Silvia Hosseinin Kirjallisuuden kiihottava historia on yhdistelmä lähteistettyä kirjallisuushistoriaa ja referaatteja erotiikan klassikoista. Esseistin vapaudella historiikki hypähtelee lähdemaininnasta ja kohteesta toiseen, kuten kuningatar Margareetan Heptaméronista (1558) Pietro Aretinon kurtisaanisatiiriin Ragionamenti (1534–1536). Kumpikaan teos ei ole nykypäivänä tunnettu muutoin kuin epookkinsa ja kutkuttelevan lajityyppinsä edustajana, mutta Hosseini havainnollistaa miten ne edustavat aikansa suvaittua tai siedettyä seksikulttuuria. […]

Lue lisää

Saara Turusen ja Petra Maisosen toimittama Suurteoksia (2021, Tammi) on antologia, jossa joukko keskenään erilaisia kirjailijoita kertoo itselleen tärkeistä teoksista ja etsii uudenlaista arvokirjallisuutta eli teoksia, jotka ovat muuttaneet heitä ihmisinä ja kirjailijoina. Se asettaa tekijän lukijaksi, kertomuksista vaikuttuvaksi ja kertomusten vaikuttamaksi kirjoittajaksi. Suurteoksia pohtii kirjallisuuden historian muotoutumisen prosessia: Kuka valitsee teokset, joita kirjallisuuden kaanoniin […]

Lue lisää

Taidealana kirjallisuus on niin lavea ja venyvärajainen, että ensimmäisiä askeleita alalle otettaessa ei voi puhua pelkästään ”kaunokirjallisuuden” harjoittelusta. Luovan kirjoittamisen koulutuksessa oppiala on nimetty laveasti ”sanataiteeksi”, jolla yleensä tarkoitetaan juuri lasten ja nuorten kirjoituksia. Uusin kaunokirjoittamisen opas puhutteleekin nuorta kirjoittajaa ”sanastajaksi” eikä ”sanataiteilijaksi”. Termissä on hyvä klangi: sanastamisen voi ajatella toiminnaksi jossa sekä sanoitetaan maailmaa […]

Lue lisää

Kun tilasin arvostelukappaleen Eeva Korpi-Hyövältin kirjasta, luulin vastaanottavani tietokirjan, Koska johdin juuri päättynyttä Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta suomalaisten oikeudellisesta tietotaidosta pitkän 1800-luvun aikana, ajattelin sen liittyvän keskeisesti tutkimushankkeen teemaan. Arvostelukappaleen saavuttua paketista paljastuikin esikoisromaani, joka perustuu osin oikeudellisiin ja muihinkin lähteisiin, mutta joka on silti fiktiota. Tästä alkupettymyksestä huolimatta päätin silti arvioida kirjan omasta näkökulmastani […]

Lue lisää

Vuonna 1974 Liisa Isotalo sai käsiinsä virkatodistuksen, jossa täsmäsi vain hänen syntymäpäivänsä syksyllä 1952. Mistä oli kyse? Koulutyttönä epäilyjä oli herättänyt vain se, että perheenjäsenten veriryhmät eivät vastanneet sitä, mitä koulussa oli opetettu niiden periytyvyydestä. Kirjan genreä ei ilmoiteta, mutta tekijää luonnehditaan esikoiskirjailijaksi. Romaania Isotalo onkin lähtenyt rakentamaan. En silti kutsuisi teosta pelkästään romaaniksi tai […]

Lue lisää

Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran julkaiseman Toimitteita-sarjan vuosina 2016-2020 julkaistut osat 18-22 muodostavat Viipurin kulttuurihistoriaan keskittyvän kokonaisuuden. Osat saivat tehtäväkseen ”paikata kaupungin historiantutkimuksen aukkoja ja avata aiemmin tutkittuakin uusista näkökulmista”. Osien tutkimusaloina ovat pääasiassa historia, kirjallisuus ja taiteiden tutkimus. Toimitteita-sarjan vertaisarvioidun osan 22 Monumenteista tanssiaskeliin – Taiteiden ja kulttuurin Viipuri 1856–1944 toimittajien Anna Ripatin ja Nuppu Koiviston […]

Lue lisää

Väinö Linnan syntymästä tulee kuluneeksi tänä vuonna 100 vuotta. Muistitiedon keruuprojekti pyrkii selvittämään millaista autenttista muistietoa Linnan kohdanneilla ihmisillä tai näiden läheisillä kirjailijasta vielä on olemassa. Muistot voivat liittyä Linnaan kirjailijana ja vaikuttajana tai perheenjäsenenä, sukulaisena, naapurina, tuttuna, ihmisenä ammatin takana.

Lue lisää

Taivalkoskelaisesta metsätyömiehestä sodan jälkeen kirvesmieheksi ja rakennusmestariksi edenneen Kalle Päätalon vaiheet ovat olleet varsinkin Päätalon lukijoille varsin tuttuja. Hän oli aikoinaan Suomen ylivoimaisesti suosituin kirjailija, jonka kirjoista otettiin aluksi runsaasti painoksi ja myöhemmin jättimäisen suuria painoksia, jotka kävivät hyvin kaupaksi. Päätalolle muodostui uskollinen lukijakunta, joka vuosittain odotti isänpäiväksi ilmestyvää uutta Päätaloaan. Lukijat olivat myös aktiivisesti […]

Lue lisää

Huonokin romaani pärjää pitkälle hyvällä aloituksella, mutta hyvänkin romaanin voi pilata keskinkertaisella lopetuksella. Loppuratkaisusta voi arvioida, onko kirjailija tähdännyt taiteelliseen sulkeumaan vai tyytynyt kaavamaiseen loppuselvittelyyn. Koska romaanista on muotoutunut synonyymi koko sanataiteelle, voi kertomuksista puhua romaanin mittaisina maailmoina, joihin lukija sulkeutuu vieraisiin henkilöhahmoihin tutustuakseen. Miten lukijaa autetaan sekä hyvästelemään että muistamaan näitä romaanin mittaisia maailmoja, […]

Lue lisää

Juha Vakkurin käsikirjoitukseen perustuva näytelmä Mannerheim ja saksalainen suudelma sai sekä yleisöltä että kriitikoilta suopean vastaanoton. Suosioon olivat tietysti osasyynä osaavat näyttelijät; erityisesti Asko Sarkola teki komean roolin marsalkkana. Vähemmälle huomiolle jäi näytelmän sisarteos, romaani joka Vakkurin laajassa kauno- ja tietokirjatuotannossa sijoittuu johonkin näiden kahden genren väliin. Vaikka kysymyksessä on fiktiivinen romaani, kirjailija esittää sen […]

Lue lisää

Jo 1970-luvulla uransa aloittanut Leena Krohn sinetöi paikkansa suomalaisessa taideälymystössä teoksella Pereat Mundus (1998). Jo sitä ennen hän oli julkaissut useita esseitä ja kaunokirjallisia teoksia sekä huomioitu Finlandia-palkinnolla (1992). Pereat Mundus oli kuitenkin teos, jonka teemat, identiteetin kerroksellisuus ja teknologian uhkakuvat, upposivat syvälle ajankohdan keskusteluun ihmis- ja luonnontieteiden suhteesta. Pereat Mundus -teosta on käytetty esimerkkinä […]

Lue lisää

Luin Juri Nummelinin toimittamaa Satuja aikuisille: Sadan vuoden unet nimenomaan satuina, en kauhu- tai fantasianovelleina. Siitä näkökulmasta myös tarkastelen kirjaa. Yksinkertaistaen sadun voi määritellä kuvitteellisia aiheita sisältäväksi kertomukseksi, joka esitetään etupäässä ajanvietteeksi. Satuja voidaan sanoa myös todellisuuden rajat ylittäviksi mielikuvituksellisiksi kertomuksiksi. Niitä lienee kerrottu ihmiskunnan alkuajoista lähtien, ja ne ovat olleet koko folkloren keskeinen osa. […]

Lue lisää

John Gillard oli minulle aikaisemmin täysin tuntematon suuruus, mutta Luovan kirjoittajan työkirja osoitti hänen olevan kekseliäs kaveri. Epäilen, että hän on opiskeluaikanaan käynyt kirjoittamiskursseja, jotka eivät ole häntä tyydyttäneet tai joilta hän on napannut hyviä ideoita, ja koonnut sitten oman kurssin. Ilmeisesti mieltymystensä pohjalta Gillard on valinnut maailmankirjallisuuden suurten nimien joukosta 20 ja laatinut kunkin […]

Lue lisää

Olavi Koivukangas on siirtolaisuuden historian tutkija ja entinen Siirtolaisinstituutin johtaja. Kirjailijalla on tiedollista osaamista kertoa myös kaunokirjallisin keinoin suomalaisen siirtolaisperheen kohtalosta. Teosta taustoittavassa johdannossa hän hahmottelee kirjoittamisen motiiveja, jotka kumpuavat yhtäältä tutkimustyöstä ja toisaalta henkilökohtaisesta järkytyksestä äidin ja viiden lapsen hukkumisesta Atlantin aaltoihin. Toki myös tämä tarina tuli tietoon tutkimuksen kautta. Koivukangas muistuttaa laajasta ja […]

Lue lisää

Käsillä oleva kokoomateos perehdyttää kirjallisuusanalyysiin, sen menetelmiin ja käsitteisiin. Se perustuu laajaan tutkimuskirjallisuuteen. Yliopiston oppikirjana se on verrattavissa sellaisiin suomalaisiin teoksiin, kuten Marja-Leena Palmgrenin Johdatus kirjallisuustieteeseen (1986), Mervi Kantokorven, Pirjo Lyytikäisen ja Auli Viikarin Runousopin perusteisiin (1990) ja Outi Alangon ja Tiina Käkelä-Puumalan toimittamaan kirjaan Kirjallisuudentutkimuksen perusteita (2001). Kirjan johdantoluku tarkastelee kirjallisuutta ja kirjallisuudentutkimusta koskevia […]

Lue lisää

Tätä ennen en ole ollut mikään sarjakuvaintoilija enkä ole sitä vieläkään, mutta Ville Hännisen uusi kirja Keskipäivän miehiä: Kuvia Suomen historiasta sai minut innostumaan niin, että pyysin arvosteltavakseni Emmanuel Moynot’n Ranskalainen sarja: Myrsky kesäkuussa –sarjakuvakirjan, jonka taiteilija on piirtänyt Irène Némirovskyn romaanin, Suite française: Tempête en juin (2004), pohjalta. Jo muutama sivu tempasi minut mukaansa vuosien […]

Lue lisää

Kuopiolaissyntyinen kirjailija Sirpa Kähkönen on vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa kirjoittanut kaikkiaan kahdeksan historiallista romaania; seitsemän niistä sijoittuu Kuopioon. Uusin, tänä syksynä ilmestynyt Tankkien kesä poikkeaa edeltäjistään ennen kaikkea kerrontatekniikaltaan. Kun aikaisemmissa romaaneissa tarinaa kuljetti ulkopuolinen kertoja, nyt äänessä ovat romaanin keskeiset henkilöt. Heitä on pitkälti toistakymmentä, ja puheenvuoron saavat myös kaupungin vanhat puut ja puutalot, asvaltin […]

Lue lisää

Arvostelu

Kirjoittamisen mysteeriä kannattaa tutkailla ja ihmetellä, niidenkin, jotka sitä paljon harjoittavat.  Tällaiseksi toimijaksi kirjan tekijäkin mieltää itsensä. Kirjoittaminen on aina liikkeessä, kuten Kimmo Svinhufvud teoksensa esipuheessa muistuttaa. Svinhufvud mieltää kirjoittamisen teorian ennen kaikkea voimavaraksi, josta on paljon käytännön hyötyä. Hän erittelee tutkimuksiin nojautuen erilaisia kirjoittamiskäsityksiä: kirjoittamista taitona, luovuutena, prosessina, tekstilajien tuottamisena, sekä sosiaalisena ja sosiaalipoliittisena […]

Lue lisää

Öisinajattelijana ja kriitikkona tunnetun Pentti Straniuksen esikoisromaanissa Leijonasillalla vähän vaille viisi köyhistä oloista lähtenyt pikkupaikkakunnan pohjalaispoika etsii itseään maailmanvallan suurkaupungissa, Leningradissa, kaupungissa, joka ehkä oli, Neuvostoliitossa, maassa, jota ei ollut. Takakannen esittelyteksti vie lukijan − ehkä tahallisesti − harhaan. Kirja näet onnistuu olemaan se, mitä kuvattavansa, romaani, joka ei ole romaani, mutta joka on silti […]

Lue lisää

Vanha sanonta väittää, että tullakseen kirjailijaksi pitää ensin elää sellainen elämä, josta on jotain kirjoittamista. Kirjailija Eeva Joenpellon (1922–2004) elämässä riitti draamaa ja tapahtumia – monet niistä hyvinkin traagisia. Tie moneen kertaan palkituksi kansakunnan kertojaksi kansakunnan kaapin päälle oli pitkä, osin kivinenkin. Helena Ruuska ei näytä jättäneen montakaan kohdehenkilönsä polulle osunutta kiveä kääntämättä. Teoksen lähdepohjaa […]

Lue lisää