Arvostelut

Käsissäni on kirja sukupuolesta ja sukupuolista; naisista, miehistä ja perheestä; kirjoittavista, matkustavista ja miestään odottavista naisista, sairastavista ja tanssivista miehistä; äideistä ja tyttäristä; maallisista ja hengellisistä veljistä. Anu Lahtisen kirjoittaman johdannon mukaan teos "pohtii yksilön sukupuolittunutta suhdetta omaan aikakauteensa, viiteryhmäänsä ja kulttuuriinsa, ruumiillisuuden ja seksuaalisuuden sisältöä, hengellisen ja maallisen elämän kokemuksia, tulkintoja ihmissuhteista ja ympäröivästä yhteiskunnasta" (s. 14). Työ on toteutettu lähes puhtaasti turkulaisvoimin ja osoittaa siten sukupuolesta kiinnostuneen historiantutkimuksen vahvuutta Turussa.

En tiedä, ovatko Suomen rockin eturivin nimet lukeneet Heideggerinsa, mutta osuvasti Ismo ja Ilkka Alanko, Kalle Ahola ja A.W. Yrjänä laulavat kappaleella ”Pop-musiikkia”. Kappaleen kertosäe ”tämä on pop-pop-pop-pop-popmusiikkia, yksinkertaista mutta totta” kiteyttää nimittäin kieroutuneella tavalla ainakin osan Martin Heideggerin taidefilosofian keskeisestä teesistä, jonka mukaan taiteessa on kyse totuudesta, vaikka nämä kaksi käsitettä ovat länsimaisen ajattelun perinteessä toisistaan erotettukin.

Alias Finkelstein Nils Erik Forsgård väitteli 1998 Helsingin yliopistossa vanhan Z. Topeliuksen aatemaailmasta Raamattuun viittaavalla otsikolla I det femte inseglets tecken. Topelius oli yllättävän juutalaiskielteinen, siis meidän mielestämme, jotka tiedämme, mitä kielteisyydestä erityisesti Sakassa seurasi. Jo väitöskirjassaan Forsgård peilasi Topeliuksen tekstejä muihin aikalaiskirjoittajiin sekä aihepiirin tutkimuskirjallisuuteen.

Niin antoisa lukukokemus että en ehtiny mantun kokeisiin kunnolla lukea ja meni pikkusen penkin alle. Suosittelen kaikille jotka rakastavat fantasiaa ja osaavat lukea!!Tässä kirjassa Eoin Colfer on käyttänyt runsaasti mielikuvitusta. Miten jotkut osaa???

Phobe Hobanin kirjoittama elämänkerta Jean-Michel Basquiatista on hieno ajankuvaus 1980-luvusta, erityisesti tuon ajan taidemaailmasta. Kirjassa on huomioitu ja havainnollistettu taiteen kentän erilaisia vaikuttajia. Basquiatin elämän kautta tuodaan esille, ettei kyseessä ole pelkästään halu tehdä taidetta taiteen vuoksi. Taide on myös tuottamista ja kuluttamista, siihen liittyy kaupallisuuden kautta raha ja valta sekä erilaiset keinottelut.

Ensimmäisen maamme puutarhataiteen yleisesityksen päätoimittaja on Mauno Häyrynen. Johdantokappaleessa hän luo tiiviin katsauksen Suomen puutarhataiteen vaiheisiin. Seuraavat viisi osiota, kukin seitsemästä artikkelista koostuva, keskittyvät sitten syvällisemmin tiettyyn teemaan. Avausosiossa keskitytään kartanopuistoihin.

Rasismi ja syrjintä Suomessa: Maahanmuuttajien kokemuksia -kirjassa esiteltävä tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa monitieteistä tutkimusohjelmaa Syreeni (Syrjäytyminen, eriarvoisuus ja etniset suhteet Suomessa). Kuten kirjoittajat huomauttavat, rasismia ja syrjintää koskevassa (sosiaalipsykologisessa) tutkimuksessa on tähän asti keskitytty lähinnä niiden ihmisten tarkasteluun, joilla on ennakkoluuloja ja jotka syrjivät. Syrjinnän ja rasismin kohteiksi joutuneiden henkilöiden kokemuksista ja näiden ilmiöiden yleisyydestä ei tähän asti ole juuri ollut koko maata ja useaa maahanmuuttajaryhmää koskevaa tutkimustietoa. Tätä puutetta paikataan käsillä olevassa tutkimuksessa.

Professori Pekka Valtosen kirjoittama teos Latinalaisen Amerikan historia on kauan odotettu ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys maanosan historiasta. Teos on jokaisen Latinalaisen-Amerikan historiasta ja nykypäivästä kiinnostuneen tutkijan ja maallikon välttämätön hankinta - kilpailijoitahan teoksella ei (ainakaan toistaiseksi) markkinoilla ole, ei edes käännösteoksena. Latinalaisen-Amerikan historian suomenkielisen yleisesityksen kirjoittamista ja kustantamista on pidettävä merkittävänä kulttuuritekona, joka toivottavasti tuo Latinalaisen-Amerikan tutkimuksen piiriin uusia, innokkaita opiskelijoita nyt kun perustiedot laaja-alaisesta aihepiiristä on omaksuttavissa yhdestä opuksesta selvällä suomenkielellä. Valtosen teos on kirjoitettu toimimaan käsikirjana ja hakuteoksena, mitä tarkoitusta se palveleekin hyvin.

Kansakunnalla on aina suurmiehensä, miehet (tosin nyttemmin naisetkin huomioidaan), joiden kuvat kuuluvat kansakunnan historiaan. Suurmiehen kuva on olennainen osa kansallista kulttuuria ja historiaa. Sitä kautta se on myös olennainen osa kansallista identiteettiäme, kuvaamme siitä, keitä me olemme ja keitä me emme ole. Tämän takia tätä kuvaa pitää aika ajoin uusintaa ja uudistaa, kunkin sukupolven on korjattava vanhaa suurmiesmyyttiä ja saada se paremmin vastaamaan omia tarpeitaan.

Useimmat meistä ovat varmaan joutuneet pohtimaan lomakkeiden, raporttien ja kyselyiden rastitusvaihtoehtoja. Rastita oikea vaihtoehto: oletko opiskelija vai ammatinharjoittaja? Työtön vai kotiäiti? Jatko-opiskelija vai yliopiston henkilökuntaa?

Dosentti Kimmo Katajalan Vuoden tiedekirjaksi valittua Suomalaista kapinaa on suitsutettu ansaitusti ja asiantuntevasti useammassa lehdessä. Panu Pulman mielestä (HS, 23.2.2002) se oli niin hyvä, että kritiikin kirjoittaminen kävi vaikeaksi.

20 vuotta sitten ilmestyi Natalie Zemon Davisin teos "Le retour de Martin Guerre", joka nosti kirjoittajansa maailmanmaineeseen. Siitä julkaistiin pian ainakin englannin-, ruotsin- ja italiankielinen laitos. Suomennos saatiin viime vuonna nimellä "Martin Guerren paluu". Zemon Davis on rakentanut kerrontansa kiinnostavalla tavalla, sillä kirjaa on mahdollista lukea kuin kepeää historiallista dekkaria, vaikka kirjoittaja etsiikin kertomansa tarinan kautta myös vastausta kysymykseen, mitä henkilöllisyys merkitsi 1500-luvulla.

"Raha puhuu. Noin se puhuu. Jos sille näyttää puun, se laskee kiintokuutiometrit." Näin pohtii 'Minun elämäni' -sarjakuvassa ympäri Helsinkiä kävelevä kyyninen vanhus.

Dosentti Martti Häikiön uusin kirja on merkillinen teos. Nojaamalla aiempien töiden saamaan ansaittuun arvovaltaan ja maineeseensa Häikiö on luonut hämmästyttävän tekeleen, joka on jotain poliittisen pamfletin ja historiantutkimuksen välimailta - olematta kumpaakaan. Jo nimestään lähtien teos hankaloittaa lukunautintoa - profeetoista Häikiö puhuu vain teoksen alussa, ensimmäisen luvun ensimmäisessä alaluvussa. Muissa artikkeleissa - teos on lähinnä artikkelikokoelma - Häikiö osoittelee kanssaan menneisyydenkuvasta eri mieltä olevien syntejä.

Pienistä päivittäisistä viesteistä, arkisista kirjeistä pojalta äidille voi ajan myötä syntyä tuhti historiateos. Tällaiseksi komeaksi kirjaksi ovat päätyneet Albert Edelfeltin (1854-1905) vuosina 1873-1901 kirjoittamat kirjeet äidilleen Alexandra Edelfeltille (1833-1901). Kirjan nimi ”Niin kutsuttu sydämeni” on lainaus ”Atten” kirjeestä äidilleen huhtikuulta 1884 ja se heijastaa hyvin teoksen luonnetta. Kyse on kirjeistä, joissa Albert Edelfelt purkaa ja keventää ”niin kutsuttua sydäntään” elämänsä tärkeimmälle ihmiselle, äidille.

Berliini on aina kiehtonut ja vetänyt puoleensa meitä suomalaisia. Vuonna 1999 tuo vetovoima kasvoi entisestään, kun siitä tuli toisen kerran koko Saksan pääkaupunki: liittopäivät samoin kuin muut tärkeimmät hallintorakennukset siirtyivät Bonnista Berliiniin ja alkoi "Berliinin tasavallan" aika. Tähän muutoksen liittyy Hannes Saarisen toimittama kokoomateos Suomi Berliinissä/ Finnland in Berlin, joka ilmestyi yhtä aikaa sekä suomeksi että saksaksi. Kirja koostuu alkusanojen lisäksi yhteensä yhdeksästä artikkelista, joiden kirjoittajat ovat kaikki joko yliopistomaailmasta tai julkisuudesta tunnettuja miehiä.

Heikki Annanpalon teos Aikain muistot - Lapin kuvauksia neljältä vuosisadalta paljastui viehättäväksi ja mielenkiintoiseksi hyvin erilaisten kirjoitelmien antologiaksi. Aihe on laaja ja valittu ajanjakso pitkä, ja se lyö leimansa teokseen. Teoksen nimi on kuvaava: teoksessa on valittuja katkelmia Lappia kuvaavista kirjoituksista. Näistä varhaisin on 1660-luvulta ja tuorein vuodelta 1992.

Paatsjokelainen eläkkeellä oleva rehtori Olav Beddari on vuosien varrella kirjoittanut kotiseutunsa historiasta ja perinteestä lukuisia artikkeleita pohjoisnorjalaisiin lehtiin ja Varanger Årbok -vuosikirjaan. Nyt hän on koonnut ja muokannut niistä osan kirjaksi, jonka nimi viittaa jokilaakson historiaan vaihtuvien valtionrajojen alueena. Pohjoinen rajajoki Paatsjokilaakso oli vuosisatojen ajan ruotsalais-norjalais-venäläistä yhteisaluetta. Kun Norjan ja Venäjän välinen raja vedettiin Paatsjokea pitkin vuonna 1826, alueella asui kolttasaamelaisia sekä jonkin verran norjan- ja suomenkielistä väestöä.