Arvostelut

Koti - kaiho, paikka, muutos on Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen julkaisema artikkelikokoelma, jonka kirjoittajat edustavat kulttuuriperinnön tutkimuksen, maisemantutkimuksen, digitaalisen kulttuurin ja kulttuurimatkailun oppiaineita. Jo tästä oppiaineiden kirjosta voi päätellä, että myös tekstien sisältö ja tutkimuksen kohteena oleva aineisto on laaja-alaista. Kodin merkitysten tarkastelussa aineistona käytetään haastatteluja, matkakertomuksia, omaa henkilöhistoriaa, valokuvia, kirjeitä, sarjakuvia, lehtiaineistoa ja internetin keskustelupalstoja. Kokoelman johdannossa kirjan toimittajat Outi Tuomi-Nikula, Päivi Granö ja Jaakko Suominen valottavat niin kodin tutkimuksen tematiikkaa kuin koti-sanan etymologiaa.

Uuden Historia-lehden ensimmäisen numeron (1/2005) kannesta näkee, että sitä myydään nostalgialla. Lehden nimen alla lukee "Muistatko vielä...", kuvat ovat mustavalkoisia ja kanteen poimitut artikkelit koskevat rintamakirjeitä, ratikoita ja sukututkimusta. Lehti kuitenkin sisältää evakko- ja sotajuttujen lisäksi myös muun muassa keskiajan historiaa käsitteleviä kirjoituksia.

Suomalainen törmää wiccaan lähinnä kirjakauppojen hyllyillä, satunnaisissa sanomalehdissä, televisiosarjoissa, elokuvissa tai pääsiäisen kevennyksenä televisiossa. Kotimaisessa julkisuudessa wiccan harjoittaja on kedolla hyppivä teinityttö tai väkivaltainen nuori mies. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kysyi vuonna 1998 paloittelusurmasta uutisoidessaan, onko wicca-liikkeen palvojilla lisää uhreja. Ei siis ihme, että wiccaan assosioituu mielikuvia, jotka poikkeavat paitsi hyväksyttäviin uskontoihin myös kunnollisiin kansalaisiin liitetyistä käsityksistä.

Jussi Hanska ja Kirsi Salonen ilmoittavat confessiossaan kirjoittaneensa teoksensa kokonaan yhdessä. Se on kunnioitettavaa, eikä aivan tavallista. Tutkijat tunteva lukija voi mielessään olettaa kumpi on enemmän laatinut tekstiä mihinkin osioon, mutta koska tekijät ilmoittavat tehneensä työn yhdessä, tähän on tyydyttävä. Kyseessä on siis yhteisteos, joka selvästi tähtää suuren yleisön iloksi ja sellaisenaan tarjoaa paljon uutta tietoa keskiajasta kiinnostuneille kansalaisille.

Helkama on suomalainen perheyritysten rykelmä. Nimi tunnetaan varmasti parhaiten polkupyörien ja jääkaappien valmistuksesta, mutta sen alla tuotetaan myös kaapelia ja huolintapalveluita sekä tuodaan maahan Skoda-autoja. Tänä vuonna alkuperäisen yrityksen perustamisesta tulee kuluneeksi sata vuotta, mitä Helkama on juhlistanut julkaisemalla kaksi kirjaa: Tapani Maurasen kirjoittaman historiikin sekä saman tekijän toimittaman kirjan Helkaman mainonnasta. Historiikki on nimeltään Hopeasiipi, siis Helkaman 1950-luvun lopulta valmistaman mopon kaima.

1. Viimeistään uutisista olemme saaneet taas kuulla, että suomalainen peruskoulu on oppimistuloksilla mitattuna ”maailman paras”. Ja tällä kertaa tulokset osoittivat Suomen koululaisten hallitsevan äidinkielen ohella myös matematiikan kansainvälisesti vertailtuna poikkeuksellisen hyvin. Peruskoulujärjestelmä on tuottanut toisin sanoen suomalaiseen yhteiskuntaan suhteellisen paljon laadukasta tietotaitoa verrattuna peruskoulujärjestelmää edeltäneeseen aikaan nähden.

Kimmo Katajala esittää tutkimuksessaan Suurvallan rajalla - Ihmisiä Ruotsin ajan Karjalassa Karjalan vähemmän tunnettua menneisyyttä 1600-luvulla, jolloin Ruotsin suurvalta laajeni venäläisten hallitsemaan Käkisalmen lääniin. Hän tarkastelee Karjalaa kahden valtakunnan välisenä raja-alueena, jossa suomalaiset, karjalaiset ja venäläiset elivät toistensa keskellä. Tärkeäksi Katajalan tutkimuksessa nousee ihmisten arkipäivä ja heidän käsityksensä identiteetistään. Yllättävästi Katajalan käyttämien dokumenttien perusteella ihmiset eivät käsittäneet identiteettiään kielen perusteella - missä tapauksessa suomalaiset ja karjalaiset olisivat tunteneet sukukansojen keskinäistä yhteenkuuluvuutta - vaan uskonnon, minkä vuoksi suomalaiset käsittivät karjalaiset venäläisiksi ja karjalaiset pitivät suomalaisia "Ruotsin Jumalaan uskovina".

Hitlerin Saksan nousu ja tuho toisen maailmansodan melskeissä on yksi 1900-luvun suuria kertomuksia ja kiinnostus mainitun valtion sotakoneistoon näyttää joillain tahoilla ehtymättömältä. Aivan erikoisen kiinnostuksen kohteeksi ovat nousseet Waffen-SS:n joukko-osastot: vähäinenkin googlaus ja nettikirjakauppojen penkominen tuottaa tulokseksi uskomattoman määrän historiikkeja joita on laadittu mitä merkityksettömimmistäkin yksiköistä. Marginaaliset markkinat ehkä, mutta sitäkin kyllästetymmät. Gummeruksen omistukseensa hankkiman Ajatus Kirjat -kustantamon julkaisema suomennos George H.

Norjalaisen Karsten Alnaesin kirja aloittaa Euroopan historian sarjan. Teemana kirjassa on eurooppalaisuuden herääminen, kuten kirjoittaja on teoksensa otsikoinut. Ensinnä lukijalle herää kysymys, miksi aloittaa sarja Euroopan historiasta vasta 1300-luvulta, varsinkin jos sarjan on tarkoitus olla yleisteos-tyyppinen esitys koko Euroopan historiasta. Ensimmäinen osa ei kuitenkaan lähtenyt liikkeelle tällä asenteella, vaan se pyrkii puimaan eurooppalaisuuden luonnetta.

Martti Vuollo on yksi harvoista lestadiolaisuuden tutkijoista, jotka ovat omistautuneet Etelä-Suomen lestadiolaisuuden selvittämiseen. Tämä onkin tärkeää jo siitä syystä, että yleinen trendi on ollut ”omia” lestadiolaisuus ainoastaan pohjoiseksi ilmiöksi ja suunnata katseet yhä pohjoisemmaksi - aina Jäämerelle saakka. Muutamia graduja ja suurten kaupunkien rauhanyhdistysten historioita lukuun ottamatta on etelä jäänyt lähes huomioitta aina Vuollon väitöskirjaan saakka, joka keskittyy Helsingin lestadiolaisuuden vaiheisiin. Toki joitain tutkimuksia on nostettava Vuollon rinnalle: esimerkiksi professori Jouko Talonen on ansiokkaasti tutkinut esikoislestadiolaisten poliittista suuntautumista Etelä-Suomessa.

Kuultava menneisyys suomalaista äänimaiseman historiaa on kahdentoista suomalaisen äänimaiseman tutkijan teksteistä koottu artikkelikokoelma, jossa pohditaan kotimaan äänimaisemassa tapahtuneita muutoksia ja tarkastellaan äänimaiseman tutkimusta. Teos on jaettu viiteen eri osaan, joilla kullakin on teemansa. Ensimmäinen osa Kaikuja menneisyydestä tarkastelee menneisyyden äänien muistamista. Eetteriä ja estetiikkaa osan teemana on äänentallennuksen teknologian kehittyminen.

Suomalaisen avaruustutkimuksen historia tarjoaa kattavan näkemyksen suomalaisen avaruustutkimuksen kehitykseen aina 1800-luvulta lähtien. Teos keskittyy melko vahvasti alan järjestöjen historiaan ja huipentuu Suomen Euroopan avaruusjärjestön täysjäsenyyteen 1995, varsinaiset pioneerit ja laitteistokehitys jää vähemmälle. Järjestötermien viidakko käy välillä lähes ylivoimaiseksi mutta onneksi välistä löytyvät kuvaukset Suomen panoksesta kansainvälisiin projekteihin keventävät lukemista hieman. Tutkimus Suomessa on alkanut maan magneettisten ilmiöiden kartoittamisella ja sen parissa Suomi pysyi avaruustutkimuksen syrjässä kiinni pitkälle 1960-luvulle jolloin avaruustutkimuksen muutkin alat alkoivat heräillä Suomessa.

Raimo Harjulan kolmas itäafrikkalaisia sananlaskuja käsittelevä teos Monia sateita nähnyt keskittyy ikääntymiseen ja vanhuuteen liittyviin elämänviisauksiin. Kirja on jaettu ihmiselon eri osa-alueisiin osuvasti ja mielenkiintoisesti. Kukin luku käsittelee jonkin aihepiirin vanhenemisen taidosta. Kirjan kuvituksena on tingatinga-taidetta, joka sopii teoksen yleisilmeeseen ja tematiikkaan erinomaisesti, enkä voinut olla ihailematta teosten saamia kehyksiä.

Vuosi 1904 oli ruotsinkieliselle Nylands Nationille suurmiesjuhlien aikaa. Helmikuussa kukitettiin kansallisrunoilija J.L.Runebergin patsaita tämän 100-vuotisjuhlan kunniaksi.

Piirtokirjoitukset ovat usean tieteenalan kiinnostuksen kohteita, muun muassa kielitieteen, historian, taidehistorian, oppihistorian ja arkeologian. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia -sarjan tuhannes teos on omistettu juuri tälle monitieteiselle tutkimuskohteelle. Paksussa opuksessa on julkaistu suomalaisten kirkkojen ja kirkkomaiden latinankieliset piirtokirjoitukset, jotka on koottu pitkäaikaisessa projektissa. Hankkeen isä oli klassillisen filologian emeritusprofessori Rolf Westman, joka ehdotti maamme latinan piirtokirjoitusten kokonaisjulkaisua jo vuonna 1989.

”Koko rotu... on sotahullu ja sekä rohkea että kärkäs ryhtymään taisteluun, vaikka muuten yksinkertainen eikä pahatapainen.” Strabon 1.vuosisata eaa.

"Rappauksia" on Jyväskylän yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professorille Leena Kirstinälle koottu juhlakirja hänen täyttäessään 60 vuotta. Kuten esipuheen kirjoittajat toteavatkin, juhlakirjan artikkeleissa käydään vuoropuhelua Kirstinän tutkijanurallaan kirjoittamien tekstien kanssa. Kirjan nimi "Rappauksia" viittaa Kirstinän teokseen "Halkeamia. Tutkielmia lukijasta tekstin rakenteissa" (1988).

Norjassa on viime vuosina ilmestynyt useahkoja Suomea käsitteleviä kirjoja. Kehitystä on pidettävä hyvänä, kun ottaa huomioon, että pitkän aikaa suomalaisuudesta kertoi vain koomikko Robert Stoltenbergin esittämä viinaan menevä talonmies Piirka Borettslaget-televisiosarjassa sekä kirjaksi asti päässeet kaskut Pekan ja Toivosen seikkailuista sota- ja naisrintamilla. Uusin Suomea käsittelevistä kirjoista on viime vuonna (2004) ilmestynyt Odd Gaaren kirjoittama ”Finland for en fremmed”, ajatussisältöisesti lähinnä ”Suomi vieraan silmin”. Pohjoismaisen kirjallisuuden ja uskontotieteen lehtorina toimiva Gaare on tullut tutuksi kirjoittamillaan lehtiartikkeleilla, jotka käsittelevät Suomen koululaitoksen menestystä.