14.7.1999 | Joel Kuortti

Benedictus (Baruch) de Spinoza "Etiikka" (geometriseen tapaan esitettynä) ("Ethica ordine geometrico demonstrata", 1675; julk. 1677 teoksessa "Opera posthuma") Benedictus de Spinozan (1632-77) "Etiikan" suomennoksesta on nyt neljän vuoden kuluttua ilmestynyt toinen painos. Teos on ollut ilmeisen kaivattu, koska lisäpainos on nähty tarpeelliseksi näinkin pian. Niin itse käännös ja sen selitykset kuin suomentajan esipuhe ovat lähes alkuperäisessä muodossaan, mitään suuria muutoksia ei suomentaja Vesa Oittinen ole kirjan uusintapainokseen tehnyt.

Lue lisää

9.7.1999 | Antti Saloniemi

Pekka Kosonen julkaisi toistakymmentä vuotta sitten väitöskirjanaan vertailevan tutkimuksen pohjoismaisista hyvinvointivaltioista. Teema ei kirjoittajaa ole rauhaan jättänyt. Vuosien varrella Kososen pajasta on tasaista tahtia tullut ulos artikkeleista ja kirjoja, joissa hyvinvointivaltiota, tuotannon uudelleen organisoitumisia ja maailman muutoksia ylipäätänsä on sondeerattu milloin eurooppalaisessa, milloin pohjoismaisessa kontekstissa. Paljon maailmassa on tapahtunut sitten Kososen väitöskirjan.

Lue lisää

7.7.1999 | Tomi Letonsaari

Ei liene yllätys että kalevalavuoden myötä ilmestyi muinaissuomalaisiin maisemiin sijoittuva roolipelikin. Pitkään on saatu odottaa kunnon avausta kalevalaisen fantasian piiriin tällä saralla ja aiheen laajuus ja monitasoisuus asettaakin melkoisia odotuksia julkaisulle. Ilmari Pielan Ultima Thulessa on hyvä ensituntuma. Paksu selkä lupaa paljon, teksti on selkeästi taitettu ja Lehmusvyöryn isot, selkeät ja hyväntuuliset kuvat tekevät opuksesta mukavanoloisen luettavan.

Lue lisää

Historiallisten valokuvakokoelmien julkaiseminen Suomessa on perin harvinaista. Syykin on ymmärrettävä, kuvien tekijänoikeudet ovat joko vaikeita selvittää tai sitten liian kalliita pieniä markkinoita varten. Kuvien painoasuun saattaminen sinänsäkin on kallista. Kansainvälisestikin on kuvateokset ovat etenkin tällä vuosikymmenellä muuttuneet monikielisiksi.

Lue lisää

5.5.1999 | Tuija Vertainen

Kirjoittamani Ranskan kirjallisuudenhistorian tavoite on ollut innostaa ihmisiä tutustumaan ranskalaisiin tekijöihin ja teoksiin, herättää mielenkiintoa ja uusien asioiden löytämisen iloa. Päivi Kososen kohdalla tavoitteeni näyttää epäonnistuneen. Muita Kososen epäonnistumisina pitämiä asioita en voi allekirjoittaa, sillä vaikka hän sanookin olevansa kirjani kohderyhmään kuuluva (kirjallisuuden harrastaja tai työssään tällaista hakuteosta tarvitseva), ja kirjoittavansa tästä näkökulmasta, välittyy hänen kommenteistaan toisenlainen tilanne. Kirjan takakannessa sanotaan, että Ranskan kirjallisuudenhistoria on oppikirja ja tietoisku kirjallisuuden opintojen alkuvaiheessa oleville sekä kaikille kirjallisuudesta kiinnostuneille.

Lue lisää

3.5.1999 | Katajala, Kimmo

Veijo Meri on aina ollut yksi mielikirjailijoitani. Hänen tiivis, dialogiin ja toimintaan perustuva esitystapansa on aina kiehtonut. Siksi tartuin kiinnostuneena hänestä ja hänen tuotannostaan kirjoitettuun uuteen tutkimukseen 'Täynnä elämää'. Oli etukäteen odotettavissa, että kirjailijan elämäkerta käsittelisi myös tarkastelukohteen tuotantoa.

Lue lisää

27.4.1999 | Juri Nummelin

Tuli oltua liian innokas: Agricolasta löytyvässä arvostelussani kirjasta Alvar Aalto ja Helsinki (agricola.utu.fi/nyt/arvos/tekstit/84.html) saattoi saada sen käsityksen, ettei minkäänlaista kätevää opasta Aallon suunnittelemaan arkkitehtuuriin ole ollenkaan.

Lue lisää

19.4.1999 | Päivi Kosonen

On totta, kuten Tuija Vertainen toteaa Ranskan kirjallisuuden historiaa esipuheessa, että "meiltä on puuttunut yleiskatsaus ranskalaiseen suuren vallankumouksen (1789) jälkeiseen kirjallisuuteen" (s. 10). On totta, että Ranskan kirjallisuuden vaiheista kiinnostunut suomalainen lukija on joutunut tyytymään osin vanhentuneihin esityksiin, Rafael Koskimiehen Maailman kirjallisuuden eri osiin, Kansojen kirjallisuden eri osiin, Anna-Maria Tallgrenin Ranskan kirjallisuuden kultaiseen kirjaan (1934) ja Eino Palolan 1950-luvun kirjailijaelämäkertoihin. Nykykirjallisuuden osalta tilanne on ollut vielä hankalampi.

Lue lisää

18.4.1999 | Pertti Näränen

HY:n viestinnän laitoksella alan oppihistoriaa opettanut Terhi Rantanen on koonnut leipälajistaan pätevän johdannon kirjamuotoon. Luentokurssien tuoma kokemus näkyy approbatur-tasolle sopivassa oppikirjassa: teksti on selkeää, tiivistä ja johdonmukaisesti etenevää. Kirja käy suppeassa mitassa läpi viestinnän tutkimuksen päälinjat ja rajapyykit 1800-luvulta 1980-luvulle. Hengästyttävä saavutus, joka ymmärrettävästi sivuuttaa paljon sekä valtavirtojen ulkopuolelta että syvyystasosta niiden sisältä.

Lue lisää

15.4.1999 | Tero Koistinen

Tarja-Liisa Hypénin väitöskirja edustaa reseptiohistoriallista kirjallisuudentutkimusta. Pari vuotta sitten julkaistu Leeni Tiirakarin väitöskirja "Taistelevat lukumallit. Minna Canthin teosten vastaanotto" ja Hypénin tutkimus ovat monella tapaa suomalaisen vastaanottotutkimuksen sisarpari. Molemmat pohjautuvat laajaan ja perusteellisesti käsiteltyyn aineistoon, eikä kummankaan väitöskirjan aineistoon jää jälkipolville juuri lisättävää.

Lue lisää

14.4.1999 | Jukka Kortti

Todennäköisesti vaihtuva vuosituhat muistetaan vuosikymmenien kuluttua merkittävänä viestinnän ja median murroskautena. 1900-luvun jälkipuoliskolla vauhtiin päässyt automaattinen tietojenkäsittely on 1990-luvulla saavuttanut eräänlaisen ylikuumenisvaiheen, joka luultavasti tasottuu tulevina vuosikymmeninä. Tosin on hyvä painottaa, että tämä koskee vain tiettyjä kehittyneitä teollisuusmaita, joiden kärjessä Suomi on. Viime vuodet ovat merkinneet ennenkaikkea telekommunikaation (matkapuhelimet) muuttumista ja ns.

Lue lisää

Nimellisesti kovin kiinnostavaan kirjaan tarttuu innolla, sillä myös takakansi lupaa kirjan olevan tarkoitettu "erityisesti kielen-, historian- ja kulttuurintutkijoille sekä sanaston historiasta kiinnostuneille maallikoille". Kirja on kiinnostava, mutta se on vain luettelo ja tarvitsee seurakseen monia muita mielenkiintoisia teoksia, kuten Vanhan kirjasuomen sanakirjan (osat 1 & 2: A-K, ilmestyneet 1985, 1994) ja ainakin etymologisen sanakirjan. Ymmärrän hyvin, että kyseessä on suomen kielen kehitykseen kohdistavaa ns. perustutkimusta, joka voi ulkopuolisen silmissä näyttää hieman tarkoituksettomankin tylsältä.

Lue lisää

1.4.1999 | Timo Toivonen

Larmolan ja Lumpeen kirja on jatkoa tekijöiden muille Helsingistä Kukkulan korttelista kertoville kirjoille. Se on fiktiivinen teos, kuten on itse Kukkulan korttelikin, mutta kulttuurihistoriallisesti kirja on erittäin mielenkiintoinen. Kirjassa kuvataan jaksoa elokuun lopusta 1955 kesäkuun alkuun 1956 eli yhtä koulun lukuvuotta. Ajanjaksoa voi pitää tämän vuosisadan yhtenä mielenkiintoisimmista, varsinkin jos itse on ollut tuolloin nuori.

Lue lisää

1.4.1999 | Päivi Kosonen

"Vaikutan unissakävelijältä; ihan kuin fiktio ja elämä menisivät sekaisin". Laure Adlerin kirjan motto ei ole Marguerite Durasin käsialaa, vaan lainaus on tämän sukulaissielulta, August Strindbergiltä. Sama levottomuus ja tuntemisen intensiteetti yhdistettynä äärimmäisen intensiiviseen elämään, jonka kulmakiviksi vakiintuivat ennemmin tai myöhemmin lukuisat rakkaussuhteet, kirjoittaminen, yksinäisyys ja alkoholi. Durasista on myös tullut klassikko, tekijä jonka elämän kulkua ja pienimpiäkin yksityiskohtia tarkastellaan ja arvioidaan yhä uusista näkökulmista.

Lue lisää

1.4.1999 | Joel Kuortti

Kaj Ilmosen toimittaman Moderniteetti ja moraali -kirjan otsikko voisi hyvin olla ironinen heitto, sillä vaatisihan näin laajojen asioiden suppea käsittely melkoista älyllistä akrobatiaa. Kirja itsessään onkin sitten paljon maanläheisempi, tai ainakin se tarttuu modernin ja moraalin kysymyksiin vähemmän ylimielisesti. Lähtiessään johdantoluvussa liikkeelle moraalikysymysten ajankohtaisuuden teemasta, Ilmonen viittaa brittiläiseen moraalikeskusteluun. Minusta tämä asetelma ei oikein toimi, varsinkaan kun yhteyttä suomalaiseen moraalikeskusteluun ei osoiteta, todetaan vain: "Moraalinen hämmennys näyttäisi vallitsevan muissakin länsimaisissa yhteiskunnissa - myös Suomessa" (s.

Lue lisää

Digitaalista kulttuuri on käsitteenä syntynyt 1990-luvulla tietokoneiden ja tietoverkkojen yleistymisen myötä. Kulttuurintutkimukselle uudet tietotekniset sovellukset ovat olleet tutkimuskohteina paitsi mielenkiintoisia myös haasteellisia. Varsinkin humanisteille teknologian kulttuurihistorian käsittely on tuottanut melkoisesti ongelmia, syystä jota on hieman vaikea perustella pelkästään tek-niikkaa kohtaan tunnetuilla ennakkoluuloilla. Perinteiset humanistiset tutkimusalat ovat joutuneet käsittelemään ilmiötä täysin uudelta pohjalta, minkä vuoksi vanhat teoreettis-metodiset työkalut on jouduttu hiomaan tutkimuskohteeseen sopivalla tavalla.

Lue lisää

16.3.1999 | Erkki Urpilainen

Turun akatemian aikaisen oppihistorian tutkimuksessa on yllättävän suuria aukkoja. Tieteenalakohtaisia kokonaisesityksiä on olemassa, mutta nekin ovat sata vuotta vanhoja. Tietyistä merkittävimmistä professoreista ja muista tutkijoista on tehty biografioita tai suppeampia erityistutkimuksia. Ne eivät kuitenkaan mitenkään kata koko kenttää.

Lue lisää

3.3.1999 | Kortti, Jukka

Kulutuksen tutkiminen on pop. Suomen lähihistoria pop. Lisäksi kun pannaan ilahduttavasti merkille, että akateemisessa tutkimuksessa eri tutkimustapojen yhdisteleminen on yleistymään päin, voidaan törmätä sellaisiin teoksiin, kuten tämä Visa Heinosen väitöskirja. Kyse ei ole vain yksiselitteisesti suomalaisesta identiteetistä ja sen hakemisesta EU:n liittyvien uhkakuvien vastareaktiona.

Lue lisää

Jalo velvollisuus onnistuu siinä, missä hyvän historiantutkimuksen pitääkin, se auttaa ymmärtämään nykypäivää ja katsomaan omaa aikaamme pidemmällä perspektiivillä. Kurkistus 1800-luvun puurtajien elämään panee oman aikamme paineissa ponnistelevan virkanaisen historialliseen kontekstiin ja muistuttaa taas kerran kuinka lyhyt aika sata vuotta onkaan. Kasvatus kuuliaisuuteen ja velvollisuudentuntoon on vielä meidänkin aikamme virkanaisen taustalla; pieneen palkkaan on sosiaalikasvattajan ja opettajan tyytyminen siinä missä sata vuotta sitten eläneen virkasiskonsa, sillä eikö työ oikeastaan olekin vain ilomme ja velvollisuutemme? Kirjoittaja kertoo saatesanoissa, että alunperin tarkoitus oli tehdä elämäkerta Suomalaisen Yhteiskoulun pitkäaikaisesta johtajattaresta ja Naisasialiitto Unionin perustajajäsenestä Lucina Hagmanista (1853-1946), mutta kävi niin kuin historioitsijalle alkuperäislähteiden äärellä usein käy: lähteet veivät mukanaan ja uudenlaiset kysymykset alkoivat kummitella mielessä.

Lue lisää

24.2.1999 | Kristiina Laine

Yksi viime vuoden lopun esitellyimmistä kirjauutuuksista lienee Kaari Utrion Perhekirja. Perheen historiateos ei kokonsa puolesta sovi iltalukemisiksi ja unentuojaksi yöpöytäkäyttöön. Suurikokoinen, yli 500 sivua käsittävä teos on upea laitos kaikin puolin ja "vie mennessään". Kirjan mielenkiintoinen kuvamateriaali ja Utrion sujuva kerronta tekee teoksesta "joka kodin" historiateoksen.

Lue lisää