Arvostelut

Jarkko Vesikansalta tarkastettiin tänä syksynä väitöskirja, jossa hän selvitti kylmän sodan aikaista kommunisminvastaista porvarillista aktivismia ja järjestötoimintaa Suomessa. Otava julkaisi samanaikaisesti syksyn kirjamarkkinoille väitöskirjasta lukijaystävällisemmän version nimellä Salainen sisällissota - Työnantajien ja porvarien taistelu kommunismia vastaan kylmän sodan Suomessa. Vesikansa on tarttunut aiheeseen, josta aikaisempaa tutkimusta ei käytännössä ole. Aihetta on pidetty arkaluontoisena, eivätkä mukana olleet toimijat ole suuremmin tekemisistään huudelleet.

Jatkosodan jo moneen kertaan läpikäydyt taistelut tulevat nyt koteihimme äänen, liikkuvan kuvan ja animaation vahvistamina. Laaja multimediakokonaisuus Suomen sodat: Jatkosota 1941-44 on rohkea yritys siirtää perinteinen sotahistoria painetuista viestimistä digitaalisen tekniikan mahdollistamaan uuteen muotoon. Kokonaisuuteen kuuluu kaksi DVD-tallennetta. Toinen on DVD video, jota voi toistaa tietokoneella tai katsella television ruudulta DVD-soittimen tai PlayStationin kautta.

Collège de Francessa tutkijana toimiva Sabine Melchior-Bonnet on tarttunut kiehtovaan mutta tutkimuksellisesti laiminlyötyyn aiheeseen kirjoittaessaan teoksensa Kuvastin - Peilin historiaa. Esipuheessa samaisen Collège de Francen professori Jean Delumeau ilmaisee ihmetyksensä siitä, miten peileistä ei ole kirjoitettu tässä laajuudessa aikaisemmin, ja siinä mielessä Kuvastin on todella kaivattu ja odotettu kirja. Delumeau ottaa kuitenkin huomaamattaan esille toisen seikan, joka kuvaa tätä teosta yhtä hyvin kuin sen aiheellinen uutuus. Esiteltyään kirjan sisältöä ja antia hän toteaa: ”Nämä lainaukset ovat niukkoja välähdyksiä Sabine Melchior-Bonnet’n teoksesta.

Inkoon Fagervik on yksi tunnetuimpia kartanoitamme, 1700-luvun rokokoon parhaiten säilynyt edustaja. Irma Lounatvuoren toimittamassa teoksessa “Fagervikin puutarhojen vuosisadat“ ei pääosassa kuitenkaan ole kartanokirjoista ja antiikkilehdistä tuttu päärakennus sisustuksineen, vaan sitä ympäröivät puistot, puutarhat ja kasvihuoneet; historialliselta merkitykseltään kartanon arvoinen kokonaisuus. Jo 1600-luvulla perustettu ruukki tuli isonvihan jälkeen Hising-suvun (aateloituna Hisinger) omistukseen ja on pysynyt suvussa nykypäiviin asti. 1700- ja 1800-lukujen mittaan useamman sukupolven ruukinpatruunat tunsivat mielenkiintoa oman aikansa puutarhamuotia kohtaan ja laajensivat ja kehittivät kartanon ympäristöä vastaamaan sen uusimpia virtauksia.

Turun yliopiston fonetiikan emeritus professori Kalevi Wiik on tullut tunnetuksi virkistävistä näkemyksistään ja keskustelunavauksistaan kielitieteen, ja viimeaikoina etenkin kielihistorian, kentällä. Maankuulu ainakin tiedepiireissä lie hänen edellisen kielihistoriateoksensa ”Eurooppalaisten juuret” aiheuttama kalabaliikki Vuoden tietokirja ”kisan” yhteydessä. Eurooppalaisten juuret oli teos, jossa perustellen esitettiin uusi näkemys Euroopan (ja periaatteessa kaikkien muidenkin) kielten syntytavasta; kielet kehittyvät, ne voivat vaihtaa ”kielikuntaa” ja keskeinen kehitysmotiivi on naapurikielten vaikutus. Uudessa teoksessa Wiik on pyrkinyt soveltamaan ideaansa Suomen kielen kehitykseen ja murrerakenteeseen Lauri Kettusen kuuluisiin murrekarttoihin nojautuen.

Reijo Valta on julkaissut jälleen tuloksia ahkeroinnistaan Pohjois-Suomen liikenne- ja ajoneuvohistoriaa koskevan lähdeaineiston parissa. ”Lavakyytiä Rainierilla - Hurstiautokauden liikennöitsijä Oulun Auto Oy 1920 - 1924” kuuluu tekijän mukaan mikro- tai miniatyyrihistorian kategoriaan. Yhden ja vieläpä lyhytikäisen yhtiön vaiheiden kuvaus on kuitenkin aseteltu taitavasti paikalleen. Lukija saa vankan käsityksen siitä toimintaympäristöstä, johon Oulun Auto Oy perustettiin, ja jossa se toimi.

Viime vuosikymmenien aikana yhteiskuntatieteissä ja humanistisissa tieteissä tila on noussut yhä keskeisemmäksi käsitteeksi ja jotkut puhuvatkin jopa tilallisesta käänteestä. Tilan käsite koetaan tärkeäksi muun muassa sen vuoksi, että ihminen on pakostakin jo ruumiinsa kautta sidottu tilaan ja ihmiset järjestävät sekä määrittävät toistensa ja ympäristönsä välisiä suhteita tilallisesti. Tila on aina kunkin ajan ja kulttuurin mukaisesti tuotettu, ja tilan merkitys on kulttuurien merkitysjärjestelmissä perustavanlaatuisen tärkeä. Tilan kokemisen kulttuurihistoriaa -artikkelikokoelman kirjoittajat ovat Turun yliopiston kulttuurihistorian Tilan ja ympäristön tutkimusryhmän jäseniä.

Viime vuosikymmeninä keskustelussa vanhemmuudesta ja perheestä painopiste on otettu joitakin askelia äitiydestä kohti isyyden käsittelyä. Erityisen voimakkaasti tämä muutos on näkynyt ei-tieteellisten, isyyttä käsittelevien kirjojen määrän voimakkaana kasvuna 1990-luvun aikana. Tämä Aallon ja Kolehmaisen toimittama monitieteinen Isäkirja tarjoaa tervetulleen - ja paikoin tuoreitakin näkökulmia tuovan - lisän tieteelliseen isä-kirjallisuuteen. Isäkirja on ottanut 11 artikkelin ja 12 kirjoittajan voimin tarkasteltavakseen sekä viime aikaisen, että historiallisenkin isyyskeskustelun.

Ihmistieteissä on parinkymmenen vuoden ajan juhlittu niin sanottua suurta käännettä, jossa todellisuuden oivallettiin olevan kielellinen ja yhteiskunnallinen rakennelma. Koska myös tutkimus on osa todellisuutta, on sekin rakennelma ja siten kertoo lähinnä vain rakentajastaan. Kun tutkija ei näin voi päästä kielen ja puheen taakse, on turha puhua syy―seuraus-suhteista, metodeista tai teorioista. Tutkija voi vain näyttää, miten puhe toimii, ei selittää, mikä sen tuottaa.

Filosofia lienee kaikesta päättäen voimissaan Suomessa. Ainakin klassikkokäännöksiä väsätään. Platonin teokset ovat olleet saatavilla jo hyvän aikaa - ja ilmeisesti ne ovat lukijansa löytäneet, päätellen siitä, että niistä on otettu pehmeäkantisia uusintapainoksia. Aristoteleen teoksista ainakin filosofisesti tärkeimmät ilmestyvät myös suomeksi, vaikka niistä ymmärrettävistä syistä tuskin tulee yhtä suosittuja kuin Platonin dialogeista muiden kuin tutkijoiden keskuudessa.

Antiikkia käsitteleviä monipuolisia sekä tutkijaa, opiskelijaa että laajemmin yleisöä kiinnostavia esityksiä ilmestyy harvakseltaan. Syitä tähän voi etsiä perinteisistä suunnista kuten kielialueemme pienuudesta ja tutkijoiden verrattain vähäisestä määrästä, mutta luonnollisesti myös eri lukijaryhmien tarpeiden välillä tasapainoilun vaikeudesta. Varoittavia esimerkkejä epäonnistuneista yrityksistä eri kielillä löytyy ilman kissojen ja koirien apuakin. Marja-Leena Hännisen ja Maijastina Kahloksen toimittama uutuus onnistuu tässä eittämättä haastavassa tehtävässä ilahduttavan hyvin.

Juhani Seppovaara on vapaa kirjailija ja valokuvaaja joka on kirjoittanut useita kansallisromanttisia kuvateoksia. Seppovaaran uusin teos Muistojen markkinoilla on kokoelma kymmenistä muutaman sivun mittaisista artikkeleista, jotka käsittelevät erilaisia pitkäikäisiä suomalaisista tuotteita. Joitakin niistä valmistetaan yhä ja osa niistä on jo poistunut markkinoilta. Mukana on niin makeisia, vaatteita kuin huonekalujakin.

Historian väitöskirjojen onnistuu harvoin herättää yhtä paljon mielenkiintoa kuin Markku Jokisipilän väitöskirja ”Aseveljiä vai liittolaisia?” viime keväänä. Väitöksen saama julkisuus perustui sekä Jokisipilän aihepiiriin että hänen tutkimustulokseensa juhannuksen 1944 ns. Rytin-Ribbentropin-sopimuksen tarpeellisuudesta.

Kirja ja kirjailija Syksyllä 2002 helsinkiläinen tutkija Anna Kortelainen julkaisi mikrohistoriallisen matkakirjan "Virgienie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina". Teos on kovakantinen, ja siinä on kannessa maalaus Virginiestä, sama kuva kuin tämän esseen kannessa. Virginie on kirjoitettu koristeellisin punaisin kirjaimin, totta puhuen kirjan ulkoasu näyttää viehättävältä naisten romaanilta.

Helenen valon ja varjon tie Helsingin yliopiston taidehistorian professorina toimiva Riitta Konttinen on kulkenut ansiokkaasti polkua, jonka varrelta hän on nostanut naistaiteilijoita toisensa jälkeen asemaan, joka heille olisi kuulunut jo kauan sitten. Konttisen tutkimusten myötä lukijat ovat tutustuneet kansallisen itsetuntomme rakentajiin, jotka on sukupuolensa vuoksi jätetty huomiotta. Erityisesti Konttisen Hämeenlinnan taidemuseon kanssa tehty yhteistyö on ollut mielenkiintoista seurattavaa tieteen ja käytännön museotyön kohdatessa. Tällä kertaa Konttinen on tarttunut monumentaaliaiheeseen, Helene Schjerfbeckiin.

John Campin ja Elizabeth Fisherin teos Antiikin Kreikan maailma, pyrkii kertomaan tiivistetysti Kreikan historian paleoliittiselta kaudelta aina ottomaanien valtakuntaan saakka. Kirjoittajilla on vankka tausta antiikin tutkijoina ja harrastajina. John Camp toimii Ateenassa arkeologisten kaivausten johtajana. Elizabeth Fisher on puolestaan klassisten kielten ja taidehistorian professori Randolph-Macon Collegessa Virginiassa ja Kreikan pronssikauden asiantuntija.

Historia mirabilis -refereesarjassa on ilmestynyt toinen artikkelikokoelma, Sami Louekarin ja Anna Sivulan kokoama ”Historioita ja historiallisia keskusteluja”, joka sisältää kaikkiaan 11 tekstiä. Kirjan esittelyn ja takakansitekstin perusteella olisin odottanut teoksen keskittyvän historian metodologisiin tai historiografisiin keskusteluihin tai edes käyvän keskusteluja jo käydyistä keskusteluista. Vähänkään historiatieteen kansainvälistä metodologista keskustelua seuranneelle ”Historioita ja historiallisia keskusteluja” jää kuitenkin sisällöltään varsin ontoksi. Vaikka jotkut artikkelit onnistuvat kertomaan uusia asioita menneisyydestä, empiirinen painotus liiskaa alleen metodologiset kysymykset.