Arvostelut

Suomalaisen kommunismin historia alkoi kiinnostaa vakavammin meikäläisiä historioitsijoita ja sosiologeja vasta 1990-luvulla, Neuvostoliiton hajottua. Silloinhan kommunismi aatteena oli jo menettänyt - ainakin toistaiseksi - entisen yhteiskunnallisen merkityksensä ja sitä edustanut puolue meilläkin hajonnut ja kutistunut marginaaliryhmiksi. Marginaaliryhmää on alkanut sittemmin muistuttaa myös SKP:n tai ehkä paremminkin SKDL:n aatteellista perintöä vielä kuin varkain vaaliva Vasemmistoliitto. Tauno Saarelan ja kumppaneiden toimittama artikkelikokoelma Aave vai haave ei ole takakannen mainostekstin mukaan mikään suomalaisen kommunismin juhlakirja.

Karjalaa kaikin puolin kuvaava "KARJALA", jonka alaotsakkeena on "historia, kansa ja kulttuuri", on kaikin tavoin monumentaalinen ja vaikuttava teos. Monet sen kirjoittajista ovat akateemisesti ansioituneita tutkijoita, kuten professorit Heikki Kirkinen, Hannes Sihvo ja Leea Virtanen. Osa taas muuten omalla alallaan pätevöityneitä kirjoittajia ja tutkijoita. Mutta, entä miten on lukijan laita?

Veikko Huovisen uusin teos on päiväkirja. Pitkälti miehen ikää elänyt kirjailija (71 v.) kuvaa teoksessa ajanjaksoa lokakuusta -97 tammikuuhun -98. Talven aikana Huovinen seuraa lehdistä ja muista viestimistä tiivisti maailman tapahtumia ja heittää niistä ihmetteleviä, ärhäköitä kommentteja.

Postmoderni politiikan filosofia on käännös alkujaan englanniksi julkaistusta Tuija Pulkkisen väitöskirjasta "The Postmodern and the Political Agency". Teos on siis suunnattu laajemmalle yleisölle ja siksi suomenkieliseen painokseen on lisätty muutamia viittauksia, joita alkuperäisteoksessa ei ole. Pulkkinen selvittää tutkimuksessaan niin anglo-amerikkalaiseen kenttään sijoittuvan liberaalin kuin mannermaiseen ajatteluun perustuvan hegeliläis-marxilaisten perinteiden poliittista ontologiaa. Näiden modernien mallien rinnalle Pulkkinen nostaa postmodernin politiikan filosofian, jota hän eksplisiittisesti puolustaa tavoitteenaan päästä johdonmukaisesti eroon modernin poliittisesta ontologiasta ja sen päämääräsuuntautuneista utopioista.

Lokakuussa 1990 sydänkohtaukseen menehtyneen lauluntekijä Juha Vainion merkitystä suomalaiselle iskelmämusiikille tuskin kukaan kykenee kiistämään. Eläessään Vainio nikkaroi sanoituksia yli 2000 lauluun ja taustavaikutti täten useiden iskelmätaivaamme kirkkaimpien tähtien kansansuosioon. Tekstittäjänä hänet luetaan kiistatta maamme ammattilaisten etujoukkoon. Mutta millainen oli mies tekstiensä takana?

Pitkään työttömyyttä tutkinut Kari Vähätalo on koostanut tämän ja edellisen vuosikymmenen tutkijantyön hedelmiä yksiin kansiin. Kokonaisuutta on kuitenkin maustettu laajasti niin koti- kuin ulkomaisella työttömyystutkimuksella. Vaikka tällaisilla koosteilla on tapana olla kaikkea muuta kuin ajankohtaisia, Vähätalolla on tämänhetkiseen työttömyyskeskusteluun painava viesti. Hän nostaa sormensa mediaa ja poliittisia päättäjiä kohtaan syyttäen niitä moralismista.

Suomalainen kosmopoliitti - ruotsalainen hovimies ja maanpetturi Stig Ramel: Kustaa Mauri Armfelt 1757-1814. Ruotsissa kuolemaantuomittu kuninkaan suosikki, Suomessa kunnioitettu valtion perustaja. Suom. Ilkka Pastinen.

Uusi Venäjä-tietous, joka on päässyt näkyvästi julkisuuteen sitten Neuvostoliiton hajoamisen (1991), on ollut usein iltapäivälehtien lööppien tasoista pikaruokaa. Monet historioitsijatkin ovat olleet valmiit tekemään pitkälle meneviä johtopäätöksiä aitoudeltaan kyseenalaisten tai hyvin yksipuolisten "arkistolähteiden" perusteella. Jossakin vaiheessa tutkijoiden sisäpiireissä alettiin puhua jo ns. yhden dokumentin historioitsijoista.

VENÄJÄN KULTTUURIHISTORIAN DRAAMAT JA PARADOKSIT Venäjän kulttuurilla - varsinkin kirjallisuudella, filosofisella ajattelulla, taiteella ja elokuvalla - on ollut huomattava vaikutus koko Euroopan kulttuurihistoriaan. Kukaan ei nykyään kiistäkään esimerkiksi 1800-luvun venäläisen realismin ja 1900-luvun taitteen modernismin tai esimerkiksi eisensteiniläisen elokuvateorian yleismaailmallisia merkityksiä. Vähemmän tunnettuja ovat ne yhteiskunnalliset olosuhteet, paineet ja oppiriidat, joiden puristuksessa taidetta on syntynyt milloin itsevaltiuden, milloin yksilökultin tai puolue-valtion "hellässä huomassa". Vielä huonommin lännessä on ymmärretty sitä tunnettua paradoksia, että venäläinen "luova intelligentsija" (tvortsheskaja intelligentsija) on aina tarvinnut sensorinsa ja vainoojansa pystyäkseen kunnolla kurkottamaan niin sanotun korkeakulttuurin äärelle.

Cambridgen yliopiston modernin historian emeritus-professori Owen Chadwick ei ole ensimmäistä kertaa paaveja kyydissä. Tähän samaan sarjaan hän on aiemmin kirjoittanut teoksen The Popes and European Revolution (1981). Samaan aihepiiriin kuuluu myös hänen tutkimuksensa Britain and the Vatican during the Second World War (1987). Allekirjoittanutta häiritsi hieman se, ettei kirjassa ole minkäänlaista esipuhetta tai johdantoa, josta lukija saisi tietää, mikä Chadwickillä on ollut tavoitteena kirjaa kirjoittaessaan, mikä hänen mahdollinen kantava ideansa on ollut tai minkälaiseen tutkimustyöhön teos pohjautuu.

Romaani alkaa ja päättyy Tallinnassa vuonna 1972. Nykyiselle Vironkävijälle tuntematon pelko ja ahdistus neuvostovallan alla on selvästi aistittavissa kun suomalainen Mikko Idänpää kohtaa salaperäisiä ennen aikojaan vanhentuneita miehiä ja saa näiltä Suomeen vietäväksi Ilmar Saksenin päiväkirjat jotka alkavat vuodesta 1938. Saksen on romanin suomalainen minä, joka opiskelee Tarton yliopistossa. Huoleton ylioppilaselämä saa kuukausien kuluessa väistyä Viron tulevaisuutta koskevien uhkakuvien tieltä, Neuvostoliiton painostus uhkaa tukahduttaa kuuluisan Tarton hengen ja lopulta tekeekin sen.

Käbi Laretei (s. 1922) on maineikas pianisti, jonka musisointia voi kuulla mm. eräissä Ingmar Bergmanin elokuvissa (Bergman on hänen ex-aviomiehensä). Laretei on syntynyt Tartossa ja muuttanut toisen maailmansodan lopussa Ruotsiin perheensä kanssa.

Tielaitos ja sen eri tiepiirit ovat viimeisen vuosikymmenen aikana kirjoituttaneet huomattavan määrän teiden ja tielaitoksen historiaa koskevia teoksia. Tiemuseon julkaisusarja on "Pohjanmaan kautta" teoksen myötä edennyt jo viidenteentoista osaansa. Vaikka suuri osa tiemuseon julkaisusarjan teoksista on eri tiepiirien "paikallishistorioita", on kysymyksenasettelun ja aikarajauksin onnistuttu estämään pahimmat päällekkäisyydet. Lisäksi on tekeillä laaja, kolmiosainen tielaitoksen 200-vuotishistoria, joka valmistuu juhlavuodeksi 1999.

Intiaanitietäjä Bear Heartin kirjaan tarttui jo ennalta ristiriitaisin tuntein. Tunnelmaa korosti John Grayn (Mars ja Venus-kirjasarjan kirjoittaja!) siteeraminen paratekstissä: "erinomainen opaskirja terveeseen elämään monimutkaisessa maailmassa". Olin juuri äskettäin käynyt Kanadassa mi'kmaq-reservaateissa tutustumassa heidän kulttuuriinsa.