FM Paula Saari väittelee 26.8.2020 kello 14 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta ”A Natural Export: International Connections, Conservation Co-Operation, and How the National Park Idea Became ”America’s Best Idea”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Zoom; Porthania, P673, Yliopistonkatu 3.
Vastaväittäjänä on professori Karen Jones, University of Kent, ja kustoksena on professori Mikko Saikku.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.
LIVE STREAM: https://helsinki.zoom.us/j/69821154398?pwd=Rlk3azRqWEMvMERwdXFNUEpkR29Udz09
SALASANA: 645564
***
Tämä yleisen historian alaan kuuluva tutkimus tarkastelee miten kansallispuistoideasta konstruoitiin yhdysvaltalainen keksintö kansainvälisen kansallispuistoyhteistyön kautta. Väitöskirja esittää, että kansallispuistoidea, johon usein populaaristi viitataan ”Amerikan parhaana ideana”, konstruoitiin amerikkalaiseksi ideaksi U.S. National Park Servicen kansainvälisen yhteistyön ja puisto-ohjelmien kautta kylmän sodan aikana. 1970- ja 1980-luvulle tultaessa ”kansallispuisto” nähtiin yhdysvaltaisena keksintönä jopa Suomessa, vaikka maan kansallispuistoajatus oli aiemmin saanut vaikutteensa muualta.
Maailman ensimmäinen kansallispuisto, Yellowstonen kansallispuisto, perustettiin Yhdysvalloissa vuonna 1872. Yhdysvaltoja on pidetty esikuvana kansallispuistoasioissa jo varhain, mutta tutkimukseni esittää, että kansallispuistoideasta luotiin yhdysvaltainen idea ja Yellowstonesta kaikkien maailman kansallispuistojen myyttinen syntysija oikeastaan vasta kylmän sodan aikakaudella. Väitöstutkimukseni teoreettinen ja metodologinen viitekehys on ympäristöhistoriallinen. Ympäristöhistoria tutkii luonnon ja kulttuurin vuorovaikutusta menneisyydessä.
Tutkimukseni liittyy ajankohtaiseen tieteellisen keskusteluun, joka tarkastelee kansallispuistoja globaalista näkökulmasta. Tutkimus ei käsittele kansallispuistoja vain luonnonsuojelualueina, vaan myös kulttuurisina konstruktioina, jotka heijastavat yhteiskuntien asenteita luontoa kohtaan. Väitös tarkastelee kansallispuistoja myös kylmän sodan vientituotteena ja kulttuuridiplomatian välineenä.
Tutkimus perustuu laajaan arkistomateriaaliin Yhdysvalloista, Kanadasta ja Suomesta, ja hyödyntää lisäksi julkaistua lähdemateriaalia. Tutkimuksen painopiste on U.S. National Park Servicen kansainvälisen toiminnan tarkastelussa. Tutkimukseni esittää, että yhdysvaltalaiset kansallispuistoviranomaiset loivat kansallispuistosta ”Yhdysvaltain parhaan idean” kylmän sodan aikana ja Yellowstonen kansallispuistosta muotoutui idealistinen esimerkki koko maailmalle. Tämä prosessi kytkeytyi laajempaan kylmän sodan kontekstiin, jossa kansallispuistojen keksimisen artikuloitiin olevan positiivinen, yhdysvaltalainen kontribuutio kulttuurille ja kansainväliselle luonnonsuojelutyölle. Kansallispuistot olivat yksi kulttuuridiplomatian väline ja ne yhdistettiin moniin muihin tärkeinä pidettyihin teemoihin, kuten demokratian ja modernisaation edistämiseen. Kansallispuistoidean nähtiin olevan myös kulttuurinen vientituote, joka antaisi Yhdysvalloista hyvän kuvan ulkomailla ja tarjoaisi väylän rauhanomaiseen yhteistyöhön valtioiden välillä. Vaikka Yellowstone ei välttämättä ollut ollut vaikutteena muiden maiden puistoille niiden perustamisen aikaan, siitä luotiin myyttinen ensimmäinen kansallispuisto, josta koko ajatus oli ikään kuin levinnyt muualle maailmaan. Kansallispuistoja oli perustettu varsin erilaisin perustein monissa maissa, mutta 1970-luvulle tultaessa myös moni toisenlaisen kansallispuistomallin toteuttanut maa oli omaksunut yhdysvaltalaisen ajatuksen kansallispuistoista. Suomen kansallispuistohistoriaa tarkastellaan tutkimuksessa tapausesimerkkinä siitä, miten alun perin aivan erilaiset kansallispuistot lopulta ”amerikkalaistuivat” kylmän sodan aikana. Näin ollen tutkimus yhdistää suomalaisessa ympäristöhistoriantutkimuksessa hyvin vähälle huomiolle jääneet kansallispuistot kansainväliseen keskusteluun.