Arvostelut
Agricolan kirja-arvostelut
ISSN 1796-704X
”Ele polghe kiria quin Sica waicka henes on wehe wica”
Arvostelujulkaisussa julkaistaan pääasiassa humanistisen- ja yhteiskuntatieteellisen alan tutkimuksiin liittyvien teosten arvioita, mutta myös esimerkiksi muistelmien, elämäkertojen tai historiallisten romaanien. Agricolan kirja-arvostelujulkaisu: tietoja ja ohjeita
Martti J. Karin ja Antero Holmilan kirja avaa lukijan silmät ja tapahtumien taustat. Venäjän tarinaan mahtuvat viikingit ja mongolit, tsaarit ja bolševikit. Kaikilla heillä on vaikutuksensa nykyhallintoon.
Alison Phippsin tiivis ja yleistajuinen teos, tai pikemminkin kirjanen, käsittelee konkreettisten esimerkkien avulla modernin feminismin ongelmia ja kipupisteitä. Teoksen keskiössä on kyse vallasta – kenellä on valtaa vaikuttaa asioihin ja mihin asioihin halutaan aidosti vaikuttaa. Kenen asioita halutaan ja aidosti pyritään edistämään? Teos tuo hyvin ansiokkaasti myös esille, ettei ole olemassa yhtä feminismiä tai vain yhdenlaista feministiä, vaan liikkeen sisällä on valtavia eroja. Toiset feministit ajavat valkoihoisten keskiluokkaisten naisten etuja, kun taas toiset pyrkivät laajemmin parantamaan haavoittuvassa asemassa olevien vähemmistöjen asiaa.
11.4.2023 | Sebastian Lindberg
Juhani Suomen yleisesitys itsenäisen Suomen ensimmäisten vuosien turvallisuuspolitiikasta on puolueettomuuspolitiikan puolustuspuhe, joka tarjoaa räikeitä tulkintoja maan turvallisuuspolitiikan päälinjoista itsenäisyyden alussa. Kirja on tuhti paketti pääosin kronologisesti etenevää turvallisuuspoliittista historiaa, joka nojaa pitkälti aikaisempaan tutkimukseen. Sen ansioiksi on luettava Suur-Suomitavoitteiden kytkeminen keskeiseksi turvallisuuspoliittiseksi kysymykseksi itsenäisyyden alussa ja pirstoutuneen ulkopoliittisen kentän toimijoiden esiintuominen turvallisuuspolitiikan aktiivisina arkkitehteina.
6.4.2023 | Jerkko Holmi
Marjo Mäenpää kertoo kirjassaan monitasoisen tarinan vuosistaan kehitysyhteistyökentän työtehtävissä Kongon demokraattisen tasavallan levottomassa itäosassa. Joukkoon mahtuu niin henkilökohtaisia onnistumisia, järjestelmätason pettymyksiä kuin pohdiskelua maailmanmenosta ja sen ihmisistä yleensäkin. Tarkastelun taustalla pysyttelee koko ajan myös Kongon historia länsimaiden vaikutuspiirissä ja sen vaikutukset nykypäivän Kongossa.
Syövän hoitoon erikoistunut amerikkalainen eläinlääkäri Renee Alsarraf on julkaissut kirjan Elämän oppitunteja koirilta ja ihmisiltä. Se on viisas, opettavainen, hauska ja liikuttava muistelmateos koirista, jotka sairastivat syöpää ja joita hän hoiti, samalla kun hän itse taisteli omaa metastaattista syöpäänsä vastaan. Kirja on myös loistava oppitunti siitä, miten eläinpotilaita ja näiden läheisiä ihmisiä voi kohdata.
Tampereen yliopiston sosiologian professori Juho Saari on tutkinut hyvinvointia, köyhyyttä ja yksinäisyyttä. Viime vuosina hän on kirjoittanut historialliseen aineistoon perustuvaa mikrososiologista tutkimusta, jonka ensimmäisessä teoksessa Kuuluisan kuoleman varjo (2020) hän analysoi vuonna 1953 tapahtunutta Kyllikki Saaren murhaa. Kalajoen kahakassa (2022) hän tutkii lokakuun 9. päivänä 1953 illalla Kalajoen nuorisoseuran talolla syntynyttä kahakkaa. Seuratalolla oli markkinatanssit. Virkavallan viedessä juopunutta miestä poliisiautoon paikalla olleet nuoret miehet vapauttivat juopuneen ja kaksi tämän kaveria autosta yleisön kannustaessa. Tuli syyte kapinasta. Miten näin kävi?
Oletko lukenut Helena Telkänrannan kirjan Millaista on olla eläin? (2015) tai Eläin ja ihminen – Mikä meitä yhdistää (2016)? Onko sinulla koira, kissa, kultakala tai muu lemmikki tai aiotko hankkia sellaisen? Oletko muuten kiinnostunut lemmikkieläimistä? Jos vastasit myöntävästi johonkin kysymykseen, saatat kiinnostua myös Telkänrannan uusista kirjoista: Millaista on olla koira?, Millaista on olla kissa? ja Millaista on olla lemmikki? Tekijä välittää niissä uusinta tutkimustietoa.
Vaikka Vitruvius: Arkkitehtuurista -teos kirjoitettiin jo todennäköisesti ennen ajanlaskumme alkua, pitävät monet sen opit yhä paikkansa. Teoksen suomentajat kysyvät jo alkusanoissa saman kysymyksen, jota ainakin perinnerakentajien, ekologisten materiaalien asiantuntijoiden, tuottajien, kierrätysspesialistien ym. keskuudessa on pohdittu jo kymmenien vuosien ajan: Mihin ja milloin katosivat rakennusten pitkäikäisyyden, terveellisyyden ja esteettisen viihtyvyyden hyveet? Mahtavaa, että yksityiset säätiöt ja Taiteen edistämiskeskus ovat tukeneet tämän merkkiteoksen erittäin mittavaa suomennostyötä ja että yliopistollinen kustantamo on sen ottanut julkaistavaksi.
Kirjastonhoitajana työuransa tehnyt Martti Blåfield on 1980-luvulta lähtien julkaissut Nordenskiöldeihin ja Mäntsälän historiaan liittyviä kirjoituksia. Vuonna 2016 hän julkaisi tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöldin elämäkerran, ja nyt vuorossa on napakka kuvaus tämän suvusta, jonka kiintopisteenä oli Mäntsälän Frugård eli Alikartano.
Taistelu vapaudesta: Ukrainan tie kohti demokratiaa ja rauhaa on toimittaja Julija Mendelin avoin ja kriittinen kertomus 1991 itsenäistyneen maan takkuisesta tiestä irti entisen neuvostotasavallan perinnöstä, epätasa-arvosta, korruptiosta ja valheista sekä Venäjän otteesta. Hän toimi presidentin lehdistösihteerinä 2019–2020 ja hän näki läheltä Volodymyr Zelenskyin ja tämän hallinnon toimintaa tuossa taistelussa sekä koomikko Zelenskyin kasvun presidentti Zelenskyiksi. Mendel kertoo myös omista kokemuksistaan itsenäisen Ukrainan myrskyisinä ja pelottavina mutta toiveikkaina vuosina.
Joensuulainen taiteilija, teatteriohjaaja ja tutkija Anneli Heliö on saanut lopultakin elämäntyönsä julki. Hän on tutkinut ja suomentanut venäläisen runoilijan Anna Ahmatovan (1889-1966) elämänvaiheita ja runoja ansiokkaasti jo vuosikymmeniä. Siksi voi puhua elämäntyöstä, joka on vienyt voimia ja energiaa – eikä julkaiseminen tai valtavan materiaalin, arkistojen, kirjeiden, muistelmien ja runoteosten läpikäyminen ole ollut helppoa.
Amerikkalaiset rakastavat paksuja kirjoja, kirjailijat kirjoittavat niitä ja kustantajat kustantavat. Yhdysvaltojen 44. presidentti, Barack Obama, on yksi paksujen kirjojen kirjoittajista. Hänen muistelmateoksensa Luvattu maa (2020) on 879-sivuinen, tiheään painettu tiiliskivi, ja se on vasta hänen muistelmiensa ensimmäinen osa. Kirja antaa lukijalle tuntuman siihen, miten noustaan Yhdysvaltain presidentiksi ja millaista on olla suurvallan johdossa. Mutta se kertoo Obamasta myös puolisona ja perheenisänä.
Helena Telkänrannan uusi teos paneutuu koirien käyttäytymiseen ja elekieleen tuoreen tutkimustiedon turvin.
Geneven henki - Kansainliiton historia on keromus ensimmäisen maalimansodan jälkeen rakennetusta maailmanjärjestöstä, jonka tarkoitus oli torjua aseiden käyttö konfliktien ratkaisussa ja edistää maailmanyhteisön kaikinpuolista turvallisuutta. Kirja kertoo Kansainliiton kohtalokkaista epäonnistumisista sotien ehkäisyssä, mutta antaa järjestölle tunnustusta ihmisoikeuksien puolustamisesta ja maailmanlaajuisen yhteistyön rakenteiden luomisesta.
Perinteinen pitäjänhistoria on paikallishistorian ikiaikaiseen kaanoniin sidottu, usein aika yksitotinen ja jopa kuiva kronologinen esitys kunnasta tai kaupungista aikojen alusta liki julkaisupäivään. Kittilän historia on erilainen – onneksi. Tokihan sekin seuraa kronologiaa, lähtee liikkeelle vuosimiljoonien takaa esitellessään kunnan alueen luonnonhistoriaa, geologiaa ja muinaisaikoja eri jääkausineen. Nämä johdantoartikkelit ovat hyvä lähtökohta niihin lähtökohtiin ja ekologisiin edellytyksiin, joita ihmisellä on aikojen myötä ollut hänen hankkiessaan elantonsa kittiläläisestä maaperästä ja luonnosta.
Monipuolisen uran tehnyt Kari Väänänen tuli tunnetuksi Kaurismäen elokuvista ja Ryhmäteatterin näytelmistä. Hän oli monessa muussakin mukana. Ryhmäteatteriin hän ei koskaan ollut kiinnitettynä, vaan aina vierailijana. Hän esiintyi usein Mika Kaurismäen elokuvissa, mutta Aki Kaurismäelle hän oli vain hätävara-Väänänen.
Jylhämön kirja kuvaa ja erittelee niitä ihmisen elämän ongelmia ja uhkia, joita digitaalisen teknologian, talouden ja kulttuurin ylivalta digitaalisella aikakaudella on meille kaikille tuonut. Epäonnistuneesta nimestään Digi-askeesi huolimatta se ei ehdota vetäytymistä ja kieltäytymistä kaikista digitaalisista välineistä ja käytännöistä. Se tarjoaa sekä yksilöille että kollektiiveille (yritykset, kansakunnat ja ihmiskunta) ainakin ajatustasolla vaihtoehtoja elää toisin. Osin tekijän analyysi ja argumentointi vie maaliin saakka mutta osin ei. Jotkut luvut ja lukujen osat jäävät lähinnä johdatuksiksi.
Jouni Kauhanen on historiantutkija ja Itä-Suomen yliopiston dosentti. Hänen viimeisimpiä kiinnostuksen kohteitaan ovat olleet Kemijärven kirkkoherrana toimineen Lauri Laitisen eli myöhemmän Lanjalan vaiheet. Tämä oli toisinajattelija, joka joutui jo uransa varhaisissa vaiheissa ristiriitaan toimintaympäristönsä, seurakuntansa ja hiippakuntansa tuomiokapitulin kanssa. Uransa loppuvaiheessa hän liittyi kommunisteihin. Kirja on ensimmäinen Lauri Laitisesta kirjoitettu teos. Olisi helppo pitää Laitista äreänä riitapukarina, sen verran erimielisyyksiä hänen uralleen mahtuu. Vaikka hän oli jyrkkä puheissaan ja teoissaan, Kauhanen osoittaa, että todellisuus ei ollut näin yksipuolinen.
Elämäkerrat ovat suosittua historiankirjoitusta, mutta näennäisestä helppoudesta huolimatta henkilökuvan kirjoittaminen on vaativa tehtävä. André Swanströmin Valkoisen uskon soturi esittelee Kalervo Kurkialan (1894–1966) elämäntarinan. Särmikkäässä kohdehenkilössä olisi ainesta vaikka mihin, mutta elämäkerta harhailee turhan usein sivupoluille.
Mandoliinilla ja sen sukulaissoittimilla esitetään kansojen musiikkeja, salonkimusiikkia, länsimaista taidemusiikkia ja jazzia. Moneen taipuvan instrumentin historia on eri maiden ja samalla Suomessa soitetun musiikin historiaa sekä osa musiikkikulttuurien muutosta. Toimittaja ja tietokirjailija Sauli Heikkilä tarkastelee mandoliinin historiaa ja nykypäivää laajasta perspektiivistä.