Arvostelut

Vuonna 1999 laskettiin vietettävän Hämeen ristiretken 750-vuotisjuhlaa, ja tämän kunniaksi Hämeen Heimoliitto järjesti aihepiiriin pureutuvan seminaarin "Hämeen Käräjät II". Seminaarissa, joka oli jatkoa aiemmille Häme-konferensseille sekä vuoden 1997 "Hämeen Käräjät I:lle", luennoitsijat tarkastelivat Hämettä ja sen vaiheita suhteessa ristiretkeen ja Itämeren piirin yleiskehitykseen. Runsas vuosi myöhemmin tapahtumasta on ilmestynyt mittava julkaisu "Hämeen käräjät I", joka on huomattavasti alkuperäisiä luentoja laajempi teos. Teoksen avauspuheenvuoroissa professori Viljo Rasila (Hämeen käräjät 1997) ja piispa Juha Pihkala (Hämeen käräjät 1999) kommentoivat lyhyesti hämäläisyyden kuvia.

Presidentti Urho Kekkonen kiinnostaa suomalaisia niin paljon, että kustantajat eivät epäröi julkaista mitään Kekkoseen liittyvää. Kekkosen naissuhteet alkavat olla jo yksi tutkimusalue, josta esitetään tulkintoja siinä kuin Kekkosen yhteiskunnallisesta toiminnasta. Kekkoseen kohdistuvasta suuresta kiinnostuksesta kertoo myös rouva Anita Hallaman teoksen "Sydämen kieltä sydämelle" saama valtaisa huomio. Anita Hallama kirjoittaa kirjansa alussa, että hän haluaa kertoa ensimmäisen ja ainoan kerran totuuden häntä ja Urho Kekkosta yhdistäneestä siteestä.

Pari vuotta sitten julkaistujen kokoomapainosten lisäksi Otava on nyt julkaissut suomennoksen G.H. von Wrightiin teoksesta The Varieties of Goodness. Kirjaa ei ole aiemmin käännetty muille kielelle.

Risto Vilmusenahon Oulun yliopistossa huhtikuussa 2001 tarkastettu väitöskirja liittyy Suomessa 1960-luvulta lähtien harjoitettuun varsin elinvoimaiseen kaukosiirtolaisuuden historian tutkimukseen, johon pohjoismaalaiset tutkijat ovat eurooppalaisittain arvioituina antaneet merkittävän panoksen mm. siksi, että historiallisen demografialle olennainen tilasto pohjainen tutkimusaineisto on Pohjolassa käyttökelpoista. Lähinnä Turun yliopiston yleisessä historiassa toteutetun tutkimustyön tuloksena aihepiiristä on ilmestynyt jo ennen Vilmusenahon työtä yksitoista väitöskirja. Aiemman tutkimuksen suuresta määrästä huolimatta voi kuitenkin syystä sanoa, että Vilmusenahon väitöskirjalla on ollut täytettävänään merkittävä aukko suomalaisessa siirtolaisuustutkimuksessa.

Toista maailmansotaa käsittelevien teosten tulva näyttää jatkuvan vuodesta toiseen, mutta sitä edeltävien aikakausien suomalaisista konflikteista kiinnostuneille tarjoutuu jo huomattavasti vähemmän luettavaa, niin tutkimuksina kuin popularisaatioinakin. Jälkimmäisiin voi lukea tänä vuonna ilmestyneen emeritusprofessori Jussi T. Lappalaisen teoksen ”Sadan vuoden sotatie. Suomen sotilaat 1617-1721.

Ajankohtaisempaa aihetta kuin Suomen lähitulevaisuuden linjaukset turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa voi tuskin kuvitella. Globalisaatio, EU:n integraation syveneminen myös turvallisuusasioissa ja etenkin syyskuun 11. päivän tapahtumat ovat nostaneet kysymyksen Suomen liittoutumattomuudesta aivan uudelle tasolle. Keskustelua ovat vauhdittaneet myös lukuisat poliitikot.

Ovatko maapallon napaseudut pop? Ainakin Suomessa on merkkejä tästä. Vuonna 1999 Otava julkaisi käännöksen Caroline Alexanderin kirjasta Endurance, joka käsitteli Sir Ernest Shackletonin epäonnistunutta retkeä Antarktikselle 1910-luvulla. Kulttuurien museossa Helsingissä on parhaillaan avoinna näyttely pohjoisten löytöretkien historiasta, Ultima Thule.

Hélène ja Augusta on vaikeasti määriteltävä kulttuurihistoriallinen kirja: esipuheesta käy ilmi, että kirjoittaja Marjo Brunow-Ruola on tehnyt elämäntyönsä kukkakauppiaana ja galleristina ja aloittanut vasta ikääntyneenä kulttuurihistorian opinnot ja ryhtynyt sitten tutkimaan kahden 1800-luvun turkulaisperheen elämää. Vanhana turkulaisena perheiden talot olivat kyllä hänelle tuttuja jo lapsuudesta ja niin lienevät olleet myös monet kyseisiä tunnettuja perheitä koskeneet tarinat ja legendat. Opinnäytetyön - mikä opinnäyte oli kyseessä, ei käy ilmi edes lähdeluettelosta - edetessä Brunow-Ruolaa kannustettiin kirjoittamaan aiheesta kirja myös suurelle yleisölle ja näyttävä ja esteettinen lahjakirja aiheesta onkin syntynyt. Pikkutarkasta käsittelytavasta huomaa, että takana on paljon tutkimustyötä, mutta lähdeviitteiden puuttuessa kyseinen teos on todellakin tehty laajalle yleisölle, eikä kaikin paikoin aivan tutkimuksellisella otteella.

Miksi jouluksi leivotaan piparista juuri possuja, tähtiä ja sydämiä? Mistä tämä ”aina” jouluun kuulunut leivonnainen on oikein meille tullut? Millainen kertomus liittyy Hannun ja Kertun löytämään piparkakkutaloon? Kenen kuulun kirjailijan kerrotaan sanoneen: "Vaikkei minulla maailmassa olisi kuin yksi ainoa penni rahaa, niin ostaisin sillä piparkakun.

"Ei imelää uskon mottoa [että] tulen paremmaksi päivä päivältä ja joka suhteessa... Vain valistus, ei halpahintaisuus, pitää huolen siitä, että palaamme meille sopivaan kokoon." Lauseet ovat amerikkalaisen kehitysbiologin ja paleontologin Stephen Jay Gouldin kirjoittamasta Hirmulisko heinäsuovassa -esseekokoelmasta, joka on julkaistu suomeksi tänä vuonna. Kokoelmassa on 34 esseetä, jotka Gould on alun perin kirjoittanut Natural History -aikakausjulkaisuun.

Lallin pidot on positiivinen sekametelisoppa. Takakannessa luvataan viedä lukija kivi-, pronssi- ja rautakauden maailmaan, kertoa miten silloin pukeuduttiin, syötiin ja elettiin. Koska kirjoittaja Turkka Aaltonen on erä- ja ruokaperinteen tuntija, keskitytään kirjassa resepteihin ja ruoan valmistukseen, mutta perustiedot luvataan myös Suomen mielenkiintoisimmista muinaisjäännöksistä ja -nähtävyyksistä. Martti Arkon osuus on menneisyyden kuvittamisessa piirroksin.

Finnair Stadium on kirja Helsingin uudesta jalkapallostadionista. Editan julkaisema teos on runsaasti kuvitettu, historiaa, rakennusvaiheita ja muisteloja sisältävä katsaus uudesta urheilun pyhätöstä. Kirja on kolmikielinen: suomea, ruotsia ja englantia, kaikkia yhtä paljon. Kirjan kohderyhmä lienee jalkapallonharrastajat.

Matkakirjat sisältävät nykyään tyylilajina ongelman: miten kirjoittaa mielenkiintoisesti paikoista, joissa moni muukin on käynyt? Matkakirjojen alkuperäinen tarkoitushan ei ollut - toisin kuin matkaoppaiden - antaa matkustusvinkkejä muille matkailijoille, vaan kertoa oudoista paikoista ja näin tyydyttää lukijoiden eksotiikan kaipuuta. Kirjoittaja asettaa itsensä alttiiksi matkan rasituksille lukijan puolesta. Pirkko Koskenkylän kirjoittama matkakirja hänen ja miehensä Pekka Koskenkylän pitkästä purjehduksesta ei kovinkaan paljon sisällä eksotiikkaa, vaan matkakohteet ovat monesti tuttuja tavalliselle pakettimatkalaisellekin varsinkin Välimerenosuudelta, joka vie suurimman osan kirjan sivuista.

”Näkökulmia kulttuuriympäristöön” on Lounais-Suomen ympäristökeskuksen julkaisu, jossa käsitellään Varsinais-Suomen ja Satakunnan kulttuuriympäristöjä. Kummassakin maakunnassa toimii kulttuuriympäristötyöryhmä, joiden jäsenet ovat osallistuneet julkaisun tekemiseen. Julkaisun tavoitteena on tarjota monipuolisesti tietoa Lounais-suomen kulttuuriympäristön hoitoon, suojeluun ja kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä. Julkaisu antaa kuvan Lounais-Suomen kulttuuriympäristön kehityksestä esihistorialliselta ajalta lähtien aina nykytilaan asti.

Arjen historia on jo pitkään kiinnostanut historiantutkijoita. Sen sijaan historioitsijan arki ei ole kiinnostanut ketään. Tätä tutkimuksessa ollutta ammottavaa aukkoa paikkaamaan on nyt julkaistu kirja. Se perustuu Tampereen yliopistossa pidettyyn luentosarjaan ja koostuu erillisistä artikkeleista.

Arkijärjen mukaan koneen tehtävä on toimia: kone on hyvä kun se tehokkaasti suorittaa sille suunnitellun tehtävän. Jyrki Siukonen aloittaa väitöskirjassaan Uplifted Spirits, Earthbound Machines - Studies on Artists and the Dream of Flight 1900-1935 aivan toisenlaisesta lähtökohdasta. Siukonen tutkii 1900-luvun alun unelmia ja visioita (lento)koneesta, joka ei päässyt maanpinnalta: eräänlaista vauhdin ja lentämisen mentaalihistoriaa, siis. Siukosen teoksen johtavia ajatuksia on, että tärkeämpää kuin oikea lentäminen on uni lentämisestä.

Arto Haapalan ja Markku Lehtisen toimittama kirjoituskokoelma Elämys, taide, totuus (Yliopistopaino, 2000) on vakuuttava osoitus suomalaisten estetiikan tutkijoiden fenomenologista estetiikkaa kohtaan tuntemasta kiinnostuksesta ja perehtyneisyydestä. Kiinnostus tuskin on hupenemassa lähiaikoinakaan, siksi mielenkiintoisia näkymiä monet antologiassa julkaistut artikkelit antavat. Kokoelmassa mannermaan ajattelijoiden teemat ja ajatukset saavat pedantit tulkitsijansa suomalaistutkijoista ja sen keskeiseksi teemaksi nousee esteettisen kokemisen tarkasteleminen. Kirjassa ovat mukana seitsemän suomalaisen kirjoittajan artikkelit sekä kolme käännösartikkelia.

Matti Rinteen kirjoittaman "Aseman kello löi kolme kertaa" keskeisenä tavoitteena on vastata kysymykseen, mikä on ollut rautateiden sivistävä vaikutus Suomessa. Aikaisemmin on kirjoitettu useita historiateoksia rautateiden teknisestä ja taloudellisesta kehityksestä, mutta rautatiekulttuuria ja sen merkitystä kokonaisuudessaan tarkastelevaa teosta ei olla kirjoitettu. Rinteen teos täyttääkin hyvin yhden puuttuvan palan maamme kulttuurihistoriasta. Rinteen teoksessa on omakohtaisuutta, sillä hänen isänsä oli rautatieläinen ja hänen perheensä vaihtoi usein muiden rautatieläisten tapaan kotipaikkaa usein.

Perinteinen sotahistoria on usein yksipuolista luettavaa, tapahtumahistoriaa pelkistetyimmillään: kenraaleiden sotaliikkeitä, koukkauksia sinne ja tänne, tuloksena voitto tai tappio riippuen kenen kannalta asiaa katsoo. Yhteydet aikakauden muuhun elämänmenoon jäävät usein olemattomiksi, korkeintaan viitataan valtiollisen historian ja diplomatian käänteisiin, jotka useimmiten nähdään konfliktien ensisijaisina ellei ainoina selittäjinä. Antti Kujala on suurta pohjan sotaa käsittelevässä teoksessaan halunnut yhdistää rakenne- ja tapahtumahistorian. Aivan saumattomasti se ei ole käynyt, vaan kirja on jaettu kahteen osaan, jotka on otsikoitu "Yhteiskunta" ja "Sota".