Viime aikoina tutkimuksellinen mielenkiintoni on kohdistunut hajuihin. Tarkemmin ottaen olen pyöritellyt termiä ”olfaktorinen kulttuurintutkimus”, eli olen pohtinut hajujen ja haistamisen yhteyttä merkityksenantoon ja tiedontuotantoon sekä asiaan liittyviin valta-asetelmiin. Kysymys on myös kulttuurintutkimuksen episteemisistä aistihierarkioista: aiemmin musiikillisia ilmiöitä tutkineena olen jo vuosikausia ollut närkästynyt kulttuurintutkimuksen näköaistikeskeisyydestä. Vaikka affektiivisen tai uusmaterialistisen ”käänteen” myötä tämä on laventunut eritoten […]

Lue lisää

Digitaalisen dominantin raskauttama kulttuurikeskustelu on ajanut humanismit tilanteeseen, jossa kriittiselle tutkimukselle on tarvetta enemmän kuin koskaan – ja toisaalta taas olemme käymässä fossiilijäänteiksi verrattuna ensimmäistä läppäriohjelmaansa koodaaviin kuusivuotiaisiin. Posthumanismi on ajattelutapana reaktiota molemmansuuntaisiin näkemyksiin. Toisaalta mediassa ovat näkyvillä scifistiset kuvitelmat teknologialla parannellusta tai korvatusta ihmisestä, toisaalta kriittisemmät, ekologisesti painottuvat ajatukset ihmiskeskeisyyden kyseenalaistamisesta. Edellisen suuntauksen mukaan […]

Lue lisää