Arvostelut

Perinteinen sotahistoria on usein yksipuolista luettavaa, tapahtumahistoriaa pelkistetyimmillään: kenraaleiden sotaliikkeitä, koukkauksia sinne ja tänne, tuloksena voitto tai tappio riippuen kenen kannalta asiaa katsoo. Yhteydet aikakauden muuhun elämänmenoon jäävät usein olemattomiksi, korkeintaan viitataan valtiollisen historian ja diplomatian käänteisiin, jotka useimmiten nähdään konfliktien ensisijaisina ellei ainoina selittäjinä. Antti Kujala on suurta pohjan sotaa käsittelevässä teoksessaan halunnut yhdistää rakenne- ja tapahtumahistorian. Aivan saumattomasti se ei ole käynyt, vaan kirja on jaettu kahteen osaan, jotka on otsikoitu "Yhteiskunta" ja "Sota".

Voi hyvällä syyllä allekirjoittaa suurlähettiläs Björn Alholmin muistelmakirjansa alkusanoissaan esittämän toiveen, että menneisyydestä on puhuttava avoimesti ja rehellisesti. Yleensä tälle aaltopituudelle virittäytyminen vaatii eläköitymistä. Näin on Alholmkin tapauksessa. Ongelmia kuitenkin syntyy, kun muistelija on ollut asianosainen eikä hän ole pitänyt päiväkirjoja tai muutenkaan juuri tehnyt muistiinpanoja tapahtumista, joita hän nyt sitten turvallisen välimatkan päästä tarkastelee.

Anicius Manlius Severinus Boëthius (475-524/5) on laajasti ja syvällisesti oppinut roomalainen konsuli ja ajattelija, joka käänsi Aristotelesta, Platonia ja Porfyriosta, laati kirjoituksia ja kommentaareja filosofiasta ja teologiasta, mm. kolminaisuusopista, perehtyi matematiikkaan ja astronomiaan ja hahmotteli synteesiä antiikin filosofiasta ja kristillisestä teologiasta. Hänen laajemmat projektinsa jäivät kuitenkin toteutumatta, kun hänen tiensä hovijuonittelusta syytettynä johti mestauslavalle. Hänen elämänsä ja tuotantonsa sijoittuu myöhäisantiikkiin, keskiajan ja skolastiikan alkuun, vuosiin ennen Platonin Akatemian lakkauttamista ja siten kiinnostavasti kahden erilaisen kulttuuritradition kohtaamisen ja sulautumisen aikakauteen.

"Aukeavat ovet - kulttuurien moninaisuus Suomen elinkeinoelämässä" on Marja-Liisa Truxin toimittama artikkelikokoelma nimensä mukaisesta aiheesta. Kirjassa on kuusi keskeistä lukua, yhteenveto ja lopuksi lyhyt artikkeli ulkomaalaistilastojen tulkinnasta. Opuksen kirjoittamiseen on osallistunut yhteensä 11 kirjoittajaa kauppa-, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden alalta. Ulkoisesti jämerän kokoinen opus on väljästi taitettu, joten 350 sivun kahlaaminen ei ole lainkaan niin työlästä kuin kuvitella saattaa.

Muutaman viime vuoden aikana on Suomessa keskusteltu hyvinkin paljon siitä, mitä laman seuraukset ovat vaikuttaneet suomalaiseen hyvinvointivaltioon. On kysytty, voidaanko Suomea pitää monien leikkauksien jälkeen pohjoismaisena hyvinvointivaltiona. Monet sosiaalipoliitikot ovat tuskastuneet myös siihen, että lama on ohi ja valtiontalous on tasapainossa, mutta väliaikaisiksi uskotut sosiaalipoliittiset leikkaukset näyttävätkin jääneen pysyviksi. Raija Julkusen kirja " Suunnanmuutos.

Merisairaan liikemiehen luetuin kirja Robinson Crusoe Tiilitehtailija ja sanomalehtimies Daniel Foen onnistuttua liiketoimissaan hän laittoi sulan hattuunsa ja koristeli nimensä etuliitteellä. Merisairaus haittasi työmatkoja Thames-virran yli ja klaustrofobia politikoinnin tuomaa vankilatuomiota. Vasta yli kuusikymppisenä velkojiaan piilossa kaunokirjallisuutta kirjoittamaan alkanut Defoe tiesi mistä kirjoitti kun aiheena olivat yksinäisyys ja käytännön elämän pienet haasteet. Jos Defoen (1660-1731) omassa elämässä oli aineksia vuosikymmeniksi autiolle saarelle haaksirikkoutuneen merimiehen vaiheiden kuvaamiseksi niin tarjosi virikkeitä todellisuuskin.

Janne Seppänen on kirjoittanut varsin ansiokkaan ja tervetulleen kirjan visuaalisesta lukutaidosta. Maailman kiihtyvä mediasaatio asettaa pienen ihmisen aikamoisten vaateiden alle, eikä visuaalisten merkkien ja merkitysten tulvassa aina tahdo pysyä perässä. ‘Katseen voima' antaa apuja. Kirja on ilmeisesti tarkoitettu oppikirjaksi - tai ehkä pikemminkin opettajien apuvälineeksi esimerkiksi lukioihin ja keskiasteen oppilaitoksiin.

Ranskalaisen historiatieteen saavutuksia suomennetaan harvakseltaan. Mieleen ei tule kuin kaksi Le Roy Ladurie -lyhennelmää (Montaillou ja Karnevaalit) ja Braudelin toimittama Eurooppa-kirja. Tämän vuoksi jokaista uutta käännöstä on tervehdittävä ilahtuneena. "Omassa huoneessa" on osa Histoire de la vie privée -kirjasarjan kolmatta osaa.

Slovakian ja Puolan romanien pienimuotoinen invaasio Suomen rajoille on aiheuttanut monenlaista polemiikkia sekä Suomen ulkomaalaispolitiikasta että EU:n jäsenyyttä haluavien entisten sosialistimaiden ihmisoikeustilanteesta. Sekä tietenkin selvityksiä ja selontekoja, viranomaistyötä. Romaniväestöön kohdistuvalla viranomaistutkimuksella on satavuotiset perinteet, mutta etenkin 1940-luvulla, "mustalaispolitiikan" syntyessä, sekä Suomessa että Ruotsissa tehtiin laajoja ja perinpohjaisiakin selvityksiä romaniväestön elinoloista. Varsin pian myös kansatieteilijät, perinteentutkijat ja sosiologit liittyivät joukkoon, mutta 1980-luvulla kiinnostus kotimaiseen romanikysymykseen muutti luonnettaan.

Vesa Puurosen toimittama "Valkoisen vallan lähettiläät" on kirja Joensuun taudista: skineistä, rasismista ja yhteisöstä. Kirja on joensuulaisten tutkijoiden kolmivuotisen akatemiaprojektin tulos, jossa tarkastellaan monipuolisesti paikallista, 1990-luvulla vaikuttanutta rasistista väkivaltaa harrastanutta nuorisojoukkoa, joka on osa kansainvälistä, äärioikeistolaista skinhead-alakulttuuria. Kokoelman kahdeksan artikkelin kirjoittamiseen on osallistunut yhteensä seitsemän kirjoittajaa. Kirjan punaisena lankana on skinien tarkastelu rikollisena alakulttuurina, vaikka muitakin ääniä kuullaan.

Dosentti Kari Aleniuksen kirjoittama Baltian historian yleisesitys kuuluu epäilemättä viime vuosien suomalaisten tietokirjojen aateliin ja hän on jo saanutkin teoksestaan aiheellista tunnustusta. Alenius toimii yliassistenttina Oulun yliopiston historian laitoksella ja hänen 1996 ilmestyneen väitöskirjansa nimi oli “Ahkeruus, edistys, ylimielisyys. Virolaisten Suomi-kuva kansallisen heräämisen ajasta tsaarinvallan päättymiseen (n. 1850-1917)”.

"Suvun Suuri kertomus: Muistitietoa itsenäisen Suomen vaiheista" on Pauliina Latvalan toimittama ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kustantama teos, jonka aineistona ovat vuonna 1997 (1.3.-31.8.

Helsingin Suomalainen Klubi on ollut perustamisestaan lähtien kiehtova ja tärkeä instituutio. Jarmo Virmavirta, vanha kokoomusvaikuttaja, ansioitunut journalisti ja aktiivinen klubilainen on nyt kirjoittanut kirjan Klubista ja sen jäsenistöstä. Suomalaisen Klubin kaltainen, vanha, kunnianarvoisa instituutio on täyttänyt sata vuotta jo aika päiviä sitten, eikä tietenkään voinut olla silloin kirjoituttamatta itselleen historiaa. Virmavirran kirjan käteen ottaessa tuleekin kysyneeksi syytä kirjan kirjoittamiseen: Klubillahan on jo Eero Saarenheimon kirjoittama historia, miksi siis uusi kirja?

Juha Herkmanin kirjoittama "Audiovisuaalinen mediakulttuuri" on erinomainen, kulttuurintutkimuksen näkökulmasta kirjoitettu oppikirja median läpäisemästä nykykulttuurista. Kirja on tarkoitettu av-alan koulutuksen apuvälineeksi, mutta sitä voi käyttää huomattavasti laajempi lukijakunta: oikeastaan kaikki jotka kaipaavat asiallista ja informatiivista johdatusta median merkityksestä tänä päivänä. Oppitunneilla "Audiovisuaalinen mediakulttuuri" ansaitsisi kunnollisen johdatuksen, sillä muutoin kirjan valtaisa tietoryöppy saattaa valua ohitse ja kirjoittajan keskeiset havainnot jäädä taka-alalle. Kirja sisältää todella suuren määrän tietoa, joka on kuitenkin onnistuttu muokkaamaan luettavaan muotoon.

Marguerite Duras on tuttu ja usein erilaisissa tiedotusvälineissä esiintyvä nimi, jonka ympärille on vähitellen kehkeytymässä kultinomaista hohdetta. Nimi jää jäljelle, se hakataan hautakiveen, sen jälkeen kun fyysinen olentomme ja olomuotomme on poissa. Tämä, tarkemmin ajatellen suppea ja todellisuuden vastainen ajatus kohoaa voimakkaasti esiin Yann Andréan eräänlaisesta kirjallisesta hyvästijätöstä intohimonsa ja rakkautensa kohteelle. Ajatus on epätyydyttävä siksi, että nimi säilyy vain kestävien ja merkittävien tekojen signeerauksena, ei pelkkänä nimenä.

Noin viikko sitten Helsingin Sanomissa oli pienehkö uutinen, jossa ympäristöhistoriaan perehtynyt toimittaja Juha Kuisma kritisoi Suomen nostamista ympäristönsuojelun mallimaaksi ja samassa yhteydessä valitteli sitä, että suomalaisen ympäristötietoisuuden kehitys liian usein esitetään jatkumona A. E. Nordenskiöldistä Koijärven kautta ympäristöministeriön perustamiseen. Unhoon jäävät sellaiset aiheet kuin 1800-luvulla alkanut vesiensuojelu ja sodan vaikutukset suomalaisten luontosuhteeseen.

Lauluntekijänä tunnetuksi tulleen Sirkka-Liisa Sassin (s. 1938) omaan elämään pohjautuva romaani Noidankehä on lukuisine yksityiskohtineen ja juonenkäänteineen aikamoinen koettelemus, haaste, joka ei helpolla päästä otteestaan. Romaani kertoo taimiolaisen vaatekauppiaan tyttären, sittemmin Saksaan avioituneen hienostorouvan elämästä, jota varjostaa vuosi vuodelta paheneva skolioosi eli selkärangan kierouma. Lisan kärsimys kruunataan saksalaisella nikamaklinikalla, jolla tehdystä selän oikaisuoperaatiosta muodostuukin koko romaanin kantava voima, ihan kirjaimellisestikin: ilman terässauvaa selkärankansa tukena Sass tuskin olisi pystynyt kirjoittamaan romaaniaan.

Kun näin Yrjö Ahmavaaran ja Tatu Vanhasen Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin olevan tarjolla arvosteltavaksi Agricolaan olin suorastaan innoissani. Teoksen mainittiin olevan pamfletinomainen ja keskustelua herättävä. Ja niitä molempia se myöskin on. Sen sijaan oma innostukseni aihetta kohtaan haihtui nopeasti lukemisen myötä.

MTV:n vuonna 1997 kuolleen ensimmäisen toimitusjohtajan Pentti Hanskin muistelmat on vihdoin saatu postuumina julkaistua. Kirjan on toimittanut teatteriohjaaja Markku Onttonen. Onttonen on pitkän linjan teatteri- ja televisio-ohjaaja. Hän on tunnettu muun muassa ohjaamistaan televisioelokuvista, kuten 'Kätkäläinen', 'Kun taivas repeää', 'Taivas sinivalkoinen' sekä Suomen lähihistoriaan keskittyvistä tv-dokumenteista 'Jääkärien tie I-III', 'Talvisodan henki' ja 'Suomea ei koskaan miehitetty'.