Arvostelut

Länsigoottien raju hyökkäys Roomaa vastaan kuningas Alarikin johdolla vuonna 410 tuotti ikuiselle kaupungille nöyryyttävän tappion ja aiheutti suuria tuhoja. Pakanat yrittivät panna hävityksen kristinuskon syyksi ja alkoivat tavallista kiivaammin herjata ja pilkata sitä ja sen kannattajia. Tämä sai Augustinuksen (354-430) tarttumaan kynään ja laatimaan kristinuskon puolustukseksi 22 kirjaa käsittävän laajan teoksen "Jumalan valtio". Kymmenen ensimmäistä kirjaa tuosta teoksesta on nyt suomennettu.

Viime vuonna 125 vuotta täyttäneen Werner Söderström Osakeyhtiön historian kakkososan esipuheessa kirjan kirjoittaja, fil.tri Kai Häggman määrittää Euroopan historian suuren kertomuksen 1940-luvulta 2000-luvulle kolmella sanalla: avautuminen, vapautuminen, vaurastuminen. Samat sanat pätevät suomalaisiin yrityksiin - myös WSOY:hyn, joka on viimeisten kuuden vuosikymmenensä aikana muuttunut muutamien sukujen ja joidenkin yleishyödyllisten rahastojen hallitsemasta kustannusyhtiöstä maan suurimman, muuallekin Eurooppaan etabloituneen mediakonsernin osaksi. Avarammille aloille, väljemmille vesille on kertomus yhdestä yrityksestä, mutta samalla se avaa lukijalleen laajempiakin näkymiä niin kirjallisuuden ja kulttuurin vaiheisiin kuin talous- ja yhteiskuntahistoriaankin.

Venäjän keisarin Aleksanteri II:n määrätessä vuonna 1870 yleisen asevelvollisuuden saatettavaksi voimaan koko valtakunnassa tuli se koskemaan myös Suomen suuriruhtinaskunnan miespuolista väestöä. Autonomiansa turvin suomalaiset loivat kuitenkin täysin omat, joskin pienet sotavoimansa: ennestään olemassa olleen kaartinpataljoonan lisäksi perustettiin vuonna 1881 kahdeksan tarkk’ampujapataljoonaa reservikomppanioineen sekä vuosikymmentä myöhemmin rakuunarykmentti. Venäjän sotaministeriö ei tällaista erillisyyttä alun alkaenkaan hyväksynyt, koko järjestelyä pidettiin sen taholta väliaikaisena, ja venäläistämistoimien kiristyessä oli aika lailla väistämätöntä että Suomen "vanha sotaväki" saisi mennä. Tarkk’ampujapataljoonat ja rakuunarykmentti lakkautettiin 1901, Haminan kadettikoulu 1903 ja kaartinpataljoona 1905.

Dosentti Leena-Maija Rossin televisiomainontaa sukupuolituotantona lähilukeva Heterotehdas tarttuu tärkeään asiaan. Se analysoi jokapäiväisiä mainoskuvastoja todellisuutta, minuutta ja toiseuksia merkittävästi jäsentävinä ja rakentavina tekijöinä. Tutkimuksessaan Rossi soveltaa feminismejä ja queer-teoretisointeja liikkuvan kuvan tulkintaan. Hän paikantaa teoksensa visuaaliseen kulttuurin tutkimukseen, jolla on, näin Rossi kirjoittaa, sekä kiinteä että kriittinen ja kyseenalaistava suhde perinteiseen taidehistoriaan.

Osmo Rauhala: Luonnon aika on kaunis, hyvin taitettu taidekirja, joka tematiikaltaan tasapainoilee tieteen ja taiteen rajamailla. Se ei ole kuitenkaan pelkkä kuvakirja vaan sisältää runsaasti tekstiä. Rauhalan omien kirjoitusten rinnalla lukija voi tutustua Rauhalan ja biologi, oppihistorioitsija Anto Leikolan käymään laajamittaiseen dialogiin. Lisäksi teokseen kuuluu Leikolan täsmäiskuja luonnontieteelliseen ja filosofiseen käsitteistöön sekä Markku Valkosen esipuhemainen esittely Rauhalan taiteen luonto- ja eläinaiheista.

Vanha toteamus, että merimies on eri mies, pätee myös merimiesten ammattiyhdistystoimintaan. Merimiesten työssä on monia tekijöitä, joiden vuoksi se poikkeaa monista muista ammateista. Merimiehet työskentelevät ja asuvat laivoissa, jotka saattavat olla missä päin tahansa maailman seitsemällä merellä. Toisaalta osa merimiehistä työskentelee sisävesialuksilla ja osa rannikkoliikenteessä.

Italian maine viinimaana on ollut ristiriitainen: toisaalta maa on ollut viinintuotannon jättiläinen, jonka perinteet ulottuvat yli kahdentuhannen taa. Suurin osa tuotannosta on kuitenkin mennyt paikalliseen kulutukseen. Viinin viejänä Italia on muutamaa todellista huippuviiniä lukuunottamatta vaikuttanut etupäässä halpojen massaviinien tuottajana. Italian viinintuotanto on kuitenkin ollut vilkkaassa käymistilassa jo pitkään.

Mitä tapahtuu työlle ja työn hyveille? Tätä kysymystä Jussi Vähämäki ruotii teoksessaan "Kuhnurien kerho". Tavoitteena on kuvata työn ja työhyveiden muutosta ja analysoida uusien kontrollien ja ohjausjärjestelmien perusteita, siis sitä, mikä ohjaa sanomista ja tekemistä ei niinkään sisällön (mitä sanotaan ja mitä tehdään) kuin yleisen sanomisen tai tekemisen pakon tasolla. Asetelma jäsentyy vanhan ja uuden työn vastakkaisuudelle.

"Varhaisia rasistisia liikkeitä yhdistää fasismiin ja moderniin oikeistoradikalismiin se, että ne ovat kaikki omalla tavallaan reaktioita valistukseen ja Ranskan vallankumouksesta alkaneeseen tasa-arvokehitykseen", painottaa oululainen historioitsija Jouko Jokisalo - Raisa Simolan ja Kaija Heikkisen toimittaman Monenkirjava rasismi-artikkelikokoelman avaustekstissä. Suunnilleen saman asian Ranskan vallankumouksen "merkityksestä" rasismin ja fasismin syntyyn on todennut myös totalitarismia paljon tutkinut filosofi Hannah Arendt, johon kirjoittaja viittaakin. Jokisalon artikkeli Klassisesta rasismista kulttuuri- ja ekorasismiin on hyvin perusteellinen ja nykyhetkeen ulottuva johdattelu aiheeseen. Jatkossa saamme tietää myös sen, miksi ns.

Kari Alenius on saanut aikaiseksi tutkimuksen, jolla on - historiallisesta aiheestaan huolimatta (tai juuri sen takia) - kuin tilaus nykyajan yhdentyvässä Euroopassa. Teos kuvaa sitä prosessia ja niitä vaikeuksia, joita juuri syntyneessä uudessa valtiossa, Viron tasavallassa, syntyi suhteessa kielellisiin vähemmistöihin, ja miten tilanne maassa ratkaistiin. Saman tyyppinen tilanne on parhaillaan Euroopan Unionissa, vain moninkertaisena. Kieliä on ”vaikka muille jakaa”.

Haus der Bayerischen Geschichte on Baijerin kulttuuriministeriön rahoittama instituutti, jonka tarkoituksena on tuoda Baijerin historiaa laajempaan tietoisuuteen. Tätä tehtävää varten se järjestää vuosittain useita Baijerin alueella liikkuvia historia-aiheisia näyttelyitä ja seminaareja sekä julkaisee Baijerin historiaan liittyviä tutkimuksia sarjassaan ”Veröffentlichungen zur Bayerischen Geschichte und Kultur”. Sarjassa julkaistaan pääasiassa runsaasti kuvitettuja näyttelykatalogeja Baijerin historian, taidehistorian sekä kansatieteen aloilta. Siinä on ilmestynyt lukuisia kiinnostavia teoksia, joista saa yksityiskohtaisempaa tietoa internetsivulta www.

Kun tohtorit Rusi ja Rehn alkoivat työstää kirjaa kylmästä tasavallasta, aivan ensimmäiseksi herrojen olisi kannattanut kerätä jäitä hattuun. Nyt on koottu tulisia hiiliä, ja se näkyy lopputuloksessa. Etenkin Rehnin olisi toivonut kaatavan vettä liekkeihin - bensiinin asemesta. Rusi on sentään asianosainen.

"Veljet, nämä amerikkalaiset ovat taivaisiin asti lemuavia kaupustelijasieluja. Kuolleita kaikelle kulttuurille, hiirimäisen kuolleita." Amerikkalaisilla ei ole kiinnostusta muuhun kuin "kaupalliseen" ja "tekniseen" kyvykkyyteen. Mutta tälläkään maaperällä "ei ole kasvanut esille mitään orgaanisesti sisältäpäin, vaan kaikki on väkivaltaisesti ulkoa tuotua perustavaa vailla olevaa kulttuuria".

Ohto Manninen ja Kauko Rumpunen ovat tehneet merkittävän historiallisen työn julkaistessaan Talvisodan aikaisen hallituksen pöytäkirjat ja muistiinpanot. Kuten tekijät itse huomauttavat, näitä asiakirjoja on jo kauan käytetty tutkimuksissa, mutta tulkitsemattomana kokonaisuutena ne eivät ole aiemmin olleet kuin tutkijoiden käytössä. Nyt julkaistu teos kuuluu jokaisen Suomen historiaa tutkivan ja harrastavan hyllyyn. Huolimatta muutamista häiritsevistä pikku kieli- ja kirjoitusvirheistä (mm.

1.1 Agnille Agnia minä kutsun, esipappia, Uhrin jumalpappia, Rikkaimmin palkitsevaa hotaria. Agnia muinaisten tietäjien Ja nykyistenkin on kutsuttava, Hän jumalat tänne tuokoon. Agnilta rikkautta saavuttakoon, Menestystäkin päivittäin, Maineikasta, monipoikaista.

Itänaapurimme historian ja sen Suomen-suhteiden kannalta keskeisimmän alueen, Karjalan, historian tuntemuksen kannalta on oleellista, että asiaa harrastavat tutustuvat myös toisen osapuolen näkemyksiin tapahtumista, niiden taustoista ja seurauksista. Tämä jo muinaisten roomalaisten artikuloima periaate toteutuu kiitettävällä tavalla Pohjois-Suomen historiallisen yhdistyksen suomeksi julkaisemassa Neuvosto-Karjalan historiassa. Teos on alun perin julkaistu venäjäksi Petroskoissa 1999, joten sitä on pidettävä melko tuoreena esityksenä. Teoksen arvoa lisää, että se on julkaistu Neuvostoliitossa tapahtuneiden syvällisten yhteiskunnallisten murrosten jälkeen, vaikutusten pääosin jo vakiinnuttua.

Uusi Lappi: maa, kansat, kulttuurit kuuluu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamaan teossarjaan, jonka aloitti kirja Inkeri: historia, kansa ja kulttuuri vuonna 1991. Lappi-kirjaa varten teossarjan alaotsikoksi vakiintunut ”maa, kansa, kulttuuri” muutettiin muotoon ”maa, kansat, kulttuurit” korostamaan laajan alueen moninaisuutta. Television kulttuuriuutisissa Ilmo Massan kanssa kirjan toimittanut Hanna Snellman sanoi, ettei teos edusta maakuntahenkeä. Kirjan alkusivuilla muistutetaan, että kauneuden, hiljaisuuden ja puhtauden lisäksi Lapista löytyy rumuutta, melua ja likaisuutta.

Tutkimuksen tekemisen tapoja on tunnetusti monia. Yksi niistä on käyttää aiempien töiden kritiikkiä, palautetta ja kokemuksia uusiin tutkimuksiin orientoivana voimana. Pirjo Markkola muistelee uusimman teoksensa Synti ja siveys esipuheessa väitöskirjastaan saamaansa palautetta. Vastaväittäjänä toiminut Irma Sulkunen oli kritisoinut Markkolaa uskonnon merkityksen unohtamisesta tutkimuksessaan Työläiskodin synty - Tamperelaiset työläisperheet ja yhteiskunnallinen kysymys 1870-luvulta 1910-luvulle (1994).