Arvostelut

Norjassa on viime vuosina ilmestynyt useahkoja Suomea käsitteleviä kirjoja. Kehitystä on pidettävä hyvänä, kun ottaa huomioon, että pitkän aikaa suomalaisuudesta kertoi vain koomikko Robert Stoltenbergin esittämä viinaan menevä talonmies Piirka Borettslaget-televisiosarjassa sekä kirjaksi asti päässeet kaskut Pekan ja Toivosen seikkailuista sota- ja naisrintamilla. Uusin Suomea käsittelevistä kirjoista on viime vuonna (2004) ilmestynyt Odd Gaaren kirjoittama ”Finland for en fremmed”, ajatussisältöisesti lähinnä ”Suomi vieraan silmin”. Pohjoismaisen kirjallisuuden ja uskontotieteen lehtorina toimiva Gaare on tullut tutuksi kirjoittamillaan lehtiartikkeleilla, jotka käsittelevät Suomen koululaitoksen menestystä.

”Creating Diversities: Folklore, Religion and the Politics of Heritage” -kirjan kannessa on kaksi saamelaista tyttöä poimimassa kukkia kedolla. Kannen muut värit toistavat tyttöjen vaatetuksen tunnelmaa. Jälleenkö yksi folkloristien kirjoittama kirja pohjoisista vähemmistöistä? Onko luvassa tuhti lukupaketti pohjoisen eksotiikkaa ja saamelaisten ihmeellisyyttä?

Porvaristo ei ole koskaan historiansa aikana tullut toimeen ilman laillista esivaltaa, jonkinlaista valtiota. Vain väkivallan monopolisoinut esivalta on viime kädessä voinut taata porvaristolle omistusoikeudet. Onkin tärkeää, että taloushistoriassa pyritään analysoimaan talouselämän ja valtion välistä, joskus varsin monimutkaista ja vaikeasti hahmotettavaa, suhdetta. Petri Karosen tutkimus ”Patruunat ja poliitikot.

Venäjästä sekä Suomen ja Venäjän suhteista on keskusteltu harvinaisen vilkkaasti viime kuukausina. Usein vain kovin tunnepitoisesti -- tai ylenpalttisen diplomaattisesti. Se on sinänsä ymmärrettävää, mutta myös valitettavaa koska aivan liian harva keskustelija viitsii selata mitään vakavampaa asiatekstiä mielipiteidensä tueksi. Suomalaista identiteettiähän on itse asiassa koko itsenäisyysajan rakennettu suhteessa Venäjään.

Ottaessani kirjan käsiini täytyy myöntää että ajattelin omien kirpparilöytöjeni olevan melko kaukana Glorian Antiikin pitkäaikaisen päätoimittajan ja antiikintuntijan Leena Nokelan keräilyharrastuksesta. Olin väärässä. Vanhan tavaran perässä juoksevien innostus löytöihinsä näyttää olevan samaa luokkaa liikuttiin sitten arvoantiikissa tai sarjatuotannossa. Sitä paitsi Leena Nokelakin on aloittanut osto- ja myyntiliikkeistä ja muutamasta kahvikuppiparista.

Niskamäen kylän kylätoimikunta Savossa on saanut aikaan mitä oivallisimman tuotoksen, todellisen helmen kaikenkarvaisten kyläkuvausten joukossa. Teos on kattava esitys kylän asukkaista, menneisyydestä ja nykyisyydestä. Historiantutkijan kannalta on erityisen mielenkiintoinen Pekka Tarkiaisen laatima esihistoriaosuus. Erityisen mielenkiintoinen on valokuva Pähkinäsaaren julistuksen rajakiveksi tulkitusta hakkauksesta.

Jürgen Habermas (s. 1929) tunnetaan ehkä parhaiten ”nuorista” saksalaisista filosofeista, jotka jatkoivat Frankfurtin koulukunnan perinnettä. Habermas on ajattelussaan korostanut erityisesti modernin yhteiskunnan pelisääntöjen perustaa, vapaata keskustelua, avointa julkisuutta. Habermasin ja hänen hengenheimolaistensa ajamaa modernin projektia voidaan pitää 1700-luvun yläluokkaisen Valistuksen porvarillisena, populaarina versiona, jonka tulee kattaa koko yhteiskunta, ei vain eliittiä.

Kirjallisuudentutkija Päivi Kosonen on koonnut pieneksi, mutta kokoaan ja sivumääräänsä suuremmaksi kirjaksi viime vuosina kirjoittamiaan esseitä ja teos/kirjailijaesittelyitään. Tuloksena on kokoelma nimeltä Elämisen taidosta. Esseitä modernin elämisen tunnoista. Esipuheessa tekijä toteaa kertovansa omista lukukokemuksistaan, elämisen mielen ja merkityksen hakemisesta, joka liittyy aina myös romaanien lukemiseen.

Adam Hochschildin teos Kuningas Leopoldin haamu on yksi viime vuosien kohutuimmista Afrikan historiaa käsittelevistä teoksista. Englanninkielinen alkuteos ilmestyi vuonna 1998, joten olikin jo korkea aika saada teos myös suomeksi. Hochschild käy kirjassaan käsiksi teemoihin ja ihmiskohtaloihin, jotka maailma oli jo unohtanut. Kuningas Leopoldin haamun lähtökohtana voisi tavallaan pitää Joseph Conradin pienoisromaania Pimeyden sydän.

Hannu Rautkallion Holokaustilta pelastetut on tärkeä uusi teos Suomen holokaustia käsittelevässä kirjallisuudessa. Tutkielman hyväksyttävä perusväite pohjautuu ajatukseen, että Suomi on holokaustinen poikkeus. Kirja pohjautuu Rautkallion aikaisempaan tutkimukseen Suomen yhteyksistä holokaustiin, Ne kahdeksan ja Suomen omatunto (1985). Uutta tietoa Rautkallio on kaivanut esille niin koti- kuin ulkomaisista arkistoista.

Köyliö-seura on jälleen saanut aikaan historiantutkijoillekin kelvollisen paikallishistoriikin. Tällä kertaa on esitelty ja luetteloitu kaikki Köyliöstä kotoisin olevat ja sinne myöhemmin muuttaneet ”toisen vapaussotamme” uhrit. Teoksen julkaiseminen näihin aikoihin on oikein ajoitettua, sillä tuleehan toisen maailmansodan päättymisestä ensi vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Toki Suomen osalta sota päättyi jo alkuvuodesta 1945, mutta yleismaailmallisesti vasta Japanin antautumiseen 2.

Ketä tahansa raivostuttaa, kun Yhdysvaltain presidentti perustelee sotilaallisia hyökkäyksiä puolustuskyvyttömiin maihin vetoamalla vapauteen ja "hyvien" voittoon "pahasta". Kaikki tietävät hyökkäyksien taustalla vallitsevan taloudellisen edun tavoittelun. Tästä huolimatta Bushin kannatus kotimaassaan on korkealla. Herää kysymys, miten tällainen julmuus on mahdollista perustella "uskottavasti" moraalisesti oikeudenmukaiseksi.

Jo kuluneen sanonnan mukaan Suomi elää metsästä, mutta varsinaista metsähistoriaa tässä vihreän kullan maassamme on tutkittu varsin vähän. Metsäteollisuus ja tehtaat sinänsä ovat toki kiinnostaneet useita tutkijoita, mutta teollisuuden raaka-aineenhankinta ja metsätyöt ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Esko Pakkasen kirjoittama teos Antaa pölkyn juosta! Pieni kirja uitosta onkin tervetullut lisä tähän vähän tutkittuun menneisyytemme saraan.

Ottaessani kirjan käsiini täytyy myöntää että ajattelin omien kirpparilöytöjeni olevan melko kaukana Glorian Antiikin pitkäaikaisen päätoimittajan ja antiikkigurun Leena Nokelan keräilyharrastuksesta. Olin väärässä. Vanhan tavaran perässä juoksevien innostus löytöihinsä näyttää olevan samaa luokkaa liikuttiin sitten arvoantiikissa tai sarjatuotannossa. Sitä paitsi Leena Nokelakin on aloittanut osto- ja myyntiliikkeistä ja muutamasta kahvikuppiparista.

”Suomessa käytiin kylmän sodan vuosina 1960-luvulta 1980-luvulle katkeraa kiistaa, ”suoranaista sisällissotaa” yhteiskuntajärjestelmästämme, jota yritettiin muuttaa sosialistiseksi”, kirjoittaa Tampereen yliopiston journalistiikan emeritusprofessori Esko Salminen uuden kirjansa Viestinnällä vallankumoukseen ”Demokraattisen toimittajakoulutuksen” aika 1960-luvulta 1980-luvulle ensimmäisillä riveillä. Räväkkä aloitus. Suorastaan journalistinen, sanoisin. ”Sisällissota”, kuten Salmisen kirjan muukin taistelusanasto kuulostaa aluksi (sitaateissakin) hieman vieraalta, mutta ehkäpä esimerkiksi kamppailu tai kiistely olisi sittenkin liian hentoja ilmauksia kuvaamaan kylmän sodan aikaista suomalaista ”viestintäsotaa”.

Jukka Kortin väitöskirja tulee arvioitua Agricolaan nyt kahdesti - mutta eihän puhe teosta pahenna! Mukavaa, että mainontaan keskittyvässä väitöskirjassa heti alkuun tehdään selväksi, että nyt puhutaan mielikuvamaisilla käsitteillä. Kun sanotaan 60-luku, puhutaan kuuskytlukulaisuudesta mielikuvana, se ei tarkoita vuosilukuja 1960-1969. Koska kaiken kattavuus on myös materiaalin osalta lähes mahdoton saavuttaa, siihen ei ole edes pyritty.

Mistä puhumme, kun puhumme suomalaisuudesta? Miten luomme suomalaisuuden käsitettä ja miksi käytämme sitä? Nämä ovat eräitä kansalliseen identiteettiin liittyviä avainkysymyksiä, joita Mikko Lehtonen, Olli Löytty ja Petri Ruuska tarkastelevat kirjassaan. Kirjan kymmenessä luvussa kirjoittajat kokoavat omista näkökulmistaan keskustelua, jota aiheesta on käyty.

Sauna ja saunominen ovat olleet ikiajat täällä Euroopan reunalla venäläisiä ja suomalaisia yhdistävä asia, vaikka monen mielestä venäläinen banja ja suomalainen sauna ovat aivan kuin eri planeetoilta. Veteraanikylpijä, tutkija ja tulkki Rudolf Sykiäinen tuo kirjassaan Venäläinen sauna esiin paljon myös näitä yhteisiä piirteitä; tosin hän käsittelee etupäässä kotimaansa saunan tuhatvuotista historiaa. Sauna-kirjan tekijän - myös Suomen Saunaseuran jäsenen! - eräs ansio on mm.