtuu myös erikoinen Tammelan suojeluskunnan soittimiin liittynyt tapaus. Patteristo oli lainannut ne mukaansa lähtiessään sotaan, mutta sodan loppuvaiheessa, Karhumäen korvessa, näytti siltä, että soittimet jäisivät sinne. Patteriston huoltopäällikkö oli ilmoittanut, että oli paljon tärkeämpääkin evakuoitavaa kuin soittimet. Eräs patteriston sotilas kuitenkin muisteli luvanneensa palauttaa soittimet, ja niin hän sitten tekikin. Soittimia varten rakennettiin laatikko, ja se lähetettiin junalla kohti oikeaa osoitetta. Tarkoitusta varten saatiin litterakin patteriston adjutantilta. Sodan päätyttyä suojeluskunnat kuitenkin joutuivat lakkautetuiksi ja soittimet jäivät palauttamatta. Kun Tammelan sotaveteraanit ry. perustettiin, se sai soittimet haltuunsa ja niitä säilytetään yhdistyksen perinnetilassa.

Jo kerätyn muistitiedon ja veteraaniperinteen tallettaminen ja julkaiseminen on tärkeää työtä, joka auttaa nykypäivän ihmisiä ymmärtämään sota-ajan omaleimaisuuksia. Hyvin tehtynä se myös mahdollistaa aineistojen käyttämisen historiallisessa tutkimuksessa.