Veijo Kauppinen

Otava on julkaisut yhtenäisessä muodossa kovakantisina ja äänikirjoina Kai Häggmanin, Teemu Keskisarjan ja Markku Kuisman tekstittämät kolme kirjaa 1917 (2017, 224 s.), 1918 (2018, 240 s.) ja 1939 (2019, 208 s.), joiden nimien vuosiluvut paljastavat niiden sisällöt. Häggmanin alue on kirjallisuus ja kulttuuri, Keskisarjan kansalais­yhteiskunta ja Kuisman talouselämä. Pysähdyttävästä kuvituksesta vastaa Jukka Kukkonen. Kriitikko Veli-Pekka […]

Sakari Siltala on jo kannuksensa hankkinut nuoremman polven historiantutkija. Hänen tuore kirjansa jakautuu kolmeen selkeään osaan: Työväen linna 1884–1984, Liikkeen talo vai liiketalo? 1984–1995 ja Paasitorni nousee 1995–2019. Sisältö painottuu pitkän historian aiemmin niukasti käsiteltyihin viime vuosiin, ovathan talon aiemmat vaiheet punaisine lyhtyineen useimmille tutut. Ei ehkä niinkään se, että graniittilinna on aina ollut demarien […]

Kaari Utrio paneutui lasin valmistukseen alaa ennalta tuntematta asiantuntijoiden avulla epookkiromaanissaan Vaitelias perillinen (2009). Tommi Kinnunen panee samoista lähtökohdista paremmaksi teoksessaan Pintti. Kirja on pienen tehdaspaikkakunnan sotien jälkeisen elämän fiktio. Sen tapahtumat kulminoituvat vuosien 1949, 1950 ja 1951 kolmeen päivään, joskin takaumista avautuva aikaikkuna kattaa myös sotavuodet. Kirjan nimeksi laitettu pintti on lasin valmistuksessa syntyvää, […]

Kirjan nimi on mukaelma John Steinbeckin romaanista Hiiriä ja ihmisiä. Esipuheessa taaksepäin katsomista perustellaan sillä, ettei ilman historiaa ja sen ymmärtämistä ole tulevaisuuttakaan. Nykyinen Wärtsilä on jotakin aivan muuta kuin 50 vuoden takainen yhtiö. ”Vanhalla” Wärtsilällä oli toimipisteitä hajallaan ympäri maata. Laivanrakennuksen kotipesät olivat Helsingissä Hietalahden telakka, sekä Turussa Aurajoen rannalla toiminut keskittymä, jonka muodostivat […]

Insinöörejä sijoittui teollistumisen ja alan koulutuksen käynnistymisen jälkeen suurempiin kaupunkeihimme ja teollisuuspaikkakunnille. Heillä oli tarve ratkoa yhteisvoimin ammatillisia asioita ja edistää kotiseutunsa elinkeinoelämää. Toverillisella yhdessäololla oli toki myös oma merkityksensä. Yleensä monessa mukana olevilla tekniikan osaajilla oli useita kanavia tähän yhteistoimintaan – eräänä niistä olivat insinöörien omat kerhot, joita perustettiin eri tavoin organisoituina 1800-luvun lopulla […]