Helsingin Laajasalossa sijaitsevassa Jollaksen kartanossa toimi jatkosodan loppuaikoina vastaanottokeskus, jonka kautta arvioidaan syyskuun 1943 ja syyskuun 1944 välisenä aikana kulkeneen noin 5000 virolaispakolaista. Heidät oli kuljetettu kartanoon Pirttisaaresta, Trutlandetista, Eestiluodosta ja muualta avomeren ääreltä. Osa pakolaisista jatkoi matkaansa Ruotsiin ja pidemmällekin, sillä Suomessa ei enää jatkosodan loputtua ollut turvallista. Neuvostoliitto, joka oli miehittänyt Viron, vaati […]

Lue lisää

2

Helmikuun 29. päivänä Oulun taidemuseossa avautunut Sijoiltaan – Pakolaisuuden arkeologiaa -näyttely ehti olla auki vain kaksi viikkoa. Poikkeusjärjestelyistä johtuen näyttelyyn ei voi enää tutustua paikan päällä, mutta virtuaalikierros tarjoaa kurkistuksen tärkeän ja vakavan aiheen koskettavaan ja monimuotoiseen toteutukseen. Näyttelyn tummanpuhuva kauneus ja kipu vetivät monet alkuviikkojen kävijät hiljaisiksi ja silmäkulmia pyyhittiin.

Lue lisää

Teoksen ovat toimittaneet Pirkko Kanervo, Terhi Kivistö ja Olli Kleemola ja sen kirjoittajina ovat Tuomas Tepora, Tuula Eskeland, Antero Leitzinger, Outi Fingerroos, Ulla Savolainen, Heli Kananen, Eeva Riutamaa ja Marjatta Hietala. Kirjoittajat lähestyvät karjalaisteemaa monista näkökulmista. Perinteinen sotahistorian näköala aiheeseen avautuu Pirkko Kanervon Karjalan menetyksen poliittisia taustaehtoja ja sodan jälkeistä maareformia tarkastelevissa artikkeleissa. Ajopuuteoriat ja […]

Lue lisää

Slovenialaisen filosofijulkkis Slavoj Žižekin tuore teos osuu kotimaisessa pakolaiskeskustelussa hyvään rakoon. Akuutein kriisitunnelma on laantunut, mutta samalla on lisääntynyt yleinen ymmärrys siitä, että globaalin pakolaisuuden ja siirtolaisuuden kasvu ennennäkemättömiin mittasuhteisiin on tekemässä laillisen ja lainsuojattoman maahanmuuton kasvusta pysyvän ilmiön myös Suomessa. Innon kustantamassa ja Miika Luodon suomentamassa pamfletissa Uusi luokkataistelu: Terrorismin ja pakolaisuuden todelliset syyt […]

Lue lisää

Kun kulttuurintutkija kirjoittaa blogissaan: ”Toisaalta tulla Leitzingerin lyttäämäksi on arvo sinänsä, sitä tässä itsekin odottelen.” (1.1.2015), niin tokihan velvollisuuteni on ryhtyä toimeen. Häpeäkseni joudun kuitenkin tunnustamaan, että Katja Bloigun kirjan lukeminen kesti vuoden, eikä se suinkaan johtunut pelkästään kirjan alun raskaasta tietosisällöstä. Tänä aikana kirja ehti saada odottamatonta historiallista arvoa, sillä niin nopeasti ulkomaalaispoliittinen keskustelu […]

Lue lisää