Arvostelut

https://agricolaverkko.fi/review/montaignen-esseiden-uusi-suomennos/

Maria Jotuni (1880 - 1943) oli arvostettu ja kiitetty kirjailija, joka ei aina saanut osakseen ymmärrystä. Hänen varsin laaja tuotantonsa koostuu novelleista, näytelmistä, aforismikokoelmista sekä huomiota herättäneestä rankasta avioliittokuvauksesta Huojuva talo. Irmeli Niemi on kirjoittanut Maria Jotunista Arki ja tunteet nimisen teoksen, jossa harmillisesti ja nykysuuntaukselle jo hieman epätyypillisesti keskiössä ei ole itse taiteilija vaan hänen työnsä. Usein elämäkerrat suunnataan suurelle yleisölle tosin kohteesta riippuen.

Teologian kenttä kolmannessa maailmassa on laajentunut viime vuosisadan ajan suuresti, muodostaen länsimaiselle teologialle milloin haasteen, uhkan, parannusehdotuksen tai hedelmällisen yhteistyön mahdollisuuden. Kysymys siitä, kenelle kuuluu oikeus sanella uskonnon tulkinnan lähtökohdat on noussut vahvana esiin kristinuskon vakiintuessa ja "paikallistuessa" eri puolille maailmaa. Suurin ongelma länsimaiselle teologialle, varsinkin protestanttiselle, on jatkuva painiminen imperialismin jättämän syyllisyydentunnon kanssa. Lähetystyön historiaan liittyvät kirkollisesti synkät historialliset tosiseikat vainoavat länsimaista teologia, joka yrittää ymmärtää mutta samalla kriittisesti tarkastella kolmannessa maailmassa syntyneitä teologisia tulkintoja.

Musiikkitieteen professori Eero Tarastin teos “Musiikin todellisuudet” on laaja kokoelma kirjoituksia, puheita ja esitelmiä vuosilta 1980-2003. Alaotsikon “Säveltaiteen ensyklopedia” antologia on saanut siksi, että siihen sisältyvät tekstit on editoitu ja 1700 -luvun ranskalaisten ensyklopedistien tapaan asetettu aihepiireittäin aakkosjärjestykseen ja saatettu sanakirjan muotoon. Tekstien aiheet ovat hyvin vaihtelevia ja usein myös toisilleen vastakkaisia. Ne kattavat musiikkitieteen ja musiikkielämän ilmiöitä laajasti eri näkökulmista aina musiikkiarvostelusta lauluäänen muodostamisen fysiologiaan ja akustiikkaan saakka.

Vuosittain ilmestyvän Maailman tila -raportin teemana vuonna 2004 on kulutuskulttuuri ja sen seuraukset. Teoksessa käsitellään erityisesti energian ja veden kulutukseen liittyvää kehitystä sekä ruoantuotantoa. Kuluttajan valintoja on Adam Smithistä alkaen pidetty talouskehityksen alkuna. Oletuksena on, että kaikilla on käytössään riittävästi tietoa rationaalisten valintojen tekemiseksi.

Koneen Säätiön rahoittaman Suomen kirjakielen kehitys ja vakiintuminen 1800 -luvulla - tutkimushankkeen julkaisua Yhteistä kieltä tekemässä. Näkökulmia suomen kirjakielen kehitykseen 1800 -luvulla (SKST 979, 2004) voi epäilyksettä suositella kaikille kansallisuusaatteen ja kielen kehityksestä kiinnostuneille. Kirja koostuu artikkeleista, jotka valottavat suomen kirjakielen kehitystä useiden eri tieteenalojen näkökulmista: tieteen- ja teknologianhistorian, kirjahistorian, suomen kielen variaation sekä historian ja kieliopin, käännöstieteen sekä nimistöntutkimuksen näkökulmista. Lopputulos on keskusteleva ja hedelmällinen.

Marja Tiilikainen lähestyy väitöskirjassaan islamia Suomessa asuvien somalinaisten arkielämän kautta. Uskonnollisten instituutioiden ja pyhien tekstien sijasta teoksessa keskitytään tarkastelemaan islamin ja somalinaisten arjen nivoutumista toisiinsa eri tasoilla. Tiilikainen on kerännyt empiirisen aineistonsa etnografisin menetelmin: haastattelemalla somalinaisia sekä osallistumalla monin tavoin heidän elämäänsä samalla keskustellen ja havainnoiden. Informanttien ydinjoukko muodostuu 22 eri ikäisestä naisesta, jotka tulkitsevat ja tuottavat islamia jatkuvasti omassa arjessaan.

Kirsti Lempiäinen tarkasteli väitöskirjassaan sosiologian oppikirjoja selvittääkseen millä tavalla sukupuoli esitetään niissä. Kaiken kaikkiaan aineistoon kuuluu 748 kurssikirjaa, tosin lähiluenta on rajattu vain viiteen. Kurssikirjallisuus on aina valintaa ja heijastaa kyseisen laitoksen ilmapiiriä ja käsitystä sosiologiasta. Kirsti Lempiäisen teos on hyvin monisyinen.

Markku Kuisman suurtyö on poikinut lähes 700-sivuisen tiiliskiven, joka, vaikka käsittää vain puolet KOP:n historiasta (alkuosan laati Yrjö Blomstedt 1989). Kuisma on saanut työkseen todellisen historiantutkijan unelmakohteen: Kirjoittaa sellaisen lopettaneen yrityksen historia, joka yritys itse on kustantanut työn ja jonka lukijat, ainakin suurin osa, vielä muistavat. Tällaisia toimeksiantoja ei tutkijalle tulle kuin kerran elämässä. Kuisman tyyli kirjoittaa on sujuva ja teos on miellyttävää luettavaa, osin jopa nostalgista.

Sitran tutkimushanke Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahaston tuella on innoittanut Markku Wileniuksen kirjoittamaan painavaa asiaa. Mikäli lentokenttien businesskirjatarjontaa pidetään barometrina, on tämä teos hyvin ajankohtainen. Tosin sen julkaisuasusta on tullut sen verran tukeva, että tuskin jokamatkailija valitsee sitä laukkunsa sisällöksi. Sen sijaan huoliteltu teksti ja ulkoasu sekä Osmo Rauhalan upea kuvitus tekevät jo sinällään kirjan esille ottamisesta nautinnon.

Tällaisia kirjoja ei nykyisin julkaista kovinkaan usein. Toisen maailmansodan kauhujen todistajat ovat joko kertoneet kerrottavansa tai vieneet kokemuksensa mukanaan hautaan. Traudl Jungen muistelmateos on kuitenkin julkaistu Saksassakin vasta pari vuotta sitten; suomenkielinen käännös ilmestyi tämän vuoden keväällä. Muistelmateoksen teksti sinänsä ei ole ihan äsken syntynyttä: kaksi ja puoli vuotta Hitlerin sihteerinä työskennellyt müncheniläisnainen kirjoitti tarinansa vuosina 1947-48.

Oulun yliopistossa tehty ja Pohjois-Suomen Historiallisen Yhdistyksen julkaisusarjassa julkaistu Sinikka Wunschin väitöskirja käsittelee alaotsikkonsa mukaan Neuvostoliiton kuvaa johtavassa suomalaisessa sanomalehdistössä maaliskuusta 1938 talvisodan päättymiseen maaliskuussa 1940. Väitöskirjan käsittelemän ajan voi Suomen kannalta jakaa kolmeen toisistaan poikkeavaan jaksoon: rauhan aika, syksyn 1939 rajaneuvottelujen aika, varsinainen sota. Näin Wunsch on tehnyt, sodan päättymisen jälkeistä aikaa eli lehtien kommentteja rauhanehtoihin hän käsittelee hyvin lyhyesti. Alkujaksonkin syvän rauhan tilaa varjostaa tosin Suomessa itäisen naapurin taholta koettu ja väitöskirjan otsikoksi otettu määrite ”punainen uhka”.

Yliopistojen ja niiden ylioppilaskuntien asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa pidetään ehkä liian itsestään selvänä asiana. Yliopisto on helppo nähdä staattisena instituutiona, jonka harjoittaman tutkimuksen, opetuksen ja ennen kaikkea tutkijoiden, opettajien ja ylioppilaiden ylläpito voidaan laskea yhteiskunnassa pakollisiin haitallisiin kustannuksiin. Marko Lambergin kirjoittama Jyväskylän ylioppilaskunnan historia yrittää ansiokkaasti kääntää kysymyksen toisin päin. Yliopisto on sen ylioppilaskunnan, opettajien tutkijoiden ja muun henkilökunnan muodostama henkinen yhteisö, jonka tehtävänä on toimia yhteiskunnan veturina.

Keskiaika on ollut pitkään historian tutkijoiden ja lukevan yleisön suosiossa, eikä ainakaan vielä näy tutkimusaiheiden puutetta tai innostuksen hiipumista. Päinvastoin uusia teoksia ilmestyy tuhka tiheään. Yksi tuoreista englanninkielisistä uutuuksista on Robert Bartlettin The Hanged Man, jonka pelkkä nimi herättää lukijan uteliaisuuden. Kun tutkimus vielä tempaa imuunsa heti ensi lehdiltä lähtien, se on luettava saman tien loppuun asti.

Suomen keskipisteessä, piskuisessa Kärsämäen kunnassa on toiminut jo viisi vuotta kansainvälinen Elämäntarina-akatemia (perustettu 25.4.1999). Se julkaisee Elämäntarina-lehteä ja on järjestänyt Kärsämäellä jo kolmet Elämäntarina-festivaalit.

Turun yliopiston arkeologian laitoksen ja Helsingin yliopiston keskiajan taidehistorian dosentti Markus Hiekkanen on päästänyt käsistään työn, jollaista Suomessa on jo pitemmän aikaa kaivattu. "Suomen kivikirkot keskiajalla" on pitkälti Hiekkasen väitöskirjan popularisoitu ja ajantasaistettu versio, mutta siinä on kiistattomana ansiona myös laajahko keskiajan kirkollista kulttuuria - sekä henkistä että materiaalista - esittelevä aineisto. Parasta Hiekkasen teoksessa on, sen varsinaisen aiheen ohella, se, että pitkästä aikaa on julkaistu teos, jossa on puututtu niihin ongelmiin, joita tavallisella "mattimeikäläisellä" niin usein on menneisyydestä kertovaan aineistoon tutustuttaessa; Hiekkanen on selkeästi tuonut julki aihepiirin terminologian sisältöä, selittänyt, mitä eri termit merkitsevät eikä vain käyttänyt niitä. Tästä tekijälle kiitos ja kunnia, jota kaikkien historiakirjoittajien tulisi tavoitella.

Juhannus ajallaan on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoista koottu menneitä kesiä käsittelevä aineistokokoelma, jossa kesäaikaa lähestytään erilaisten juhlien kautta. Kirja täydentää sarjaa, johon Juha Nirkko on aikaisemmin toimittanut juhlateemaan liittyvät teokset Joulu joutui ja Pääsiäinen. Teos jakaantuu kolmeen osaan, ensimmäinen osa alkaa kesän odotuksesta, johon liittyvät vappu, helatorstai ja helluntai. Kirjan toinen ja laajin osa keskittyy juhannukseen, keskikesän juhlaan.

1990-luvun puolivälissä julkaistiin erityisesti opetuskäyttöön soveltuva trilogia, jossa valotettiin sosiologisen teorian klassikoita, nykysuuntauksia ja uusimpia virtauksia. Trilogian jälkimmäisestäkin osasta on kulunut aikaa kahdeksan vuotta, ja nyt teossarja on saanut jatkoa Keijo Rahkosen toimittamasta Sosiologisia nykykeskusteluja teoksesta. Kirjaa onkin mielenkiintoista tarkastella sen kannalta, mitkä asiat ja teoriat ovat tässä ajassa sosiologisen keskustelun keskiössä. Kirjasarjan aiempien osien ilmestyessä 1990-luvun puolivälissä postmoderni edusti vielä uusimpia sosiologian virtauksia, mutta nykyään se on saanut väistyä uusien keskustelujen alta.

Mediaa kokemassa: koosteita ja ylityksiä on tuhti ja monenlaisia näkökulmia esittelevä katsaus mediatutkimuksen nykytuuliin. Mediatutkimus-nimikkeen alta löytyy monta tieteenalaa: kirjallisuustiede, elokuva- ja mediatutkimus, kulttuurihistoria, digitaalisen kulttuurin tutkimus, tanssi-, teatteri- ja naistutkimus. Mutta miten sopuisasti ne asettuvat yksien kansien väliin? Lyhyessä johdantoluvussa toimittajat yrittävät hahmottaa teoksen punaista lankaa.