Arvostelut

Tuppisuinen mies ilmestyi vuosi sitten antamaan oman lisänsä suomalaisen miestutkimuksen ohkaiseen perinteeseen. Teoksen painotus on kielitieteellinen, mutta ei suinkaan kapeakatseisesti. Mukana on formaalien sanasto- ja kielitarkastelujen ohella myös mm. lehtijuttujen, elokuvien, korttipelin ja runouden analyysejä.

Anne Kuorsalon (ex-Sailas), Ilmari Susiluodon ja Martti Valkosen toinen yhteisyritys "Venäjä ja rosvokapitalismin haaksirikko" ei pärjää laadullisesti kirjoittajakolmikon ensiteokselle. Vuonna 1996 ilmestynyt "Venäjä - jättiläinen tuuliajolla" oli tervetullut pika-analyysi Venäjän murroksesta ja Neuvostoliiton lopusta. Kirja herätti myös vilkkaan keskustelun esim. Helsingin Sanomien sivuilla.

PUHDISTAUTUMINEN MOOTTORIPYÖRÄN SATULASSA Keijo Virtanen: Tielle Tuuleen. Matkakertomuksia. Palokka: Sharda, 1999. ISBN 951-97960-1-0 hartman@sci.

Jari Eskolan ja Juha Suorannan viime vuoden puolella ilmestynyt teos: "Johdatus laadulliseen tutkimukseen" on virkistävä lisä kasvatustieteen ja sosiologian tutkimusmenetelmiä käsittelevään kirjallisuuteen. Käsillä oleva teos on suunnattu tieteellistä tutkimusta aloitteleville opiskelijoille, mutta toivoisin sen saavan lukijoita myös tutkielmien ohjaajien parista. Vaikka kirjoittajat ovatkin pitäneet silmällä juuri käyttäytymistieteille tyypillisiä tutkimuksen kohteita ja kysymyksenasetteluita, en näe mitään estettä sille, etteivätkö käsiteltävät aiheet voisi herättää kiinnostusta myös historiantutkijoissa. "Johdatus laadulliseen tutkimukseen" on hyvin käytännönläheinen teos, jossa esitellään erilaisia tutkimusmenetelmiä (aineiston kokoaminen, sen järjestäminen ja analysointi), sekä pohditaan tutkimuksen kirjoittamiseen liittyvää problematiikkaa niin konkreettisella tasolla kuin se on aiheen huomioonottaen mahdollista.

Keski-Suomen bibliografian ensimmäinen osa ilmestyi 1988. Se sisälsi tiedot keskisuomalaisesta kaunokirjallisuudesta. Toinen osa Tietokirjallisuus 1966-1986 ilmestyi 1996. Näitä kirjoja olivat edeltäneet Heikki S.

ISÄNMAAN PUOLESTA - MITÄ VASTAAN? Suojelupoliisi 50 vuotta Toimittaneet Matti Simola ja Tuula Sirviö. Gummerus Jyväskyla 1999 Vasta ilmestynyt Suojelupoliisin historia on mittava teos ennen kaikkea kun ottaa huomioon kaiken siihen haalitun tiedon poliittisen arkaluontoisuuden omana aikanaan. Koska teos kuitenkin ilmestyy uuden vuosisadan kynnyksellä sitä lienee lupa käsitellä kuin tullivirkailja maahanmuuttajaa - taman motiiveja ja kerrotun tarinan vastaavuutta siihen suomalaiseen nyky-yhteiskuntaan nähden ja mahdollista pärjäämista siina.

Juhani Salminen on jatkanut Suomen sodan jälkeisen historian tarkastelua nyt jo kolmannessa aihetta käsittelevässä kirjassa. Tällä kertaa tarkastelun kohteena on tie konsensusyhteiskuntaan vuosina 1960-1975. Suomen poliittisesta historiasta on tältä ajanjaksolta julkaistu aikaisemminkin runsaasti muistelmia elämäkertoja ja tutkimuskirjallisuutta. Salminen tuo oman panoksensa suomalaisen lähimenneisyyden kartoittamiseen.

Tarja Pääjoen tutkimus taidekäsityksen merkityksistä taidekasvatusteksteissä kuvaa monessa suhteessa taiteentutkimukseen liittyvän problematiikan luonnetta laajemminkin. Monella eri suunnalla on pyritty eräänlaiseen "dekonstruktioon": totuttujen ja kivettyneiden ajattelumallien ravistelemiseen ja uudelleenarvioimiseen. Pääjoki käy tutkimuksessaan läpi eri taidekasvatustekstejä arvioiden niitä kriittisesti ja pyrkien niiden taakse, taide- ja kasvatuskäsityksiin, jotka piiloutuvat itse tekstin takaiseen diskurssiin. Pääjoen dispositio on varsin selkeä.

Heinäkuussa televisiossa esitettiin Rauni Mollbergin elokuva ”Paratiisin lapset”, kriitikkojen teilaama ja iltapäivälehtien mustamaalaama floppi. Sen alkupuolella tapahtumat etenevät ja henkilöt vaihtuvat sellaista tahtia, että katsoja saa tosissaan pinnistellä pysyäkseen kärryillä. Lukiessani Ari Hiltusen teosta mietin, olisiko Mollbergin työryhmän pitänyt vielä palata Aristoteleen oppeihin ennen elokuvan viimeistelyä. Aristoteleen Runousoppia on tutkittu jo niin perusteellisesti, ettei uudelle tutkimukselle luulisi jäävän muuta tehtävää kuin vanhojen tulkintojen vertailu.

Dosentti Jarmo Valkolan tuore teos Kuvien havainnointi ja montaasin estetiikka tuo mielenkiintoisen lisän suomenkieliseen elokuvatutkimuskirjallisuuteen - ja miksei av-kulttuurin kenttää käsittelevään kirjallisuuteen laajemminkin. Kirjan nimen mukaisesti Valkola lähestyy elokuvakerrontaa kahden keskeisen käsitteen, montaasin ja havaitsemisen, kautta. Ensin mainitulla kirjoittaja ei tarkoita ainoastaan leikkausta, vaikka leikkaus muodostaakin yhden tärkeimmistä audiovisuaalista kerrontaa jäsentävistä tekijöistä. Valkola korostaa kuitenkin elokuvan ja av-kerronnan kompositionaalista luonnetta, jossa kuvien, otosten ja kohtausten leikkaus yhdistyy kerronnan muihin osa-alueisiin, kuten ääneen, kameratyöskentelyyn, mise-en-sceneen jne.

Heti aluksi täytyy valitettavasti sanoa, että historioitsijalle ja varsinkin tämän kohta päättyvän vuosisadan vaiheista kiinnostuneelle Suomenlahden ulkosaaret -teos tuottaa pettymyksen. Odotuksia pitivät korkealla SKS:n aiemmat samankaltaiset suurikokoiset opukset Inkeristä (SKST 547) ja Virosta (SKST 610), jotka molemmat sisälsivät tanakan historiaosuuden. Näiden teosten alaotsikkona esiintynyt “Historia, kansa, kulttuuri” ei, viisasta kyllä, kuulukaan tämän käsillä olevan kirjan nimikkeeseen. Esipuheesta käy ilmi, että teoshanke, ja nimenomaan historiateoshanke, pantiin alkuun jo 1980-luvun alussa, mutta erilaisista, mm..

Viron-tutkimus on (edelleen) hyvissä voimissa Turun yliopistossa. Siitä kertoo Suomi ja Viro -artikkelikokoelmankin julkaiseminen. Kirjassa eivät esiinny kuitenkaan nurkkakuntaisesti vain turkulaiset, vaan tekijöinä on myös eräitä virolaisia sekä maamme muiden yliopistojen tutkijoita. Allekirjoittanutta tietenkin hieman kismittää, ettei täällä Helsingissä kirkkohistorian laitoksella varsin vireä Viron-tutkimus ole edustettuna, mutta ymmärrän hyvin, ettei kaikkea voi mahduttaa mukaan.

Kirjoitan suomeksi. Toistaiseksi. Tämä Turun yliopiston käytännöllisen filosofian professorin, Juhani Pietarisen, pääosin kirjoittama kirja keskittyy olennaisesti esittelemään analyyttisen etiikan teorioita ja suuntauksia 1900-luvulta. Täten se ei pyri esittämään kattavaa kuvausta koko länsimaisen filosofian eettisestä keskustelusta, vaan syventyy tarkastelemaan moraali-ilmiöiden analyyttiseen tutkimukseen liittyvää toisen tason moraalidiskurssia.

Äärimmäisyyksien ajan julkaiseminen on suomalaisessa käännetyssä historiakirjallisuudessa merkkitapaus. Käännös ilmestyy historiateokselle nopeassa aikataulussa - alkuteos The Age of Extremes ilmestyi vuonna 1994. Merkkitapauksen teoksesta tekee ennen kaikkea se, että tässä teoksessa on nykyinen vuosisatamme jaoteltu luontevasti ja luultavasti kestävästi aikakausiin. Eric Hobsbawm (s.

Rajujen yhteiskunnallisten rakennemuutosten seurauksena meille on syntynyt tarve selvittää juuriamme ja omia taustojamme. Vanhat perinteet ovat yksi näistä. Erilaisten perinnekirjojen tekeminen on tällä hetkellä erittäin suosittua. Suomalaisten Pekka Rokan, Leena Järnforsin ja Matti Niemisen kirjoittama "Ennen Vanhaan" on yksi uusimmista aihetta käsittelevistä teoksista.

Sadan vuoden takainen Vienan Karjala on tarttunut useimpien mieliin mustavalkoisina valokuvina, joissa karjalainen rahvas arjen puristuksessa kietoutuu karelianismin perintöön. Valokuvaaja, kääntäjä Into Konrad Inhan (1865 - 1930) sadat kuvat rajantakaisesta Vienasta vuonna 1894 ovat antaneet kasvot suomalaiselle karelianismille ja kuvittaneet Lönnrotin Kalevalaa mitä herkimmin, kuten Inha itse oli alun pitäen kaavaillutkin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on nyt julkaissut Kalevalan juhlavuoden kunniaksi uusintapainoksena Inhan mittavan kuvauksen "Kalevalan Laulumailta". Teoksen alussa on Pekka Laaksosen erinomainen johdatus aiheeseen: matkan taustat ja saavutukset, sekä alun perin vuonna 1911 ilmestyneen teoksen vaiheet ja vastaanotto.

Kanadalainen Karen Dubinsky on kirjoittanut mielenkiintoisen tutkimuksen, joka keskittyy kahteen tärkeään kysymykseen: ensinnä, miten Yhdysvaltain ja Kanadan merkittävimmän matkailunähtävyyden, Niagaran putouksen seutu on kehittynyt matkailullisesti viimeisen lähes kahdensadan vuoden aikana, toiseksi, miten tämä liittyy "honeymoonin" eli kuherruskuukauden eli häämatkan historiaan ja siten seksuaalisen matkailuhistorian kysymyksiin. Kirjassa selvitetään perusteellisesti Niagaran matkailun vaiheet ja siinä tapahtuneet muutokset. Se tuli matkailukohteeksi jo 1700-1800-luvun vaihteessa ja ensimmäiset häämatkailijat tulivat aivan 1800-luvun alussa. Niagaran matkailullinen suosio aiheutti valtavan hotelli- ja muiden palvelujen rakennusbuumin 1830-luvulta alkaen.