Sotaa on perinteisesti pidetty miehisen toiminnan linnakkeena, jossa naisen roolina on lähinnä olla se, jonka puolesta miehet taistelevat ja kaatuvat. Naiset muodostavat ”siviilejä symboloivan taustakankaan”, jota vasten taistelut käydään. Näin luonnehtii ruotsalainen toimittaja ja kirjailija, pitkään Populära Historia -lehdessä sekä Militär Historia -aikakauslehden päätoimittajana työskennellyt Anna Larsdotter, Naiset sodissa -kirjansa johdannossa. Kirjansa tarkoitusta ja merkitystä Larsdotter kuvaa sattuvasti: ”Lähtökohtani on, että naiset ja miehet ovat yhtä lailla vastuussa sotien syttymisestä, käymisestä ja loppumisesta.”

Tekijä päättää johdantonsa sanoihin ”On jo korkea aika sisällyttää historiankirjoitukseen myös naiset”. Mikäli loppulauseen haluaa ymmärtää kritiikiksi aiempaa, olemassa olevaa historiantutkimusta kohtaan, voi lausetta perustellusti kritisoida, listaahan Larsdotter itsekin kirjansa lopussa noin kymmenen sivun verran kirjallisuutta sotivista naisista. Kirjastotietokantoihin tehdyt haut aiheeseen liittyvillä asiasanoilla puolestaan tuovat näkyville sellaisiakin nimikkeitä, joita Larsdotter ei mainitse. On liioittelua väittää, että Larsdotter tuo naiset historiankirjoitukseen. Larsdotterin teos on sen sijaan varsin onnistunut koonti eri aikakausien sodista ja naisen roolista niissä.

Kirjan tavoite on kunnianhimoinen: Larsdotter etenee 1600-luvulta aina nykypäivään asti esitellen merkittävimpiä sotia ja naisten roolia niissä. Kirjan fokus on henkilöissä: tekijä antaa heille äänen päiväkirjojen, kirjeiden ja muistelmien avulla. Yksittäisten henkilötarinoiden välillä kerrotaan naisten sodankäynnissä eri aikakausina kohtaamista vaivoista ja vastuksista. Jokaiseen lukuun on mahdutettu osio ”Muita naisia sodissa”. Niissä kirjoittaja esittelee lukujensa päähenkilöiden lisäksi saman aikakauden sodissa toimineita naisia lyhyin, alle puolen sivun mittaisin pienoiselämäkerroin. Mikäli näihin jo sinällään kiinnostaviin pienoiselämäkertoihin olisi leipätekstissä viitattu enemmän, se olisi kenties sitonut kirjan eri osiot yhteen kiinteämmäksi kokonaisuudeksi.

Kirjan luvut ovat suljettuja kokonaisuuksia, jotka kuljettavat lukijaa kulloinkin yksittäisen konfliktin läpi. Toisinaan kirjoittaja viittaa myöhemmissä luvuissa aikaisempiin. Näin tapahtuu erityisesti sotaan osallistumaan pyrkivien naisten miesten taholta kohtaamaa vastarintaa kuvattaessa. Kirjoittaja osoittaa onnistuneesti, miten sotivien naisten ja upseerien välillä on kauan vallinnut tietty ristiriita. Upseerit ovat olleet huolissaan miespuolisten sotilaiden moraalista, mikäli samassa joukossa heidän kanssaan taisteli naisia.

Moraalikysymykset herättivät huolta niin 1600-1700-lukujen sodissa kuin Vietnamin sodankin aikana. Varhaismodernin ajan armeijoissa naisia tarvittiin, kun varsinaista huolto-organisaatiota ei vielä sanottavasti ollut. Tällöin naisten läsnäolo taistelukentillä sallittiin ja sitä pidettiin jopa jonkinasteisena itsestäänselvyytenä. Toisaalta sukupuoli ei myöskään varhaismodernilla ajalla ollut siinä määrin sidonnainen fyysisiin tunnusmerkkeihin kuin nykyisessä ymmärryksessä, mikä, kuten Larsdotter osoittaa, avasi ristiinpukeutujille mahdollisuuden rakentaa itselleen uusi identiteetti armeijan riveissä, mieheksi pukeutuneena.

Onnistunut kooste sotivien naisten kokemuksista

Larsdotterin kirja on rakenteeltaan johdonmukainen ja sen johdannossa määritellään napakasti ne tavoitteet, joihin teos pyrkii. Larsdotterin kynä myös kulkee sujuvasti, kuten toimittajataustaiselta kirjailijalta voi odottaakin. Myös tekstin viimeistely on onnistunut. Kaiken kaikkiaan Larsdotter on rakentanut onnistuneen koosteen eri aikakauden naissotilaiden kokemuksista. Ääneen pääsevät yhtä lailla neuvostoliittolaiset naislentäjät, ”yönoidat” kuin Venäjän kuolemanpataljoonat ja Vietnamin sairaanhoitajatkin. Myös ”die Hannan”, saksalaisen koelentäjä Hanna Reitschin tarinan voi tämän kirjan sivuilta lukea. Kenties tekijä olisi vielä voinut kaivaa esiin ja nostaa keskiöön sellaisia naisia, joiden tarinoita emme vielä ole kuulleet, siis todellisia ”tuntemattomia naissotilaita”?

Tähänastinen kirjallisuus naissotilaista on monesti fokusoitunut vain johonkin tiettyyn aikakauteen tai konfliktiin. Larsdotter onkin tehnyt mittavan työn kootessaan naissotilaiden historiaa yhteen käsikirjamaiseksi esitykseksi. Toivottavasti tämä kompakti ja miellyttävän helppolukuinen teos löytää ansaitsemansa lukijakunnan!