Moniin eläimiin ja etenkin mereneläviin liitetään tänäkin päivänä negatiivisia merkityksiä. Populaarikulttuuri toistaa tarinoita varomattomia uimareita tietoisesti saalistavista tappajahaista ja mustekaloista. Aikaisemmin tutkimuksessa ja tietokirjallisuudessa tällaisten tarinoiden historiallisiksi lähtökohdiksi on aina 1800-luvun lopulta näihin päiviin saakka selitetty merimiesten tarinat ja rahvaan vilkas mielikuvitus. FT Otto Latva on kulttuurihistorian väitöstutkimuksessaan ”The Giant Squid: Imagining and Encountering the Unknown from the 1760s to the 1890s” sekä huhtikuussa 2019 ilmestyneessä tietokirjassaan ”Merihirviöt – Merenneidosta mustekalaan” osoittanut, että merieläimiä koskevien hirviötarinoiden kasvualusta on ennen kaikkea valistusajan oppineiden 1700-luvun teksteissä. Latva valottaa esitelmässään, miten 1700-luvun oppineet päätyivät hirviöllistämään merieläimiä ja miten heidän 1800-luvun seuraajansa, niin arvostetut luonnontieteilijät kuin kirjailijat, jatkoivat eläinten hirviöllistämisen traditiota.

FT Otto Latva on historioitsija ja tietokirjailija, joka työskentelee tällä hetkellä post-doc tutkijana Åbo Akademin merentutkimuksen profilaatiossa. Hän väitteli maaliskuussa 2019 Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineesta. Latvan kirjoittama ja John Nurmisen Säätiön julkaisema tietokirja ”Merihirviöt – merenneidosta mustekalaan” julkaistiin keväällä 2019.

Luento on osa Turun historiallisen yhdistyksen ja Turun kaupunginkirjaston järjestämää Historia nyt! -luentosarjaa.