Kertomukset ympäröivät meitä kaikkialta, niin puolueiden ja tuotemerkkien kilpajuoksussa kuin elämäntapojen vertailussa. Kertomuksellisuus on selvästikin osa ihmisluontoa, kenties jopa pakottava tarve, jota tyydytämme vitseillä ja jutuilla, kirjoilla ja elokuvilla. Artikkelikokoelma Luonnolliset ja luonnottomat kertomukset koostuu kolmestatoista artikkelista, joista kaksi on käännöksiä (Monika Fludernikin ja Jan Alberin). Kotimaisista tutkijoista seitsemän on tamperelaisia, suoraan suomalaisen narratologian kovasta […]

Lue lisää

Fantasia on fiktion lajina saanut erityistä huomiota viimeisen kymmenen vuoden aikana. Huomio on kiinnittynyt enemmän fantasian myytävyyteen elokuvina ja muoteina kuin sinne mistä tämä buumi on saanut aineksensa, kirjallisuudesta ja kansantarinoista. Fantasiakirjallisuuden todellinen moninaisuus on huomattu lähinnä Tähtivaeltajan ja Portin kaltaisissa kulttuurilehdissä, jotka nekin ovat periaatteessa omistautuneita tieteisfiktiolle. Tuoreinta fantasiaproosaa esittelevä käsikirja onkin tarpeellinen teos, […]

Lue lisää

Akateemiset artikkelikokoelmat ovat useimmiten yhtä epätasaisia sisällöltään kuin seminaarit joihin ne lähes poikkeuksetta perustuvat. Etenkin humanistien artikkelit tapaavat olla niin erityisiä näkökulmaltaan, että kokoavan näkökulman muodostaakseen joutuu lukija tekemään enemmän töitä kuin kirjan toimittajat. Useimmiten tällaisiin kokoelmiin osallistutaan ja niitä julkaistaan vain ala- ja tutkijakohtaisten tulostavoitteiden täyttämiseksi. Riikka Rossin ja Katja Seudun toimittama kooste helsinkiläisten […]

Lue lisää

On edelleen hienoinen arvoitus, miksi Mika Waltarin ja Kalle Päätalon kaltaisista, tavattoman suosituista kirjailijoista syntyy niin vähän esitteleviä teoksia. Aivan kuin suosio itsessään pelottaisi tutkijat ja toimittajat kauemmaksi suurten kirjailijoiden hahmoista. Jostain syystä ajallisesti etäinen Eino Leinokin koetaan houkuttelevampana kuin Waltari ja Päätalo. Mika Waltarin (1908-1979) kohdalla esittelevän tietokirjallisuuden vähäisyyttä selittänee se, että hänen runsaan […]

Lue lisää

Kauhukulttuurin tutkiminen ei ole vieläkään salonkikelpoista Suomessa. Kotimaisen kauhukirjallisuuden varhaisvaiheista tiedetään paljon vähemmän kuin sarjamurhaajien, splatterpunkin ja kidutuspornon kaltaisista höpömoderneista ilmiöistä, koska genrekirjallisuuteen on suhtauduttu kategorisesti väheksyen niin akateemisissa kuin kustannuspiireissä. Niinpä kotimaisen kauhukirjallisuuden ensimmäinen varteenotettava historiikki tuleekin ikään kuin takavasemmalta, yllättäen, mutta silti johdonmukaisesti kulttuurihistorian puolelta. Jukka Sarjalan Salonkien aaveet on sekä akateemisena tutkimuksena […]

Lue lisää

Kirjan kahden osan runsaat 1300 sivua sisältävät suuren määrän kirjoituksia: reilusti yli sata eriluonteista artikkelia ja yli kolmekymmentä kääntäjäesittelyä sekä laajat bibliografiat ja hakemistot. Tässä yhteydessä ei ole mahdollista käsitellä kirjan hyvin erilaisia ja -laajuisia kirjoituksia erikseen eikä edes esimerkinomaisesti. Kukin aihepiiri vaatisi oman arvionsa, jottei käsittelystä tulisi virheiden, puutosten tai omien mieltymysten luettelua. Käsittelen […]

Lue lisää

Kuinkahan yleisiä kirjallisten lajien pitää olla, jotta lajimääritelmiä voidaan soveltaa? Onko esimerkiksi suomalainen vankileirikuvaus 1920-luvulta lainkaan sopiva leirikuvausten lajityyppiin, jos leirikirjallisuus löydettiin lajina vasta Auschwitzin vapautuksen jälkeen? Tällaisiin keskeisiin kysymyksiin ei saa minkäänlaista vastausta Lajit yli rajojen -kokoelmasta, vaikka kirja ilmoittaa käsittelevänsä ”Suomalaisen kirjallisuuden lajeja” yli kansallisten rajojen. Helsinkiläisten kirjallisuudentutkijoiden artikkelikokoelma on pikemminkin sekalainen, tieteenalalleen […]

Lue lisää

Anarkiaa kansalliskirjallisuudessa? Aleksis Kiven romaani Seitsemän veljestä ei olekaan pelkkä kuvaus arvourosten metsäelämästä, vaan hurja vastakirjoitus, joka henkii eurooppalaista vallankumousromantiikkaa ja kansallista karnevalismia. Tällainen on klassikkoa tuulettava näkökulma Pirjo Lyytikäisen tutkimuksessa Vimman villityt pojat – Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen laji. Lyytikäisen lähtökohtana on kirjallisuustieteen lajiteoria, Seitsemän veljeksen tulkitseminen romaanihistorian kontekstissa. Tärkeämpää kuin veljesten mahdollinen kehitys […]

Lue lisää

Uuden Harry Potter -kirjan ilmestymisiä odotetaan kuin suuren elokuvan ensi-iltaa. Potterin kaltaisen nuorisokirjan suosio voi tuntua yllättävältä. Käytännössä tämä J.K. Rowlingin luoma sankari on jatkoa menestyksekkäille edeltäjille, Sherlock Holmesille ja James Bondille. Edeltäjiensä tavoin Harry Potter ratkoo ongelmia maagisella lahjakkuudella. Andrew Blaken satasivuinen essee Harry Potter -ilmiöstä on ilmestynyt tuoreena suomennoksena Vastapainolta. Teoksen alaotsikko ”Lastenkirjallisuus […]

Lue lisää

Antti Tuuri on suomalaisissa nykykirjailijoissa ainutlaatuinen tapaus. Hänen kirjansa kelpaavat edustamaan paikallista identiteettiä kertomuksilla, joissa monet muutkin kuin pohjalaiset tunnistavat itsensä. Suomessa paikallisuus on yhtä kuin pohjalaisuutta. Tuuri on niitä kirjailijoita, joilla ei ole avainteosta kirjailijakuvan ratkaisuksi. Pohjanmaa-sarja (1982-97) toi hänet prosaistien eturiviin ja sota-aiheiset filmatisoinnit takasivat hänelle maineen koko kansan kirjailijana. Tuuri on erityisen […]

Lue lisää

Henkilöistään kirja muistetaan, ja vielä kun kirjaakaan ei lueta, jatkavat tunnetuimmat henkilöhahmot elämäänsä triviatiedossa: koominen Don Quijote, traaginen Hamlet, ristiriitainen madame Bovary. Vaikka lukijan samastuminen henkilöihin tai henkilöiden välisiin suhteisiin on tarkemmin määrittymätön prosessi, lukijan yksilöitymisen historia on edennyt samaa tahtia henkilöhahmojen yksilöitymisen kanssa. Kirjalliselta hahmolta on opittu odottamaan luonteenpiirteitä, jotka ovat olemassa vain kirjan […]

Lue lisää

Myytit eivät ole olleet taiteentutkimuksessa järin suosittuja sen jälkeen, kun strukturalistinen optimismi rakenteiden ylivoimaisuudesta on saatu haudatuksi, ja kun klassisten mytologioiden tuntemus on jäänyt emeritusprofessoreiden harteille. Monomyyttien sijaan nykypäivän taiteentutkijoiden on ollut helpompi tarttua yksittäiseen motiiviin ja seurata sen historiallisia toisintoja. Väitöskirjaansa pohjaavassa teoksessa Kohtalokasta kerrontaa kirjallisuudentutkija Teppo Kulmala kuitenkin koettelee jungilaista myyttianalyysiä Hermann Hessen […]

Lue lisää

Harold Bloom: Lukemisen ylistys Suom. Kalevi Nyytäjä Pentti Linkola on kyseenalaistanut eräässä teoksessaan, mihin tarvitsemme uutta kaunokirjallisuutta, kun meillä on jo ylittämättömät klassikkomme, joiden pariin voimme palata. Mihin tarvitaan kymmentä dickensiä tai dostojevskia? Amerikkalainen kirjallisuudenprofessori Harold Bloom olisi varmaankin samaa mieltä Linkolan kanssa, että klassikoita on jo riittämiin. Lukijoilta puuttuu vain taitoa ymmärtää klassikoiden suuruus […]

Lue lisää

On totta, kuten Tuija Vertainen toteaa Ranskan kirjallisuuden historiaa esipuheessa, että ”meiltä on puuttunut yleiskatsaus ranskalaiseen suuren vallankumouksen (1789) jälkeiseen kirjallisuuteen” (s. 10). On totta, että Ranskan kirjallisuuden vaiheista kiinnostunut suomalainen lukija on joutunut tyytymään osin vanhentuneihin esityksiin, Rafael Koskimiehen Maailman kirjallisuuden eri osiin, Kansojen kirjallisuden eri osiin, Anna-Maria Tallgrenin Ranskan kirjallisuuden kultaiseen kirjaan (1934) […]

Lue lisää

2

”Vaikutan unissakävelijältä; ihan kuin fiktio ja elämä menisivät sekaisin”. Laure Adlerin kirjan motto ei ole Marguerite Durasin käsialaa, vaan lainaus on tämän sukulaissielulta, August Strindbergiltä. Sama levottomuus ja tuntemisen intensiteetti yhdistettynä äärimmäisen intensiiviseen elämään, jonka kulmakiviksi vakiintuivat ennemmin tai myöhemmin lukuisat rakkaussuhteet, kirjoittaminen, yksinäisyys ja alkoholi. Durasista on myös tullut klassikko, tekijä jonka elämän kulkua […]

Lue lisää

Kirjallisuusinstituution sisällä on ainakin kolme näkökulmaa, joiden kautta kirjallisuushistoria voidaan esittää. On kustantajien julkaisupoliittinen näkökulma laatia historiikki, mutta myös tutkijoiden kulttuuri- ja poliittiseen historiaan kiinnittävä näkökulma, sekä tietysti lukijoiden näkökulma siitä, mitkä kirjat ja kirjailijat kuuluvat kaanoniin. Aika ajoin kustantajat ja tutkijat tuovatkin ilmi visionsa keskeisten tekstien muodostamasta jatkumosta, mutta lukijoiden tai lukijuuden historiaa ei […]

Lue lisää

Suomalaisille kirjallisuuden ystäville Boris Pasternak on tuttu lähinnä Tohtori Zhivagon tekijänä. Hänen kirjallinen tuotantonsa on kuitenkin huomattavasti laajempi ja monipuolisempi. Venäjällä häntä arvostetaan yhtenä vuosisatamme parhaista runoilijoista ja merkittävänä maailmankirjallisuuden venäjäntäjänä. Hän käänsi venäjäksi mm. Shakespearen suuret draamat. Zhivagon lisäksi Pasternak on myös julkaissut runsaasti pienimuotoisempaa proosaa, ja venäläisen elävän kirjeiden kirjoittamisen perinteen mukaisesti myös […]

Lue lisää

Kirjallisuudentutkimuksessa on jo pitemmän aikaa pohdittu tieteenalan rajoja. Eräs keskeinen kysymys on ollut, pitäisikö tutkimuksen keskittyä pelkästään niin sanottuun korkeakirjallisuuteen vai pitäisikö tutkia myös populaarikirjallisuutta tai muita perinteisen kirjallisuudentutkimuksen syystä tai toisesta sivuuttamia tekstilajeja. Tero Norkolan ja Eila Rikkisen toimittamaa artikkelikokoelmaa Sivupolkuja: tutkimusretkiä kirjallisuuden rajaseuduille voi pitää kommenttina tähän keskusteluun. Sivupolkuja-kokoelman pääasiassa nuoremman polven tutkijoista […]

Lue lisää