Arvostelut

Sattuipa kerran, että lontoolaisessa pubissa istuivat samassa pöydässä taiteilija Hugo Pratt ja eräs Royal Navyn moottoritorpedovene Sbragadorilla toisen maailmansodan aikana palvellut sotilas. Tuopin ääressä aikaa tappaakseen laivaston mies kertoo, kuinka he olivat Triesten edustalla loppukesästä 1943 upottaneet saksalaisia moottoripyöriä. Tarina jäi Prattin mieleen ja kolmekymmentä vuotta myöhemmin hän palasi siihen. Syntyi Morgan, kertomus korvetinkapteeni Morganista Adrianmerellä syyskuussa 1943.

Sairastaminen ja ruumiinvaivat on tutkimusaiheena läpensä arkinen. Aina on synnytty, kärsitty, menty miehelle, kärsitty lisää, sairastettu, kärsitty ja kuoltu. Joskus on menty myös naiselle, ja silloinkin on kärsitty. Jo sairauden universaalius tekee siitä järkevän ja tärkeän tutkimuskohteen.

Viime vuosina matkoista, matkailusta ja matkailijasta kirjoittaminen on ollut kasvavan akateemisen kiinnostuksen kohteena. Teeman aiemmalta vähättelyltä ja toisinaan koetulta matkailun tutkimuksen arvostuksen puutteelta on siltä osin pudonnut pohja pois. Matkailusta on väistämättä tullut "tärkeä ja järkevä" tutkimusaihe - joskaan mikään aihe ei sinällään tee tutkimuksesta tärkeää saati järkevää. Käsillä oleva artikkelikokoelma kytkeytyy monin osin matkailun tutkimuksen piirin.

”Tässä kirjassa ei pohdita aggressiivista humalakäyttäytymistä eikä yritetä selvittää, miksi alkoholi aiheuttaa sosiaalisia ongelmia. Tätä alkoholin synkkää puolta on tutkittu tarpeeksi. Alkoholilla on myös valoisa puolensa, ja tämä kirja onkin suunnattu [...] humalaisille, jotka vielä alle kolmen promillen tilassa suhtautuvat leppoisasti ja ymmärtäväisesti ympäristöönsä, iloinen pilke harittavassa silmäkulmassa.

Kirja on julkaistu Vantaan kaupunginmuseossa 14.4.2000-1.4.

Turun tuomiokirkon, Suomen ainoan keskiaikaisen katedraalin, 700-vuotista taivalta juhlistamaan ovat valtionarkeologi C.J. Gardberg ja professori Simo Heininen kirjoittaneet kansallispyhäkkömme historian. Kirjan laadukkaasta värivalokuvituksesta on vastannut P.

Kaksi tietä nykyisyyteen on kokoelma artikkeleita Viron ja Suomen kansallisuusliikkeistä ja kirjallisuudesta. Kirjan taustalla on Joensuun yliopiston kirjallisuuden tutkimuksen laitoksen järjestämä symposium, mutta vain noin puolet tämän antologian artikkeleista pohjautuu symposiumin esitelmiin. Artikkelikokoelmat ovat toisinaan toivottomia sillisalaatteja, joista yhden lukijan on vaikeata löytää kolmea kiinnostavaa lukua. Tällä kertaa näin ei ole käynyt, vaan kirja on onnistuneen yhtenäinen ja johdonmukainen: artikkelit käsittelevät ihan oikeasti toisiinsa liittyviä teemoja ja ne ihan oikeasti tukevat toisiaan.

Ranskalaisen sosiologian perustajan Emile Durkheimin sisarenpojan ja lempioppilaan Marcel Maussin lahjaa käsittelevä essee on suomennettu. Voisi jopa sanoa vihdoinkin. Olisin valmis pitämään tekoa rationaalisuuden logiikan tulosvastuuta uhmaavana eittämättömänä kulttuuritekona. Kirjan suomennoksesta vastanneet Jouko Nurmiainen ja Jyrki Hakapää ansaitsevat siis suurkiitokset perusteellisesta työstään.

Mitä olisi keskivertosuomalaisen Lähi-idän tietämys ilman Sinikka Artevaa? Eipä juuri paljon muuta kuin Tuhannen ja yhden yön tarinoita ja ainaista sotaa. Paljolti Artevan ansiota on, että kaukainen Lähi-itä ja vielä kaukaisempi Kaukoitä ovat meitä hivenen lähempänä, monipuolisempina ja kenties myös ymmärrettävämpinä. Ulkomaankirjeenvaihtajien ja -toimittajien merkitystä kulttuurisen vuorovaikutuksen sillanrakentajina tuskin kukaan voi kiistää.

Euro-Suomen ainut oikea urbs , kaupunki sanan roomalaisessa merkityksessä, on tietysti stadi eli Helsinki. Se on sitä paitsi noteerattu myös EU:n puitteissa aidoksi eurooppalaiseksi kulttuurikaupungiksi vuonna 2000. Helsinki on ainut oikea stadi myös sille nuorelle kaupunkitutkijajoukolle, joka on Stadipiirin nimissä toimittanut kiehtovan ja monimerkityksellisen artikkelikokoelman "URBS . Kirja Helsingin kaupunkikulttuurista".

Inkerinsuomalaisen Rudolf Sykiäisen elämäntaival on monessa mielessä poikkeuksellinen. Kotitaustastaan hän sanoo, että se ei poikennut millään muulla tavoin tavallisista inkeriläisistä kodeista paitsi että kotona oli "valtavat määrät kirjoja" (31). Sykiäinen oli opettajaperheestä. Sittemmin hän osallistui toiseen maailmansotaan, koulutettiin diplomaattitulkiksi, jossa työssä hän viihtyi 1950-luvulle saakka, ryhtyi toimittajaksi, ryhtyi freelance toimittajaksi (mm.

Eri tieteenalojen perinteet poikkeavat tunnetusti toisistaan. Alun alkaenhan vaikkapa historian ja antropologian suhde on hieman sama kuin eläintieteen ja kasvitieteen: koska tutkimuskohteet ovat erilaisia, ovat tutkimusmenetelmätkin erilaisia. Aikojen kuluessa molempien tieteenalojen (siis historian ja antropologian) peruslähtökohtia on täytynyt miettiä moneen kertaan uudestaan, ja tieteenalojen raja on hämärtynyt. Edelleenkin on paljon tutkittavia kysymyksiä, jotka ovat selvästi jomman kumman tieteen alaa, mutta yhtä lailla on kysymyksiä, joita voi tutkia niin historioitsija kuin antropologikin.

Täytyy ihan rehellisesti sanoa, etten ole pitkään aikaan lukenut yhtä kiinnostavaa ja koskettavaa kirjaa kuin maahanmuutajien tarinoista koottu Sama taivas eri maa. Hyvän lukukokemuksen tunnistaa muun muassa siitä, että kirjaan piti suhtautua säästellen, lukea teksti silloin, toinen tällöin. Kirjaa ei olisi voinut hotkaista kerralla, koska silloin samankaltaiset kertomukset olisivat puuroutuneet yhdeksi maahanmuuttaja-, pakolais- ja ulkomaalaismössöksi niin kuin niillä mediassa usein on tapana. Hyvä valinta oli nimetä kirja yksikössä Maahanmuuttajan tarinaksi.

Kari Uusitalo on tähän mennessä julkaissut suomalaisen elokuvan historiasta jo noin 40 kirjaa. Uusitalon uusinkin on entisten tapaan erittäin tarkkaa ja huolellista työtä, jossa kirjoittaja on perusteellisesti perehtynyt tutkimaansa aiheeseen. Tuloksena on yksityiskohtainen selonteko kauppaneuvos Risto Orkon elämänvaiheista ja samalla myös varsin perusteellinen Suomi-Filmi Oy:n historia. Risto Orkon elämä liittyi sen jälkeen kun hän oli tullut elokuva-alalle vuonna 1932, varsin läheisesti Suomi-Filmi -nimiseen yhtiöön, jonka hän 1930-luvulla onnistui pelastamaan konkurssista ja kehittämään toiseksi suomalaiseksi elokuva-alan suuryhtiöksi.

Suomalaista yliopistolaitosta kuulee usein arvosteltavan liian pitkiksi venyvistä valmistumisajoista. Viivästyjäryhmistä yksi suurimpia ovat opiskelijat, joille gradun tekeminen tuottaa poikkeuksellisen paljon vaivaa. "Gradua vaille valmiiden" tapaukset eivät yliopiston piirissä todennäköisesti ole mikään uutuus, mutta vasta uusien tulosmallien aikakaudella on viivästyneestä gradusta tullut koko yhteisön toimintaedellytyksiä koskettava ongelma. Ei siis ihme, että tutkielmansa kanssa painiskelevista on nyt muodostumassa oma kohdeyleisönsä kokonaiselle gradu-oppaiden genrelle.

Kuka oli Minna Canth? Miten suomalaiset viettävät pääsiäistä? Mitä suomalaiset syövät? Entä millainen on suomalainen koulujärjestelmä?

Kirjassa "Hiidenkiuas ja tulikukka" tarkastellaan arkelogisen kulttuuriperinnön ja erityisesti muinaisjäännösten hoitoa erilaisissa olosuhteissa, metsissä, niitty- ja hakamailla sekä kallioilla. Oppaan suurin arvo on siinä, että se kokoaa samoihin kansiin ja kaiken kansan käsille hoito-ohjeiston, jolla on käyttöä muutoinkin esimerkiksi perinnemaisemien hoidossa. Vielä nykyisellä nettiaikakaudellakin painettu sana jaksaa varmasti kiinnostaa. Kirjan antoisimmat kappaleet ovat arkelogisen kulttuuriperinnön hoito, hoidon käytännön toteutus sekä laiduntaminen.