Arvostelut
Agricolan kirja-arvostelut
ISSN 1796-704X
”Ele polghe kiria quin Sica waicka henes on wehe wica”
Arvostelujulkaisussa julkaistaan pääasiassa humanistisen- ja yhteiskuntatieteellisen alan tutkimuksiin liittyvien teosten arvioita, mutta myös esimerkiksi muistelmien, elämäkertojen tai historiallisten romaanien. Agricolan kirja-arvostelujulkaisu: tietoja ja ohjeita
16.4.2001 | Riukulehto, Sulevi
Aikamme uskonnollisuus on moni-ilmeistä. Tässäkin mielessä elämme miltei postmodernia, yhtenäiskulttuurin hajoamisen aikaa. Vaikka suomalainen uskonnollisuus näyttää ensisilmäyksellä säilyneen poikkeuksellisenkin yhtenäisenä - 86% kuuluu yhä luterilaiseen valtavirtaan - uskonnolliset vastareaktiot ja ääriliikkeet moniarvoistavat myös meidän maailmaamme. Jeffrey Kaplanin kirja Beyond the Mainstream painottaa, että emme enää elä aivan topeliaanisesti koivun ja tähden alla.
13.4.2001 | Kari Kaunismaa
Kun entinen Tasavallan Presidentti kirjoittaa itänaapuriamme koskevan kirjan, myyntimenestys on taattu jo ennen kirjan ilmestymistä. Näin on siitä huolimatta, että luultavasti kansalaisten enemmistö seisoo tiukasti selkä itään päin, ei halua tietää Venäjästä mitään, puhumattakaan, että haluaisi opiskella venäjän kieltä. Jollain tavoin on paradoksaalista, että Neuvostoliiton ja pysähtyneisyyden aikana syntyi venäjän kielen ryhmiä läntisenkin Suomen kouluissa, kun taas nyt, vapaan Venäjän aikana, niitä ei voida perustaa.
13.4.2001 | Minna-Liisa Mäkiranta
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet -teos on uudistettu laitos aiemmin ilmestyneistä Suuri nimikirja (1984), Suuri Suomalainen nimikirja (1985) ja Uusi suomalainen nimikirja (1988) -teoksista. Samoista teoksista on ilmestynyt myös erillisiä pelkästään etunimiin (Kustaa Vilkuna) tai sukunimiin keskittyneitä versioita. Uudistetun hakuteoksen julkaisemista kirjoittajat perustelevat nimistötutkimuksen edellytysten paranemisella ja uusien lähteiden käyttämisellä. Väestörekisterikeskuksen luettelon mukaan suomalaisilla on käytössään noin 127 700 eriasuista sukunimeä.
12.4.2001 | Jaakko Suominen
"Hän aloitti silloin yksin ja tyhjästä, rakensi pala palalta ohjelman, joka nyt kantaa hänen nimeään, ja kylvi siemenen, josta kasvoi valmis käyttöjärjestelmä kymmenien miljoonien ihmisten käyttöön, ja synnytti liikkeen, jonka lonkerot ulottuvat yhä laajemmalle." - Glyn Moody Linus Torvaldsista teoksessa "Kapinakoodi" Maailma tarvitsee sankareita. Sankarit ja heidän tekijänsä taas kaipaavat roistoja urheuden vastapainoksi. Digitaalisuuden läpitunkema kulttuuri ihannoi muiden lailla robinhoodeja ja zorroja, inhoaa teknomuotoon sovitettuja Nottinghamin sheriffejä, ilkiöitä ja tyranneja.
10.4.2001 | Joel Kuortti
Anna Perälän typografinen atlas on merkittävä arkistotyö. Se kartoitta varhaisen fennican painohistoriaa ulottuen ensimmäisestä Suomessa ja suomalaisessa kirjapainossa painetusta teoksesta, Michael Wexioniuksen De prudentiasta (1642) Turun paloon (1827), jonka johdosta kirjapainotoiminta Suomessa laantui merkittävästi. Ulkopuolelle on jätetty muualla kuin Suomessa painettu aineisto. Työ on jatkoa Toini Melanderin tutkimuksille ja laajentaa tietojamme Suomen kirjapainohistoriasta.
10.4.2001 | Klaus Lindgren
Hans Håkon Christian Sivén syntyi helsinkiläiseen lääkärisperheeseen, innostui poikasena partioliikkeestä, avusti isäänsä ja isoveljeään (Paavo, sittemmin Susitaival) jääkäriliikkeessä, touhusti punakapinan aikana valkoisten puolella, muttei ehtinyt itse taisteluihin juuri ollenkaan mukaan, ei liioin päässyt mukaan Aunuksen retkelle, koska oli suorittamassa asevelvollisuuttaan, ja lopulta päätyi Suomen miehittämän Repolan aunukselaisen pitäjän nimismieheksi. Kun Suomi vetäytyi Repolasta ja Porajärveltä, Suomen edustajaksi Repolassa muuttunut nuori nimismies ei tähän suostunut, vaan ampui itsensä. Lyhyt elämäntarina, ja sellaisenaan lähinnä vain yksi lukemattomista enemmän tai vähemmän traagisista elämäntarinoista 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Bobi Sivénin elämästä muodostui kuitenkin paljon tärkeämpi asia kuin äskeisen perusteella voisi olettaa.
5.4.2001 | Suvianna Seppälä
Suomen Tammi on Opetushallituksen, Museoviraston ja ympäristöministeriön yhteinen, koulujen kulttuuriperintöopetusta kehittävä hanke, jonka tavoitteena on vahvistaa kulttuuriperinnön asemaa opetuksessa sekä luoda koulujen ja museoiden välille toimivia yhteistyömuotoja. Kyseessä oleva teos on hankkeen neljäs käsikirja. Kirjan tavoitteena on tarjota opettajille käytännön neuvoja ja ideoita, kuinka rakennuksia ja ympäristöä voidaan monipuolisesti tutkia eri aineiden opetuksessa. Historianopettajien lisäksi kirja tarjoaa virikkeitä ja neuvoja mm.
4.4.2001 | Itkonen Hannu
Ladunavaus työväen urheiluliikkeen naisista Teksti: Hannu Itkonen Leena Laine: Työväen urheiluliikkeen naiset. Otava. Keuruu 2000. 351 s.
3.4.2001 | Jarmo Ikonen
Joukkoviestintätutkimusta on tunnetusti kutsuttu "tieteiden tienristeyksi". Luonnehdintaa voisi ilmeisen hyvin soveltaa myös huumorintutkimukseen. Huumori tai nauru ei oikein tunnu istuvan minkään yksittäisen tieteenalan tutkimukselliseen ytimeen, mutta toisaalta se varsin laajaa kannatusta nauttiva näkemys, että kyky nauraa on ihmiselle (ja vain ihmiselle) lajityypillinen ominaisuus ja että kaikissa kulttuureissa kaikkina aikoina on löydettävissä jotain huumoriksi mainittavaa, antaa oikeutuksen sivuta huumorin ja naurun problematiikkaa melkeinpä minkä tahansa luonnon- tai ihmistieteen parissa tehtävässä tutkimuksessa. Skaala ulottuu neurologiasta taiteentutkimukseen ja filosofiaan asti.
27.3.2001 | Ilari Lindroos
Suomalainen historian filosofisia kytkentöjä käsittelevä kirjallisuus sai viime vuodenvaihteen tienoilla uuden edustajan muuten hyvin harvalukuiseen joukkoonsa. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan Kampus Kustantamo julkaisi J. E. Salomaan käsikirjoituksen "Historia ja nykyaika, historianfilosofisia ääriviivoja".
22.3.2001 | Pentti Stranius
NÄYTTELIJÄIDENTITEETTI - vietävän luettavaa tekstiä Pia Hounin Näyttelijäidentiteetti on vietävän luettavaa tekstiä väitöskirjaksi. Houni on päässyt kirjoittamisprosessissaan sille kadehdittavalle tasolle, että hyvinkin yllättävät ja yksityiset mietteet ja melko suppeasta aineistosta tiukasti puristetut johtopäätökset peilaavat sopusuhtaisesti myös esitettyjä teoreettisia ja metodologisia näkökulmia. Haastatteluosuudet limittyvät saumattomasti tieteelliseen tekstiin. Tavanomaisia ristiriitoja, joihin haastattelututkimuksissa helposti joudutaan teorioiden ja empiirisen aineiston "esillepanon" välillä, ei tässä tutkimuksessa juurikaan esiinny.
19.3.2001 | Heikki Salminen
Sodissa ovat eri aikoina raskaan taakan saaneet kantaa sotivien armeijoiden lisäksi myöskin siviilit, heidän joukossaan myös lapset. Näin on ollut myös Suomessa. Toisen maailmansodan pyörteisiin joutunut Suomi menetti talvi- ja jatkosodan raskaissa taisteluissa kaikkiaan lähes 90 000 miestä kaatuneina. Kotirintaman osaksi tuli samalla taakka, jota monet kantavat mukanaan vielä tänäkin päivänä.
28.2.2001 | Anu Lahtinen
Kuuluisalla tieteilijällä Galileo Galileilla (1564-1642) oli kolme lasta, kaksi tytärtä ja poika, joiden äiti oli kaunis venetsiatar Marina Gamba. Galileo ei avioitunut lasten äidin kanssa, joten tyttäret olivat "naimakelvottomia"; niinpä heidät sijoitettiin nuorina luostariin. Varsinkin tyttäristä vanhempi, Suor Maria Celeste, piti kuitenkin kiinteästi yhteyttä isäänsä, ja tämä tuki tyttäriään taloudellisesti. 124 Suor Maria Celesten kirjoittamaa kirjettä on säilynyt (Galileon kirjoittamat kirjeet ovat hävinneet tai tuhottu).
22.2.2001 | Mari Maasilta
Baconin Audiovisuaalisen kerronnan teoria on tervetullut suomenkielinen oppikirja maamme lukuisille mediakulttuurin, audiovisuaalisen kulttuurin ja tv- ja elokuva-alan opiskelijoille, joille se takakannen tekstin mukaan on suunnattukin. En varmaan ole ainoa alan opettaja, joka on tuskaillut englanninkielisten perusteosten ammattislangin parissa yrittäen luoda niiden pohjalta ymmärrettävää opetusaineistoa. Baconin hyvällä kielellä ja asiantuntijuudella kirjoittama kirja tulee helpottamaan työtämme. Bacon kartoittaa kirjassaan elokuvan ilmaisullisia vaihtoehtoja ja niiden kehitystä.
21.2.2001 | Tuomas Martikainen
"Monietnisyys, yhteiskunta ja työ" on seitsemän kirjoittajan yhteistyön tulos, joskin heistä suurimman vastuun näyttävät kantaneen Annika Forsander ja Elina Ekholm. Kirja koostuu useammasta artikkelista, jotka ovat niin teoreettisia, kuvailevia kuin osin kantaaottaviakin. Yhdistävä tekijä on suomalainen monikulttuurinen todellisuus ja työ. Kirja on varsin miellyttävällä tavoin taitettu.
21.2.2001 | Tuulia Salmela
Heikki Rantatuvan toimittama Kartta historian lähteenä on teoksen esipuheen mukaan luotu karttoja käsittelevien kurssien oppikirjaksi. Tällaisista oppikirjoista on aiemmin ollut pulaa, joten Kartta historian lähteenä -teosta on tehty tarvenäkökohdat mielessä. Kartta historian lähteenä koostuu yhdeksästä lyhyehköstä artikkelista, joiden kirjoittajia ovat maanmittaustoimintaa tai karttojen historiallista tutkimusta lähellä olevat henkilöt. Muun muassa Juhani Kostet on kirjoittanut kaupunkikarttoja käsittelevän osuuden; hän on tehnyt aiheesta myös väitöskirjansa.
19.2.2001 | Meri Vuohu
Viime syksynä ilmestyi SKS:n kustantamana ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys renessanssin tieteen historiasta. Teos on saanut ytimekkään nimen Renessanssin tiede, ja sen kirjoittajakunta koostuu asiantuntevista renessanssin hengenelämän tutkijoista: useimmat kirjan luvuista ovat enemmän tai vähemmän Heikki Mikkelin ja Timo Joutsivuon yhdessä kirjoittamia, Liisa Kanerva on kirjoittanut viidennen, maalaustaidon, kuvanveiston ja arkkitehtuurin käsitteistöstä kertovan luvun ja Pauliina Pekkarinen seitsemännen, renessanssin astrologiaa käsittelevän luvun. Kirjan lähtökohdaksi voisi nostaa Brian P. Copenhaverin kysymyksen ”Oliko renessanssin aikana tiedettä?
12.2.2001 | Timo Forsten
"Kävi kuitenkin niin, että tänne minä tulin", kirjoittaa aikalaismuistelija Aimo Ruha Suomalaiset Ruotsissa-teoksessa ja jatkaa, että "sinne tuli eräs mies veljiään hakemaan Ruotsiin töihin". Myöhemmän ajan elintasosiirtolaisuuden olemuksen voi kiteyttää ajatukseen, että vaikka olosuhteet olivat aluksi ankeat ja työ kovaa, ansiot olivat kuitenkin hyvät ainakin kotimaahan verrattuna. Erikoistutkija Jouni Korkiasaaren ja Kansallisarkiston pääjohtaja Kari Tarkiaisen kirjoittama ja Siirtolaisuusinstituutin julkaisema yli 500-sivuinen historiateos "Suomalaiset Ruotsissa" on ensimmäinen laaja suomen kielellä julkaistu kokonaisesitys Suomen ja Ruotsin välisistä muuttoliikkeistä 1500-luvulta aina 2000-luvulle asti. Vaikka teos on pääasiassa historiaa, niin tulevaisuuden näkymiäkään ei unohdeta.
6.2.2001 | Ville Laakso
Käsillä oleva teos luo nimensä mukaisesti katsauksen historiallista aikaa tutkivan arkeologian menetelmiin. Kirja perustuu Museoviraston rakennushistorian osaston vuonna 1998 järjestämän samannimisen täydennyskoulutusseminaarin esitelmiin. Vastaavaa teosta ei meillä ole aiemmin julkaistu. Teos on jaettu neljään päälukuun: esityöt ja prospektointi - kaivaus ja dokumentointi - näytteet ja analyysit - arkeologiaa korjauskohteessa.
5.2.2001 | Outi Karemaa
Dosentti Matti Lackman on kirjoittanut jo tätä järkälemäistä teosta aiemmin runsaasti jääkäreistä ja rikkonut osaltaan sitä myyttiä, joka jääkäreistä syntyi jo 1920―30-luvulla. Vuonna 1994 ilmestynyt teos Jääkärimuistelmia herätti vilkasta keskustelua: vaikutti siltä, että monelle oli yhä yllätys, että jääkäreiden joukossa oli myös ns. punaisia jääkäreitä ja etteivät kaikki jääkärit suinkaan kotiutuneet helmikuussa 1918 taistelemaan valkoisen armeijan joukoissa: itse asiassa ennen sotaa ja sen aikana jääkäreistä palasi Suomeen 70 %. Toisin sanoen 450 jääkäriä palasi vasta sodan jälkeen.