Näyttely kertoo tarinan museon synnystä tähän päivään. Tarinaa kuljettavat eteenpäin vanhat valokuvat, tekstit, lehtileikkeet ja vierailijoiden muistot museosta vuosikymmenten varrelta.

Museon tarina alkoi vuonna 1902, jolloin konsuli Alfred Jacobsson ja tämän vaimo Hélène lahjoittivat huomattavan summan rahaa Turun kaupungille Biologisen museon perustamista varten. Idean tähän he olivat saaneet hopeahääpäivämatkallaan Ruotsissa, Tukholman biologisessa museossa. Samoin kuin Tukholmassa, Turun museon näyttely tulisi koostumaan dioraamoista, joissa elävän näköiset täytetyt eläimet olisi sijoitettu niiden oikeaa elinympäristöä kuvaavaan rakennettuun maisemaan.

Museota toteuttamaan kutsuttiin Gustaf Kolthoff, eläintentäyttäjä, metsästäjä ja amatööriluonnontieteilijä, joka oli myös Tukholman biologisen museon takana. Gustaf Kolthoffin työtoveriksi tuli hänen poikansa Kjell, jonka vastuulle kuuluivat erityisesti dioraamojen taustamaalaukset. Taustamaalausten avulla dioraamaan luotiin illuusio perspektiivistä.

Museo on lumonnut sukupolven toisensa jälkeen
Avautuessaan vuonna 1907 museosta tuli yksi Turun tärkeimmistä nähtävyyksistä. Yli sadan vuoden aikana maailma on muuttunut paljon, mutta museo on pysynyt tärkeänä osana turkulaisten elämää. Opettajat tuovat sinne oppilaansa, vanhemmat lapsena ja isovanhemmat lapsenlapsensa.

Museoon liittyy myös monia tarinoita vuosikymmenten varrelta. Vanhemmat kävijät muistelevat miten vahtimestari joutui kantamaan veden mäkeä ylös kaupungin kaivosta, ennen kuin museo liitettiin vesijohtoverkostoon, ja osa on kertonut, että kun yleislakon aikana kaikki muut paikat olivat kiinni ja seisahduksissa oli Biologinen museo avoinna. Jotkut taas muistavat museon hämärät käytävät ja täytetyt eläimet jännittävinä, jotkut lapset jopa pelottavia.

Matka Suomen luontoon

Taidokkaiden dioraamojen kautta kävijät ovat jo yli sadan vuoden ajan päässeet retkelle Suomen luontoon saaristosta Lapin tuntureille saakka. Kokonaisuudet on pyritty tekemään mahdollisimman elävän näköiseksi ja yksityiskohdissa pyritty tieteelliseen tarkkuuteen. Värikkäiden luontodokumenttienkin aikana museolla on edelleen tärkeä rooli ihmisten luontosuhteen kehittämisessä.

Museo on myös kulttuurihistoriallisesti merkittävä esimerkki 1900-luvun alun luonnonhistoriallisesta museosta niin arkkitehtuurinsa kuin dioraamojensa puolesta.