Arvostelut
Agricolan kirja-arvostelut
ISSN 1796-704X
”Ele polghe kiria quin Sica waicka henes on wehe wica”
Arvostelujulkaisussa julkaistaan pääasiassa humanistisen- ja yhteiskuntatieteellisen alan tutkimuksiin liittyvien teosten arvioita, mutta myös esimerkiksi muistelmien, elämäkertojen tai historiallisten romaanien. Agricolan kirja-arvostelujulkaisu: tietoja ja ohjeita
19.8.1998 | Tero Koistinen
Niin sanotut laitosjulkaisut ovat yleensä aina kiinnostavia. Niistä näkee millaista tutkimusta missäkin päin Suomea harjoitetaan ja millaisia tutkimuksia tai tutkijoita on tulollaan. Oulun yliopiston Taideaineiden ja antropologian laitoksen julkaisema artikkelikokoelma "Työnämme ja ilonamme" on monessa mielessä tyypillinen laitosjulkaisu. Suurin osa kirjoittajista on vasta valmistuneita tai valmistumisillaan olevia.
10.8.1998 | Janne Haara
Sokrateelle aikoinaan juotettiin myrkkyjuomaa. Platon oltiin myydä orjaksi. Spinoza karkotettiin juutalaisyhteisöstä. Russell joutui vankilaan kansalaistottelemattomuudesta.
8.8.1998 | Risto Heikkinen
Viime vuonna Remu Aaltosen, Suomi-rockin ikipäsmön 50-vuotispäivä oli iso mediatapaus. Samaan syssyyn legendaarisen Hurriganes-yhtyeen johtohahmolta ilmestyi toimittaja Nina Honkasen kanssa yhteistyössä tehty kirja, jossa mies kertoilee elämänsä kuvioista. Tarkan kronologisen elämäkerran sijaan teoksessa on Remun hajanaista muistelua matkan varrella sattuneesta runsaan filosofoinnin kera. Eksaktimpaa Remu-tietoutta kaipaaville voikin Seitsemän ilon kyyneleiden rinnalle suositella teosta Poika varjoisilta kujilta (Love Kirjat, 1984), joka kertoo yksityiskohtaisemmin Remun vaiheista lapsuudesta 80-luvun alkuvuosiin.
2.8.1998 | Petteri Mäkinen
Paavo Oskar Edvard Susitaival (vuoteen 1926 Sivén) oli mielenkiintoinen monilahjakkuus. Sotilas ei pitänyt kynttiläänsä vakan alla yhteiskuntaelämän ja kulttuurinkaan saroilla. Susitaipaleen elämäkerralla väitellyt L.J.
29.7.1998 | Timo Toivonen
Kuulun siihen ikäpolveen, joka eli vielä muistikuviin ulottuvan lapsuutensa 1950-luvun alussa ja joka kuuli saunan alalauteilla, kun isä ja muut ukot ylälauteilla usein vähän naukkailtuaan puhuivat sotamuistojaan. Yksi aiheista oli suomenruotsalaisten tekemiset sodissamme. Joku oli sitä mieltä, että niistä ei ollut mihinkään, joku kiisti, ja olipa joku vielä sitäkin mieltä, että Mannerheim säästeli hurreja mutta heitti "vasemmistolaiset" (lue: kommunistit) pahimpiin paikkoihin. Väitteiden perustelut eivät ole jääneet mieleeni.
29.7.1998 | Jari Ojala
Suomi oli 1900-luvun alkupuolella purjemerenkulun viimeinen suurvalta. Etenkin ahvenanmaalaisten varustajien omistamat metallirunkoiset purjelaivat kuljettivat pitkän matkan rahtilasteja maailman merillä. Nämä suuret purjelaivat ovat saaneet ansaitusti huomiota erinäisissä muistelmissa, historiikeissä ja tutkimuksissa. Siitä huolimatta, että Suomen purjemerenkulku oli 1900-luvulla kuitenkin vain kuriositeetti: sen merkitys Suomen kansantalouden kannalta oli minimaalinen ja purjetonnistomme kokonaisvetoisuus oli vaatimaton verrattuna aikakauden kone- ja moottorikäyttöisiin kauppalaivastoihin.
29.7.1998 | Markku Soikkeli
Kirjallisuusinstituution sisällä on ainakin kolme näkökulmaa, joiden kautta kirjallisuushistoria voidaan esittää. On kustantajien julkaisupoliittinen näkökulma laatia historiikki, mutta myös tutkijoiden kulttuuri- ja poliittiseen historiaan kiinnittävä näkökulma, sekä tietysti lukijoiden näkökulma siitä, mitkä kirjat ja kirjailijat kuuluvat kaanoniin. Aika ajoin kustantajat ja tutkijat tuovatkin ilmi visionsa keskeisten tekstien muodostamasta jatkumosta, mutta lukijoiden tai lukijuuden historiaa ei taida syntyä kuin keräilemällä yhteen eri aikakausien kirja-arvosteluja. Toisaalta kirja-arvostelujenkin kokoelma olisi intresseiltään yksipuolinen ja julkaisseiden paperimedioiden näköinen.
22.7.1998 | Reijo Valta
Tampereen teknillisen museon Kumi. Kumin ja Suomen kumiteollisuuden historia on museossa vuoden 1998 ajan esillä olevan Gummista kumiin -näyttelyn tutkimusosa. Kumiteollisuus ry on ollut mukana tekemässä teosta ja näyttelyä. Teoksessa käydään nimen mukaan läpi kumin ja suomalaisen kumiteollisuuden historia.
10.7.1998 | Juri Nummelin
Tässä arvostelussa käsitellään myös Nanny Cedercreutzin kirjoittamaa kirjaa Neiti Milla Lund ja Ahnas, hänen koiransa, jonka on suomentanut Tarmo Manelius ja jonka on kustantanut Palladium Kirjat (Tampere 1996). Mitallinen runous on elänyt Suomessa viimeiset vuosikymmenet ainoastaan Eino Leinon ja kumppaneiden "kauneimpien runojen" lahjalaitosten ja omakustanteina painettujen uskonnollisten ja kotiseuturunojen ansiosta. Sellaista tekijää kuin Ilpo Tiihonen on pidetty oivallisena poikkeuksena ja jotakuta Juice Leskistä on esimerkiksi Jukka Kemppinen erehtynyt väittämään todelliseksi runoilijaksi. Tämä ei voi olla merkki muusta kuin mitallisen runouden arvostuksen häviämisestä.
10.7.1998 | Juri Nummelin
Yleinen marmatus seminaareista koostettujen artikkelikokoelmien kohdalla on se, että ne ovat hajanaisia ja että artikkelit antavat perin satunnaisen katsauksen aiheeseensa. Joskus tulee jopa miettineeksi, miksi artikkelikokoelmia ylipäätään julkaistaan. Toisaalta yksittäinenkin artikkeli saattaa oikeuttaa kokoelman olemassaolon. Turun yliopiston yleinen historia järjesti syyskuussa 1995 seminaarin Onnettomuus, kriisi, katastrofi (tämäntyyppiset kolmiosaiset nimet - "sukupuoli, identiteetti, toiseus" - alkavat olla jo klisee), jossa pohdittiin monipuolisesti ja poikkitieteellsiesti katastrofien historiaa ja niiden henkisiä ja fyysisiä vaikutuksia.
30.6.1998 | Risto Heikkinen
Jee Jee Jee - suomalaisen rockin historia on massiivinen opus. Vajaa viisisataa sivua sisältää yksityiskohtaista kerrontaa ja puhetta Härmä-rockin vaiheista 50-luvulta tähän päivään. Tarina etenee rytmikkäästi. Teoksen kirjoittajilla on laajasti aikaisempaa toimittajakokemusta popmusiikin maailmasta, eli aiheeseen löytyy tuntumaa, jotta tämänlainen ”Iisakin kirkko” voisi ylipäänsä valmistua.
16.6.1998 | Reijo Valta
Jälleen on Disneyn maailmankaikkeudessa yksi tärkeä merkkipäivä: Mikki Hiiren syntymästä on kulunut 70 vuotta. 1990-luvulla merkkipäiviä on riittänyt lähes kaikille sarjakuvahahmoille, mutta Mikin syntymän juhlinta on niistä ehkä kaikkien tärkein, sillä koko imperiumin synty alkoi tästä pienestä siimahännästä. Walt Disney keksi hahmon vuonna 1928 junamatkalla New Yorkista Los Angelesiin ja vaimonsa ehdotuksesta nimesi sen Mickeyksi. Sarjakuvamaailmassa Mikin teki suosituksi Floyd Gottfredson.
12.6.1998 | Mikko Ketola
Jos meikäläinen graduntekijä jättäisi valtaosan omaa aihettaan koskevista lähteistä käyttämättä, etsisi niistä vain tukea omalle teorialleen, esittäisi aiempien tutkimusten tulokset vääristellen samassa tarkoituksessa, kuorruttaisi tutkimustuloksensa vielä monisanaisuudella ja toistolla sekä kaiken kukkuraksi kumoaisi omat teesinsä vähän väliä, hänen opinnäytettään tuskin kukaan tunnollinen tarkastaja hyväksyisi. Finkelsteinin ja Birnin mukaan Daniel Goldhagen on teoksessaan Hitler’s Willing Executioners (ks. esittelyni Agricolassa) menetellyt suurin piirtein edellä kuvatulla tavalla. Finkelstein kirjoittaa suorasukaisesti, että “Goldhagen’s book is worthless as scholarship” (s.
7.5.1998 | Timo Toivonen
Pyysin tämän kirjan arvioitavakseni kahdesta syystä. Ensinnäkin historioitsijat ja sosiologit ovat olleet perinteisesti tukkanuottasilla siitä, miten yhteiskunnallisia ilmiöitä tulisi tulkita ja selittää. Toiseksi, olen itse saattamassa loppuun laajahkoa sosiologian metodikirjaa, joten tutustuminen historiantutkimuksen nykyisiin menetelmiin oli tarpeellista.
27.4.1998 | Markku Soikkeli
Vuonna 1995 Pekka Manninen väitteli kasvatustieteestä ensimmäiseksi suomalaiseksi sarjakuvatohtoriksi. Mannisen ykkösteesi sarjakuvasta nuorison vastakulttuurin välineenä ei kuitenkaan ottanut tulta edes väitöstilaisuudessa. Sarjakuvasta oli jo tullut hovikelpoinen yliopistoja ja koululaitosta myöten, eikä sen "vastakulttuurisuus" ollut kuin yksi osatekijä sarjakuva paikassa kulttuurin kentällä. Etenkin tietokonepelit ovat varastaneet sarjakuvien paikan lukuharrastuksen "vaarantavana" ajanvietteenä.
24.4.1998 | Totti Tuhkanen
Antero Sinisalon Puutarhataiteen historian perusteet on eräällä tavalla kattava yleisesitys puutarhataiteen kehityksestä ja siihen liittyvästä arvoperinnöstä eu- rooppalaisessa, islamilaisessa ja aasialaisessa kult- tuuripiirissä. Puutarhataidetta tarkastellaan osana laajaa maisemakäsitysten ja maailmankuvan kehitystä.
23.4.1998 | Ari Kivimäki
Yhdysvaltalainen mediatutkija ja Austinin yliopiston filosofian professori Douglas Kellner kehittelee nyt suomennetussa teoksessaan uudenlaista kulttuurintutkimuksen mallia, jossa metodologinen moninaisuus yhdistyy yhteiskuntakriittiseen politiikkaan. Kellnerin kirjan perusajatus on, että mediat muokkaavat arkea ja käsityksiä maailmasta. Mediakulttuurilla hän käsittää uudenlaisen maailmanlaajuisen kulttuurin, joka hallitsee ajankäyttöä ja luo sosiaalista todellisuutta erilaisten mediarepresentaatioiden kautta.
20.4.1998 | Janne Haara
Tulevaisuuden enteet näyttävät pelottavilta jokaisesta joka vähänkin käyttää päätään. Tämä kirja havainnollistaa niitä kiitettävällä tavalla. On mukava huomata että eliittipiireissäkin ollaan huolissaan; ne tietystikin pelkäävät vain oman itsensä ja etuoikeuksiensa puolesta, koska ne näyttävät turhina ja epäoikeudenmukaisina olevan vaarassa joutua historian roskatynnyriin. Toisille samanmielisille elitisteille ovat Hans-Peter Martin ja Harald Schumann kirjoittaneet osviitaksi kirjan Globalisaatioloukku.
20.4.1998 | Petteri Mäkinen
Aseelliseen voimaan littyneet kysymykset olivat 1920-30-luvuilla näkyvä osa yhteiskunnallista keskustelua ja julkisuutta. Instituutiona sotaväki herätti jonkinlaisia intohimoja kaikissa poliittisissakin ryhmissä. Itse puolustuslaitos luonnollisesti vältteli politisoitumisen leimaa. Se katsoi tehtäväkseen täysin epäpoliittisen ”kansallisen tehtävän” suorittamisen ja pyrki virallisesti pysymään yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolella.
14.4.1998 | Anu Lahtinen
”Lääkäri, lukkari, talonpoika, duunari” on turkulaisten kulttuurihistorian tutkijoiden ja opettajien kirjoittama kokoelma pienoistutkielmia suomalaisesta arjesta ja suomalaisista ihmisistä. Kirjoittajina ovat Vuokko Aromaa, Kari Immonen, Merja Isotalo, Marjo Kaartinen, Kari Kallioniemi, Hanne Koivisto, Elli Oinonen-Edén, Tapio Onnela, Hannu Salmi, Timo Tarmio, Totti Tuhkanen, Marja Tuominen, Heli Vanto sekä Pekka Välimäki.