Arvostelut

Jouluna 1969 presidentti Urho Kekkonen pohdiskeli päiväkirjassaan poliittista rooliaan: "Hiihtomatkalla mietittyä: aina mielessä Suomen turvallisuus. Aikansa lapsi 1930-luvulla silloisilla keinoilla. En ole koskaan ollut militaristi; siksi samalla etsin toisia keinoja. Kansan eheyttäminen oikeudenmukaisen sisäpolitiikan avulla.

Aiemmin samalle kustantajalle ihmissusista ja vampyyreistä kirjoittanut Pekka Kilpinen on tarttunut hieman vähemmän värikkääseen joskaan ei vähemmän väkivaltaiseen aiheeseen, 1700-luvun sodankäyntiin ja tarkemmin ottaen Kustaa III:n sotaan vuosina 1788-90. Pyrkimyksenä on ollut valottaa maa- ja merisotaa ruohonjuuritasolta lainauksilla mukana olleiden päiväkirjoista, kirjeistä ja muistelmista. Varsinaista rivimiesten näkökulmaa eivät nämä yksitoista miestä kuitenkaan edusta, kaikki ovat alempaa upseeristoa ja sotapappeja, kuten kirjan lopussa olevista elämäkerroista käy ilmi. Kaikki materiaali on jo ennestään julkaistua, joskin suurimmalta osin ruotsiksi, joten alkuperäislähteiden suomennoksena teos puolustaa paikkaansa.

Matti Nykänen on Suomessa niin tunnettu urheilija, että hänen elämänsä vaiheet niin kilpailu-uran aikana kuin sen jälkeenkin ovat varsin hyvin suomalaisten tiedossa. Nykäsestä on kirjoitettu Suomessa kaksi elämäkertaa ja hänen entinen valmentajansa on muistelmissaan käsitellyt Nykästä hyvin perusteellisesti. Myös lukuisat muut kirjat ja lehdet ovat muistaneet kertoa Nykäsen vaiheista. Itävaltalaisen Egon Theinerin kirjoittama Matti Nykäsen elämäkerta on suomalaiselle lukijalle suurimmaksi osaksi tuttua asiaa.

"Runebergin suuri poliittinen ja isänmaallinen merkitys on siinä, että hän kehitti ja puki sanoiksi ajatuksen Suomesta isänmaana, antoi sille muodon näkemyksenä, lauluna (Maamme), joka pysyisi." Näin kirjoittaa Matti Klinge teoksensa alkusivuilla ja samansisältöisin sanakääntein hän myös mittavan työnsä päättää. Näiden toteamusten väliin mahtuu kuusisataa sivua, joissa Klinge esittää näkemyksensä Johan Ludvig Runebergistä ja tämän runoudesta osana aikaansa, sen poliittisesta ja yhteiskunnallisesta tapahtumahorisontista käsin. Kansallisrunoilijan syntymän juhlavuotta on juhlistettu jo alkuvuodesta monin tavoin ja Runebergin ja hänen runoutensa muistaminen jatkuu pitkin vuotta.

Det är mannen och manligheten som kommit värst i kläm i den finländska landsbygdens omvandling de senaste årtiondena. De typiskt manliga arbetsplatserna inom jord- och skogsbruk har rationaliserats bort medan nya arbetsplatser främst uppstått inom de traditionellt kvinnliga service- och vårdbranscherna. Som sten på lantmannens börda har dessutom lagts den allmänna krisen för traditionell manligheten i västvärlden, där mannens monopol på arbetsmarknaden brutits samtidigt som hans auktoritet och position inom familjens inre arbetsdelning vittrat sönder. Det här scenariet är utgångspunkten för Harri Jokirantas undersökning av hur män på landsbygden bär sig åt för att klara sig vidare i ett samhälle där de modeller för manlighet de fick lära sig som barn inte nödvändigtvis längre fungerar.

Inarin rajahistoria I käsittelee Inarin alueen rajojen muodostumista ja määräytymistä yli kolmen vuosisadan aikana. Teoksessa käsitellään alueen varhaisia valtaeturistiriitoja, eri vuosisatojen rajankäyntihankkeita ja karttakuvauksia sekä lopuksi pohjoisten yhteisalueiden jakoa niitä hallinneiden valtakuntien kesken 1820-1830 -lukujen vaihteessa. Teosta täydentää värivalokuvaliite sekä aluetta esittävät seitsemän aluetta karttanäytettä (vuosilta 1570-1750, kauppaneuvos Veli Aineen ja hänen puolisonsa Eila Aineen karttakokoelmasta). Kirjoittaja Voitto Valio Viinasella on konkreettista tuntumaa aiheeseensa: hän on entinen ylitorniolainen rajaylivääpeli.

Marjo-Riitta Antikaisen kirkkohistorian alaan kuuluvan väitöskirjan alku yllättää. Tuskin kovin moni on mieltänyt, kuinka suurta kiinnostusta ja runsaslukuisia esityksiä Mathilda Wreden kristillinen toiminta vankeinhoidon alalla on niin kansallisesti kuin kansainvälisesti herättänyt. Moni poliittisen historian suurmiehistämme jää selvästi jälkeen Wredeen kohdistuneesta mielenkiinnosta. Yhdensuuntaisuutta Mathilda Wreden jälkikuvaan ja suurmieshistoriaan tuottaa sen sijaan se, että tässäkin tapauksessa kohde on myyttiytynyt, noussut liian korkealle ja saanut liian ainutlaatuiseksi kuvatun aseman.

Kulttuurihistorioitsija Paavo Oinonen on tarttunut väitöskirjassaan kiinnostavaan aiheeseen: radiotoimintaan ja erityisesti viihteellisiin radio-ohjelmiin sotien jälkeiseltä ajalta kuusikymmenluvun puoliväliin. Tämän päivän ihmisen voi olla vaikea kuvitella, miten merkittävä media radio oikeastaan on ollut suomalaisille erityisesti Oinosen tarkastelemana ajanjaksona. Teoksen alussa on parikymmensivuinen katsaus radiotoiminnan historiaan, mikä johdattaa lukijaa varsinaiseen tutkimukseen, joka jakaa teoksen kolmeen laajaan sisältölukuun. Kussakin tutkimusluvussa tarkastellaan yhtä radiosarjaa, jotka on valittu siten, että ne edustavat radion ohjelmapolitiikan kehitystä ja muutosta.

Lööpit ja julkkistilitykset ovat nykykulttuurimme näkyvimpiä ilmiöitä. Pohjatonta tirkistelymotiiviamme tyydyttämään on saatu Riitta Kylänpään toimittama teos Kasvaako sisiliskoista saunassa krokotiileja. 21 suomalaisen merkkihenkilön - poikkeuksena Jaan Kaplinski - lapsuusmuistot on julkaistu alunperin Anna-lehdessä. Tekstiaineisto on saatu haastattelujen muodossa, mutta Kylänpää on kirjoittanut ne minä -muodossa.

Emeritusprofessori Matti Klingen kirjoittama kirja "Suomi Euroopassa" pohjautuu kirjaan "Katsaus Suomen historiaan". Klinge tarkastelee Suomen historiaa ja kehitystä Ruotsin valtakunnan osana, autonomisena suuriruhtinaskuntana, itsenäisenä Suomen valtiona ja lopulta uuden vuosituhannen alussa. Kirja kertoo lyhyesti Suomen tärkeimmistä historiallisista tapahtumista ja kehityksestä 1800-luvun alusta vuoteen 2000 saakka, jolloin Tarja Halonen valittiin presidentiksi. Kirja käsittelee poliittisen historian sekä talous ja kulttuurihistorian alueita.

Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua markkinatalouden moraalista. Pörssiyhtiöt ovat irtisanoneet tehokkuuden nimessä työntekijöitään satamäärin, ja ihmiset tuntevat olevansa voimattomia globaalin kapitalismin puristuksissa. Ilkka Kauppisen toimittama Moraalitalous onkin varmasti ajankohtaista aihetta käsittelevä kirja. Valitettavasti se on lajissaan harvinainen, sillä suomenkielistä kirjallisuutta kyseisestä aihepiiristä on saatavilla harmillisen vähän.

Heino Nyyssösen toimittama kirja "Itäinen Keski-Eurooppa vuonna 2004" on aiheensa puolesta merkittävä lisäys Suomessa käytävään keskusteluun Euroopan unionin laajentumisesta. Kirja koostuu johdannosta ja neljästä artikkelista, jotka valoittavat Puolan, Tshekin Tasavallan, Slovakian ja Unkarin poliittisia tapahtumia itäblokin kaaduttua vuonna 1989. Nämä maat solmivat Visegrad-liiton vuonna 1990, jonka tarkoituksena on ollut edistää yhteistyötä, yhteiskunnallista kehitystä ja liittymistä läntisiin organisaatioihin kuten Natoon ja Euroopan unioniin. Kirjan tarkoituksena on tarkastella 1990-luvun kehitystä hakijamaiden näkökulmasta.

Kari Heusala on fysioterapeutti ja Suomen seksologisen seuran jäsen. Hän lähestyy miehen seksuaalisuutta fysiologian ja anatomian näkökulmasta, mutta liukuu kerta toisensa jälkeen tarkastelemaan seksuaalisuutta myös sosiaalisena ja kulttuurisena konstruktiona. Laajaa teosta miehen seksuaalisuudesta keventää lukemattomat anekdootit ja kaskut muun muassa historiasta. Kirjan ensimmäinen kokonaisuus muodostuu kahdesta ensimmäisestä luvusta, joissa Heusala käy tarkoin läpi miehen sukuelinten anatomian ja sen jälkeen seksiin liittyvät fysiologiset reaktiot.

Erkki Vettenniemen "Punaisen terrorin todistajat" on suomenkielinen laitos tekijän 2001 julkaistusta väitöskirjasta "Surviving the Soviet Meat Grinder". Kummankin teoksen nimi on eräänlainen kunnianosoitus aiheensa - suomalaisten vankileirimuistelmien - raflaaville otsikoille, joskin on huomautettava että englanninkielisen termin neuvostolihamyllyllä tarkoitetaan anglo-amerikkalaisessa kielenkäytössä pikemminkin neuvostoarmeijan omista tappioista piittaamatonta taktiikkaa, kuin gulagin symbolia millaisena Vettenniemi on sitä käyttänyt. Tutkimuksen materiaalina ovat siis 38 Suomessa julkaistua muistelmateosta. Pois on rajattu sotavankien kokemukset joten jäljelle jäävät inkeriläisten ja eri syistä Neuvostoliittoon menneiden/joutuneiden suomalaisten (punaisten pakolaisten, amerikansuomalaisten, 1930-luvun alun loikkareiden, siepattujen jne.

Erilaisia keräilijöitä ja esineiden entistäjiä maassamme on pilvin pimein. Useimmat keräävät tai kunnostavat pienesineitä, muutamat harrastajat ovat kiinnostuneita hieman isommista vempeleistä: museoautojen kunnostus lienee kaikille tuttua. Sen sijaan sellaisia harrastajia, jotka keräävät ja kunnostavat ajokuntoiseksi vetureita ja junavaunuja, on vähemmän. Kyseessä eivät siis ole veturien pienoismallit, vaan jykevät, maamme rataverkolla aikoinaan taivalta taittaneet höyry- ja dieselveturit sekä matkustaja- ja tavaravaunut.

Viv Burr on sosiaalipsykologian lehtori englantilaisessa Huddersfieldin yliopistossa. Kirja on ensimmäinen hänen mittavasta julkaisuluettelostaan suomennettu teos. Hänen artikkeleitaan on ilmestynyt aiemmin suomalaisissa julkaisuissa. Kirja on pehmeäkantisena mukaan mahtuva ja teksti niin kevyttä, että kirjaa voisi ajatella vaikka työmatkalukemiseksi.

ISBN 951-44-5852-4 Kaikki haluavat asua kestävän kehityksen kaupungissa, mutta millainen se on? Onko se korkeiden maamerkkien ja avarien näkymien linnoitus, joka säilyttää arvokkaan luonnon ulkopuolellaan, vai onko se ihmisen ja luonnon mittakaavalla toteutettu ”pesäpuu”, missä on tilaa niin ryytimaille kuin liito-oravillekin? Onko asukkailla tilaisuus kertoa toisilleen, mitä he pitävät kestävänä kaupunkina ja miksi? Seppo Kjellberg ja Raimo Kanerva ovat tutkineet, miten luontoa ja kansalaisten osallisuutta koskevat näkemykset muodostuvat, miten ne ohjaavat ihmisten mielipiteitä ja miten niistä voidaan keskustella avoimesti ja sovussa.

ISBN 951-662-876-1 Irmeli Hautamäki käsittelee kirjassaan avantgardea, sen merkitystä ja paikkaa kulttuurissa. Avantgardella tarkoitetaan usein 1900-luvun alun taideilmiöitä, mutta käsitettä käytetään myös nykytaiteesta. Kirjassa luvataan paneutua avantgardeen riisumalla siihen liittyvää perinteistä mytologiaa. ”Avantgardistisuus” ei ilman muuta tarkoita hyvää taidetta - eihän ”modernismikaan” sitä välttämättä tarkoita, kirjoittaa Hautamäki esipuheessaan.

Green Spot -kustantamo on tehnyt luontokirjallisuuden ystäville palveluksen julkaisemalla Edward Abbeyn klassikon Kesä autiomaassa suomeksi. Kirjaa mainostetaan radikaalin Earth First! ympäristöliikkeen innoittajaksi, mutta se tarjoaa kyllä iloa, hyötyä, hupia ja herkkyyttä passiivisemmankin luonnonystävän makuun. Suomentaja Jussi Hirvi on tehnyt huolellista työtä alusta loppuun.

Ahonen, Sirkka: Vastapaino 2003. Kenelle: aatehistorian, poliittisen historian, kouluhistorian ja koulutuksen opiskelijoille ja harjoittajille. Professori Sirkka Ahonen on Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitoksen historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen professori. Hänellä on takanaan useiden vuosien kokemus sekä koulumaailmasta että sen akateemisesta tutkimuksesta.