Keväällä 1945 Helsinki otti vastaan rauhan. Maailmansodan päättyminen Suomessa ja Euroopassa merkitsi pääkaupungissa uuden ajan alkua niin arjessa kuin politiikan ylätasolla. Helsinki 1945 tarjoaa monipuolisen mutta hieman epäselvän näkymän tähän kiehtovaan aikaan. Kirjan kolmen pääluvun näkökulmat jäävät erillisiksi, eikä kirjassa ole johdantoa tai kokoavaa loppulukua. Lyhyessä esipuheessa ei mainita, että kukaan kirjoittajista olisi ollut erityisessä […]

Lue lisää

Kirja esittelee Helsingin sisäpihoja kronologisesti ja asuinalueittain aivan kuin asutuskin on edennyt keskustasta kaavoituksen myötä taajamiin. Keskeisenä teemana kirjassa on ajatus, jonka mukaan kaupunki on paljon muutakin kuin taloja ja katuja. Kaupunki rakentuu jatkuvasti uudelleen sisältäen tapahtumia, ihmisiä, tarinoita ja mielikuvia. Suuri muutos sisäpihojen käytössä Katsottaessa kaupunkihistoriaa nimenomaan sisäpihojen kehittymisen kautta, muutos sadassa vuodessa on […]

Lue lisää

Turusen valitsemat maailmanhistorian loistavimmat kaupungit löytyvät eri maanosista ja eri aikakausilta. Mukana on nykylukijalle tunnettuja ja vähemmän tunnettuja kohteita.  Kirjaan ovat valikoituneet Miletos, Aleksandria, Pataliputra, Bagdad, Hangzhou, Firenze, Isfahan, Amsterdam ja San Francisco. Muitakin vaihtoehtoja varmasti oli, mutta näissä kaupungeissa vallitsi suhteellisen pitkä sietämisen kausi. Turunen toteaa, että mitä kauemmin yhteisö tai kulttuuri on pysynyt […]

Lue lisää

Miksi Anja Kervanto Nevanlinna on kirjoittanut teoksen Oulunkylä–Åggelby: Vanhan huvilakaupungin aikakerrostumat? Miksi pitää julkaista taas yksi kirja alueesta, josta sama tilaaja – Oulunkylä-Seura – on jo julkaissut Maunu Harmon kirjoittaman teoksen Oulunkylä – Åggelby, Vihreä idylli (1987) ja Heikki J. Eskelisen kirjoittaman teoksen Vihreä idylli: Oulunkylää ja oulunkyläläisiä (2005)? (Sitä paitsi alueesta ovat kertoneet myös […]

Lue lisää