Tommi Uschanovin kirjoittajaprofiili on moninainen, peloton ja tuottelias. Hänen tekstejään on yleisesti ottaen kiinnostavaa ja nautinnollista lukea, eikä käsillä oleva tuotos tee tähän poikkeusta. Kirja tarkastelee musiikin käyttösyiden ja -yhteyksien valtavaa kirjoa yhdistellen edeltävien kirjoittajien näkemyksiä, omaa musiikinkäyttäjäkokemusta ja suoranaista anekdoottivyöryä. Tekijän taitavuudesta kertoo, että elementit on pystytty pääosin pitämään tasapainossa ja teksti niin sanotusti […]

Lue lisää

”Miksi jatkuvasti tunnen, että mielipiteeni ovat typeriä ja vähempiarvoisia? Että en edes näitä tekstejäni uskalla kutsua ”esseiksi”, koska näen esseistit älykkäinä, kovapintaisina miehinä, tekstin samettitakkisina aristokraatteina.” Näin kirjoittaa itsestään tietoinen naispuolinen kaksi poikaa maailmaan saattanut ja kasvattanut toimittaja, jonka kynä on yllättävän terävä. Vaikka hän yllä olevassa uskaltaakin asettaa esseistisyytensä kyseenalaiseksi, ei hänen tekstejään lukenut […]

Lue lisää

1

Englantilainen kirjailija John Ronald Reuel Tolkien (1892–1973) on tullut monelle tutuksi hänen tunnetuimman tuotantonsa, Keski-Maahan sijoittuvien fantasiatarinoiden kautta. Itse asiassa niin tutuksi, ettei mieleeni tullut edes esitellä Tolkienia ennen kuin tämän arvostelun laatimisen viime metreillä. Tolkienin tuotanto on antanut tarkkasilmäisille lukijoille suoria ja epäsuoria vihjeitä kirjailijan persoonasta ja koulutuksesta sekä muun muassa siitä, millaiseen maailmaan […]

Lue lisää

Niin kaunis kirja. Pieni, siro, käteen sopiva, sileä, sivut pehmeät. Ihania, pieniä tekstejä täynnä. Päällä pilvet, syvän iltaruskon kirkkaan ja tumman pinkiksi sävyttämät. Siru Kainulaisen esseeteos Elämäni kirjat herättää tunteet ja aistit heti kun sen kaivaa kuoresta esiin. Mikä lahja, odotettu ja toivottu. Tämä kirja osui kevääseen, jossa olen ollut surujen ja menetysten keskellä, ummikkona […]

Lue lisää

Timo Vihavaisen uusin teos koostuu esseistä, joita tekijän omien sanojen mukaan ”yhdistää kysymys aikakautemme luonteesta”, jota tarkastellaan ”sekä läheltä että hieman kauempaakin” historiallisessa perspektiivissä. Taustalla vaikuttaa voimakkaana tekijän näkemys, jonka mukaa ei vain edistysusko olisi hiipunut, vaan myös itse edistys loppunut. Näin aseteltuna teos on tavallaan Francis Fukuyaman Historian loppu ja viimeinen ihminen -teoksen antiteesi. […]

Lue lisää

Kadonneen kielen keskiössä on käsitys kielestä ihmisyyttä määrittävänä tekijänä ja huoli kielen roolissa tapahtuneiden muutosten vaikutuksesta ihmisenä olemisen ehtoihin sekä mahdollisuuksiin. Kuten Rinnekangas teoksen aluksi kirjoittaa: ”Olemme siirtyneet epätodelliseen aikaan, jota voidaan kutsua kollektiiviseksi hypnoosiksi. Hypnoosia hallitsee yltyvä globaali slangi, joka on päivä päivältä yksitasoisempaa, sanastollisesti niukempaa ja sisältöjen sijasta ennen kaikkea, joka muodossaan, hirvittävän […]

Lue lisää

Arvostelu

Taidan aloittaa tämän arvostelun Tommi Melenderin esseekokoelman viimeisestä virkkeestä. Se kuuluu näin: ”Rakastan elämää, valoineen ja varjoineen, aivan liikaa että haluaisin olla pelkästään onnellinen”. Virke kuvaa erinomaisesti romaanikirjailijana ja esseistinä tunnetun Melenderin viha-rakkaus-suhdetta onnellisuuteen – hän vihaa onnellisuutta siinä merkityksessä kuin se tunnetaan suomalaisessa yritysmaailmassa, mutta rakastaa onnenhetkiä, joita hän kokee mm. runouden, jalkapallon ja […]

Lue lisää