Arvostelut

Antero Heikkinen herätti aikoinaan suurta ja ansaittua huomiota kirjallaan Kirveskansan elämää, jossa hän kuvaili Kainuun takimmaisen korpipitäjän Kuhmon elämää 1800-luvun alussa. Heikkisen työ oli ensimmäisiä todella ansiokkaita mikrohistoriallisia tutkimuksia Suomessa ja yhteydet vaikkapa Emmanuel Le Roy Ladurie'hen ovat ilmeisiä: molemmat tutkivat paikallisyhteisön elämää sen omasta näkövinkkelistä, ja molemmat käyttivät tärkeimpänä aineistoinaan oikeuden pöytäkirjoja ja etenkin yhtä, sinänsä erikoista oikeusjuttua, jonka avulla kuitenkin paljastuu tärkeitä rakenteita ja säännönmukaisuuksia. Heikkisen kirja sai jatkoa vuonna 1997 teoksella Kirveskansa murroksessa, jossa hän kuvaili 1800-luvun alkupuolen kuhmolaisten elämää.. Nyt Heikkinen on jatkanut kirjasarjaansa 1800-luvun loppupuolelle, joten tuloksena on trilogia kirveskansan elämästä koko vuosisadan ajalta.

Maaliskuussa 2000 tuli kuluneeksi sata vuotta Sylvi Kekkosen syntymästä ja Urho Kekkosen merkkipäivä oli noin puoli vuotta myöhemmin. Satavuotispäivät saivat aikaan kirjatulvan. Vuoden aikana ilmestyi kolme Sylvi Kekkosen elämästä kertovaa teosta. Marja-Liisa Vartion ja Paavo Haavikon Sylvi Kekkosen muotokuva, Anne Mattssonin Sylvi Kekkosen elämäkerta sekä Aino Suholan kirja Luja ja urhoollinen sydän.

Vesa Vares luo uudessa tutkimuksessaan katsauksen nuorsuomalaisen puolueen historiaan. Vares kirjoittaa johdannossa, että tutkimuksen materiaali kertyi sivutuotteena muiden tutkimusten (mm. Lauri Ingmanin elämäkerta) yhteydessä. Tästä syystä tutkimus jääkin pintapuoliseksi eikä pureudu aiheeseen syvällisesti.

Hannu Kilpeläinen toimii Helsingin yliopistossa uskontotieteen tutkijana ja suunnittelijana. Valamon tutkija löysi jo 1970-luvulla, jolloin professori Juha Pentikäinen käynnisti yhdessä Kauko Pirisen ja Heikki Kirkisen kanssa tieteiden välisen ortodoksiperinteen projektin. Työelämä vei Kilpeläisen pois yliopistolta, mutta hän palasi aiheen pariin uudelleen 1990-luvun alussa, jolloin käynnistyi dosentti René Gorhonin johtama ortodoksisen pyhiinvaelluksen tutkimusprojekti. Kolmas tutkimuksen syntyyn vaikuttanut projekti liittyi laajaan tieteidenväliseen tutkimushankkeeseen Kontaktit ja identiteetti Balkanilla.

Instituutioiden tutkimus on ollut erittäin arvostettua ainakin Nobel-palkinnoilla mitattuna. Taloustieteen Nobel on jaettu karkeasti ottaen joka toinen kerta varsinaiseen taloustieteeseen orientoituneen tutkimusperinteen edustajalle ja joka toinen kerta instituutiotutkijalle. Nämä kaksi eivät ole toistensa vastavoimia - joskus ne ovat yhdistyneet samassa tutkijassa. Koska instituutiotutkimus painottaa ulkotaloudellisia tekijöitä, monet palkitut tutkijat ovat olleet lähtöisin muualta kuin taloustieteistä.

Englantilaisen John Cornwellin teos paavi Pius XII:sta (Eugenio Pacelli, paavina 1939-1958) on viime kuukausina kuohuttanut katolista maailmaa ja etenkin saksalaisia ja italialaisia historioitsijoita. Teoksen saama huomio liittyy osaksi siihen, että Pius XII:sta ollaan parhaillaan Vatikaanissa tekemässä selvitystä, voitaisiinko hänet julistaa autuaaksi. Cornwell näyttää teoksellaan aiheuttaneen harmaita hiuksia tuon hankkeen kannattajille. Kirja on saanut arvostelijoilta hyvin ristiriitaisen vastaanoton: arviot vaihtelevat ylistyksestä halveksuntaan.

Magiikkaa ja pedagogiikkaa - taikalyhtyjen ihmeellinen maailma Taikalyhty eli laterna magica on elävän kuvan heijastamisen historiaan liittyvä väline. Se on myös vertauskuvana tuttu mitä moninaisimmista yhteyksistä. Taikalyhdyssä tarkoitusta varten erityisesti rakennetun esityslaitteen sisällä olevan valonlähteen avulla heijastetaan kankaalle tai seinälle lasilevylle piirrettyjä ja maalattuja kuvia. Kautta elävän kuvan historian toistuvat tietyt pyrkimykset: pyrkimys välittää tunteisiin vetoavia elämyksiä kuvin, pyrkimys kertoa tarinoita sekä pyrkimys kertoa läheisistä tai kaukaisista asioista opetus- ja valistushengessä.

Kaikessa mukana kuvaa hyvin Hella Wuolijoen elämää, sillä niin monipuolisiin toimiin Wuolijoki ehti elämänsä aikana osallistua. Menestyksekkään kirjailijanuran lisäksi hän osallistui politiikkaan ja liike-elämään sekä hoiti suurta kartanoa. Hän oli vankilassa, eduskunnassa ja Yleisradion johdossa. Kaiken lisäksi hänellä oli riittävästi aikaa tavata hyvin monenlaisia ihmisiä ja olla näiden kanssa yhteistyössä.

Kesäisellä Venäjän Karjalan matkalla kesällä 2000 poikkesin Karjala-lehden toimituksessa Petroskoissa. Siellä silmiini osui kirja, ja sen kannessa tuttu kuva - Kalle Ranta oli kirjoittanut elämäkertansa, kirja ilmestyi WSOY:n julkaisemana talvella 2000. Siellä sain kuulla että Kalle Rannan monivaiheinen elämä oli päättynyt pian kirjan julkaisemisen jälkeen. Ensimmäisen kerran tapasin Kalle Rannan Karviassa 1980-luvun alussa ja tein hänestä haastattelun paikallislehteen.

Oikeuslaitos on eräs yhteiskunnan keskeisimpiä instituutioita. Nimismies ja kihlakunnantuomari olivat vuosisatojen ajan valtiovallan tärkeimmät ja arvovaltaisimmat edustajat tavallisen kansan elämässä, olihan heidän hallussaan mahdollisuus väkivalloin pakottaa käskyjen noudattamiseen. Eräs oikeuslaitoksen näkyvimmistä uudistuksista toteutettiin vuonna 1993, kun vanhojen kaupunkien raastuvanoikeudet ja muun Suomen kihlakunnanoikeudet muutettiin kaikki käräjäoikeuksiksi, lautamiesinstituutiota vahvistettiin ja se ulotettiin kaupunkeihinkin. Vanhan järjestelmän kadottua eräät vanhat tuomioistuinten kanslistit kääntyivät oikeusministeriön puoleen, jotta siihen liittyvät perinteet eivät kokonaan katoaisi.

Tieto-Finlandia ehdokas, kirja "Suomalainen kylä kuvattuna ja muisteltuna" on mahtava teos ja ansaitsee varmasti ehdokkuutensa. Surullista vain, että kirja alkaa sanoin: "Suomalainen kylä on tässä kirjassa nähty paikkana, joka sijaitsee ennen kaikkea menneisyydessä". Kirja perustuu Seurasaarisäätiön 1950- ja 60-luvuilla tekemiin tutkimuksiin. Eri puolilta Suomea oli valittu 15 kylää, joihin lähti kansantieteilijöitä ja taiteilijoita tallentamaan kylien elämää monelta kantilta.

Kulutuksen ja teknologian sosiaali- ja kulttuurihistoriasta aikaisemminkin kirjoittanut Mika Pantzar (etenkin ‘Kuinka teknologia kesytetään', 1996) on uusimmassa kirjassaan lähtenyt jäljittämään nykyisen ja tärkeiltä osiltaan suomijohteisena pidetyn digitaalivallankumouksen taustoja. Aiemmat käsityksensä, että suomalaisilla on lähes kritiikittömän myönteinen suhde uuteen tekniikkaan on käsillä olevan kirjan mukana kuitenkin muuttunut. Pantzarin mukaan suomalaisia ei leimaa niinkään kritiikitön teknologiainto vaan pikemminkin kulttuurinen avoimuus muualta tuleville virikkeille. Uuden tekniikan mutkaton omaksuminen selittyy suomalaisten, kuten myös ruotsalaisten, sekä uutuuksien hyötyjä korostavalla ajattelutavalla että kulttuurisella avoimuudella.

23.11.2000 Joiko Lönnrot pelkkää teetä? Kaikki tietävät Lönnrotin runonkeruumatkojen lopputuloksen, Kalevalan.

Kaikki tietävät Lönnrotin runonkeruumatkojen lopputuloksen, Kalevalan. Matkoista on kuitenkin myös muuta mielenkiintoista kerrottavaa. Markku Niemisen toimittama Elias Lönnrotin matkat Kainuussa todistaa, että Lönnrot näki matkoillaan muutakin kuin runonlaulantaa. Lönnrotin muistiinpanot, kirjeet ja päiväkirjamerkinnät kertovat säälimättömän pikkutarkasti, mutta vivahteikkaasti niin ruokailutavoista kuin paikallisten vaatetuksesta.

Tapio Huttula selvittää väitöskirjassaan lapuanliikkeen organisoimia eri puolilla Suomea tapahtuneita työväentalojen sulkemisia. Tutkimuksen aikajaksona on liikkeen toiminta-aika eli vuodet 1929--1932. Vaikka tutkimuskohteena ovatkin työväentalojen sulkemiset ja niihin suunnattu muu väkivalta, tulee tutkimuksen sivujuonteena tarkasteltavaksi myöskin lapuanliikkeen nousu ja tuho. Tutkimus alkaa syksystä 1929, jolloin liikkeen kannattajat kävivät paikkakunnalle tulleiden vasemmistonuorten kimppuun ja riisuivat näiltä sirpein ja vasaroin koristellut punaiset paidat.

Suomen kielen professori, senaattori ym. Emil Nestor Setälä oli harvinaisen lahjakas ja kyvykäs mies, monesti suorastaan neroksi luonnehdittu. Suureen maineeseen on syytäkin, ainakaan Suomesta ei varmasti löydy toista lukiopoikaa, joka saa oppikirjakseen itse kirjoittamansa kieliopin. Setälälle kävi juuri näin.

Veijo Hietalalle omistettu Populaarin lumo - mediat ja arki sisältää kaikkiaan yli 20 hyvin eritasoista artikkelia, joissa tarkastellaan populaarikulttuuria monesta eri suunnasta. Teoksessa pohditaan populaarikulttuuria sekä laajasta että hyvin suppeasta näkökulmasta. Esimerkkeinä voi mainita vaikkapa Hannu Niemisen pohdinnan julkisuuden kohtalosta myöhäismodernissa sekä Jenni Ukkosen kirjoituksen tv-sarjasta Kauniit ja rohkeat lehtikirjoituksen kohteena. Populaarin lumossa esitellään useita erilaisia tapoja lähestyä populaarikulttuuria.

Johannes Remyn väitöskirja käsittelee puolalaista opiskelijaliikettä vuosina 1832-1863, toisin sanoen kahden kansannousun välisenä aikana. Aihe on epäilemättä tärkeä kaikille Puolan historian tutkijoille, mutta kiinnostanee myös muun muassa Suomen autonomian ajan tutkijoita. Kuten jo kirjan otsikosta näkyy, hänen mielenkiintonsa keskeisimpänä kohteena on puolalaisten korkeakouluopiskelijoiden kansallinen identiteetti. Koska Varsovan yliopisto oli kyseisenä aikana enimmäkseen suljettu, Remy tarkastelee Kiovan, Moskovan, Pietarin ja Tarton yliopistojen ja korkeakoulujen puolalaisopiskelijoiden kansallismiestä toimintaa.

Kun sain käsiini tämän viime toukokuussa Helsingin yliopistossa tarkastetun väitöskirjan, ajattelin, että vihdoin on saatavilla tiiviissä paketissa analyyttinen kuvaus Suomen ja Yhdysvaltain välisten virallisten poliittisten suhteiden alkutaipaleelta. Lukemisen jälkeen totesin, että näin onneksi olikin, mutta taas kerran "nuoren kansakunnan huikea menestystarina" -kliseineen. Puolalaistutkija Jaroslaw Suchoples paneutuu kronologisessa opinnäytetyössään itsenäisen Suomen ja USA:n ulkopoliittisten suhteiden alkamisprosessiin siten, että työn pääpaino on yhdysvaltalaisten päättäjien mielikuvien ja käsitysten analyysissa suomalaisten itsenäisyyspyrkimyksiä kohtaan. Aihe on erittäin hedelmällinen ja Suchoples on onnistunut hyvin koostamaan kovin laajasta aiheesta tiiviin tietopaketin.