Taidan aloittaa tämän arvostelun Tommi Melenderin esseekokoelman viimeisestä virkkeestä. Se kuuluu näin: ”Rakastan elämää, valoineen ja varjoineen, aivan liikaa että haluaisin olla pelkästään onnellinen”. Virke kuvaa erinomaisesti romaanikirjailijana ja esseistinä tunnetun Melenderin viha-rakkaus-suhdetta onnellisuuteen – hän vihaa onnellisuutta siinä merkityksessä kuin se tunnetaan suomalaisessa yritysmaailmassa, mutta rakastaa onnenhetkiä, joita hän kokee mm. runouden, jalkapallon ja […]