Call For Papers – Esitelmäkutsu
Esittävän taiteen dokumentointi ja tallennus – uudet haasteet

Documentation and preservation of performing arts – new challenges

Teatterintutkimuksen seuran syyspäivä maanantaina 13.11.2017

TEATTERIMUSEO, KAAPELITEHDAS, HELSINKI

Teatterintutkimuksen seura kantaa vastuuta muutoksen tilassa elävistä taiteenaloistaan ja haluaa varmistaa, että niiden dokumentointi ja välittyminen tehdään tavalla, joka tekee niille oikeutta tapahtumina ja mahdollistaa niitä koskevan tiedon saatavuuden relevantissa muodossa myös tulevaisuudessa.
 
Monimediaalisen ja ajallis-tilallisen taidemuodon dokumentoiminen ja aineistojen tallentaminen muistiorganisaatioon on aina ollut haasteellista, mutta esitystapahtumien ja toisaalta tallennustyön painopisteet ja resurssit ovat myös osin muuttuneet. Teatteri-, tanssi-, esitystaide- ja sirkusesityksissä perinteisten elementtien ohella käytetään striimauksia, videoita, projisointeja, monitilallisuutta ja interaktiivisuutta sekä erilaista sensori- ja virtuaaliteknologiaa käyttävää ruumiillistuvaa tietoa, kuten liikkeenkaappausteknologia ja tilojen virtuaalinen rakentaminen. Nämä tuovat tallennustyöhön uusia teoreettisia ja käytännöllisiä ongelmia. Radikaaleimman näkemyksen mukaan kaikkinainen dokumentointi voidaan kokea taidemuodon hetkellisen olemuksen vastaiseksi.

Mitä narratiivia tai millaista taide- ja taiteilijakäsitystä nykyinen esittävien taiteiden kentällä ja muistiorganisaatioissa tehty tallennustyö palvelee? Jääkö tallennustyöhön katvealueita? Entä onko taiteilijalla oikeus hävittää vaikkapa nuoruudentöitään koskevat aineistot? Osana tekijyyttä voi töiden kumulatiivisuudella kuitenkin olla merkitystä, jota taiteilija uransa alkuvaiheessa ei vielä tunnista.
 
Omaa työtään tutkiva taiteilija hallitsee aineistonsa, joka on enemmän tai vähemmän hänen itsensä tuottamaa. Aikalaistutkija voi käyttää omia vastaanottokokemuksiaan muiden tarjolla olevien aineistojen rinnalla. Historioitsija taas on pelkästään jäljelle jääneiden aineistojen varassa. Nämä kolme erilaista tutkijapositiota ja niiden käytettävissä olevien aineistojen saatavuus vaikuttaa jatkossa siihen, millaisia kysymyksiä tutkija voi tehdä.

Lopulta voidaan kysyä mihin filosofiseen, esteettiseen tai yhteiskunnalliseen ajatteluun itse dokumentointi ja museoiminen perustuvat? Kansakunnan kunniaan (nationalismi), ammattikunnan emansipaatioon ja itsenäistyvään taidekenttään (modernismi), vaiko muuhun edistyksen narratiiviin? Autonomiseksi ajateltavan taidekentän itseymmärryksen ja autokommunikaation tarpeeseen? Nostalgian eri asteisiin? Entä se taide, joka kääntyy näistä narratiiveista pois?
 
Esitelmissä ehdotetaan pohdittaviksi erityyppisten esitystapahtumien taltioitumisen mahdollisuuksia tai haasteita, unohtamatta prosessin ja ”lopputuloksen” suhteita, äänen, tilan ja ajan problematisointia, ei vaiheiden aineistoja tai esim. TV:lle tuotettua näyttämötaltiointia, perinteisiä tutkijoiden kaipaamia aineistoja unohtamatta. Esitelmien kesto on 20-30 minuuttia, jolloin keskustelulle jätetään aikaa 10-15 minuuttia. Kielinä voivat suomen lisäksi olla ruotsi ja englanti.

Tilaisuuden key note -puhuja Prof Dr. Patrik Primavesi, (Institut für Theaterwissenschaft, Universität Leipzig ja Tanzarchiv Leipzig) on luvannut käsitellä samaa teemaa.

Abstraktit (max. 200 sanaa) pyydetään lähettämään 2.10.2017 mennessä osoitteisiin:
ja
Samalla voi ilmaista esitystekniset tarpeet. Seminaarin ohjelma ilmestyy 16.10.2017, mennessä, jolloin tarkennetut abstraktit toivotaan saatavan 1.11.2017.

Paikan osoite: Teatterimuseo, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G, 2.krs