Sotasukupolven uudet työntekijäluokat estivät kommunistien valtaanpääsyn SAK:ssa (Väitös: erikoistutkija, FL Risto Reuna, 23.2.2018, poliittinen historia)
Suomen sotien 1939–1945 aikana aikuistunut metallityöväen uusi työntekijäsukupolvi ratkaisi sen, ettei äärivasemmiston suunnitelmasta siirtyä kansandemokratiaan tullut mitään. Turun yliopistossa tarkastettavassa Risto Reunan väitöstutkimuksessa selvisi, että nuoret työntekijät estivät kommunismin voitolle pääsyn työväestössä tukemalla Suomen Metallityöväen Liiton johtoa. Liiton sodanaikainen johto säilytti asemansa, esti SAK:n valtaamisen ja teki tyhjäksi äärivasemmiston kesäkuun 1946 virkamiespuhdistuksia varten järjestämän ulkoparlamentaarisen mielenosoitusoffensiivin.
Turun yliopiston tiedote 16.2.2018
Sukupolvet ja sotasukupolven kaksijakoisuus
Jatkosotaan lähetettiin 140 000–150 000 nuorta, joilla ei ollut ammattia, omaa perhettä eikä elämänkokemusta toisin kuin sotaa edeltäneillä ikäpolvilla. Tutkimuksessa kerrotaan, kuinka sodan jälkeen vanhimmat sodasta palaajien ikäluokat vaativat kiivaimmin yhteiskunnan perinpohjaista muuttamista.
– Nuorilla elämä oli vasta edessä ja etuna vanhoihin perheenelättäjäikäpolviin nähden järjestynyt ammattiin koulutus. Kaupunkiin kotiutuneita ongelmat koskettivat enemmän kuin maaseudulle ja kotitiloille palaajia, joita odottivat tekemättömät työt ja joilla oli tilaa käsitellä sotakokemuksensa, Reuna kuvailee.
Metalliteollisuus ja teollisen työnjakoyhteiskunnan synty
Ase- ja sotakorvausteollisuuden metallityöntekijöistä muodostui teollisen työväestön eturyhmä, kun yhteiskunta muuttui työnjakoyhteiskunnaksi. Reunan tutkimuksessa käydään läpi vaiheita, jolloin valtiollisen demokratian rinnalle syntyi työehtosopimusjärjestelmän myötä taloudellinen demokratia, etujärjestövalta.
– Siinä Suomen Metallityöväen Liitolla oli johtava rooli työntekijöiden etummaisena ammattiliittona. Sotakorvauksista tuli kansallisesti yhdistävä projekti, joka esti myös työväenliikettä repeämästä, Reuna toteaa.
Työntekijäpula helpottui ammattikoulutettujen nuorten täyttäessä työpaikat ja alkuvuonna 1946 maassa vallitsi täystyöllisyys. Työpaikat politisoituivat.
– Äärivasemmiston työpaikkaylivalta kyllästytti uusia työntekijöitä, jotka tunsivat, että heidät syyllistettiin rivimiehinä venäläisten ampumisesta sodassa, Reuna kuvailee.
SAK:sta kasvoi suurin työväen joukkojärjestö, jonka jäsenistä 70 prosenttia oli ensikertalaisjäseniä.
– SKP:llä oli pyrkimyksiä hankkiutua enemmistöasemaan SAK:n johdossa ja sitä kautta kääntää SDP:tä vasemmalle, Reuna toteaa.
Ensimmäisissä sodanjälkeisissä vaaleissa kommunistit voittivatkin enemmistön, mutta yllättäen vastoin ammattiyhdistyskommunistien kantaa SKP:n pääsihteeri Ville Pessi peruutti 30. toukokuuta 1946 pidettäväksi määrätyn edustajakokouksen.
– Peruutuksella SKP vältti työväen yhtenäisyyttä repivän riidan syntymisen ennen SDP:n puoluekokousta kesäkuun puolivälissä. Sosialidemokraattisen opposition oli tällöin määrä syrjäyttää asevelijohto ja SKP:n päästä sen jälkeen neuvottelemaan SDP:n puolueen yhdistämisestä SKDL:oon, Reuna kertoo.
Kesäkuun 1946 offensiivi
Neuvostojohto oli tyytymätön SKP:hen.
– ”Suureksi demokraattiseksi käänteeksi” nimitetty kansandemokratiaprojekti seisoi, kun Moskovan moitteista pelästynyt SKP pani toimeen virkamiesportaiden puhdistuskampanjan, Reuna kertaa.
Maanlaajuinen mielenosoitusoffensiivi huipentui mielenosoitukseen 7.6.1946 eduskuntatalon edessä.
– Offensiivin tarkoituksena oli painostaa eduskunta ja hallitus erottamaan taantumuksellinen virkamieskunta ja korvata se uusilla demokratialle myötämielisillä viranhaltijoilla. Offensiiviin sisältyi piilopyrkimys erottaa sosialidemokraattisen puolueen jäsenkenttä puoluejohdon ohjauksesta, Reuna kertoo.
Metalliliiton sihteeri teetti päivää ennen SAK:n työvaliokunnalla päätöksen, jolla ammattiyhdistysliike irtisanoutui mielenosoituksesta ja offensiivi kuivui kokoon. Laiton lakkoilu vaaransi ensiarvoisen sotakorvausteollisuuden tuotantoa.
– Offensiivin jälkeen Hertta Kuusinen, joka uskoi vasemmistolaistumisen jatkuvan, kirjoitti isälleen Moskovaan syntypäiväonnittelun, jossa ilmoitti kommunistien tulevan lahjoittamaan tälle Suomesta kansandemokratian. Etsikkoaika oli kuitenkin ohi. SKP:lle myötäsukaiset voimat kääntyivät vastaisiksi ja SAK jäi lopullisesti sosialidemokraateille metallityöväen vastarinnan ansiosta, Reuna kiteyttää.
***
FL Risto Reuna esittää väitöskirjansa ”Ei tullutkaan vallankumousta” – sotasukupolvi, joka esti kansandemokratian. Äärivasemmiston kesäkuun 1946 offensiivi ja metallityöväen työpaikkavastarinta julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 23.2.2018 klo 12 (Publicum, luentosali Pub3, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Pauli Kettunen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Vesa Vares (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.
FL Risto Reuna on syntynyt vuonna 1950 ja kirjoitti ylioppilaaksi Kiveriön yhteiskoulussa Lahdessa vuonna 1971. Reuna suoritti korkeakoulututkintonsa (FL) Helsingin yliopistossa vuonna 1988. Väitöksen alana on poliittinen historia. Reuna on vuonna 2017 eläköitynyt Työväen Arkiston erikoistutkija.